Terveisiä golf-kentältä taas. Juhannuksesta asti on hakattu palloa koloon ja vielä enemmän päätä seinään. Mutta hei, kehitystä ei ole tapahtunut taidoissa, mutta luonteessa kyllä! Olen oppinut hyväksymään sen, että mies on lajissa luonnonlahjakkuus ja mä luonnonhuonokkuus. Olen myös oppinut oikeasti tykkäämään siitä huolimatta, etten osaa yhtään. Jollain masokistisella tavalla olen päättänyt, etten luovuta. Ennen katkeaa maila kuin multa pinna. Tosin voihan se mailakin katketa, se on jo kerran todettu kentällä, kun miehen maila meni säpäleiksi lyödessä.
Universumin mittakaavassa tietysti lajin harrastaminen kolmen kuukauden ajan ei ole mitään. Joku ammattilainen kuulemma totesi, että golfissa ensimmäiset 10 vuotta ovat vaikeimmat. Että ihan kohta helpottaa siis.
Golfissa on yllättävän paljon samaa myös tanssin kanssa: rytmi, swing, painonsiirto ja vartalon rotaatio. Naureskelinkin, että olisi hienoa ja Tanssii tähtien kanssa -tuomaristo arvioisi jokaista lyöntiäni kuten tanssia.
Jukka Haapalainen: Rotaatio oli voimakas, mutta painonsiirrossa oli ongelmia, minkä vuoksi suoritus vaikutti väkinäiseltä. Seuraavissa treeneissä panostaisin erityisesti löytämään sen, missä vartalonpaino on.
Helena Ahti-Hallberg: Olihan tämä ihan viihdyttävä esitys, muttei tämä kyllä golfia ollut.
Jorma Uotinen: Tässä oli lupaus, mutta ei lunastusta. Tässä on vilpitön halu pelata golfia, mutta kyllä se enemmän peltotyöltä näytti – swingin sijaan kuokkimista. Puvustamoon kuitenkin kiitokset, Golf Sky on jälleen hoitanut hommansa hienosti.
Golf on kiva yhteinen harrastus. Tämä ei ole sarkasmia, se siis oikeasti on. Mutta toiset vaan eivät osaa harrastaa sitä.
Golfissa on mahdollisuus viettää tuntitolkulla aikaa yhteisen harrastuksen äärellä, raittiissa ilmassa liikkuen. Se on mukavaa puuhaa myös lomilla, sillä kenttiä löytyy monista lomapaikoista.
Mutta golf ei sovi yhteiseksi harrastukseksi kaikille. Se on teknistä, vaativaa, se voi olla stressaavaakin ja ennen kaikkea siinä on suuri vaara, että parempi alkaa neuvoa huonompaansa.
Karmein tapaus osui eilen rangelle yhtä aikaa meidän kanssamme. Kovaääninen keskustelu kuului meidänkin korviimme, vaikka välimatkaa oli reilusti.
”Lyö tällä tavalla. Katso, tällaisen kaaren maila tekee. Katso nyt.”
”Minä en kaipaa nyt neuvoja, haluan vain lyödä”.
”Eikun katso nyt. Nämä neuvot parantavat sun peliä.”
”Eivät paranna. Anna mä nyt vaan lyön rauhassa.”
”Sun kädet menevät väärin. Ymmärrtätkö, että sä teet väärin.”
”En mä välitä. Mä nyt vaan lyön. Jos sä et lopeta, niin mä lähden pois.”
”Sun kannattaisi kuunnella, sun peli paranisi.”
”Mä lähden nyt pois, kun sä et anna mun olla rauhassa”.
”Eikun älä lähde, kuuntele nyt!”
Tätä jatkui hyvinkin kolme varttia. Neuvoja oli siis selkeästi omasta mielestään parempi pelaaja, tosin hän ei ollut koko ajan tyytyväinen omiin lyönteihinsäkään, vaan hakkasi mailaa maahan tuon tuosta ja kiroili. Toinen osapuoli yritti muutamaan otteeseen poistua, mutta neuvoja kaipasi selkeästi itselleen opetuslasta, eikä päästänyt tätä lähtemään. Myös mailavalinnoista oli kiistaa.
Lopulta eräs ulkopuolinen kävi huomauttamassa pariskunnalle, että heidän touhunsa häiritsee muita, eikä heidän vieressään halunnut kukaan harjoitella. Vielä siinäkin vaiheessa neuvoja sössötti vastaan ja sanoi, että haluaa vain parantaa toisen peliä.
Me poistuimme omalle pelikierroksellemme, joten emme nähneet, syntyikö lopulta sopu vai vetäisikö oppilas driverilla neuvojaa päähän.
Neuvo numero 1: Älä neuvo. Älä ainakaan pyytämättä. Älä vaikka olisit miljoona kertaa parempi kuin toinen osapuoli. Ja jos sinulta pyydetään neuvoja, niin jos et sattumoisin ole golf pro, niin esitä neuvosi muodossa ”minusta näyttää, että sinun kätesi ovat jännittyneet” tms. Vaikka näkisit, että toisen ranteet ovat väärässä kulmassa tai mailan liikerata on väärä, niin luultavasti et osaa antaa sellaisia neuvoja, joiden avulla vastapuoli osaisi virheen korjata. Neuvot ovat siis aivan yhtä tyhjän kanssa, sillä ne paljastavat virheen, mutteivät auta korjaamaan sitä.
Golf menee helposti tunteisiin, jos peli ei suju. Ja kun se menee tunteisiin, se ei ainakaan suju. Golf, kuten tenniskin, vaativat lyöntiin rentoutta, joten pinnan kiristyminen vain pahentaa asiaa. Mutta väkisin on vaikea rentoutua. Vaatii siis sekä itseltä että toiselta paljon, ettei toisen huono kierros pilaisi molempien tunnelmaa.
Neuvo numero 2: Pelatkaa paljon myös muiden seurassa. On helpompi kiukutella, jos on kierroksella kahdestaan kumppaninsa kanssa. Kun seurueessa on muitakin, ainakin useimpien (ei ehkä yllämainitun pariskunnan) on helpompi käyttäytyä hyvin ja keskittyä huonon pelin sijaan vaikka jutusteluun uuden pelikaverin kanssa. Siinä saattaa vaikka vahingossa pelikin parantua, kun on hyvällä juttutuulella. Usein ventovieraan kehut myös nostavat itsetuntuntoa enemmän kuin oman kumppanin kehut. Ja itseluottamus tuo rentoutta, joka parantaa peliä.
Golf on koukuttava laji, ja jos sitä harrastaa pariskuntana, on mahdollista, että yhteistä aikaa vietetäänkin nopeasti enemmän kentällä kuin muualla. Eipä siinäkään mitään väärää ole, mutta onhan elämässä ja parisuhteessa nyt muutakin kuin golfia. Ja varsinkin, jos toinen on enemmän hurahtanut lajiin kuin toinen, on hyvä ottaa välillä etäisyyttä sekä lajiin että kumppaniin.
Neuvo numero 3 on siis: Älä ole naimisissa golfin kanssa. Anna toisen lähteä rangelle tai kentälle joskus yksin, jos itseäsi ei huvita pelata. Jos sinua ei juuri silloin huvita, se näkyy naamastasi eikä pelisikään todennäköisesti kulje. Ja olet se innostuneempi osapuoli, pidä huoli, että teette yhdessä muutakin kuin pelaatte golfia, puhutte golfista tai katselette golf-videoita.
Mitä sitten tehdä, kun oma peli tökkii ja tekisi mieli myydä mailat kesken kierroksen? Mitä tehdä silloin, kun tekisi mieli heittäytyä itkupotkuraivareihin väylälle? Jaa-a, en varmaan ole paras ihminen neuvomaan tässä asiassa, sillä myönnettävähän se on, että tunteisiin menee välillä. Olen joskus kiukutellut, en miehelleni, mutta itselleni. Mutta niistä tilanteista on kuitenkin noustu.
Neuvo numero 4 onkin: Se on vain yksi lyönti, väylä, kierros tai se on vain peli. Golf on peli. Se on peli aivan samalla lailla kuin sulkapallokin. Yksi kentän ulkopuolinen lyönti ei merkitse sitä, että erä on pilalla. Eikä yksi hävitty erä sitä, että peli on pilalla. Eikä yksi pilalle mennyt peli merkitse, etteikö seuraavalla kerralla voisi sujua. Ja jos ei seuraavalla kerralla suju, niin voihan siihen suhtautua kuin mökkisulkikseen – tarkoitus on pitää hauskaa, harrastaa liikuntaa ja olla mukavassa seurassa. Ole siis itsekin mukavaa seuraa!
Yhdellä kierroksella seurassamme pelasi mies, joka kertoi karmeimmasta peliseurastaan. Seuralainen oli ollut koko kierroksen vihainen omasta pelistään, kiukutellut ja kiroillut. Lisäksi hän oli neuvonut. Kierroksen päätteeksi seuralaisemme oli todennut hänelle: On kaksi syytä pelata golfia. Joko sillä voi tienata paljon rahaa. Tai sitten se on kivaa. Ja sinä et selvästi tienaa sillä paljon rahaa.
Minä en tienaa golfilla edes vähän rahaa. Joten kaipa syyni pelata on se, että se on oikeasti mukava laji. Ja se on oikeasti mukava parisuhdelaji. Sille rangella ohjeita vastaanottaneelle osapuolelle toivon kyllä huomattavasti paremmin käyttäytyvää peliseuraa tai suosiolla lajin (tai kumppanin) vaihtoa.
Susanna
Jos peli ei suju, voi keskittyä maisemiin.Jos peli ei suju, voi ihastella pinkkejä housujaan. Jos peli ei suju, voi nauttia siitä, että toisella se sujuu.
Aloitettiin miehen kanssa kesäkuun lopussa golf. Jokin mielenhäiriö varmaan. Kiva kesälaji, jossa saa paljon raitista ilmaa ja liikuntaa. No, niitä saa kyllä, mutta lisäksi saa hermoromahduksen.
Tennistä aikuisiällä opetelleena olen aina ajatellut, että siinä on laji, johon on vaikea päästä sisään, jos ei ole syntynyt maila kädessä. Laji on niin tekninen, että ensimmäiset tunnit menevät palloja noukkiessa, se keltainen karvapallo nimittäin sinkoilee sinne tänne, jos maila ei ole oikeassa kulmassa. Miten voi tietää, missä kulmassa maila on, kun pitää keskittyä koko ajan siihen mistä ja minne se pallo on tulossa? No, muistaakseni noin 10 tunnin jälkeen homma alkoi olla, jos ei hallussa, niin ainakin alkoi huomata kehitystä.
Toisin on golfin kanssa. Olen pelannut nyt kesäkuusta lähtien noin 20 kierrosta. Puolikkaita kierroksia, eli noin 2 tunnin kierroksia on enemmistö, mutta täysiäkin kierroksia joukkoon mahtuu muutama. Nyt olemme lomalla ja olemme pelanneet täällä sunnuntaista asti joka päivä. Yhteensä takana on siis noin 60 tuntia peliä ja range-treenit päälle. Luulis huomaavan kehitystä.
Niinhän sitä luulisi. Pallot sinkoilevat edelleen välillä aivan minne sattuu. Tosin ehkä hitusen useammin myös oikeaan suuntaan ja joskus lyönti jopa ”napsahtaa” oikealla tavalla. Golfin vaikeus on vain aivan omaa luokkaansa ja niin on meikäläisen huonouskin.
Jos olet koskaan kokeillut tennistä, kuvittele, että jokaisen lyönnin osalta kentän kallistus muuttuisi. Välillä kentälle ilmestyisi puita, vettä, kuoppia. Tai, että et näkisi vastustajaa, mutta silti sinun pitäisi lyödä hänelle.
Kyllä, olen erittäin turhautunut. Kiukuttelen välillä kentälläkin. Välillä onnistun iloitsemaan hyvästä säästä tai hyvästä lyönnistä, mutta enimmäkseen olen vain epätoivoinen.
Pari sanaa tasoituksesta. Kaikki sanovat, ettei sillä ole väliä. Paskat. Tänäänkin eräs nainen totesi, että hänen tasoituksensa on ihan huono. Se oli 30. Buahhahhhaaa – itkisinkö vai nauraisinko? 30:n tasoitus ei ole minusta huonoa nähnytkään. Mä ostan pullon samppanjaa, kun mun tasoitus laskee alle 50:n.
No, on tässä lajissa jotain kivaa: gof-vaatteet. Jos et osaa, näytä edes kivalta.
Tämän alkukesän teema on: aikaavievät harrastukset. Olemme laittaneet puutarhaa enemmän kuin koskaan, kelien ja koronan vuoksi siellä on tosin tullut vietettyäkin enemmän aikaa kuin koskaan. Lisäksi lämmittelemme golf-harrastusta, joka tunnetusti on aikaa ja pitkää pinnaa vaativa laji.
Pohdiskelin eilen, miksi sanotaan, että jokin asia vie aikaa. Eihän se aika sen kummemmin katoa kuin maatessakaan. Eikä kukaan sano, että minulla on tällainen aikaavievä sohvalla istumiseen ja Netflixin katsomiseen liittyvä harrastus. On totta, että Netflixiä katsomalla saa nopeammin tyydytyksentunnetta kuin golfia pelaamalla tai maahan perennoja kaivamalla. Golfin ja puutarhanhoidon suhteen palkinto tulee viiveellä.
Mutta elämässä kaikki, mikä on saavuttamisen arvoista, vaatii aikaa, vaivaa ja usein myös turhautumista ja jopa kärsimystä.
Suomen kieli on hassua: otsikon voi ymmärtää niin, että jokin vie aikaa. Mutta sen voi ymmärtää myös käskymuotona: Vie Susanna aikaa!
Ja niin minä nyt tämän homman ajattelen, että aikaavievät harrastukset eivät vie minulta aikaa, vaan minä vien sen ajan – johonkin. Vien sen ajan itselleni, kun rehkin kuntosalilla – siirrän sen ajan toivon mukaan terveempään vanhuuteen. Ja minä vien golfia-pelatessa aikani esimerkiksi miehelle, jonka kanssa tulee vietettyä samalla monta tuntia yhdessä. Tai minä vien aikani kimalaisille, mehiläisille ja perhosille, kun kasvatan puutarhan perennoja.
Pitkää pinnaa vaativat hommat ovat aika zen. Hetimullekaikki-tyyppinä haluaisin osata heti, onnistua aina ja hoitaaa asiat mieluusti alle tunnissa ja siirtyä seuraavaan. Mutta ehkä juuri sen vuoksi juuri minun on hyvä juuri tällaisia lajeja harrastaa. Ehkä sellaiselle luonnostaan verkkaisemmalle tyypille puolestaan hyviä lajeja olisivat esimerkiksi pyykinpesu ja silitys. Niissä näkee kättensä jäljen heti.
Susanna
Tämä petunia-amppeli on roudattu Pohjanmaalta asti.Polku tää ei johda mihinkään, nyt sen nään. Polun päässä oleva koristekirsikka saatetaan kaataa vielä tänä kesänä. Minä olen ehdottanut tilalle paljua. Miehen mielestä se ei ole hyvä idea. No, poreammekin käy.Viime kesänä rakennettu perennapenkki. Ja sama seinusta toiseen suuntaan. Tuohon aidan viereen tulee lisää perennaa, ihan ensi viikonloppuna.Tämä on viimeisin projektimme: hämymetsän ja perennapenkin väliin rakennettiin – ta-daa, lisää perennaa. Atsaleoita, havuja ja ystävältä saatuja perennoja. Tämä on pojun luomus. Pionit suuttuivat viime kesän muuttomatkasta niin, että vain yksi kukkii.
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit