Tänään on mun viimeinen virallinen sairaslomapäiväni. Huomenna ja maanantaina olen kesälomalla.
Miten on mennyt? Hyvin, ainakin jos toipumista ajattelee. Olen kävellyt kahdessa viikossa yli 85 kilometriä. Lääkäri ei tiennyt, kenelle se sanoi, että kävely on sallittua ja suotavaa ja saan kävellä niin paljon kuin jaksan. Minähän siis todellakin jaksan. Iso kiitos reippailustani kuuluu kyllä naapurin rouvalle, joka on jaksanut ulkoiluttaa minua lähes päivittäin. Ensin köpöttelimme yhdessä lyhyitä matkoja. Nyt harpomme jo ihan normitahtia.
Lisäksi olen tehnyt saikun aikana kaksi neuletta valmiiksi. Kolmannesta on takakappale tehty ja etukappale aloitettu. Epäilen, ettei työhön palaamisen jälkeen valmiita neuleita putkahtele ihan kerran viikossa. Jos edes kerran kuussa?
Totta kai olen roikkunut ajankuluksi jonkin verran myös sähköpostin ja työpaikan sisäisen chatin äärellä. Olen kyllä tiennyt, etteivät he tarvitse minua, mutta kun minä tarvitsen heitä!
Minua on jaksanut hämmästyttää se, että ihmiset toivovat itselleen sairaslomaa! Muutama vuosi sitten Suomen googlatuin asia oli ”miten saan kuumeen nousemaan”. Olen ollut muutamaan otteeseen pitkällä sairaslomalla. Multa on leikattu kaksi kertaa kaularangan välilevynpullistuma ja nyt sitten tämä kasvainhässäkkä. Voin kertoa kaikille, että sairasloma on ihan hanurista, ja se on loukkaava ilmaisu hanuria kohtaan.
Aikuisen ihmisen elämänsisällöksi ei riitä se, että käy kävelyllä ja neuloo vähän. Ei riitä. Sitä kaipaa älyllisiä haasteita, paljon sosiaalisia kontakteja ja erityisesti kunnon lounasruokaa.
Sairaslomassa on se huono puoli, ettei se ole lomaa. Silloin ei voi tehdä asioita, joita voi tehdä lomalla. En ole voinut lähteä juoksulenkille, siivota tai hypätä lentokoneeseen kohti tropiikkia. En ole voinut edes istua tietokoneella kuin lyhyitä jaksoja, sillä istuminen lisää veritulppariskiä.
Kun ei ole sairaslomalla, voi tehdä mitä haluaa. Töitä. Siivota. Matkustaa. Mitä vain.
Nyt olen pitkän viikonlopun verran lomalla. Lomareissu oli buukattuna jo kauan ennen kuin tiesin leikkauksestani. Niinpä olenkin jännittänyt, toivunko lähtökuntoon. Olen toipunut. Olen toipinut myös työkuntoon. Ihana paluu arkeen siis edessä, se on ihan parasta.
Susanna






Viimeisimmät kommentit