Maailman helpoin kevätvaate

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Tuli tekaistua maailman helpoin vaate: poncho. Hauskinta ponchossa on se, ettei se helppoudestaan huolimatta ole lainkaan tylsä. Ponchon langat ovat Marianne’s Mohairin lankalaatikosta, joka sisältää useita eri lankalaatuja valmiiksi mietittynä sävykokoelmana.

Omaa silmää miellytti juuri nyt eniten erilaisista pinkeistä ja koralleista koostuva lankakokoelma. Joukossa on efektilankoja, jotka ovat neulemaailmassa nyt supertrendikkäitä. Juuri sopivasti tulee 80-luku mieleen!

Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Yhdistelmä sopii sekä farkunsinisen että valkoisen kanssa. Farkkujen kanssa yhdistelmä on rento, valkoisen paitiksen kanssa sitten hitusen hienostuneempi.

Poncho on kätevä vaate, sillä se lämmittää silloin, kun on melkein lämmintä, muttei aivan. Poncho on kiva myös kesäiltoina, ja tietysti lentokoneessa kätevä lämmittäjä. Olen aina ollut pocho-tyttö, minusta on noin viisivuotiaana kuva, jossa hymyilen isoäidinruuduista virkatussa 70-luvun ponchossa.

Ja sitten se ohje. Loin 160 silmukkaa seiskan pyöröpuikoille. Sitten vain kudoin, tai oikeammin, maalasin langoilla. Välillä neuloin ainaoikeaa, välillä sileää. Edes langan päättymisen kanssa en ollut turhan tarkka, jatkoin vain seuraavalla. Pyrin kuitenkin sommittelemaan sävyt niin, että samansävyisten lankojen väliin neuloin välillä myös vaaleampaa tai tummempaa kontrastiksi. Kun neuleen pituus oli noin 50 cm, päättelin silmukat. Ja sitten neuleen toinen ”lyhyt” sivureuna kiinnitettiin virkkaamalla neuleen yläreunaan. Siis lyhyt reuna pitkään reunaan.

Neuletta voi pitää niin, että tämä pitkä risteyskohta tulee eteen. Tai sitten se voi olla sivussa. Tyylejä voi vaihdella.

Mariannen lankalaatikko on loistava lahjavinkki neulomista harrastavalle ystävälle. Hmmm…. mullakin on synttärit tulossa, ehkä myös itselleen voi ostaa lahjan?

Kevätterkuin,

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Poncho lämmittää mukavasti ja tuo asuun väriä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sauma edessä.
IMG_5619
Ainakin autoilija tarkenee ponchossa jo nyt.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kun ponchon saumaosan laittaa taakse, muuttuu asun ilme. Toimii myös kesällä topin kanssa!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Boksi täynnä lankakarkkia!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Voi mitkä värit!

Energiaa sisään

Meidän lomat ovat aina liikunnallisia: paljon kävelyä ja usein etelänlomilla myös päivittäistä tennistä. Mikään ei kuitenkaan ole niin rankkaa ja tehokasta kuin hiihtäminen, ja sitä tuli harrastettua sekä jouluna Vuokatissa että nyt hiihtolomalla Pyhällä.

Päivittäin tuli liikuttua 2-3 tuntia. Hiihtäminen oli aivan ihanaa, sillä aurinko paistoi suurimman osan viikosta. Ja ensimmäistä kolmen tunnin hiihtoretkeä lukuunottamatta myös suksi luisti kohtuullisen hyvin.

Käynti loman jälkeen vaa’alla paljasti kuitenkin sen, että latukahviloiden munkkikahvit olivat ladanneet enemmän energiaa kuin itse hiihtomatka sinne ja takaisin olin vienyt. Tai sitten syynä oli raclette… tai fondue… tai punaviini…

Hui hai, energiaa tuli ladattua muutenkin kuin munkkien muodossa. Vaikka meikäläinen on enemmän lämpimässä viihtyvää sorttia, niin kyllä talvinen Lappi laturetkineen on vain kaunis.

Kun ei kuulu kuin hömötiaisen laulu ja suksen suhina, niin siinä sielu lepää.

Sain lomalla valmiiksi myös Kalastajan vaimon ohjeilla tehdyn alpakkaneuleeni, joka on kaikkien aikojen kallein neuleprojektini! Onneksi neuleesta tuli kiva ja klassinen, joten se toivon mukaan kestää kauan käytössä.

Aloitin myös kuvissa näkyvän keväisen kelim-neuleen. Tällä Rowan Yarnsin ohjeella olen tehnyt myös aiemmin neuleen, mutta sen mausteinen värimaailma ei napannutkaan, joten myin sen pois. Nyt tulee sitten kesän väreihin sopiva neule, aika lälly sanoisin, mutta valkoisten farkkujen kanssa varmaan kiva.

Vinkki muuten kaikille neulomista harrastaville: Soukan Menita laajenee ja siellä on melkoiset penkojaiset menossa. Kannattaa käydä lankaostoksilla.

Ja huomenna sitten takaisin arkeen!

Susanna

IMG_0026
Pyhällä Pyhäjärven jäällä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mökiltä suoraan hiihtoladulle, voi kun kotonakin pääsisi suoraan hiihtämään!
IMG_0031
Kevätauringon halo.
IMG_0895
Tauko.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Melko lälly?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kelim-neuleessa alkaa kohta hitain, kelim-kuvioinnin vaihe.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Schachenmayrin Catania Originals -langassa riittää värivaihtoehtoja.

 

 

 

Kisastudio

Olen perheen penkkiurheilija. Sunnuntaisin menee usein monta tuntia sohvalla urheilua seuraten ja käsitöitä samalla tehden. Lajillakaan ei välttämättä ole väliä, mutta koska urheilu on ainakin osittain oheistoimintaa neulomiselle, ovat parhaat lajit käsityöystävällisiä. Eli siis sellaisia, joita ei tarvitse tapittaa niin intensiivisesti. Esimerkiksi maratonjuoksu ja pitkän matkan hiihdot ovat tähän oikein passeleita.

Sen sijaan tennis ei välttämättä ole. Se vie huomion käsityöltä ja vaarana on, että projektiin tulee virheitä. Onneksi tänään Australian avoimia seuratessa ymmärsin himmailla vauhtia sen verran, että jouduin purkamaan vain kerran pienen pätkän. Federer heikensi keskittymiskykyäni…

On myös penkkiurheiluystävällisiä neuleprojekteja. Ne ovat sellaisia, joissa oppii nopeasti mallikerran ulkoa, joten voi sitten keskittyä paremmin tapitukseen.

Vuoden eka käsityöprojekti oli pääntielle asti helppo ja nopeatekoinen alpakkaneule. Se valmistui nopsaan. Ja nyt työnalla on ihana kashmirneule, joka vaatii hitusen enemmän keskittymistä. Yritänkin saada sen valmiiksi ennen olympialaisia.

Molemmille neuleille on yhteistä se, että langat ovat olleet aivan ihania. Minä haluan panostaa lankoihin. Kun näen tuntitolkulla vaivaa, haluan, että langat ovat sen väärtti.

Ja mitäs teen sen jälkeen, kun olen saanut hartiat juntturaan käsitöitä tehden ja sohvalla tennistä seuraten? Menen tietysti pelaamaan itse tennistä.

Susanna

 

Se on perinnöllistä

Viikonloppu sujui kestiten vanhempiani ja käsitöitä tehden. Äitini totesi minulle, että olen hullu tekemään käsitöitä. Paraskin puhumaan. Häneltä minä olen tämän neuloosin perinyt.

Sain kuin sainkin valmiiksi Kalastajan vaimon suhteellisen tuoreella ohjeella tehdyn frillaneuleen, napit tosin vielä puuttuvat. Hyvässä vauhdissa on myös reikäneule, jonka teen Suri alpakasta. Se on lankana sen verran tahmeaa, ettei sitä voi neuloa tuntitolkulla ilman hartioiden jumitusta.

Molemmat neuleet ovat väriskaalaltaan neutraaleja. Tuon frillaneuleen harmahtavanruskean sävyn nimesi kollega paskeoksi, se on minusta aika kuvaava nimi :).

Käsitöiden vastapainoksi hinasin eilen itseni myös lenkille ja kuntosalille. Loppukesän leikkaus ja saikku eivät tunnu enää missään muualla kuin vyötäröllä. Pientä skarppaamista siis luvassa. En kuitenkaan puhu laihduttamisesta, sillä en usko laihduttamiseen. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Frillat ovat nopeatekoinen lisä muuten simppeliin neuletakkiin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viikonloppukukkia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neulekirja inspiroimassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paskeonvärinen neule. Nätimpi kuin miltä se kuulostaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viikonloppufiilis.
IMG_9876
Reikäneuletta Surista, niin että alkaa päässä surista.
IMG_9875
Valmis!

Elämänsisältö

Tänään on mun viimeinen virallinen sairaslomapäiväni. Huomenna ja maanantaina olen kesälomalla.

Miten on mennyt? Hyvin, ainakin jos toipumista ajattelee. Olen kävellyt kahdessa viikossa yli 85 kilometriä. Lääkäri ei tiennyt, kenelle se sanoi, että kävely on sallittua ja suotavaa ja saan kävellä niin paljon kuin jaksan. Minähän siis todellakin jaksan. Iso kiitos reippailustani kuuluu kyllä naapurin rouvalle, joka on jaksanut ulkoiluttaa minua lähes päivittäin. Ensin köpöttelimme yhdessä lyhyitä matkoja. Nyt harpomme jo ihan normitahtia.

Lisäksi olen tehnyt saikun aikana kaksi neuletta valmiiksi. Kolmannesta on takakappale tehty ja etukappale aloitettu. Epäilen, ettei työhön palaamisen jälkeen valmiita neuleita putkahtele ihan kerran viikossa. Jos edes kerran kuussa?

Totta kai olen roikkunut ajankuluksi jonkin verran myös sähköpostin ja työpaikan sisäisen chatin äärellä. Olen kyllä tiennyt, etteivät he tarvitse minua, mutta kun minä tarvitsen heitä!

Minua on jaksanut hämmästyttää se, että ihmiset toivovat itselleen sairaslomaa! Muutama vuosi sitten Suomen googlatuin asia oli ”miten saan kuumeen nousemaan”. Olen ollut muutamaan otteeseen pitkällä sairaslomalla. Multa on leikattu kaksi kertaa kaularangan välilevynpullistuma ja nyt sitten tämä kasvainhässäkkä. Voin kertoa kaikille, että sairasloma on ihan hanurista, ja se on loukkaava ilmaisu hanuria kohtaan.

Aikuisen ihmisen elämänsisällöksi ei riitä se, että käy kävelyllä ja neuloo vähän. Ei riitä. Sitä kaipaa älyllisiä haasteita, paljon sosiaalisia kontakteja ja erityisesti kunnon lounasruokaa.

Sairaslomassa on se huono puoli, ettei se ole lomaa. Silloin ei voi tehdä asioita, joita voi tehdä lomalla. En ole voinut lähteä juoksulenkille, siivota tai hypätä lentokoneeseen kohti tropiikkia. En ole voinut edes istua tietokoneella kuin lyhyitä jaksoja, sillä istuminen lisää veritulppariskiä.

Kun ei ole sairaslomalla, voi tehdä mitä haluaa. Töitä. Siivota. Matkustaa. Mitä vain.

Nyt olen pitkän viikonlopun verran lomalla. Lomareissu oli buukattuna jo kauan ennen kuin tiesin leikkauksestani. Niinpä olenkin jännittänyt, toivunko lähtökuntoon. Olen toipunut. Olen toipinut myös työkuntoon. Ihana paluu arkeen siis edessä, se on ihan parasta.

Susanna

FullSizeRender-1
Puuvillaneuletakki valmistui nopsaan. Teen vain tämän raidan vielä valmiiksi…
FullSizeRender
Tämä valmistui muutamassa päivässä isoilla puikoilla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kolmas saikkuprojektini: alpakkaa ja silk mohairia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Klassinen neule.
IMG_9298
Takakappale on valmis.
IMG_9237
Saikkulaisen juhlahetki: retki kaupungille ja kampaajalle!

 

 

 

 

Neuloen syksyä kohti

Mä olen varautunut muutaman viikon sairaslomaan hamstraamalla neulelankoja. Tai no, ehkä olisin ostanut lankoja muutenkin. Tämä tuleva toipilasaika on nyt vain hyvä tekosyy asialle.

Kesän käsityöt olivat lähinnä neuletoppeja, mutta nyt olen siirtymässä jo syksyisempiin töihin. Kesästä muistuttaa eniten puuvillainen, värikäs neuletakki. Se on viittä vaille valmis. Niin kuin kesäkin.

Lisäksi työnalla on Sandnesin alpakkalangasta neulottava vadelmanpunainen hamonen, joka on itseasiassa todella helppoa mallineuletta. Kaksi oikein, kaksi nurin, eli ihan tavallista resorineuletta. Neuleen silmukkamäärä on pariton, joten pyöröpuikoilla neulottaessa mallineule siirtyy aina kierros kierrokselta silmukan verran ”vinoon”. Tällä ohjeella voisin tehdä myös toisen hameen, ehkä jonkin neutraalimman värisen, tummansinisen?

Puikoilla on ollut keväästä asti myös Kalastajan vaimon alpakkaneule. Se jäi kesken, kun tuli kesä. Tämä neule on ehdottomasti arvokkain ikinä tekemäni neuletyö, joten siitä on paras tulla kiva.

Kalastajan vaimolta olen nappaamassa myös persikkaisen neuleen, hän toteutti sen vaaleanpunaisena, mutta mulla on niin paljon pinkkiä vaatekaapissani, että kaipasin vähän vaihtelua.

Syksyisin neuleistani on Kotiliesi Käsityöt 5/2017 ohjeella toteutettava poikkiraitapusero, jonka toteutan Sandnesin Easy-langasta ja lankavarastoni uumenistä löytyneestä Sandnesin Suri-langasta, jota olin säästellyt Skappel-neuleeseen. Mutta ehkä reilummalle syysneuleellekin on paikkansa, Skappel on sellainen kotineule.

Lisäksi minulla on langat valmiina Sandnesin monesta eri pintaneuleesta (korinpohjaa ja palmikoita jne.) neulottavaan työhön, jota varten hommasin ylellistä Sandnesin alpakka-lankaa ja Sandnesin Tynn silk mohairia.

Nämä kuusi neuletta yritän saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Miksi kiire? No siksi, että mielessä on jo uusia projekteja ja vanhoja keskeneräisiä :).

Lämpimin terkuin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ylelliset langat ja klassikkoväri tulevaa neuleprojektia varten.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä tulee hame, johan sillä on viisi senttiä pituutta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Elämäni kallein neuleprojekti.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reilu syysneule aloitettuna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hihoja vaille valmis neuletakki.

 

The winter is coming

Mä en usko sesonkipukeutumiseen Suomessa. Meillä kesä kestää pahimmillaan kaksi kuukautta, parhaimmillaan kolme. Syksy kestää täällä etelessä pahimmillaan loppuvuoden. Joskus on kahden viikon talvi. Kevät on erään meteorologin mukaan vuodenajoista lyhin ja se kestää keskimäärin seitsemän viikkoa.


Etelä-Suomessa ei siis ole neljää vuodenaikaa, vaan kaksi: kesä ja syksy. Ja sen huomaa minunkin vaatekaapistani.

Varsinaisia kesävaatteita ei minulla ole paljon: muutamat kesämekot, parit sortsit ja parit kesähameet. Pellavapaitoja ja t-paitoja voi käytännössä käyttää ympäri vuoden, kunhan vetää päälle jakkua tai neuletta.

Koska vaatekaapissani valtaa pitävät työvaatteet, eikä kesällä tarvitse niin paljon työvaatteitakaan, on minulla pääasiassa syksyvaatteita.

Kun syksy alkaa liukua kohti talvea, vedän lisää välikerroksia. Koska autoilen töihin, tarvitse todella vähän oikeasti lämpimiä vaatteita. Ulkoilen vapaa-ajalla, mutta ulkoiluharrastuksissani minä myös hikoan, eli toppatakki päällä en lähde juoksulenkille.

Vaatekaapissani on siis ikuinen syksy. Kuulostaa vähän ankealta, mutta neuleita, kasmiria, alpakkaa ja silkkiä rakastavalle ihmiselle se on aika ihanaa!

Sitä paitsi Game of thrones -faneille ei talventulo koskaan enää ole samanlainen kuin ennen. Sohvalle Jon Snow’n kanssa… ei huono!

Susanna

Koukussa

Tämä ei ole varsinaisesti käsityöblogi, mutta käsitöiden tekeminen on niin olennainen osa elämääni, ettei tätä voisi uskottavasti kutsua lifestyle-blogikseni ilman aiheen käsittelyä. Onneksi käsityöprojektini etenevät kuitenkin sen verran verkalleen, ettei niistä riitä ihan blogin ainoaksi sisällöksi. Ja ne etenevät hitaasti vain yhdestä syystä: niitä on niin paljon.

Tiedän, että on käsityöihmisiä, joille on kunnia-asia saada työ valmiiksi ennen uuden aloittamista. Minä olen täysin kunniaton. Yritän välillä skarpata ja asetan sääntöjä, että pitää saada kaksi vanhaa valmiiksi ennen yhden uuden aloittamista. Ja sitten vastaan tulee taas jokin ihana ohje. Tai lanka. Tai ihania lankoja. Ja sitten sormia syyhyttää vain ihan vähän kokeilla, miltä uusi ohje ja lanka tuntuvat… Ja sitten se on menoa.

Teen monia töitä yhtä aikaa lähinnä siitä syystä, että käsitöiden tekeminen on mulle fiilisjuttu. On töitä, joita tehdessä voi katsoa telkkarista ihan mitä vain. On töitä, joita tehdessä voi katsoa telkkarista hiihtourheilua. On töitä, joita tehdessä ei voi katsoa telkkarista mitään. On töitä,  jotka sopivat helteeseen. On töitä, jotka sopivat pakkassäähän. On töitä, joita voi tehdä lentokoneessa. On välipalatöitä, jotka tekee hujauksessa silloin, kun mikään muu ei oikein etene.

Nyt aktiivisesti työnalla (eli olen edistänyt niitä viimeisen parin kuukauden aikana) ovat:

– Kalastajan vaimon skappel-mukaelma, josta teen minun mukaelmaani. Tämä on niin helppo ja nopea, että vaikka olen aloittanut sen viime viikonloppuna, se luultavasti valmistuu ensimmäisenä
– Virkattu mochila-laukku
– Meleerattu merinoneule, jonka olen tehnyt poikkeuksellisesti ihan omasta päästäni, eli saa nähdä, mitä siitä tulee…
– Suljettuna neuleena tehtävä etnishenkinen puuvillakirjoneule

(ja vähintään saman verran on projekteja, jotka eivät ole edenneet ainakaan pariin kuukauteen)

Mikä näistä on teidän suosikkinne, haluaisitteko seurata jonkin edistymistä?

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑