Ikäero

Mä olin seitsemän vuotta ainut lapsi. Sitten sain pikkusiskon, reilut pari vuotta myöhemmin seuraavan pikkusiskon ja pari vuotta sen jälkeen pikkuveljen. Mä olen siis lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ollut selvästi vanhin.

Lapsuudessa ja nuoruudessani isosiskona oleminen merkitsi minulle siis lähinnä vastuuta ja huolehtimista. Heistä ei ikinä ollut minulle leikkikaveriksi eikä edes seuraksi. Ei kai sitä 15-vuotias 8-vuotiaan kanssa hengaa.

Yksi vanhenemisen parhaista puolista onkin ollut se, että ikäeromme on pienentynyt. Nykyään sisaruksista on minulle seuraa, ja heistä on minulle kaveriksi. He ovat hyviä ystäviäni <3.

Siskojeni kanssa teemme noin kerran vuodessa likkojen reissun. Nyt käväisimme päiväseltään Tallinnassa. Kävimme syömässä ja pitelimme sadetta Viru-keskuksessa. Mutta ennen kaikkea olimme yhdessä ja pidimme hauskaa.

Minulla on fiksut, hauskat ja kauniit siskot. En tiedä, keneen ovat tulleet! 🙂

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Helsingin Länsisataman uusi terminaali on todella hieno!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mun ihanat!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lounastimme La Bottegassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lohicarpaccio oli ihanan raikas.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Risottoon olisi voinut laittaa enemmän juustoa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aperol spritzit.

Tallinnan herkuttelutärpit

Tallinna on lähes täydellinen hemmottelulomakohde etenkin Etelä-Suomessa asuville. Siellä tuleekin käytyä noin kerran vuodessa joko naisporukalla tai miehen kanssa. Ensimmäisessä yhdistelmässä on enemmän shoppailua. Jälkimmäisessä on enemmän nähtävyyksiä.

Tallinnassa on todella monia todella hyviä ravintoloita ja hintataso myös houkuttelee herkuttelemaan. Syömme toki pääkaupunkiseudullakin hyvissä ravintoloissa, mutta emme ehkä ihan kolmea kertaa yhden viikonlopun aikana.

Nostan nyt esiin vanhan suosikkini Chedin, jossa olen syönyt viime vuosina lähes jokaisella Tallinnan reissulla.  Jos pidät Farangista tai Gaijinista, kannattaa kokeilla tätä. Lounasaikaan paikka on usein todella hiljainen, joten on kuin söisi omassa ravintolassa. Oma suosikkiannokseni siellä on dim sum, joka päihitti aikoinaan Singaporessa syömäni dim sumit. Jos kehtaisin, söisin näitä dim sumeja sekä alku-, pää- että jälkiruoaksi.

Nyt Tallinnan monista ravintolasuosikeistani kärkeen kiilasi kuitenkin heittämällä Noa. Tämän paikan vuoksi voisin aloittaa uuden matkan suunnittelun saman tien. Noa sijaitsee noin yhdeksän kilometriä Tallinnasta Piritan suuntaan. Uber-matka maksoi viisi euroa, bonuksena sain elämäni ensimmäisen Tesla-kyydin. Ei huono!

Noassa osui kaikki kohdalleen: saimme kauniina kesälauantai-iltana pöydän terassilta merinäköaloineen. Ruoka oli erinomaista, minä söin alkuruoaksi foie gras’n, joka tarjoiltiin minihampurilaisina. Hillo taittoi mukavasti maksaisuutta, olisi saattanut mennä jopa maksakammoiselle miehelle. Pääruoaksi söin kerrassaan loistavaa lampaankaretta, omnomnom. Jälkiruoassa oli suklaata eri muodoissa, hyväähän se oli, pakko myöntää, vaikken varsinaisesti jälkkäri- tai suklaaihminen olekaan. Jos jälkkäri on mielestäni aterian paras osa, niin se on yleensä sen merkki, että alku- ja pääruoka ovat olleet pettymyksiä. Voisinko siis ottaa alkupalan myös jälkkäriksi?

Niin, ja jotain viineistäkin. Alkuun lasillinen Ruinartia, ei petä. Ja ruoan kanssa kaksi lasillista Châteauneuf-du-Papea. Ei huono. Voisin tottua.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: paikan palvelu oli erinomaista. Rentoa, luontevaa, ammattitaitoista. Se on muuten vaikea laji: olla rento mutta silti pitää asiakas ykkösenä. Valitettavasti juuri siihen kosahti seuraavan päivän lounaamme Leib Resto ja Aedissa. Kun tarjoilija katsoo oikeudekseen viisastella asiakkaalle, on rentoudessa ylitetty raja. Ei jatkoon.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑