Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä meillä on rymsteerattu ja tehty pientä pintaremonttia. Pieni-sana voisi mennä lainausmerkkeihin, sillä homma ei ole edelleenkään valmis. Pieni-sana pätee ainoastaan sen osalta, ettei rahaa ole mennyt paljon ja kaikki on osattu tehdä itse. Mutta pieni-sana ei tarkoita sitä, että aikaa olisi mennyt vähän ja homma olisi jo valmis. Ehei.

Sisustamisessa yksi asia johtaa aina toiseen. Pieneltä tuntuva muutos saa aikaan hirvittävän lumipalloefektin. Ja yhden paikan järjestäytyessä jonnekin muualle syntyy kaaos. Ainakin vähäksi aikaa.

Meillä kaikki sai alkunsa siitä, että poika pääsi keväällä ylioppilaaksi. Siitä seurasi se, että nyt meillä on eteisremontti edessä. Nyt täytynee vähän selittää.

Asumme rintamamiestaloa muistuttavassa omakotitalossa, jossa on kolme kerrosta. Huoneita on kolmihenkiselle perheelle paljon, mutta valtaosa niistä on pieniä. Meillä on esimerkiksi kaikilla ollut oma ”työhuone”. Ja jostain syystä minä olin saanut työhuoneita jaettaessa heikoimmat kortit, eli minulla oli pimein ja pienin työhuone eteisen vieressä.

Pojan työhuone on ollut eteisen toisella puolen, ja siinä ikkunat kahteen eri suuntaan. Viime vuoden poika on muuten majaillut lähinnä kellarikerroksessa, sillä teini-ikäiselle siellä on lebensraumia kitaransoitteluun ja konsolipeleihin. Hänellä on siellä makkarin lisäksi takkahuone käytössään.

No, nyt kun lukio on takana ja armeija edessä, niin hänen työhuoneensa jäi erittäin vähälle käytölle. Niinpä hän päätti roudata kaikki kamansa kellariin. Sinne tuli sopivasti tilaa vähän tavaroita järjestelemällä ja karsimalla.

Ja minä tietysti valtasin pojan vapautuneen työhuoneen heti. Sininen seinä maalattiin viime viikonloppuna valkoiseksi, minun kamani ja kellarikerroksesta pois siirretty vierassänky siirrettiin uuteen työhuoneeseeni. Tapettiakin ostettiin, mutta sitä ei olla vielä seinille laitettu. Sillä tähän väliin iski nyt sitten eteisremontti.

Eteisen ja vanhan työhuoneeni välissä oleva seinä nimittäin päätettiin kaataa. Olemme haaveilleet vähän avarammasta eteisestä ja haikailleet enemmän säilytystilaa. Joku syyttää minua kenkien hamstraamisesta. Minä syytän erästä takkien hamstraamisesta.

Olemme nyt kartoittaneet erilaisia säilytysvaihtoehtoja ja tämänpäiväinen mielipiteemme taitaa olla se, että vanhan työhuoneeni peräseinä täytetään kiinteällä kaapistolla, jonne tulee runsaasti tilaa erään takeille ja minun kengilleni. Ja kaapiston eteen teetämme mittojen mukaan peililiukuoven. Kun ne ovat paikoillaan (toivottavasti noin kuukauden päästä), niin moukaroimme seinänkin alas. Ja sitten meillä on kunnon eteishalli. Bloggaan siitä sitten vielä, kun on valmista.

Mutta nyt kuvia tapetteja ja uusia verhoja vaille valmiista työhuoneestani.

Työn iloa!

Susanna