Reissu päivä päivältä

No niin, viimeistä viedään. Tämä on siis bucket list -reissumme viimeinen bloggaus, ellei lisää toiveita esitetä. Tässä siis päivä päivältä reittimme ja reissupäiväkirjamaiset merkinnät. Paljon jää sanomatta, mutta suosittelenkin lämpimästi, että menette ja koette joskus itse.

14.2. Lähtö

Päivitimme lentoliput bisnekseen, joten ensimmäistä kertaa ikinä minä sain nukuttua lentokoneessa. Mies ei saanut nukuttua vaaka-asennosta ja samppanjasta huolimattakaan.

Hong Kong

15.2. Saapuminen liki tyhjälle Hong Kongin kentälle, turisti-infossa iskettiin ensimmäisenä kasvosuojat käteen. Oltiin kaksikerroksisen lentokenttäbussin ainoat matkustajat. Tässä kohtaa tuli tunne, että korona todellakin otetaan tässä maassa tosissaan. Hotel Hong Kong Regalissa mitattiin ensimmäisenä kuume. Hotellin kyljessä hyvä Din Tai Fun -ravintola. Käytiin kaupungilla käppäilemässä.

16.2. Käveltiin katsomaan Noonday gunia, sieltä kohti käveltiin Centeriin ja Hong Kong Parkiin. Teemuseo ja eläintarhan nisäkäsosasto kiinni, nekin koronan vuoksi. Sohossa lounaalla Check Inissä, jossa taiwanilaista sapuskaa. Sieltä jatkoimme Midlevels escalatorilla ylös.

IMG_0060
Midlevel escalators.

17.2. Mentiin bussilla Aberdeeniin, josta lähdettiin patikoimaan Peakille. Siellä hienot näköalat ja lounas Gordon Ramsayn ravintolassa. Illallisella hainailaisessa Tia Tia -ravintolassa.

18.2. Historic route -kävelyllä. Start ferry -lautalle Kowloonin puolelle. Avenue of stars ja Temple streetin markkinat. Kello 20 valoshow rannassa, suosittelen.

IMG_0209-1
Histroic route.

19.2. Kassillinen pyykkiä pesulaan, 5 €. Metrolla maailman halvimpaan Michelin-ravintolaan Tim Ho Waniin, ei jonoa. Ateria tippeineen kahdelta 15 €.

20.2. Lähtöpäivä – Mummia loungessa! Sain nukuttua koneessa taas aika hyvin.

Uusi-Seelanti

21.2. Majoittautuminen Aucklandiin Airedale Boutique Suiteen. Käveltiin lounaalle rantaan.

22.2. Ex-tempore-lähtö lautalla Devonportiin. Käveltiin tulivuorelle, pysähdyttiin lasilliselle (kahdelle).

23.2. Lautalla Waihekelle, hop-on-hop-off-bussilla viinitilakierros: Tantalus, Batch ja Mudbrick. Italialaisessa Amanossa illallisella.

24.2. Auton haku ja kohti Hobittonia. Meikäläinen ajoi ensimmäistä kertaa elämässään väärällä puolella! Jatkettiin matkaa Wentworthiin, majoittautuminen Bushland Park & lodge retreatiin. Reihardt ja Petra laittoivat illalliseksi lammasta.

25.2. Lounaalle Whangamataan  ja sieltä upealle Opouteren rannalle. Illalla käytiin katsomassa kiiltomatoja.

26.2. Cathedral Cove Cayaks -retkelle Hahei beachille. Illalla vaahtokylpy eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivaan alla!

27.2. Kohti Tongariroa, ajeltiin Rotoruan läpi ja pysähdyttiin Taupo-järvellä. Illalla terassiskumpat Skotelilla.

28.2. Aamulla startti Tama Lakes -reitille, ihan mahtava reissu!

29.2. Maisemareitti Tongariro-Whanganui-Wellington. Whanganui oli söpö, siellä olisi voinut yöpyäkin. Heräsin yöllä Wellingtonissa maanjäristykseen, luulin ensin, että mies kääntelee kylkeään.

1.3. Te papa -museossa aamupäivällä, se oli hieno! Iltapäivällä käveltiin kasvitieteelliseen, sekin oli hieno. Tultiin kaapelikärryllä alas ja illalla syötiin sataman Crab Shackissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Wellingtonissa on kiva kasvitieteellinen puutarha. Sinne pääsee kaapelikärryllä, mutta me kävelimme.

2.3. Interislanderilla Pictoniin, siellä Cougar line -taksiveneellä Furneaux lodgelle. Nähtiin veneestä keihäsrausku ja illalla hotellin takapihalla vekaluhtakana ja kettukusu!

3.3. Aamupäivä chillailua ja iltapäivällä 2,5 tunnin patikointi Queen Charlotte trackillä.

4.3. Sama kuin eilen, mutta patikointia toiseen suuntaan.

IMG_1000-1
Puulla ja naisella ikää yhteensä 1050 vuotta.

5.3. Taksiveneellä Pictoniin, sieltä auto alle ja lyhyt ajo Blenheimiin. Illalla syömässä brasilialaisessa.

6.3. Opastettu viinikierros pyöräillen (White haven, Forrest ja Framingham), jatkettiin sitä omatoimipyöräilyllä (Allan Scott, Cloudy Bay ja Moa). Tilattiin intialaista kämpille, koska emme olleet ajokunnossa :).

7.3. Wairau Lagoon -patikointi, nähtiin mustia joutsenia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Wairau lagoon oli reissun helpoin patikointi. Tasamaata.

8.3. Auto kohti etelää, Kaikourassa lounaalla mahtavissa maisemissa.  Illaksi Christcurchiin, jossa maanjäristyksen tuhot vetivät vähän vaisuksi.

IMG_1226-1
Kaikoura ei tällä kertaa mahtunut matkaohjelmaan muuta kuin lounasstoppina. Ensi kerralla tämä on listalla.

9.3. Trans Alpine -junalla kohti Greymouthia, hienoin junamatka ikinä! Sieltä auto alle ja kohti Hokitikaa, jossa mieletön ranta ja auringonlasku.

10.3. Matka jatkui Franz Josef glacierin kautta Lake Moerakille. Hauska opastettu kierros kuului majoitukseen.

11.3. Patikointi sademetsän läpi rannalle. Iltapäivällä opastettu kierros katsomaan ankeriaita. Illalla mieletön illallinen ja opastettu kiiltomatokävely.

 

12.3. Ajelu Wanakan kautta Queenstowniin, Kamana Lakehousista upeat näköalat. Suomessa alkoi tapahtua koronavirusrintamalla – vihdoin.

IMG_1509
Kamana Lakehousen maisemat olivat upeat.

13.3. Bussiajelu Milford Soundiin, bussikuski oli samalla myös opas. Illalla näimme risteilyllä hylkeitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vesiputous Milford  Soundilla. Korkeus taisi olla jotain 150 metriä.

14.3. Risteily päättyi onnellisissa merkeissä, sillä näimme pullonokkadelfiinejä. Ja maisemalento takaisin Queenstowniinkin onnistui! Mies liitovarjoili.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Samat vesiputoukset lentokoneesta.

15.3. Käppäilyä kaupungilla.

16.3. Kondolilla Queenstownin huipulle, siellä hyvä maisemalounas.

Bangkok

17.3. Lento Aucklandiin ja siellä vaihto Bangkokiin. Ihan kamala lento, vaikka olikin päivälento. Anatara Sathornin kattoterassilla drinkeillä.

18.3. Uima-altaalla ja MBK:lla ostoksilla.

19.3. Uima-altaalla. Wat Pho -temppelillä katsomassa makaavaa  buddhaa ja sen jälkeen drinkeillä ja auringonlaskua katsomassa. Illalla Asiatiquessa, jossa ei ollut juuri ketään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Wat Phon temppeli nähtiin jo viime reissullakin.

20.3. Uima-altaalla ja Central World -ostoskeskuksessa.

21.3. Uima-altaalla ja puistokävelyllä. Tuktukilla takaisin hotellille. Reissun kallein ja huonoin illallinen hotellilla.

IMG_1969
Hotellin kattoravintolasta oli kivat näköalat.

22.3. Kotiin!

Susanna

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TOP 3 kaikesta

No niin, alkaa olla aika pistää pakettiin reissuamme. Tämä on tokavika postaus aiheesta, ensi kerralla kirjoitan vielä koko reissumme koosteen, jossa kerron matkamme reitin ja vaiheet. Mutta nyt TOP3-muodossa reissumme parhaat palat.

Viinitilat

  1. Allan Scott, Blenheim (Marlborough), myös ihana ruokaravintola!
  2. Tantalus, Waiheke (Auckland), paras maistatus.
  3. Mudbrick, Waiheke (Auckland), hienoin ympäristö.
IMG_0502
Allan Scottin viinitilalla oli myös todella hyvä ravintola, harvoin ruoka on näin nättiä!

 

Ruoka

1. Maailman halvin Michelin-tähdellä varustettu Tim Ho Wan -ravintola Hong Kongissa. Vaatii yleensä jonottamista (ei pöytävarauksia), mutta tässä tilanteessa kävelimme suoraan sisään.

2. Wilderness Lodge Lake Moerakin ruoat, parasta hotelliruokaa ikinä!

3. Allan Scottin viinitila, ks. linkki yllä.

IMG_0244
Näin sitä syödään maskit kaulalla Hong Kongissa. Nuo keskellä olevat ”sämpylät” olivat parasta ikinä!

 

Patikointi

1. Tama Lakes, Tongariro, Uuden-Seelannin toiseksi parhaaksi sanottu patikointireitti.

2. Queen Charlotte Track, Marlborough Sounds. 70 kilometriä pitkä reitti, jonka varrella taksiveneet voivat siirtää tavarat seuraavaan majoituspaikkaan.

3. Lake Moeraki, täällä ei kuulu kuin linnunlaulu! Ks. linkki ylempänä.

IMG_0707
Viiden tunnin reissu vaihtelevissa maisemissa Tongariron kansallispuistossa.

 

Maisemat

1. Hokitika beach, surrealistinen ajopuuranta, todella vaikuttava iltakävely!

2. Blenheim, viiniä ja vuoristoa. Mainitsinko jo viinin?

2. Milford Sound, komeat vuonomaisemat.

(tämä oli vaikein kategoria, sillä NIIN paljon oli hienoja maisemia)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hokitikan ajopuuranta.

 

Tunnelma

1. Auckland, täydellinen: ilmasto, sopiva koko, täällä on kaikkea, täällä voisin asua!

2. Queenstown, rento ja reipas kaupunki, jossa voi tehdä kaikenlaista adrenaliinia nostattavaa. Mulle riitti se, kun katselin miehen liitovarjoilua…

3. Hong Kongin valoshow Kowloonin puolelta katsottuna. Itkuhan siinä tuli.

Sussu
Waiheken saari on Aucklandin edustalla. Siellä olisi ihmisellä hyvä olla.

 

Romanttisimmat

  1. Bushland Park &  Lodgen kylpy eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivaan alla. Se taivas on uskomaton!
  2. The Peppertreen hotelli, Blenheim. Täällä voisi lueskella Jane Austenia ja nauttia iltapäiväteet.
  3. Eväiden syönti Tama lakes -reitin huipulla. Perusasiat ovat <3.
IMG_0560
Vaahtokylpy tähtitaivaan alla.

Kokemukset

1. Tongariron Tama Lakes -patikointi, tänne palaamme!

2. Blenheimin opastettu viinitilapyöräily, kivat päivähönöt ja maisemat.

3. Taru sormusten herrasta -elokuvan Kontu eli Hobbiton. TSH-fanille ihan must.

Opit

  1. Roadtrip sopi meille loistavasti, mutta jokaisessa paikassa olisimme helposti voineet olla 1-2 päivää pidempään. Oli myös loistavaa, ettei meillä ollut liian pitkiä ajomatkoja. Ilman taukoja pisimmät ajomatkat olivat reilun neljän tunnin mittaisia. Näin perille päästiin aina viimeistään viiden maissa, joten uuteen kohteeseen saattoi vähän tutustua jo illalla.
  2. Yli viiden viikon 24/7  yhdessäolo meni myös mukavasti, tuon miehen kanssa on lomallakin mukavaa. Ainoastaan loman puolivälissä tuli selkeästi yhtenä päivänä sellainen olo, että ”kaikki ärsytti” kumpaakin. Sinä päivänä oli vähän tavallista hiljaisempi patikointireissu, kun molemmat olimme enemmän omissa ajatuksissamme.
  3. Oli hyvä, että matkan suunnittelussa oli apuna matkatoimisto. Mitä monivaiheisemmasta matkasta on kyse, sitä tärkeämpää on, että palikat on suunniteltu hyvin. Varsinkin nyt, kun tuo korona toi epävarmuuksia, oli hienoa, että tukena oli toimisto, jonka kanssa saattoi viestitellä.

Kokonaisuutena koko Uusi-Seelanti oli aivan ihana, ja vajaat neljä viikkoa antoi meille vain pintaraapaisun ja kalpean aavistuksen koko maasta. Paljon jäi näkemättä. Halu palata sinne vaikka 3-6 kuukaudeksi on kova, ehkä sitten eläkkeellä…

Susanna

 

 

 

Paossa maailmaa

Terkut Queenstownista ja pahoittelut hiljaisuudesta! Täällä on vaan tapahtunut niin paljon, ettei ole konetta ehtinyt avata. Ja vaikka olisikin ehtinyt, niin yhteydet ovat olleet välillä niin huonot, että tässä on väkisinkin tullut pientä somepaastoa. Ja kun yhteydet ovat toimineet, on ollut tärkeämpää pistää viestiä sinne Suomeen läheisille ja ystäville, kun sielläkin maailmankolkalla tuntuu nyt olevan koronauutisia aika lailla.

Täällä Uudessa-Seelannissa on toistaiseksi rauha maassa. Ollaan sen verran syrjässä, että ihan ekaksi eivät virukset varmasti tänne kierrä. Mutta muutenkin tyypit tuntuvat täällä ottavan asiat iisisti… Toistaiseksi täällä on todettuja tapauksia kuusi (4,5 miljoonaa asukasta). Eilen tuli maahantulijoiden osalta ”self isolation” voimaan, poislukien Tyynenmeren alueen tulijat. Joten tietyssä mielessä oli kyllä onni onnettomuudessa, että tultiin tänne ennen tätä hässkkää. Nyt sitten tietysti jännitetään ja mietitään paluuta kotiin. Meidän pitäisi lentää tiistaina ensin Aucklandiin ja sieltä Bangkokiin, josta kotiinpaluu sitten ensi viikonloppuna.

Pohdinnassa on, skipataanko Bangkok ja jäädään tänne vielä ja tullaan sitten ”suoraan” kotiin. Tilanne selvinnee huomenna.

Tässä viime päivinä olemme tietty seuranneet Suomenkin tilannetta. Nyt on jo selvää, että karanteeniihaan tässä joudutaan. Onneksi meikäläisen työssä etätyö on mahdollista ja helppoa, taitavat kollegat tehdä etätöitä jo nytkin. Terkut ja tsemppiä sinne!

Jo 4,5 viikkoa sitten Hong Kongissa oli fiilis, että milloinkahan Suomessa herätään tuohon koronahommaan. Silloin tuntui, ettei oikein kukaan ollut asiasta moksiskaan. Honkkarissa homma otettiin kuitenkin niin vakavasti. Nyt sitten Suomessa tuntuu homma heilahtaneen ainakin uutisten ja somen perusteella toiseen äärilaitaan, melkein paniikkimielialaa on havaittavissa.

Hong Kongia sanotaan maailman flunssapääkaupungiksi, koska se on niin tiheästi asuttu. Siellä oli myös SARS tuoreessa muistissa. Siitä huolimatta, että korona otettiin vakavasti, niin elämä jatkui siellä niin normaalisti kuin mahdollista. Hengityssuojaimia jonotettiin, sillä niiden hinnat olivat nousseet ja alennusmaskeille oli kysyntää. Mutta ruokaa ja vessapaperia kyllä riitti. Hygieniaan kiinnitettiin paljon huomiota, mutta kaupat ja ravintolat olivat auki. Rajat Manner-Kiinaan pistettiin nopeasti ja ilmeisesti ajoissa kiinni.

Täältä reissuvinkkelistä katsottuna on siis tullut nähtyä kaksi tapaa suhtautua asiaan: Hong Kongin näkyvät toimenpiteet, mutta elämän jatkuminen – Uuden-Seelannin suht rennolta näyttävä suhtautuminen, mutta maahantulijoiden karanteeni.

Suomeen toivon kaikille hyvää terveyttä. Paniikista ei ole kenellekään mitään hyötyä, toiminnasta on. Ruokaa ja  vessapaperia riittää kyllä, ostakaa mielummin kaupasta vaikka uusiseelantilaista lampaanlihaa ja pullo viiniä, niitä kun nauttii kohtuudella ja rakkaidensa kanssa, on elämän perusasioiden äärellä.

Perinteisempiä lomabloggauksia on vielä tulossa, viimeistään kotimaassa on aikaa kirjoitella ja muistella vielä reissua moneenkin otteeseen.

Susanna

IMG_1332
Hokitikassa pysähdyimme vain yhden yön ajan matkalla eteelää kohti. Kylä oli ainakin näin loppukesästä melko ”uinuva”, mutta siellä oli todella vaikuttava, surrealistinen ranta. Tullessa oli pilviä, mutta illasta tuli hieno.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hokitikassa on voimakkaat vuorovesivirtaukset, jotka tuovat rantaan ajopuita. Ne muodostivat tosi vaikuttavia luonnon taideteoksia rannalle. Puut kuulemma poltetaan pari kertaa vuodessa Suomen juhannuskokkoja vastaavin menoin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vaikuttavaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tukin päällä lokki.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Taideteos.
IMG_1382
Ei satanut.
IMG_1305
Bloggaaja työssään.
IMG_1355
Ihana biitsi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kultakuumeen aikana rannalle haaksirikkoutui säännöllisesti veneitä. Tämä taisi olla tuoreempi…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vaikuttavan rannan vaikuttava auringonlasku.

 

 

 

 

 

 

Tanssiva kaupunki

Täällä sitä ollaan tasan toisella puolella maapalloa pää alaspäin! Ensivaikutelmat Uudesta-Seelannista ja Aucklandistä ovat todella positiiviset. Vaikka odotukset olivat kovat, ne ovat täyttyneet. Eilinen tosi meni aikaerosta ja yölennosta toipuessa aika iisisti, ja tänään vähän satelee, joten toistaiseksi ei mitään ihmeempää raportoitavaa. Mutta tarvitseeko sitä lomalla aina ollakaan?

Paluu kuitenkin vielä Honkkariin sen verran, että suosittelen Star Ferry -laivaretkeä Hong Long Islandin puolelta Kowloonille. Ja suosittelen sitä nimenomaan illaksi, sillä saaren pilvenpiirtäjät ovat iltavalossa huikeat. Eikä siinä kaikki, klo 20 joka ilta starttaa Symphony of light -musiikki- ja valoesitys, joka meni kyllä meikäläisellä tunteisiin.

Dubain tanssiva suihkulähde jäi heittämällä toiseksi, Honkkarissa nimittäin tanssii koko kaupunki! Jos haluat saada vähän käsitystä, niin kannattaa katsoa tämä video.

Hong Kong on nyt siis ”nähty”, ja matkamme pääkohde Uusi-Seelanti saavutettu. Majailemme tässä Aucklandissa maanantaihin asti (yht. 3 yötä). Huomenna olisi tarkoitus suunnata Waihekeen tutustumaan paikallisiin viineihin. Olen nyt maistanut kahta roseeta, ja ne ovat kyllä olleet maukkaita. Suomessa tarjolla on usein vain sauvignon blanceja ja pinot noireja, joten on kiva päästä laventamaan käsityksiäni maan viineistä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kyyti Kowloonin puolelle kesti viitisen minuuttia ja maksoi paikallisliikenteen maksun verran.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hong Kong Islandin pilvenpiirtäjät ovat suosittu hääkuvien tausta, joten hääseurueita oli paljon.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Klo 20 alkaa joka ilta valoshow, joka on näkemisen arvoinen.
IMG_9534
Loungessa uskalsi jo nostaa maljan sille, että pääsemme kuin pääsemmekin Uuteen-Seelantiin!

 

Miljoonakaupungissa kävelyllä

Pilvenpiirtäjät! Ne tulevat varmaan mieleen kaikille, jotka ovat nähneet kuvia Hong Kongista. Niitä nimittäin piisaa, Honkkarissa on eniten pilvenpiirtäjiä maailmassa. Eli unohtakaa New York, Dubai ja muut suurkaupungit, ne näyttävät Honkkariin verrattuina matalilta tuppukyliltä.

Itse en varsinaisesti ole pilvenpiirtäjäihminen, viihdyn enemmän yleensä matalissa suurkaupungeissa, kuten Pariisissa ja Lontoossa. Mutta Honkkarilla on kyllä yksi valtti pilvenpiirtäjäkaupunkeihin verrattuna: luonto. Hong Kongissa on lukuisia patikointireittejä, joista pisin on yli sadan kilometrin mittainen.

Niinpä mekin vedimme eilen patikointikengät jalkaan ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidän Aberdeeniin, saaren toiselle puolelle. Matka kesti noin vartin. Lähdimme Aberdeenin suunnasta kipuamaan Peakille, sillä oppaiden mukaan se on vähiten turistinen reitti.

Oppaiden mukaan matka vie 1,5 – 3,5 tuntia. No, me kipitimme sitten ilmeisen vauhdikkaasti, sillä matka vei 70 minuuttia, tosin sykkeenikin huiteli noin 150:ssä. Kävi siis ihan treenistä. Muutamaa satunnaista ohittamaamme patikoijaa lukuunottamatta saimme olla ihan rauhassa ja kuunnella lintujen laulua ja edellispäivän sadevesiä kuljettavien purojen solinaa.

Huipulla odottivat huikeat näköalat keskustan suuntaan! Ja myös Gordon Ramsayn ravintolan olut ja maittava lounas. 🙂

Tankkauksen jälkeen kiersimme vielä noin tunnin mittaisen Peakiä kiertvän reitin ennen kuin hyppäsimme keskustaan suuntaavaan bussiin.

Pieni luontobreikki latasi akut, nyt taas jaksaa suurkaupungin vilinää.

Täällä Honkkarissa otetaan muuten koronavirus tosissaan, tuoreessa muistissa on tänne kovasti iskenyt Sars. Meiltä mitataan kuume hotellilla joka toinen päivä. Muutamissa ravintoloissa on myös mitattu kuume ennen kuin on päästetty sisään. Aasiassa muutenkin yleisesti käytössä olevat hengityssuojaimet ovat nyt lähes kaikilla käytössä ihmisjoukoissa. Myös käsidesiä on tarjolla joka paikassa, ja ihmiset myös sitä käyttävät.

Torstaina kohti Uutta-Seelantia, ellei virusrintamalla tapahdu mullistuksia.

Susanna

IMG_9383
Patikointireitti kulki Aberdeenin hautausmaan ohi.
IMG_9388
Aberdeen jäi taakse.
IMG_0088
Tuo ei ollut vielä huippu.
IMG_0091
Pieni breikki.
IMG_9385
Vesipuro.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Peakillä odottivat huikeat maisemat.
IMG_9411
Kiersimme myös huipun.

 

Pikakurssi ennen matkaa

Eipä puutu jännitystä tähän tulevaan reissuun valmistautumisesta. Ensin uutiset Hong Kongin mellakoista. Kun sillä rintamalla hiljeni, alkoivat uutiset koronaviruksen leviämisestä. Ja sitten olimme miehen kanssa molemmat oikein kunnon flunssassa viime viikolla. Ja ikään kuin siinä ei olisi kaikki, sain flunssan päälle oikein kunnon vatsataudin!

No, toivotaan, ettei se vatsatauti tartu mieheen, sillä vatsatauti itsessäänkin on kyllä aivan kamala. Saati, että sitä potisi lentokoneen vessassa… uuh!

Naureskelin (koska mitä sitä muutakaan ihminen voi), että vetäisin sellaisen yhden päivän intensiivikurssin: norjan alkeet, bikinikuntoon luonnonmenetelmin ja porsliinituotantoon tutustuminen lähietäisyydeltä. Ei ollut kiva kurssi, en ainakaan maksaisi siitä. 😀

Kaikista pikkuvirusten kiusasta huolimatta matka lähestyy, tänään mennään! Ainakin vielä näyttää siltä, että matkamme alkaa Hong Kongista.

Jos mutkia tulee matkaan, niin onhan siinäkin jotain positiivista: ainakin blogiin tulee jännittävää sisältöä. Stay tuned! 😀

Susanna

 

 

 

 

 

And so the adventure begins…

En vieläkään meinaa uskoa, että ensi perjantaina alkaa reissu, josta olen haaveillut koko aikuiselämäni! Ensin se oli haave. Sitten siitä tuli tavoite. Ja kohta se on totta. Ainakin toivottavasti se on totta, sillä pienenpieni koronavirus saattaa vielä tehdä yllättäviä mutkia matkaan.

Kyseessä on siis pyöreisiin vuosiini yhdistetty bucket list -reissu Uuteen-Seelantiin. Matkamme alkaa Hong Kongista, ja se on tässä nyt se jännittävin osuus. Tällä hetkellä Uusi-Seelanti on estänyt maahantulon Manner-Kiinasta. Honkkari ei ole Manner-Kiinaa, mutta koska olemme tasoittelemassa aikaeroa siellä viiden yön ajan, niin on tietysti mahdollista, että sinä aikana vedetään rajoja kiinni laajemminkin. Toivottavasti ei. Tai jos niin käy, niin se toivottavasti tapahtuu ennen starttiamme, jolloin ehdimme vielä tehdä uudet suunnitelmat. Olisi tietty tylsää olla jumissa Hong Kongissa, kun reissumme pääkohde on Uusi-Seelanti.

Uudessa-Seelannissa vietämme sitten vajaat neljä viikkoa, ajamme maan likipitäen päästä päähän. Ja sen jälkeen tulemme takaisin Bangkokin kautta.

Tiedossa on siis kerran elämässä -tyyppinen reissu. Laukku on likipitäen pakattu. Nyt pidetään vain peukkuja, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Flunssanikin ehtii toivon mukaan parantua ennen reissua.

Kaikkien Honkkariin liittyneiden uutisten vuoksi ja reissun palapeliluonteen vuoksi on kyllä onni, että meillä on kerrankin ollut matkatoimisto apuna. Itse emme olisi ikinä osanneet suunnitella näin moniulotteista reissua. Ja nyt kyllä jännittäisi vielä nykyistä enemmän, jos olisimme lennot ja muut buukkailleet itse.

Jos haluat seurata reissuamme, niin pidä blogia silmällä. Päivitän tänne matkakertomusta varmaan useamman kerran viikossa.

Susanna

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑