Tervetuloa meille!

Meillä on tehty nyt eteisremontti. Se on siis vihdoin oikeasti valmis, ainakin melkein. Listatkin paikoillaan.

Hommahan alkoi jo monta kuukautta sitten, kun mun vanhaan työhuoneeseen pystytettiin koko peräseinällisen verran liukuovikaappeja. Remppa jäi vaan sillä lailla vaiheeseen, että eteisen ja vanhan työhuoneen välinen  seinä jäi odottamaan purkamista.

Nyt se on tehty, listat laitettu, huonekalut aseteltu. Ja se on hieno! Eteistilamme varmaan kolminkertaistui ja säilytystilan määrä yli kaksinkertaistui.

Eniten harmittaa se, että miksi ihmeessä emme tehneet tätä jo vuosia sitten? Suomalaiset eteiset ovat meidän ulkovaatekautemme pituuteen ja erilaisten sade-, gore- ja toppavarusteiden määrään verrattuna aivan käsittämättömän pieniä. Siksi ne ovat yleensä myös sotkuisia. Koska kiireessä ei ole konmariviikkaukseen aikaa, niin tavarat sullotaan kaappeihin tai ne roikkuvat epämääräisesti jossain eteisen tienoilla.

Meillä on nyt jokaisellla oma kaappi ja lisäksi vieraille ja pitkille takeille on varattuna yksi kaappi. Eikä ole kuulkaa yhtään liikaa tilaa. Mutta tämän ansiosta meillä ei tarvita enää ikinä mitään erillistä kausivaatesäilytystä. Siinä ne ovat lapaset ja toppaliivit kätevästi eteisessä, kun vappu ja juhannus taas koettavat.

Eihän tämä olisi remppa eikä mikään, jos ei vähän olisi vielä viimeisteltävää. Meidän on tarkoitus maalata reissuhattujen takana oleva seinä. Luultavasti samalla punaisella, joka johdattaa eteisestä kellariin.

Huonekalut ovat vanhoja, eri puolilla kotiamme olleita. Nyt ne kerättiin samaan tilaan, jolloin koko huone sai vähän sellaisen siirtomaahenkisen, rustiikin fiiliksen. Ja huonekalut saivat uuden elämän, sillä olin niihin jo vähän kyllästynyt. Olin vähän haikaillut eteiseen uusia, rottinkisia kalusteita, mutta ekologisempaahan tämä on, että pärjäämme vanhoilla.

Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, miksi ikkunan alla olevassa senkissä on ovi auki ja sen edessä on eteismattoa: siellä on sisällä kissanhiekkalaatikko. Remontin ansiosta pitkään pohdituttanut keskikerroksen kissanhiekkalaatikko-ongelmakin tuli ratkaisua vahingossa.

Ja totta kai remontti sai myös jatko-osan: kellarissa oleva takkahuone sai väriä seiniin.

Kivaa vappua!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Eteistila kolminkertaistui, kun eteisen ja vanhan työhuoneeni välistä kaadettiin seinä. Peiliovet teetettiin mittojen mukaan ja niiden takana on Ikean säilytysjärjestelmä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Työhuoneeni ”vaatehuone” on kierrätysvarasto. Sieltä löytyvät paperi-, pahvi, muovi- ja pullokeräyspisteet. Meidän oma Rinki-keräyspisteemme.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusia kalusteita ei hommattu. Kaikki rustiikit koottiin nyt samaan tilaan ja huonekalut saivat uuden elämän uudessa huoneessa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Matkamuistohattuja. Niiden takana oleva seinä on tarkoitus vielä maalata.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Buddha.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mulla on tänään synttärit, lähetti toi ihanan kimpun ihanalta ystävältä! ❤
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Senkin ovien takana on kissojen hiekkalaatikko. Niitä pitää olla kahden kissan taloudessa kolme, joten piilopaikat ovat tarpeen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nyt on tilaa pitää eteisessä vaikka vapputanssit!

 

Loppuelämän kengät

Meillä konmaritettiin pari vuotta sitten koko huusholli. Paljon hyvää on jäänyt siitä takaraivoon, muun muassa vaatteiden hankkimisen rima on noussut. En osta vaatetta vain sen vuoksi, että se on alennuksessa ja ihan kiva. Toisaalta saatan osaa arvokkaammankin vaatteen, jos se on todella minun mieleeni ja tiedän siitä olevan pitkään iloa.

Minulla on mielestäni vaatteita aika sopiva määrä. Kaikki sisävaatteeni mahtuvat vaatekaappeihini, siis ihan kaikki – vuodenajasta riippumatta. En tarvitse erikseen kausivarastointia.

Varmasti tulisin toimeen vieläkin pienemmällä vaatemäärällä, mutta en ole toistaiseksi nähnyt karsimista tarpeelliseksi. Ostan nykyään vaatteita vain, kun jokin vaate kulahtaa tai todella löydän käyttöä aivan uudentyyppiselle vaatteelle. Tässä iässä sellaista tapahtuu todella harvoin. Elämässä on käyty jo kaikki tilanteet läpi häistä hautajaisiin ja vakavasti otettavista palavereista blingblingbileisiin. Keski-ikäisellä on vaate kaikkiin elämäntilanteisiin. Oikeasti.

Vaatekurini pitää siis hyvin. Laukkukurikin on parantunut vuosi vuodelta.

Mutta.

Sitten on ne kengät… ne ovat heikkouteni. No, eihän se KonMari mihinkään minimalismiin pakotakaan. Kaiken saa säilyttää, jos se pirskahtelee. Mutta miksi maailmassa on niin paljon kenkiä, jotka pirskahtelevat, oi miksi?

KonMarissa sanotaan, että kaikki saman kategorian tavarat tulisi säilyttää samassa paikassa. Siinä on vissi pointti: ihminen ei muista, mitä omistaa, jos tavarat sirottelee ympäri kämppää. Ja jos ei muista, mitä omistaa, voi elää hyvin tajuamatta (myöntämättä) sitä tosiasiaa, ettei ehdi koko loppuelämänsä aikana kuluttaa puhki kaikkia omistamiaan kenkiä. Ja mä toivon kuitenkin eläväni vielä 40 vuotta.

Eteisremonttimme on nyt siinä vaiheessa, että kaapistot ovat kasassa. Niinpä kengilleni tuli runsaasti säilytystilaa ja roudasin ne eteiseen. Laskin ne samalla: Omistan 34 paria käyttökenkiä!

Käyttökengillä tarkoitan kaikkia kenkiä, jotka jalassa voisin lähteä talosta kaupungille. En laskenut sellaisia urheilukenkiä, joita käytän vain tietyssä lajissa – sillä en lähtisi polkujuoksukengissä kaupungille, en myöskään tenniskengissä. Lenkkareista vain yhdet ovat minulla yleiskäytössä, ne laskin. Kumppareitakaan en laskenut, sillä ne ovat minulla pihahommakäytössä.

34 paria kenkiä. Jos pitää samoja kenkiä joka päivä, ne kestävät ainakin puoli vuotta. Jos ne vie sen jälkeen suutarille, ne kestävät vielä toisen puoli vuotta. Jokainen kenkäpari kestää siis jokapäiväistä käyttöä ainakin vuoden. Mulla riittää siis kenkiä loppuelämäkseni.

No, joukossa on muutamia tennareita, jotka eivät ole niin kestäviä. Mutta vaikka asiaa ajattelisi kuinka ”edukseni”, niin minulla on silti kenkiä ainakin viideksi vuodeksi.

Nyt olenkin kenkälakossa. En saa ostaa vuoteen yksiäkään kenkiä. Ja senkin jälkeen saan ostaa kenkiä vain hajonneiden tilalle. Tavoitteena on päästä kenkämäärässä 25 – 30 pariin. Että ne mahtuisivat eteiseemme… ne eivät nimittäin vieläkään mahdu.

Susanna

 

 

 

 

 

 

 

 

Kevät tuli eteiseen

Miehellä oli lauantaina ohjelmaa, joten minä vietin itsekseni laatuaikaa. Minulle se tarkoitti tennistuntia ja eteisen kaappien siivousta. Laatuaikansa kullakin.

Kaappien siivoaminen on minusta ihanaa! Harmi vaan, että konmarituksen jälkeen omia vaatekaappeja ei juuri ole tarvinnut siivoilla. Mutta eteisen kaappiin saa onneksi kaksi kertaa vuodessa vaihtaa sesongin. Ja minä julkistin kevät- ja kesäkauden alkaneeksi nyt, vaikka perjantaina ja lauantaina ei keväiseltä näyttänytkään.

Talvitakit talvisäilöön, samoin paksuimmat pipot, huivit ja lapaset.

Samalla, kun vaihtaa sesonkia on hyvä tilaisuus käydä vaatteet kriittisellä silmällä läpi: onko kaikki käyttökelpoista vielä ensi talvena, pitääkö jotain korjata, onko jokin vaatekappale suorittanut tehtävänsä?

Koska kevät- ja kesätakkeja on vähemmän kuin talviromppeita ja ne ovat myös ohuempia, tuli kaappiin mukavasti myös väljyyttä. Ilmavat kaapit ovat mielestäni ihania. Tai olisivat. Miksi suomalaiset eteiset tuntuvat aina olevan pieniä? Vaikka juuri meillä pitää olla haalareita ja varusteita joka lähtöön.

Eteinen on aina ensimmäinen ja viimeinen asia, jonka kodistaan näkee, siksi sen pitää minusta olla siisti ja kaunis. Meillä on sääntö, ettei eteisen senkin päälle saisi jättää sälää lojumaan. Tiedättehän eteissälän: avaimet, lompakot, lehdet, kirjeet… Toimii vaihtelevasti. Mutta se on varmaa, että kun siihen jää se ensimmäinen tavara, niin kohta sen seuraksi on jo muodostunut läjä. Tavara ei viihdy yksin vaan se kutsuu kaltaistaan seuraa paikalle.

Nyt meillä on kuitenkin tehty eteisen kevätsiivo. Kevään kunniaksi kävin ostamassa kimpun eteisen senkin päälle. Kevät, tervetuloa meille!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Liljat ovat lempikukkiani, etenkin valkoisina.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Avainrasia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maljakkona toimii kynttilähurrikaani, käy se näinkin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sääntö: senkin päälle ei saa kasata sälää.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lapsen pienenä maalaama kivi saa aina hyvälle tuulelle. Sydänkivi on matkamuisto.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Liljoista on iloa pitkään. Ja se tuoksu!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ferragamon näyttelystä ostettu kenkälusikka.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tennarikausi, jee!

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑