Mä olin seitsemän vuotta ainut lapsi. Sitten sain pikkusiskon, reilut pari vuotta myöhemmin seuraavan pikkusiskon ja pari vuotta sen jälkeen pikkuveljen. Mä olen siis lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ollut selvästi vanhin.
Lapsuudessa ja nuoruudessani isosiskona oleminen merkitsi minulle siis lähinnä vastuuta ja huolehtimista. Heistä ei ikinä ollut minulle leikkikaveriksi eikä edes seuraksi. Ei kai sitä 15-vuotias 8-vuotiaan kanssa hengaa.
Yksi vanhenemisen parhaista puolista onkin ollut se, että ikäeromme on pienentynyt. Nykyään sisaruksista on minulle seuraa, ja heistä on minulle kaveriksi. He ovat hyviä ystäviäni <3.
Siskojeni kanssa teemme noin kerran vuodessa likkojen reissun. Nyt käväisimme päiväseltään Tallinnassa. Kävimme syömässä ja pitelimme sadetta Viru-keskuksessa. Mutta ennen kaikkea olimme yhdessä ja pidimme hauskaa.
Minulla on fiksut, hauskat ja kauniit siskot. En tiedä, keneen ovat tulleet! 🙂
Susanna
Priimaa pukkaa 
Vastaa