Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Mä olen vähän heikkona meikkeihin. Asia on sikäli yllättävä, että useimmat eivät huomaa sitä mun naamastani. Mulla on kyllä perusarkena ripsiväriä ja kajalia, joskus jopa luomiväriä. Huuliin sipaisen lähinnä huulikiiltoa, joka sitten haihtuu päivän mittaan, sillä en oikeastaan ikinä muista lisäillä mitään.

Haluaisin olla punahuuli. Mutta minulle käy yleensä aina niin, että aamulla laitan huulet punaisiksi, enkä sitten päivän aikana tee niille mitään. Jo aamupäivästä minulla on siis jäljellä vain rajauskynän rinkula huulten ympärillä. Se on tietysti vähän kuin värityskirjan kuva: jokainen voi kuvitella viivojen sisäpuolelle sitten haluamansa värin.

Minusta meikkien ostaminen on lähes yhtä ihanaa kuin lankojen ostaminen. Niitä on ihana katsella ja ihastella värejä. Mutta kun ne ovat kylppärin kaapissa käyttämättöminä, ne lähinnä ahdistavat.

Olen aiemminkin puhut KonMari-projektistani ja se on ehkä iskenyt rankimmin nimenomaan kosmetiikkaani. Kosteusvoiteita, sampoo-pulloja ja vastaavia minulla ei ole koskaan ole ollut liikaa. Yksi purkki käytössä ja kun se hupenee, ostan uuden. Mutta ne meikit… Montako huulipunaa tarvitsee nainen, joka ei siis juuri huulimeikkiä käytä? Villejä veikkauksia? Voin ehkä paljastaa totuuden joskus.

Konmaritin siis meikeistäni kaikki, jotka:
– eivät sävyiltään sitten sopineetkaan minulle (shokkipinkki)
– tuoksuivat pahalta
– rapisivat naamalta tai kertyivät juonteiksi päivän mittaan
– maistuvat pahalta

Huulipunista säilytin viisi sellaista perussävyä, joille on aina käyttöä. Maritin räikeät, sillä en niitä sitten kuitenkaan ole tullut käyttäneeksi, vaikka ne huippumallien yllä kiiltävissä kosmetiikkamainoksissa näyttävätkin hyviltä. Vaikka rakastan peruspunaista, säästin peruspunaisista huulipunista sen kaikkein parhaimman. Huulikiiltoja säästin kuusi, yksi niistä on tosin kohta loppu, enkä aio ostaa uutta tilalle.

Luomivärien suhteen olin myös tiukkana, jäljelle jäi kaksi Diorin luomivärisettiä: neutraaleja sävyjä sisältävä ja vähän kirkkaampia sävyjä sisältävä. Näin tarkemmin ajateltuna olen käyttänyt vain sitä neutraalia settiä. Että pärjäisin kyllä yhdelläkin.

Samanlaisen karsinnan tein kynsilakkojen ja meikkikynien kanssa.

Ostin kaappiin puuterin, sillä siitä on hyötyä huulipunaprojektissani. Nyt kun kaapissa ei ole tsiljoonaa eri vaihtoehtoa, olen nimittäin huomannut meikkaavani aiempaa huolellisemmin, myös ne huulet. Ja puuteri auttaa kiinnittämään sen huulipunani paremmin. Niin, etten näytä värityskirjan kuvalta enää. Ainakaan niin paljon.

Muisk, muisk!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: