Minulla on menossa sininen kausi. Se on kestänyt vain koko elämäni, kaapissani on aina jotain sinistä. Ja nyt sinne on tullut lisää sinistä, nimittäin juuri nyt Pantonen kevään trendivärikartasta löytyvä ”little boy blue” on minusta aivan ihana!
Ostin pääsiäisenä laivalta Furlan pikkulaukun, joka on sininen. Sen jälkeen shoppasin Zarasta 12 euron neuleen sävy sävyyn laukun kanssa. Lisäksi Espoon keskuksessa sijaitsevasta Poppolosta löytyi kesähamonen, josta löytyy sinistä sekä ai-van ihana Caroline Svedbomin korusetti. Kyseistä korumerkkiä saa Suomesta vain kahdesta paikasta. Jälleen yksi syy pistäytyä Poppolossa (suosikkihousujeni Mos Moshien lisäksi)! Olen niin iloinen, että tästä kotikulmien läheltä löytyy muutamia kivoja vaatekauppoja, joista saa hyvää palvelua ja kivoja vaatteita. En nimittäin ole mikään shoppailunharrastaja, vaan hoidan ostokseni mieluusti nopeasti ja vaivattomasti.
Kevätkin on jo tuloillaan, joten toivottavasti hamonen pääsee pian käyttöön!
Susanna
Silmäkarkki.Sävy sävyyn.Carolinen korut ovat namuja.
Naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä tai laukkuja, ei ainakaan minulla. Laukkuja pitää olla pieniä, keskikokoisia ja suuria. Erivärisiä ja monivärisiä. Rentoja ja juhlavia. Ja sitten vielä bloggaajalla pitää olla kameralaukku(ja).
Ostin Olympus-kamerani reilu vuosi sitten ja samalla shoppasin Olympuksen kameralaukun (noh, itseasiassa kaksi eriväristä). Ne ovat kuitenkin jääneet pieneksi, sillä varustearsenaalini on kasvanut.
Viime aikoina olenkin metsästänyt uutta kameralaukkua. Olen vaatinut ilmeisesti mahdottomia, sillä sopivaa ei meinannut löytyä millään.
Vaatimuslistani:
Laukkuun pitää mahtua kamerarungon lisäksi ainakin neljä objektiivia
Sen pitää näyttää naiselliselta
Sen pitäisi näyttää mahdollisimman vähän kameralaukulta
Sinne pitää kameran lisäksi mahtua ainakin kännykkä, luottokortit ja avaimet
Miksi kameralaukku ei saa näyttää kameralaukulta? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että kamera kulkee mukana matkoilla, näyttelyissä, ravintoloissa, juhlissa ja kaupungilla. En halua alleviivata sitä, että laukussani on kamera. Haluan, että laukku näyttää yhtä luontevalta ravintolatuolille ripustettuna kuin mikä tahansa olkalaukkuni.
Ilmeisesti olen Suomen ainoa nainen, joka on kaivannut tällaista laukkua, siltä ainakin tuntui valikoimaa (tai sen puutetta) ihmetellessä. Hienoja kameralaukkuja kyllä löytyi naisillekin, mutta ne olivat aivan liian pieniä!
Onneksi kollega vinkkasi amerikkalaisesta Kelly Moore Bag -yrityksestä. Heidän sivuiltaan löysin heti useammankin sopivan vaihtoehdon, mutta päädyin nahkaiseen konjakinruskeaan versioon Westminster Hoboon. Sen uumenista löytyy irrotettava lokerikko kameratarvikkeille, eli sen voi halutessaan ottaa pois ja käyttää Kellyn laukkua ihan tavallisena olkalaukkuna. Tai, lokerikon voi ehkä laittaa myös johonkin muuhun olkalaukkuun! Näppärää!
Kellyn laukkujen yksityiskohdat ovat mietittyjä eivätkä useimmat laukut tosiaankaan näytä kameralaukuilta.
Oman laukkuni sisälle mahtuu myös läppäri ja aika paljon kaikenlaista lomapäivänä tarvittavaa.
Tuote tuli Suomeen tietysti tullin kautta, mutta alvin kanssakin tuote vastaa lähinnä tavallisen nahkalaukun hintaa.
Jos olet kameralaukkua vailla, niin Kellyjen laukkujen yksityiskohtia esitellään laukkujen valokuvien joukosta löytyvissä videoissa. Ne katsomalla saa hyvän käsityksen siitä, mitä mihinkin malliin mahtuu.
Susanna
Olkahihna ja irroitettava messenger-hihna.Kameraa suojaava lokerikko on irroitettava.Ei näytä kameralaukulta, eihän?
Naisen laukku on Bermudan kolmio. Sinne kun laittaa tavaran sisään, niin sinne se katoaa. Jos etsit avaimia, ehdit saada jo paniikkikohtauksen ennen kuin ne osuvat veskan pohjalta käteen. Aivan sama, miten kätevät taskut laukussa on: homma toimii tasan niin kauan kuin laitat tavaran aina oikeaan taskuun takaisin. Tai et vaihda laukkua.
Lähdet käymään kaupungilla. Siirrät edellisenä päivän töissä olleesta laukusta kukkaron ja autonavaimet uuteen, sillä muuta et sieltä tarvitse. Vahingossa vanhaan jäävät kotiavaimet ja matkakortti, sillä et tarvitse niitä juuri sinä päivänä. Mutta tarvitset niitä viikon päästä, jolloin olet jo ehtinyt unohtaa, että ne ovat vanhassa laukussa.
Toistaiseksi parhaiten laukkukaaosta on helpottanut niin sanottu sisälaukku. Kun vaihdan laukkua, nostan sisälaukun uuteen laukkuun. Sen ainoa miinuspuoli on se, että käytössäni olevat Insjön (kotimainen) mallit sopivat vain suhteellisen kookkaisiin ja tietynmallisiin laukkuihin. Lituskaisiin tai pienempiin laukkuihin sitä ei saa tungetttua. Mutta enimmäkseen keksintö on toiminut oikein hyvin.
KonMarissa puhutaan niin sanotusta laukkuasemasta, jonne laukku joka päivä tyhjennetään ja napataan sieltä aina tarpeellinen sisältö seuraavaan laukkuun. KonMaritin meidän huushollin viime keväänä, mutta perustin itselleni käsilaukkuaseman vasta eilen.
Olen epäröinyt systeemiä, sillä en ole keksinyt käsilaukkuasemalle sopivaa paikkaa. Mulla on laukkuja niin paljon, että niille ainoa riittävän tilava säilytyspaikka on omassa vaatekaapistossani. Ja laukkuaseman kätevin sijaintipaikka olisi ehkä eteisessä. Ratkaisin logistisen ongelmat nyt niin, että laukkuasema sijaitsee samassa huoneessa kuin laukutkin. Eli aamuisin pukiessani päätän, minkä laukun otan matkaan ja täytän laukun sen päivän varusteilla. Illalla toki pitää muistaa sitten tehdä tyhjennys.
Käsilaukkuasema syntyi kahdesta päällekkäin olevasta Muuramen Kaksonen-laatikostosta. Ne ovat muuten meikäläisen ensimmäinen oma sisustusostos, hankin ne 19-vuotiaana ensimmäiseen omaan kotiini. Pidän niistä edelleen.
Mulla ei siis vielä ole käytännön kokemusta käsilaukkuasemasta, mutta uskoisin, että laukkukokoelmani tulee ainakin paremmin käyttöön.
Kas näin heiluu laukku!
Susanna
Käsilaukkuasemassa laukkuun tuleville asioille on oma paikkansa.
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit