Polkan tahdissa

Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara. Ja mulla on vaihtelunhaluinen luonne. Niinpä mulla on elämäni aikana ollut useampaan otteeseen lyhyet hiukset ja pitkät hiukset ja tietysti siinä välillä jotain siltä väliltä.

Tykkään kaikenlaisista hiuksista. Eniten tykkäisin kiharoista, mutta niitä en saa. Mulla on niin vahva ja luonnonsuora hiuslaatu, että hiusteni kihartaminen vaatii runsaasti kemiaa, suoristusraudan ja hyvän ammattilaisen. Permanenttia olen toki kokeillut 80-luvulla, koska silloin kaikilla oli permis. No, lopputulos muistutti kyllä enemmän sellaista lampaantaljaa, sillä aineiden piti olla mun päässä aika pitkään… Hiusteni kihartaminen silloin tällöin vaatii myös  kampaajakäynnin. Ja aina sekään ei riitä. Jos kampaaja ei hallitse hiuksiani, kiharapilvi suoristuu muutamassa tunnissa. En siis todellakaan kiharra hiuksiani itse. Latvojen taivuttelu on se, mihin saatan kyetä.

Pitkät hiukset ovat muuten jees, mutta olen siis kyvytön tekemään hiuksilleni itse mitään. Ne ovat joko suorana tai ponnarilla. Juhlakampauksia varten olen marssinut aina kampaajalle. Sen minkä juhlakampauksen hinnassa menettää, voittaa sitten siinä, ettei hiuksia tarvitse leikata niin usein kuin lyhyitä.

Vielä vuosi sitten mulla oli  lyhyt pixie-tukka. Se on mun hiuksiini ihan loistava malli. Muutamat voimakkaat pyörteet kun ottaa leikatessa huomioon, niin sen jälkeen kyseessä on täydellinen pese ja pidä -tukka. Siis oikeasti. Pixien kanssa en käytä aina edes harjaa, vaan saan kampauksen pesun jälkeen käsipelillä kuntoon. Vahaa voi sipaista vähän otsikseen, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Oikeastaan mallin ainoa huono puoli on se, että kampaajalla pitää käydä usein. Ja sitten tietysti se, että siihenkin kyllästyy. Ja silloin ainoa mahdollisuus on ryhtyä kasvatuspuuhiin (jos ei siiliksi vedä).

Viime vuosi meni siis kasvatuspuuhissa. Pixien kasvattaminen pidemmäksi on helppoa. Lyhyestä pixiestä saa kahdessa kuukaudessa pitkän pixien. Sekin on kiva malli. Siitä sitten kasvatellaan kohti polkkaa kasvattamalla päällisosaa ja pitämällä niskaa lyhyenä.

Viime syyskuussa minulla oli käytännössä jo niin pitkä polkka, että saatoin leikata otsiksen. Niska oli toki edelleen lyhyt, mutta edestäpäin katsottuna homma näytti polkalta.

Nyt olen kasvattanut hiukset tasapituiseksi polkaksi myös takaa. Polkka on juuri sen mittainen kuin niskapituus antaa myöden.

Joku kommentoi viime vuonna kesken kiivaimman kasvatusprojektin, että minulla on kivat hiukset. Totesin, että kuontalo on kasvatusvaiheessa. Ihailija ei ollut uskoa – hänen mielestään malli ei näyttänyt keskenkasvuiseita vaan ihan hyvältä. Kerroin salaisuuteni: hiuksia kasvattaessa niitä pitää leikata! Kävin koko vuoden kampaajalla 1 – 1,5 kuukauden välein. Jos hiuksia ei leikkaa kasvatuksen aikana, niin hiukset kasvavat mallista ulos ja lopputulos näyttää koko ajan keskeneräiseltä.

Nyt kasvatus on siis ohi. Pitkää en haikaile enkä lyhyttä. Nyt tämä tuntuu hyvältä. Polkalla mennään ainakin siihen asti, että mieli taas muuttuu.

Kasvatusprosessin aikana sain vaihtelua blondaamalla hiukseni. Puolessa välissä halusin kuitenkin takaisin kohti omaa väriäni. Lisäilin välillä vähän tummempia raitoja joukkoon. Sen jälkeen olen antanut hiusten vain kasvaa. Lopputulos on se, että hiukseni ovat kasvaneet omaan väriini varsin kivuttomasti ja lopputulos muistuttaa nyt liukuvärjättyä. Latvat ovat auringonvaalentaman näköiset, mutta valtaosa kuontalosta on omaa väriäni.

Mulla on luonnostaan ihan kivan väriset hiukset, sellaiset pikkuisen punertavan ruskeat. Nyt tuntuu siltä, että tämä luonnollinen väri on just paras väri.

On pääasia, että hiukset ovat hyvin.

Susannna

IMG_0384
Pixienä vielä vuosi sitten.
IMG_2422
Vuoden 2018 kesäkuussa.
IMG_2891
Korvanipukat on jo saavutettu ja malli alkaa muistuttaa polkkaa. Tummempia raitoja lisätty.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Syyskuussa Kroatiassa kävin leikkaamassa otsiksen.
IMG_4413
Omaa väriä kohti.
img_5263
Valmis (kunnes taas muuttuu).

 

Kova maailma, pehmeät neuleet

YHTEISTYÖ

Lankojen katselu ja koskettelu, neulemateriaalien käyttäminen tekee ihmiselle hyvää. Olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan dementoituneidenkin vanhusten aivoissa syntyy uusia kytkentöjä, kun he saavat sormeilla lankoja ja neulemateriaaleja. Luonnonmateriaaalit ovat aina tuottaneet minulle vahvoja tunteita. Se on ollut kenties kaikista tärkein motivaatio käsitöiden harrastamiselle: haluan kosketella ihania materiaaleja ja haluan pitää vaatteita, jotka ovat luonnonmateriaaleja. Lisäksi nautin ihanista väreistä ja väriyhdistelmistä.

Kävin Kädentaidot-messuilla Tampereella Adele’s mohairin  osastolla ja hurmaannuin. Ihania mohair-, silkki-, villa- ja bambu-lankoja ja -tuotteita! Ja vieläpä eettisesti tuotettuja tuotteita, joiden käyttämisestä tulee kaikin tavoin hyvä mieli. Ostin messuilta muutaman kerän kid mohair boucle -lankaa, josta tekaisin huivin. No, siinähän kävi sitten niin, että siskoni ihastui siihen niin paljon, että annoin sen hänelle lahjaksi.

Onneksi olin ottanut messuilta Adele’s mohairin maahantuojan Marianne’s mohairin  yhteystiedot, joten olin Marianneen yhteyksissä. Auta Marianne, kai saan lisää lankoja ennen seuraavia Kädentaidot-messuja? Marianne vastasi ja nyt minulla on ihania ja jännittäviä uutisia: päädyimme Marianne’s mohairin  kanssa ensimmäiseen blogiyhteistyöhöni!

Olen tästä niin innoissani, sillä Mariannen myymät tuotteet edustavat kaikkea sitä, mitä haluan itse ja blogissani edistää: kauneutta, pehmeyttä, tyylikkyyttä, eettisyyttä ja luovuutta! Marianne on tosiaan Adelen tuotteiden Pohjoismaiden agentti, eli hän tuo lankoja ja tuotteita Pohjoismaihin.

Luitte oikein: lankoja ja tuotteita. Eteläafrikkalainen Adele tekee paikallisen mohair-vuoden karvoista sekä lankoja että valmiita tuotteita: huiveja, shaaleja, ponchoja… Jokainen  voi siis itse päättää, haluaako neuloa itse (ohjeetkin löytyvät) vai haluaako ostaa valmiin tuotteen. Värivalikoima on huikea: 95 väriä. Tuotteet voi tilata minkä värisenä tahansa.

Marianne tekee näitä neulehommia osa-aikaisesti, hänellä on Yrjönkadulla pieni showroom, jonne pääsee, kun sopii hänen kanssaan tapaamisesta. Tai sitten tuotteita tai lankoja voi tilata sähköpostin välityksellä.

Marianne kiertää myös jonkin verran messuilla. Ja hänelläkin on viritteillä uusia yhteistyökuvioita, sillä Itäkeskuksessa sijaitseva Kässäkammari on ottamassa Adelen lankoja myyntiin ja niitä voi käydä ihailemassa Kässäkammarin osastolla Helsingin Kädentaitomessuilla Wanhassa Satamassa 2.-3.3.2019. Marianne’s Mohair järjestää myös 2.-3.2. klo 10 – 18 Pop-Up kaupan Helsingissä osoitteessa Satamakatu 5.

Adelen tuotteet ovat todella huippuluokkaa, siitä kertoo jo sekin, että Vogue Knitting on tehnyt hänestä ison jutun syksyllä 2017. Adele työllistää 50 eteläafrikkalaista naista, jotka kehräävät, värjäävät ja neulovat näitä ihanuuksia. Iso peukku naisten työllistämiselle – minusta on hieno ajatella näitä naisia, kun kudon langoista. Myös mohair-vuohet elävät alueella ja Adelella on sertifikaatti, joka kertoo, että vuohet voivat hyvin. Joissakin valmistuotteissa käytetään strutsinsulkia koristeena. Ne ovat myös eettisiä, sillä sulkia ei oteta eläviltä linnuilta (myös liha ja nahka käytetään hyväksi).

Minulla on tietysti työnalla jo uusi huivi, jonka aion tällä kertaa pitää itselläni :). Ja bloggaan lähiaikoina siitä, sillä siinä on pieni niksi…

Talvisin terveisin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marianne’s mohairin showroom on täynnä ihanuuksia!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pörröinen ja lämmin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marianne tuo maahan eteläafrikkalaisenAdelen lankoja ja valmiita tuotteita.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Värivalikoimaan kuuluu 95 väriä, luultavasti sinunkin lempivärisi siis.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuotteet voi tehdä myös itse.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä ei talvinen juhlashaali parane.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Otan kaikki, kiitos!

Kuumetta hoitamaan

Sain mieheltä joululahjaksi liput Matkamessuille. Hän sitten tietää, mikä tekee minut (ja meidät molemmat) onnelliseksi! Matkoista haaveilu ja niiden suunnittelu on iso osa matkustamisen ihanuutta.

Joo, tiedän, ettei nykypäivänä lentomatkailusta varsinaisesti kerry sädekehää pään päälle. Mutta on vaikea kokonaan luopua jostain, mikä on itselle niin tärkeää. Yritämme kompensoida muuten: tuemme kuukausittain luonnonsuojelutyötä, kierrätämme todella ahkerasti, jatkuvan tavaran ostamisen sijaan ostamme palveluita (kuten nämä Messuliput), meiltä ei juuri tule ruokahävikkiä, syömme vain vähän punaista lihaa ja meillä on vain yksi lapsi. Lisäksi vietämme pitkillä lentomatkoilla perillä aina enemmän kuin viikon, eli emme lentele maailman ääriin vain muutaman päivän vuoksi.

Tällä kertaa messuilla on meille aivan erityinen rooli: suunnittelemme vuodeksi 2020 eeppistä tasavuosimatkaa. Tarkoituksena on nähdä ensi vuonna bucket list -hengessä Uusi-Seelanti. Milloin sinne kannattaa mennä? Onnistuuko reissu neljässä viikossa vai pitääkö varata viisi? Mitä kannattaa nähdä Hobitti-nähtävyyksien, viinitilojen ja patikointimaisemien lisäksi? Koska kyseessä on taatusti reissu, jota emme tee uudelleen, niin haluamme sen onnistuvan aivan erityisen hyvin. Kaipaamme siis ammattilaisten apua.

No, tämän eeppisen reissun lisäksi myös tämän vuoden lomareissut ovat suunnittelematta. Olen lähdössä ystävien kanssa keväällä Nizzaan, mutta mitään muuta ei ole tiedossa koko vuodeksi. Paniikki!

No, onhan meillä ajatuksia. Kenties Islanti + Boston? Malta? Panama? Espanjassakin on vielä paljon nähtävää. Montenegro? Slovenia? Thaimaa? Malesia? Italia?

Kuten huomaatte, tämä kuume on krooninen. Se helpottaa hetkeksi, mutta tulee aina takaisin.

Matkakuumeisin terkuin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Plitvicen kansallispuisto on reissumuistojen top 10:ssä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Portugali kuuluu matkasuosikkeihimme mahtavien rantamaisemien ja ihanien kalaruokien vuoksi. Rakastamme myös kieltä!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mallorcalta löytyy vaikka mitä, kunhan ei vietä aikaansa hotellirysissä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hotellihuoneselfie.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä illallinen Bangkokissa jäi monestakin syystä ikuisesti mieleen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hua Hinin yömarkkinat ovat auki joka ilta. Kaikkea mahdollista ja krääsää, mutta myös ruokaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ruorissa Kroatiassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Auringonnousu terassiltamme katsottuna Toscanassa. O sole mio!

 

Pääasioita pakettiin

Bloggasin ennen joulua joululahjaprojekteistani. Siinä vaiheessa en tietenkään voinut paljastaa, mitä puikoistani valmistui, joten tässä nyt joko myöhäinen tai erittäin aikainen joululahjavinkki kaikille neulomista harrastaville: neulottu panta. Löysin ohjeen Kalastajan vaimon blogista.

Kyseessä on erittäin helppo ja nopeatekoinen työ, joten tämä sopii ensimmäiseksi neuleprojektiksi hienosti. Kokenut neuloja tekaisee tällaisen yhdessä illassa vaikka leffaa katsellen. Tällaiselle on myös käyttöä pitkälle kevääseen, joten eihän tällaisen tekemistä tarvitse ensi jouluun asti säästellä.

Tein paketteihin pantoja ystävien väritoiveiden mukaisesti, joten toivon mukaan lahjat ovat kovassa käytössä.

Blogini Facebook-tykkäyksissä meni eilen 500 tykkääjän raja rikki! Kiitos kaikille lukijoille, tykkääjille, kommentoijille ja blogiani jakaneille! 500 tykkääjän kunniaksi järjestin pienimuotoiset arpajaiset, ja tein tällaisen pannan myös voittajalle. Aloitin tänään aamupäivällä ja sain viideltä valmiiksi. Siinä välissä ehdin tehdä espanjanläksyt, käydä lenkillä ja laittaa ruokaakin.

Voit tehdä aivan samoilla ohjeilla kuin Kalastajan vaimo. Tai sitten soveltaa. Itse olen esimerkiksi vaihdellut lankoja. Valtaosan olen neulonut tuplalangalla: toinen lanka jotain pörröistä lankaa (esimerkiksi Dropsin Alpaca Silk)  ja jotain merinolankaa (esimerkiksi Schachenmayr Merino Extrafine 120). Molempia tarvitaan yksi kerä. Lisäksi tarvitset puikot ja yhden apupuikon. Itse olen käyttänyt 5:n puikkoja.

Olen luonut noin 24 silmukkaa, mutta silmukoita voi luoda enemmänkin, jos haluaa pannasta leveämmän. Olen neulonut yksi oikein, yksin nurin -neuletta noin 24 cm. Voit mitata sopivan pituuden testaamalla: laita neuleen pää takaraivosi puoleen väliin ja kun se ulottuu keskelle otsaasi, on palmikkokäännöksen aika. Kun se on tehty, jatkat vain samaa joustinneuletta sen verran, että panta ulottuu pääsi ympäri. Ota huomioon, että neule joustaa jonkin verran. Päätät silmukat ja yhdistät päät esimerkiksi virkkaamalla. Ta-daa!

Vaikein kohta neuleessa on palmikon tekeminen, eikä sekään ole vaikea. Jos olet luonut silmukoita 24, nostat puolet siitä, eli 12 ensimmäistä silmukkaa apupuikolle (esimerkiksi sukkapuikko). Neulot ensin sen tavallisella puikolla olevan osuuden.  Kun olet neulonut tavallisen puikon loppuun, neulot apupuikon silmukat. Apupuikon neulomisessa on tärkeintä, ettet vahingossa kiepauta puikkoa ympäri. Ole siis tarkka, että aloitat puikon neulomisen neuleen reunasta.

Apupuikon neulominen vaatii vähän sorminäppäryyttä, mutta kun sen on tehnyt kerran, sen osaa aina. Neule näyttää palmikkokerroksen jälkeen ensin hassulta, mutta muutaman kerroksen jälkeen pannan muoto hahmottuu.

Tämä on tosiaan työ, jossa voi antaa luovuutensa kukkia. Voit kokeilla erilaisia lankayhdistelmiä. Itse pidän tuosta pörrö-merino-yhdistelmästä, sillä se tekee pannasta pehmoisen ja lämpimän. Jos lanka on paksua, pannasta tulee leveämpi (sekään ei haittaa). Lisäksi pantaa voi halutessaan koristella ja palmikkokääntöjä voi tehdä vaikka useampia.

Itselleni jäi lahjaprojekteista jämälankoja, joten ajattelin kokeilla myös raidallisten tai kuviollisten pantojen tekekemistä!

Pitäkää päät lämpimänä, mutta kylmänä!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Arvonnan voittaja toivoi pinkkiä käsityöyllätystä. Kaksi kerää valmiina! Alla kummitytölle työn alla oleva neuleprojekti.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Loin 24 silmukkaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yksi oikein, yksi nurin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palmikkokäännöksen tein, kun neule oli noin 26 cm.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
12 silmukkaa apupuikolle ja apupuikko ”työn taakse”. Ensin neulotaan se tavallinen puikko. Ja kun se on neulottu, neulotaan apupuikon silmukat.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kun palmikkokäännös on tehty, työ näyttää tältä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palmikkokäännöksessa silmukat vaihtavat keskenään paikkaa. Alkupään silmukoiden paikka vaihtuu loppuun.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ja käännöksen jälkeen jatketaan tavallista joustinneuletta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valmista!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neuleen päät virkattuna yhteen. Toivottavasti tämä on onnenpanta!

 

 

 

Tyhjä pesä

Poika lähti asepalvelukseen noin 12 000 muun kanssa eilen. Luulin, ettei se ole minulle iso juttu. Uusperheellisenä olen tottunut joka tapauksessa siihen, että poika on  ollut viikonloppuja, lomia ja pyhiä isällään. Olen huomannut, että hän pärjää.

Olen jotenkin ajatellut, että tyhjän pesän  syndrooma ja eroahdistus iskee sellaisiin vanhempiin, joilla elämä on pyörinyt hyvin paljon lapsen tai lasten ympärillä. En ole ajatellut olevani sellainen äiti. Elämäni ei ole pyörinyt lapsen ympärillä, vaan perheen ympärillä. Ja perhe olemme me. Elämässä on tehty asioita, jotka ovat perheelle hyväksi. Meille kaikille hyväksi siis – enimmäkseen kaikille yhtä aikaa, mutta välillä lapselle, välillä miehelle ja välillä minulle.

Poika meni harmaisiin siis eilen. Oikeastaan vasta edeltävänä viikonloppuna tajusin, mitä se tarkoittaa. Me olemme miehen kanssa nyt kahdestaan.

Poika pärjää armeijassa kyllä. Mutta entä me?

Kai me nyt pärjäämme. Viihdymme yhdessä, meillä on molemmilla mielenkiintoinen työ, harrastuksia ja ystäviä. Arki-illat ovat melkoisen aktiivisia, niin myös viikonloput.

Hieman haikeana ja jännittyneenä halasin pojan armeijaan. Ajattelin, että hyvinhän se meni. Ei itkua. Paljon melua tyhjästä?

Illalla suihkussa iski ahdistava puristus. Kun vesi valui kasvojani pitkin, alkoivat myös kyyneleet valua. Se oli äänetöntä, tuskaisaa itkua. Itkin enemmän sisäänpäin kuin ulospäin.

Tulin suihkusta ja tunnustin miehelle, että tämä taitaakin ottaa aika koville.

Tunnustus aukaisi padon ja istuin sohvalla puoli tuntia itkien. Kyyneleet valuivat, minä hytkyin. Se ei ollut sellaista kaunista itkua, jossa silmäkulma kostuu. Se oli rumaa, räkäistä itkua.

Sinne se meni. Sinne se lensi.

Itku teki kuitenkin hyvää. Samoin pari whatsapp-viestiä ystävälle ja siskoille. Vertaistukea.

Eniten teki hyvää se, että tunnustin sen ääneen, että nyt tuntuu pahalta. On ihan ok itkeä, kun lapsi lähtee. Se on ihan ok, vaikka me kaikki pärjäämme. Se on ihan ok, vaikka se on myös onnellista. Se on onnellista, sillä se kuuluu elämään.

Tämä vaihe kuuluu elämään. Poikasten kuuluu lentää pesästä. Emojen kuuluu jäädä. Olen onnellinen, että tiedän hänen pärjäävän ja uskon, että hän sanoo, jos tarvitsee tukea.

Tiedän, että armeija loppuu aikanaan, ja todennäköisesti poikanenkin palaa vielä hetkeksi pesään. Mutta tämä on ensilento. Kun hän palaa, niin hän palaa enää hetkeksi. Lähteäkseen sitten jossain vaiheessa lopullisesti.

Kun kyyneleet sohvalla loppuivat, tuli pojaltakin sopivasti kuvaviesti. Maastohousut jalassa. Mun poika.

Susanna

Arttu yo-kuvaus-13
Hali.
Arttu yo-kuvaus-11
Pakahdun ylpeydestä!

Susanna-5

Kuvat: Niki Strbian

 

 

 

 

 

Valoa kohti

Uusivuosi takana, mutta uusi vuosi edessä. Vuodenvaihde on minulle tärkeämpi juttu kuin joulu. Se merkitsee fressiä starttia, ihanaa paluuta arkeen ja valoa kohti menemistä. Kaikki on mahdollista tänäkin vuonna.

Lupauksia teen yleensä maltillisesti, mutta nyt jotenkin innostuin.

Aloitan: ukulelen soiton. Sain ukulelen joululahjaksi, joten opiskelu on jo alkanut. Suureksi avuksi on osoittautunu Yousician-sovellus, joka tekee muutaman soinnut tankkaamisestakin ihan siedettävää. Osaan soittaa Row, row, row your boatia ja RHCP:n Califonicationia. Jälkimmäisen laulumelodiaa hyräilen mukana – en ymmärrä, miten joku voi sekä soittaa että laulaa yhtä aikaa!

Jatkan: hyvään vauhtiin päässyttä kuntosaliharrastusta ja espanjan opiskelua.

Lisään: tanssia (zumbaa, salsaa jne.) ja kehonhuoltoa viikko-ohjelmaani. Tavoitteena on saada vähän hikiliikuntaa juoksun tilalle ja välttää lonkan limapussien tulehdus… Lisäksi lisään lukemista. Se tarkoittaa, että pitää mennä sänkyyn siinä vaiheessa, kun jaksaa lukea enemmän kuin kaksi sivua.  Ihan hyvä oheislupaus sekin.

Vähennän: lankavarastoani, vaatteiden ostamista (tavoitteena maksimissaan 10 uutta vaatetta)  ja viininjuontia. Lankavarastossa pursuaa ihania lankoja (bloggaan niistä lähiaikoina), joten sormet syyhyävät päästä toteuttamaan kaikkea ihanaa. Viininjuonnin vähentäminen liittyy ennen kaikkea siihen, että haluan nyt kaikki konstit käyttöön muutaman ylimääräisen kilon karistamiseksi.

Lopetan: karkinsyönnin. Tämä on lupauksista helpoin, sillä toissavuonna vietin jo karkittoman vuoden. En syö paljon karkkia, joten valitettavasti tämä ei luultavasti auta yhtään painonpudotuksessa.

Suunnittelen: Vuoden 2020 eeppistä reissuamme.

Siinäpä minun lupaukseni. Niiden vuoksi olen ollut varsin touhukas tänääkin. Kävelyä, jumppaa ja kehonhuoltoa, espanjan kertausta ja illalla vielä ukulele-treenit. Tästä taitaa tulla puuhakas vuosi. 🙂

Jos kaipaat valoa alkuvuoteen, käy tsekkaamassa Lux Helsingin valotaideteokset! Me kävimme ”muutaman” muun kanssa eilen kiertämässä reitin.

Valoa!

Susanna

img_5129
Zumbanpunaiset posket!
img_5134
Lux Helsingin ultraviolettivaloissa sai valkoisena hohtavat hampaat.

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑