Elämänsisältö

Tänään on mun viimeinen virallinen sairaslomapäiväni. Huomenna ja maanantaina olen kesälomalla.

Miten on mennyt? Hyvin, ainakin jos toipumista ajattelee. Olen kävellyt kahdessa viikossa yli 85 kilometriä. Lääkäri ei tiennyt, kenelle se sanoi, että kävely on sallittua ja suotavaa ja saan kävellä niin paljon kuin jaksan. Minähän siis todellakin jaksan. Iso kiitos reippailustani kuuluu kyllä naapurin rouvalle, joka on jaksanut ulkoiluttaa minua lähes päivittäin. Ensin köpöttelimme yhdessä lyhyitä matkoja. Nyt harpomme jo ihan normitahtia.

Lisäksi olen tehnyt saikun aikana kaksi neuletta valmiiksi. Kolmannesta on takakappale tehty ja etukappale aloitettu. Epäilen, ettei työhön palaamisen jälkeen valmiita neuleita putkahtele ihan kerran viikossa. Jos edes kerran kuussa?

Totta kai olen roikkunut ajankuluksi jonkin verran myös sähköpostin ja työpaikan sisäisen chatin äärellä. Olen kyllä tiennyt, etteivät he tarvitse minua, mutta kun minä tarvitsen heitä!

Minua on jaksanut hämmästyttää se, että ihmiset toivovat itselleen sairaslomaa! Muutama vuosi sitten Suomen googlatuin asia oli ”miten saan kuumeen nousemaan”. Olen ollut muutamaan otteeseen pitkällä sairaslomalla. Multa on leikattu kaksi kertaa kaularangan välilevynpullistuma ja nyt sitten tämä kasvainhässäkkä. Voin kertoa kaikille, että sairasloma on ihan hanurista, ja se on loukkaava ilmaisu hanuria kohtaan.

Aikuisen ihmisen elämänsisällöksi ei riitä se, että käy kävelyllä ja neuloo vähän. Ei riitä. Sitä kaipaa älyllisiä haasteita, paljon sosiaalisia kontakteja ja erityisesti kunnon lounasruokaa.

Sairaslomassa on se huono puoli, ettei se ole lomaa. Silloin ei voi tehdä asioita, joita voi tehdä lomalla. En ole voinut lähteä juoksulenkille, siivota tai hypätä lentokoneeseen kohti tropiikkia. En ole voinut edes istua tietokoneella kuin lyhyitä jaksoja, sillä istuminen lisää veritulppariskiä.

Kun ei ole sairaslomalla, voi tehdä mitä haluaa. Töitä. Siivota. Matkustaa. Mitä vain.

Nyt olen pitkän viikonlopun verran lomalla. Lomareissu oli buukattuna jo kauan ennen kuin tiesin leikkauksestani. Niinpä olenkin jännittänyt, toivunko lähtökuntoon. Olen toipunut. Olen toipinut myös työkuntoon. Ihana paluu arkeen siis edessä, se on ihan parasta.

Susanna

FullSizeRender-1
Puuvillaneuletakki valmistui nopsaan. Teen vain tämän raidan vielä valmiiksi…
FullSizeRender
Tämä valmistui muutamassa päivässä isoilla puikoilla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kolmas saikkuprojektini: alpakkaa ja silk mohairia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Klassinen neule.
IMG_9298
Takakappale on valmis.
IMG_9237
Saikkulaisen juhlahetki: retki kaupungille ja kampaajalle!

 

 

 

 

Värillä on väliä

Kävin KonMari-projektin ja kapseli-ideologian innoittamana värianalyysissä reilu vuosi sitten. Se on ollut fiksuin investointi pukeutumiseeni ikinä! Paitsi, että näytän nyt enimmäkseen elossa olevalta, niin myös vaatteeni sopivat entistä paremmin yhteen. Eli pukeutumisesta on tullut entistä helpompaa. Vaatekaappiin voi periaatteessa vain työntää sokkona kätensä j

a tietää, että käteen osuvat vaatekappaleet sopivat väreiltään yhteen.

Ihan täydellinen vaatevalikoimani ei ole vieläkään. Tämä johtuu siitä, että en heittänyt muuten hyviä ja mieluisia vaatteita menemään. Päätin, että käytän ne loppuun. Mutta kaikki uudet hankintani olen tehnyt värikarttani mukaisesti.

Musta on minulta kokonaan pannassa, mutta käytännöllisyyssyistä aion kuitenkin vastaisuudessakin säilyttää muutaman mustan vaatekappaleen kaapissa. Meikäläisen (vaalea kesä) värivalikoimalla kun ei oikein voi hautajaisiin mennä eikä muutamiin muihinkaan formaaleihin tilaisuuksiin.

Nyt kun olen oppinut käyttämään palettiani, pärjään jo suht hyvin kaupassa, vaikkei väriviuhkani olisi mukanakaan. Tiedän, että minun varini ovat viileitä, mutta heleän kirkkaita. Vaatakaappini näyttää Karibianlomalta: siinä on runsaasti korallinpunaisen eri sävyjä ja turkoosin vivahteita. Siniset ovat kirkkaita.

Vain neutraalien värien kanssa tuskailen edelleenkin, sellaisia ei nimittäin turhan paljon paletissani ole. Koska en oikein pidä omista ruskeistani, olen päätynyt siihen, että minun neutraalejani ovat tummimmat siniseni (ne eivät ole kovin tummia), harmaa ja taitettu valkoinen.

Ruskeiden lisäksi vierastan värikarttani violetteja ja keltaisia. Joo, omistan yhden keltaisen t-paidan, mutta vannon, etten ikinä tule omistamaan mitään violettia. Violetista tulee aina jotenkin yksisarvisparantajaolo.

Tylsää väripaletissani on se, että Suomesta on todella vaikea löytää oikeansävyisiä vaatteita muuta kuin alkukesällä. Syksyisin sävyt tuppaavat sopimaan syksytyypeille, talvisin talvityypeille. Loogistahan se tavallaan on: vaalean kesän, eli ns. kevätkesän valikoima on esillä kevätkesällä.

Muina aikoina minun täytyy shoppailla Karibialla.

Värikästä viikkoa!

Susanna

Keski-ikäisen v-sana

Ne jotka seuraavat blogiani säännöllisesti tietävät, että minulta leikattiin juuri kasvain. Kerroin heti kaikille kiinnostuneille tarkemmin, mistä kasvain löytyi ja mitä leikkauksessa poistettiin. Mutta en kertonut sitä kysymättä. En muuta kuin aivan läheisimmille.

Jäin pohtimaan, miksi?

Tulin siihen tulokseen, että kasvaimeni sattui kasvamaan paikassa, joka on tabu. Siitä ei oikein saa puhua. Ja koska siitä ei saa puhua, niin siitä pitää mielestäni puhua.

Siksi kerron nyt, että minulta löydettiin kohdusta harvinaislaatuinen kasvain ja sen vuoksi minulta poistettiin kohtu. Ja varmuuden vuoksi kiskaistiin samalla myös munasarjat.

Hui kauheaa, kuinka kehtaan kertoa tämän? Miten noloa? Miten tuolla lailla henkilökohtaisia asioitaan kehtaa kertoa?

Siksi, että haluan omalta osaltani olla tekemässä tästä vähemmän tabua. Sillä asian kohteleminen tabuna ei tee gynekologisten kasvainten tai muidenkaan alueen sairauksien kohtaamisesta yhtään helpompaa meille, jotka sellaista joudumme kohtaamaan. Kasvain, syöpä tai muu vakava sairaus ei ole koskaan helppo juttu – vielä vaikeampi se on, jos siitä ei saa puhua tai siitä pitää hyssyttellä. Ei pidä.

Ja jotta repisin vielä yhden tabun alas, niin kerron myös, että munasarjojen poistaminenhan merkitsee naiselle sitä, että hänellä alkavat välittömästi vaihdevuodet. Nollasta sataan. No, onneksi on hormonikorvaushoito, joten toistaiseksi en ole huomannut oireita. Toisaalta ne tulevat kuulemma usein myös pienellä viiveellä.

Vaihdevuosi on sanana lähes yhtä paha kuin v-alkuinen voimasana. Naisten vaihdevuosille naureskellaan, niistä tehdään ”mummotauti”. Sanana se on jotenkin sukua mummotunnelille – on muka huvittavaa, hävettävää tai kiusallista, että yli 30-vuotias nainen haluaa käydä baarissa.

Jotenkin yhtä huvittavaa, hävettävää, kamalaa ja kiusallista on se, että naisella on vaihdevuodet. Eikä ole, se on luonnollista. No, minun tapauksessani ei varsinaisesti luonnollista, vaan lääketieteellistä.

Meikäläiseltä on nyt siis sisuskalut ja hormonituotanto myllätty kertaheitolla. Miltä tuntuu? Iskikö identiteettikriisi? Ei. Naisellisuuteni ei ole kiinni päärynänkokoisesta elimestä.

Vaihdevuosien kamaluudesta en osaa nyt vielä varmasti sanoa mitään. Uskon kuitenkin, että siitä selvitään, miljoonat naiset minua ennenkin ovat selvinneet. Ja onhan tässä myös hyvät puolensa: en nyt varsinaisesti jää kaipamaan menkkoja.

Pysykää naisina!

Susanna

Hyvä elämä

Olen bloggaillut nyt reilun vuoden ajan. Siinä ajassa on tapahtunut paljon, monta reissua on tehty, muutama käsityö saatu valmiiksi, syöty monta herkullista ruokaa, saatu lapsi täysi-ikäiseksi ja hiuksetkin ovat lyhentyneet ja lyhentyneet.

Elämäni on ollut juuri sellaista kuin olen halunnutkin. Tämä oli erityisen lohdullinen ajatus silloin, kun minulta löydettiin nyt kesällä kasvain ja tiesin joutuvani leikkaukseen. Mielessä tietysti kävi kaikenlaisia skenaarioita, mutta onneksi homma näyttää nyt  hyvältä. Leikkauskin on onnellisesti takanapäin. Ja edessä toivottavasti elämä, sellainen elämä kuin se on tähänkin asti ollut. Se on ollut hyvä elämä, minunnäköiseni.

En siis ole niitä ihmisiä, jotka sairauden kohdatessa tai elämän ehtoopuolella katuvat jotain. Mielessäni ei ole käynyt, että olisinpa tehnyt vähemmän töitä – ei, olen tehnyt niitä juuri sopivasti, sillä rakastan työtäni. En myöskään ajatellut, että olisi pitänyt viettää aikaa enemmän perheen tai ystävien kanssa. Olen aina pyrkinyt järjestämään läheisille aikaa, jos välissä on ollut kilometrejä tai ruuhkavuosia, niin olen järjestänyt heidän kanssaan puhelinaikaa. Olen pitänyt ystäviini yhteyttä niissä puitteissa kuin eri elämänvaiheissa on ollut mahdollista. Olen sanonut ja osoittanut läheisilleni, miten tärkeitä he ovat minulle.

En kadu sanojani, enkä tekojani, vaikken kaikista niistä maailman ylpein olekaan.

Harrastuksia minulla on ollut elämäntilanteisiin sopivasti – joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus omaksi ajaksi riitti kahvihetki hyvän lehden parissa, nykyisinhän minulla ei olekaan muuta kuin aikaa itselleni, joten kyse on vain siitä, haluanko käyttää sen tennikseen vai kieltenopiskeluun. En ole jättänyt mitään tekemättä sen vuoksi, etten osaa. Jos olen halunnut virkata, olen opetellut virkkaamaan.

Minusta on surullista, jos ihminen tajuaa vasta sairauden tai kuoleman edessä, ettei ole elänyt haluamanlaistaan elämää. Mistä se johtuu? Rohkeuden puutteesta? Muiden ihmisten odotusten mukaan elämisestä?

Eläkää ihmiset, nyt on sen aika!

Susanna

IMG_8995
Nukutuslääkäri sanoi, ajattele jotain ihanaa paikkaa. Ja minä ajattelin tätä. Ja sitten nukahdin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olen ollut hämmentynyt ja onnellinen saamistani viesteistä, tervehdyksistä ja avusta. Minulla on ihania ystäviä.
IMG_9168
Olen terve ennen kuin nämä kukat ovat kuihtuneet!

Neuloen syksyä kohti

Mä olen varautunut muutaman viikon sairaslomaan hamstraamalla neulelankoja. Tai no, ehkä olisin ostanut lankoja muutenkin. Tämä tuleva toipilasaika on nyt vain hyvä tekosyy asialle.

Kesän käsityöt olivat lähinnä neuletoppeja, mutta nyt olen siirtymässä jo syksyisempiin töihin. Kesästä muistuttaa eniten puuvillainen, värikäs neuletakki. Se on viittä vaille valmis. Niin kuin kesäkin.

Lisäksi työnalla on Sandnesin alpakkalangasta neulottava vadelmanpunainen hamonen, joka on itseasiassa todella helppoa mallineuletta. Kaksi oikein, kaksi nurin, eli ihan tavallista resorineuletta. Neuleen silmukkamäärä on pariton, joten pyöröpuikoilla neulottaessa mallineule siirtyy aina kierros kierrokselta silmukan verran ”vinoon”. Tällä ohjeella voisin tehdä myös toisen hameen, ehkä jonkin neutraalimman värisen, tummansinisen?

Puikoilla on ollut keväästä asti myös Kalastajan vaimon alpakkaneule. Se jäi kesken, kun tuli kesä. Tämä neule on ehdottomasti arvokkain ikinä tekemäni neuletyö, joten siitä on paras tulla kiva.

Kalastajan vaimolta olen nappaamassa myös persikkaisen neuleen, hän toteutti sen vaaleanpunaisena, mutta mulla on niin paljon pinkkiä vaatekaapissani, että kaipasin vähän vaihtelua.

Syksyisin neuleistani on Kotiliesi Käsityöt 5/2017 ohjeella toteutettava poikkiraitapusero, jonka toteutan Sandnesin Easy-langasta ja lankavarastoni uumenistä löytyneestä Sandnesin Suri-langasta, jota olin säästellyt Skappel-neuleeseen. Mutta ehkä reilummalle syysneuleellekin on paikkansa, Skappel on sellainen kotineule.

Lisäksi minulla on langat valmiina Sandnesin monesta eri pintaneuleesta (korinpohjaa ja palmikoita jne.) neulottavaan työhön, jota varten hommasin ylellistä Sandnesin alpakka-lankaa ja Sandnesin Tynn silk mohairia.

Nämä kuusi neuletta yritän saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Miksi kiire? No siksi, että mielessä on jo uusia projekteja ja vanhoja keskeneräisiä :).

Lämpimin terkuin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ylelliset langat ja klassikkoväri tulevaa neuleprojektia varten.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä tulee hame, johan sillä on viisi senttiä pituutta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Elämäni kallein neuleprojekti.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reilu syysneule aloitettuna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hihoja vaille valmis neuletakki.

 

Ikäero

Mä olin seitsemän vuotta ainut lapsi. Sitten sain pikkusiskon, reilut pari vuotta myöhemmin seuraavan pikkusiskon ja pari vuotta sen jälkeen pikkuveljen. Mä olen siis lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ollut selvästi vanhin.

Lapsuudessa ja nuoruudessani isosiskona oleminen merkitsi minulle siis lähinnä vastuuta ja huolehtimista. Heistä ei ikinä ollut minulle leikkikaveriksi eikä edes seuraksi. Ei kai sitä 15-vuotias 8-vuotiaan kanssa hengaa.

Yksi vanhenemisen parhaista puolista onkin ollut se, että ikäeromme on pienentynyt. Nykyään sisaruksista on minulle seuraa, ja heistä on minulle kaveriksi. He ovat hyviä ystäviäni <3.

Siskojeni kanssa teemme noin kerran vuodessa likkojen reissun. Nyt käväisimme päiväseltään Tallinnassa. Kävimme syömässä ja pitelimme sadetta Viru-keskuksessa. Mutta ennen kaikkea olimme yhdessä ja pidimme hauskaa.

Minulla on fiksut, hauskat ja kauniit siskot. En tiedä, keneen ovat tulleet! 🙂

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Helsingin Länsisataman uusi terminaali on todella hieno!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mun ihanat!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lounastimme La Bottegassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lohicarpaccio oli ihanan raikas.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Risottoon olisi voinut laittaa enemmän juustoa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aperol spritzit.

Miksi murehtia, kun voi syödä hyvin?

Hyvä ruoka, parempi mieli on ollut minun mottoni viime viikkoina. Myös lomalla Thaimassa, sillä reissu osoittautui kaikkien aikojen ruokamatkaksi. Kuola alkaa valua jo siitä, että joku mainitsee sanan Thaimaa. Ruoka oli nimittäin todella hyvää – ja sellaista sai aivan kaikkialta. Söimme kyllä hienoissakin ravintoloissa, mutta kokemuksemme mukaan ruoka ei välttämättä parantunut, vain puitteet muuttuivat fiinimmäksi. Toki kivaa sekin, että näköalat ovat huikeita ja tarjoilijat kohtelevat kuin kuninkaallista. Mutta jos pelkkää ruokaa ajattelee, niin erinomaista ruokaa saa myös kadulta, rannalta ja halvalla.

Ja jos katuruokailussa ”faaraon kosto” -tyyppinen matkakokemus pelottaa, niin huoli pois! Thaimaassa ei vatsatautia tarvitse pelätä sen enempää kuin Suomessakaan. Kalan matka merestä lautaselle on todella lyhyt ja hygieniasta pidetään huolta. Aina kannattaa syödä paikoissa, joissa paikallisetkin syövät, niissä ruoan kierto on nopeaa.

Me osallistuimme Bangkokissa opastetulle katuruokakierrokselle, joka oli aivan huikea kokemus! Privaattikierros oli vähän kalliimpi kuin pienryhmän kierros, mutta siihen sisältyi se, että tuk tuk -kuski ja ruokaopas tulivat hakemaan hotellilta ja palauttivat hotellille. Me osallistuimme kyseisen retkijärjestäjän iltakierrokselle, joten tunnelmassa oli vielä jotain ekstraa. Kyseisellä firmalla on harvinainen pääsy temppelialueelle ilta-aikaan, jolloin alue on muuten yleisöltä suljettu. Niinpä pääsimme näkemään Wat Pho -temppelin silloin, kun se ei ollut täynnä turisteja.

Kierroksen sapuskat olivat loistavia ja oli kiva kuulla oppaan kertovan paikallisesta ruokakulttuurista. Kierroksen lopussa opas tarjosi myös mahdolilsuuden syödä hyönteisiä – yllätin itseni tarttumalla haasteeseen.  Tosin hyönteiskammoisena valitsin kyllä ”helpoimman” mahdollisen makupalan, eli paistetut heinäsirkat. Jos ajatus ei ällötä liikaa, niin suosittelen kokeilemaan: sekä koostumus että maku vastasivat lähinnä perunalastuja. Voisin pistellä heinäsirkkoja poskeen joskus game of thrones -maratonia seuratessa :).

Tässä meikäläisen TOP-herkuttelukokemukset:
– Bangkokin katuruokakierros, tykitystä alusta loppuun, höystettynä palatsivierailulla ja kukkatorilla ja heinäsirkka-aterialla
– illallinen Banyan Tree -hotellin Vertigo-kattoravintolassa. Ruoka oli hyvää, muttei ei räjäyttänyt tajuntaa, näköalat kyllä räjäyttivät. Vinkki: näköaloista pääsee nauttimaan myös drinkkibaarissa. Joten jos haluaa vain lasillisen Aasian korkeimmalla olevassa kattobaarissa, niin ei ole pakko syödä
– Hua Hinin satamalaiturilla olevat ravintolat, erityisesti Ketsarin, älä säikähdä vaatimatonta ulkoasua, ruoka on todella hyvää
– Hua Hinin Cicada-markkinat (pe-su-iltaisin)
– Hotellimme Anantaran kaikki neljä ravintolaa olivat loistavia

(Tsekkaa kuvateksetistä muut vinkit)

Minua pelotti vähän etukäteen, millainen lomamatkan tunnelmasta tulee. Sain nimittäin tietää vähän ennen lomaa, että joudun suhteellisen isoon leikkaukseen. Hyvä ruoka. parempi mieli -sanonta pitää kyllä paikkaansa. Loma oli aivan loistava, tuleva operaatio käväisi kyllä mielessä muutamaan kertaan, mutta päällimmäisenä oli kuitenkin mielessä nautinto ja kiitollisuus jokaisesta hetkestä, jonka sain kokea (ja jokaisesta ruoasta, jonka sain syödä).

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lounas silkkikeisari Jim Thompsonin kotimuseossa. Silmäkarkkia riitti, oli erittäin hyvää.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Opastettu katuruokakierros alkamassa. Tätä iltaa muistellaan vanhana kiikkustuolissa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kierroksella pääsi tutustumaan Wat Phon temppelialueeseen illalla. Ja opas opetti, miten lootuksenkukkien terälehtiä taitellaan nätisti. Vein kukat Buddhalle ja toivoin terveyttä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Temppelialue oli hieno ja hiljainen illalla, kun sinne eivät tavisturistit pääse.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Heinäsirkka hyppäsi suuhun, jalajallanjalajalavei.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reissuin hienoimmat näköalat Bayan Treen Vertigo-kattoravintolassa. Ihana ilta!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hua Hinin vanha asemahotelli, Centara Grand Beach. Suosittelen hotellin baaria drinksupaikaksi. Ota Vesper, sillä paikassa on 007-tunnelmaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hua Hinin yömarkkinat ovat auki joka ilta. Kaikkea mahdollista ja krääsää, mutta myös ruokaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Durian on aasialaisten mämmi. Se haisee niin pahalle, että sen kuljettaminen paikallisissa liikennevälineissä on kielletty. Maistoin durian-jäätelöä kerran Singaporessa, ei jäänyt kaipuu.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hua Hinissa on toisetkin iltamarkkinat, Cicada-markkinat ovat hienostuneemmat kuin ne perinteiset yömarkkinat. Jos epäröit katuruoan syömistä, niin tämä on ehkä paikka, jossa uskallat aloittaa. Avoinna pe-su.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Thaimaassa voi tehdä viinitilaretken! Monsoon Valley sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Hua Hinista. Hienot näköalat ja hyvä ruoka, viinikin hyvää!
IMG_8817
Ja se ruoka oli vain niin hyvää!
IMG_8816
Papaya-chili-salaattiin ja mango-chili-salaattiin tuli himo!
IMG_8671
Ja taas syötiin. Oli soft shell crab -kausi, joten sitä herkkua piisasi.
IMG_8568
Hua Hinin laituriravintolassa puitteet eivät häikäisseet, mutta ruoka kyllä.
IMG_8535
Hotellin rantaravintolassa tuli syötyä monet lounaat ja pari illallistakin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämän tuoreemmaksi eivät osterit muutu. Nam!

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑