Kahden (tai useamman) projektin taktiikalla

Mä rakastan projektien suunnittelua ja starttaamista – sekä töissä että kotona. Olen se, jolla on pieni lähtökitka ja jolla on kauhea energia käynnistää jutut. Ei mulla projektit kesken jää, kyllä mä ne maaliin vien. Valmistuminen innostaa yhtä paljon kuin starttaaminenkin, mutta siinä välissä on hyvä, että joku muukin vie hommaa eteenpäin ja saa meikäläisenkin fokuksen pysymään työnalla olevissa asioissa, muuten mun mielenkiinto saattaa siirtyä seuraavaan asiaan.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joilla on vain yksi projekti työnalla. Miten ihminen voi keskittyä mihinkään yhteen asiaan kokonaisen työpäivän ajan? Kuukaudesta tai vuosista puhumattakaan! Siksi mä olenkin töissä viestintätoimistossa, jossa sekä asiakkaat että hommat ovat moninaisia. Se on ihan parasta.

Vähän samanlainen olen käsityöprojektienkin kanssa. Vaatii hirveää keskittymiskykyä, kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä edistää vain yhtä käsityötä kerrallaan. Entä jos ei huvita tehdä palmikkoneuletta juuri sillä hetkellä? Tai entä jos katselee televisiosta niin intensiivistä ohjelmaa, ettei kirjoneuleohjeen lukeminen onnistu samalla? Ja varsinkaan en ymmärrä siitä, että joku kutoo pelkkiä villasukkia. Sehän on kärjistetysti sama kuin meikäläinen kirjoittaisi töissä samaa lehdistötiedotetta uudelleen ja uudelleen! Joo tiedän, että villasukkiakin on erilaisia, ja haastetta löytyy vaikka kuinka paljon, mutta silti.

Mulla on siis lukuisia (oikeasti varmaan yli 10) neuleprojektia kesken koko ajan. Teen sitä, joka sillä hetkellä innostaa eniten tai sopii siihen tilanteeseen. Kaikki valmistuvat kyllä aikanaan, mutta monesti vanhan projektin edelle kiilaa jokin uusi, ainakin hetkeksi. Kaivan kyllä välillä naftaliinista niitä kuukaisia ja joskus vuosiakin kesken olleita ja sitten apinan raivolla saattelen ne loppuun.

Nyt olen projektinhallintamenetelmässäni siirtynyt kahden projektin työstämiseen yhtä aikaa. Yksi työ on olohuoneen sohvalla, ja sitä työstän telkkaria katsellessa. Toinen on työhuoneessani, ja sitä työstän podcasteja, äänikirjoja tai ystäväpuheluita kuunnellessani. Taktiikka on toiminut oikein kivasti, molemmat etenevät, tosin pakko on myöntää, että telkkarin äärellä tehty työ on sadeiltoina edennyt rivakammin.

Työnalla on ollut viime aikoina neuleliivi – neuleliivit ovat nimittäin muotitrendi ja haluan olla aallon harjalla ja saada sen valmiiksi ennen kuin trendi on ohi. Ja toinen projektini on ollut myös erittäin trendikäs: norjalaisneule, islantilaisesta lampaanvillasta. Islantilais- ja norjalaisneuleet ovat nyt kuuminta hottia (joo kirjaimellisestikin, sillä ovat todella lämpimiä). Itse tosin olen tehnyt ekan islantilaisneuleeni jo jokunen vuosi sitten, joten olen tykännyt niistä aina.

Norjalaisneuleeni malli on Linka Neumannin Alasuq, joka on neulottu Álafosslopi-langasta. Se valmistui juuri ja se on loistava ulkoiluneule, tänne etelän talvisäihin aivan loistava, sillä se suojaa varsin hyvin sekä pieneltä sateelta että tuulelta. Alle mahtuu takki, jos enemmän kaipaa suojaa.

Myös liivi on myös pian valmis, ja seuraavaksi tartun jo aloitettuun neuletakkiin ja lisäksi annan itselleni luvan startata myös seuraavan islantilais- tai norjalaisneuleen. Yksi uusi ja yksi keskeneräinen siis seuraavaksi työnalle.

Lämpöä!

Susanna

Islantilaiset pitävät neuleita takkeina, niin lämmintä on islantilaisvilla!
Jämälangoista syntyi pari erilaista pantaa.
Värejä ankeutta vastaan!

Maailman helpoin kevätvaate

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Tuli tekaistua maailman helpoin vaate: poncho. Hauskinta ponchossa on se, ettei se helppoudestaan huolimatta ole lainkaan tylsä. Ponchon langat ovat Marianne’s Mohairin lankalaatikosta, joka sisältää useita eri lankalaatuja valmiiksi mietittynä sävykokoelmana.

Omaa silmää miellytti juuri nyt eniten erilaisista pinkeistä ja koralleista koostuva lankakokoelma. Joukossa on efektilankoja, jotka ovat neulemaailmassa nyt supertrendikkäitä. Juuri sopivasti tulee 80-luku mieleen!

Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Yhdistelmä sopii sekä farkunsinisen että valkoisen kanssa. Farkkujen kanssa yhdistelmä on rento, valkoisen paitiksen kanssa sitten hitusen hienostuneempi.

Poncho on kätevä vaate, sillä se lämmittää silloin, kun on melkein lämmintä, muttei aivan. Poncho on kiva myös kesäiltoina, ja tietysti lentokoneessa kätevä lämmittäjä. Olen aina ollut pocho-tyttö, minusta on noin viisivuotiaana kuva, jossa hymyilen isoäidinruuduista virkatussa 70-luvun ponchossa.

Ja sitten se ohje. Loin 160 silmukkaa seiskan pyöröpuikoille. Sitten vain kudoin, tai oikeammin, maalasin langoilla. Välillä neuloin ainaoikeaa, välillä sileää. Edes langan päättymisen kanssa en ollut turhan tarkka, jatkoin vain seuraavalla. Pyrin kuitenkin sommittelemaan sävyt niin, että samansävyisten lankojen väliin neuloin välillä myös vaaleampaa tai tummempaa kontrastiksi. Kun neuleen pituus oli noin 50 cm, päättelin silmukat. Ja sitten neuleen toinen ”lyhyt” sivureuna kiinnitettiin virkkaamalla neuleen yläreunaan. Siis lyhyt reuna pitkään reunaan.

Neuletta voi pitää niin, että tämä pitkä risteyskohta tulee eteen. Tai sitten se voi olla sivussa. Tyylejä voi vaihdella.

Mariannen lankalaatikko on loistava lahjavinkki neulomista harrastavalle ystävälle. Hmmm…. mullakin on synttärit tulossa, ehkä myös itselleen voi ostaa lahjan?

Kevätterkuin,

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Poncho lämmittää mukavasti ja tuo asuun väriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sauma edessä.

IMG_5619
Ainakin autoilija tarkenee ponchossa jo nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kun ponchon saumaosan laittaa taakse, muuttuu asun ilme. Toimii myös kesällä topin kanssa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Boksi täynnä lankakarkkia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Voi mitkä värit!

Hyvinvointi ei tule väkisin

Hyvää alkanutta vuotta!

En tiedä, johtuuko aurinkoisesta aamusta, mutta minusta tuntuu, että on jo paljon valoisampaa kuin ennen joulua! Se on ihanaa! Tästä tulee hyvä vuosi, eiks jee?

Omat uudenvuodenlupaukseni liittyvät oman hyvinvoinnin tukemiseen, mutta samalla siihen, että olen itselleni kiltti. Ei mitään rääkkäyshyvinvointia siis minulle, kiitos.

Jotenkin tuntuu, että hyvinvointi mielletään nykyään verenmaku suussa treenaamiseksi, ihmedieeteiksi, kieltäytymisiksi ja hyvinvointiviikonlopuiksi. Minun hyvinvointini näyttää tältä:

  • veren maku suussa treenaaminen -> säännöllinen ja monipuolinen liikunta, josta tulee hyvä mieli ja hiki
  • ihmedieetit -> hyvä, monipuolinen ruoka, mahdollisimman paljon itse tehden
  • kieltäytyminen -> kaikki on sallittua, mutta herkut ovat herkkuja
  • hyvinvointiviikonloput -> hyvinvointi joka päivä, elämän tasapaino myös arjessa

Olen todennut, että pysyvimpiä muutoksia saa aikaan valinnoilla, jotka ovat pieniä eivätkä tunnu ponnisteluilta. Ja kun pienestä muutoksesta tulee tapa, sitä ei tarvitse edes ajatella.

Uudenvuodenlupaukset? No, ei sellaisia varsinaisesti ole. Jatkan valitsemallani tiellä. Ehkä yksi lupaus voisi olla se, että neulon tuota lankavarastoani vähän pienemmäksi ennen kuin ostan uusia lankoja… Tiedän, se on neulootikolta paljon luvattu. Mutta jos edes kolme työtä tekisin valmiiksi ennen kuin ostan yksiäkään uusia lankoja? Yksi sininen on jo hyvässä vauhdissa, joten sen jälkeen pitäisi sinnitellä enää kaksi. Jaksaa, jaksaa! 🙂

Valoa kohti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä vuosi bullet journalissa. Mikä ihme siinä on, että mokansa huomaa vasta, kun ottaa siitä kuvan tai heijastaa sen seinälle? 2017!!!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tammikuussa on lumihiutaleita, ainakin bujossani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Synttäriaukeama.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Käsityöpussi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä alpakkaneule on todella nopeatekoinen, aloitin sen viikko sitten.

F7A570DC-5D1B-49BF-8FA3-DC7C8D3A9028
Hei hei viime vuosi, opetit minulle paljon. Kiitos ystäville tuesta vaikeina hetkinä.

Susanna

 

Se on perinnöllistä

Viikonloppu sujui kestiten vanhempiani ja käsitöitä tehden. Äitini totesi minulle, että olen hullu tekemään käsitöitä. Paraskin puhumaan. Häneltä minä olen tämän neuloosin perinyt.

Sain kuin sainkin valmiiksi Kalastajan vaimon suhteellisen tuoreella ohjeella tehdyn frillaneuleen, napit tosin vielä puuttuvat. Hyvässä vauhdissa on myös reikäneule, jonka teen Suri alpakasta. Se on lankana sen verran tahmeaa, ettei sitä voi neuloa tuntitolkulla ilman hartioiden jumitusta.

Molemmat neuleet ovat väriskaalaltaan neutraaleja. Tuon frillaneuleen harmahtavanruskean sävyn nimesi kollega paskeoksi, se on minusta aika kuvaava nimi :).

Käsitöiden vastapainoksi hinasin eilen itseni myös lenkille ja kuntosalille. Loppukesän leikkaus ja saikku eivät tunnu enää missään muualla kuin vyötäröllä. Pientä skarppaamista siis luvassa. En kuitenkaan puhu laihduttamisesta, sillä en usko laihduttamiseen. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Frillat ovat nopeatekoinen lisä muuten simppeliin neuletakkiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viikonloppukukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neulekirja inspiroimassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paskeonvärinen neule. Nätimpi kuin miltä se kuulostaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viikonloppufiilis.

IMG_9876
Reikäneuletta Surista, niin että alkaa päässä surista.

IMG_9875
Valmis!

Neuloen syksyä kohti

Mä olen varautunut muutaman viikon sairaslomaan hamstraamalla neulelankoja. Tai no, ehkä olisin ostanut lankoja muutenkin. Tämä tuleva toipilasaika on nyt vain hyvä tekosyy asialle.

Kesän käsityöt olivat lähinnä neuletoppeja, mutta nyt olen siirtymässä jo syksyisempiin töihin. Kesästä muistuttaa eniten puuvillainen, värikäs neuletakki. Se on viittä vaille valmis. Niin kuin kesäkin.

Lisäksi työnalla on Sandnesin alpakkalangasta neulottava vadelmanpunainen hamonen, joka on itseasiassa todella helppoa mallineuletta. Kaksi oikein, kaksi nurin, eli ihan tavallista resorineuletta. Neuleen silmukkamäärä on pariton, joten pyöröpuikoilla neulottaessa mallineule siirtyy aina kierros kierrokselta silmukan verran ”vinoon”. Tällä ohjeella voisin tehdä myös toisen hameen, ehkä jonkin neutraalimman värisen, tummansinisen?

Puikoilla on ollut keväästä asti myös Kalastajan vaimon alpakkaneule. Se jäi kesken, kun tuli kesä. Tämä neule on ehdottomasti arvokkain ikinä tekemäni neuletyö, joten siitä on paras tulla kiva.

Kalastajan vaimolta olen nappaamassa myös persikkaisen neuleen, hän toteutti sen vaaleanpunaisena, mutta mulla on niin paljon pinkkiä vaatekaapissani, että kaipasin vähän vaihtelua.

Syksyisin neuleistani on Kotiliesi Käsityöt 5/2017 ohjeella toteutettava poikkiraitapusero, jonka toteutan Sandnesin Easy-langasta ja lankavarastoni uumenistä löytyneestä Sandnesin Suri-langasta, jota olin säästellyt Skappel-neuleeseen. Mutta ehkä reilummalle syysneuleellekin on paikkansa, Skappel on sellainen kotineule.

Lisäksi minulla on langat valmiina Sandnesin monesta eri pintaneuleesta (korinpohjaa ja palmikoita jne.) neulottavaan työhön, jota varten hommasin ylellistä Sandnesin alpakka-lankaa ja Sandnesin Tynn silk mohairia.

Nämä kuusi neuletta yritän saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Miksi kiire? No siksi, että mielessä on jo uusia projekteja ja vanhoja keskeneräisiä :).

Lämpimin terkuin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ylelliset langat ja klassikkoväri tulevaa neuleprojektia varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä tulee hame, johan sillä on viisi senttiä pituutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Elämäni kallein neuleprojekti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reilu syysneule aloitettuna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hihoja vaille valmis neuletakki.

 

Kylmä kesä (älkää minua syyttäkö)

Tänä kesänä on pitänyt olla ahkera, että on tarjennut. Olemme urakoineet puutarhaa kuosiin. Puutarhanhoito Suomessa on vähän päätöntä hommaa – on niin kylmä, ettei siitä kauniista puutarhasta ehdi nauttia kunnolla. Mutta ehkä ensi kesänä sitten?

Lisäksi olen kutonut aika paljon. Nyt työnalla on valkoinen pitsitoppi, jonka saan ehkä tällä viikolla valmiiksi. Toinen toppikin on työnalla, siitä tulee spagettiolkaiminen, eli saa nähdä, pystyykö sitä Suomessa tänä kesänä käyttämään.

Pari raitatoppia sain valmiiksi jo aiemmin.

Eli jos tästä jotain pitää päätellä, niin runsas toppien työstäminen lupaa kylmää ja sateista kesää. Ensi kesänä meikäläinen neuloo sitten villapaitoja!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valkoinen toppi on muuten sileää neuletta, mutta yläosassa on pitsineuletta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä tulee spegettiolkaintoppi, tosin valmista on vasta viisi senttiä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Raitatopit ovat muuten identtiset, mutta raitojen rytmitys ja väritys ovat erilaiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Halterneckin tapainen kaula-aukko.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sinistä vai persikkaa?

Keskeneräisyys

Mä olen todella hyvä starttaamaan projekteja. Hillitön innostus aloittamisesta. Suuri tyydytys lopettamisesta. Halki, poikki ja pinoon!

Töissä joudun edistämään monia projekteja yhtä aikaa. Samaa teen näemmä ihan vapaaehtoisesti käsitöiden suhteen kotona. Mutta yksi pieni ero on työprojekteissa ja käsitöisssä: niiden valmistuminen aikataulussa. Käsitöillä ei ole aikataulua.

Mulla on aina kesken useampia neuleprojekteja. Osa valmistuu nopeasti, osa valmistuu… joskus. Sain viime vuonna päätökseen neuletakin, jota tein kuutisen vuotta.

Välillä teen lupauksia, että teen kaikki keskeneräiset valmiiksi ennen kuin saan ostan yksiäkään lankoja. Buahhahhhhaaa! Tämä päätös kestää korkeintaan niin kauan, että saan kaksi keskeneräistä valmiiksi. Ja se ei kuulkaa tunnu  missään.

Mulla on tällä hetkellä muistinvaraisesti laskettuna kesken:
luonnonvalkoinen kashmirneule
korallinpunainen neuletakki
farkkuneuleliivi
puuvillainen kirjoneule
sininen reikäneule, joka on ihan alkutekijöissään ja jonka ehkä puran
villakirjoneule, joka on ollut kesken jo useamman vuoden
pipo, josta puuttuu vain tupsu
kaksi virkattua laukkua

Langat ovat valmiina ainakin seuraaviin projekteihin:
vihreä puuvilllaneule (paita tai hame ajatuksissa)
luonnonvalkoinen puno-takki
harmaa skappel
beige-aprikoosi kesätoppi
valkoinen virkattu jokin

Ja nämä ovat siis vain muistinvaraisia hommia, luultavasti lankavuoren alta löytyy muutakin.

Kyllä ne projektit aikoinaan yleensä valmistuvat. Tuo valkoinen kashmir-neule esimerkiksi on Kalastajan vaimon ohjeilla tehty ja langat olivat niin tuhottoman kalliit, että haluan saada sen nopeasti hyötykäyttöön. Korallinpunainen neuletakkikin on jo niin hyvässä vaiheessa, että saattaa valmistua vielä kesäksi.

Minä en jaksa stressata keskeneräisillä töillä, päinvastoin. On kiva, kun löytyy aina jokin työ, joka motivoi juuri sillä hetkellä. Ja jos ei mikään motivoi, voi selailla neuleohjeita tai mennä lankakauppaan, kyllä sieltä aina jotain uutta löytyy, mikä motivoi…

Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa, keskeneräisten käsitöiden keskellä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
En ole varma, mitä tämän lankakorin pohjalta löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Farkkuneule.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neuletakki kesäksim ehkä jopa täksi kesäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Siinä kuulkaa on jo viisikymppinen neuleen muodossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neulominen unettaa Sania.

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑