Pakko kai se on lopettaa kohta tämä Kroatian reissusta bloggailu, vaikka mieli tekisi viipyä ajatuksissa vielä kesäkeleissä. Tässä kuitenkin vielä kootut vinkit lomailuun Istriassa tällaisena kysymys-vastaus-tykityksenä.
Paras kaupunki yöpyä?
Jos on pakko valita vain yksi, niin Rovinj.
Paras paikka päiväretkelle?
Groznjan, ihanan artsy, tuli mieleen Saint Paul de Vence Ranskasta.
Paras luontokohde?
Plitvicen kansallispuisto, vaikka se ei Istrian puolella olekaan.
Minne palaan?
Opatijaan, siellä pysähdyimme vain kaksi kertaa lounaalla matkalla Plitviceen, mutta paikka on varmasti muutaman yön väärtti.
Mikä yllätti?
Paikallinen turskamousse on oikeasti hyvää! Ja joka paikassa on todella siistiä! Turskaan löytyy muuten myös resepti täältä.
Mitä kannattaa ostaa tuliaisiksi?
Herkkuja: hunajaa, oliiviöljyä, viinejä (paikallinen malvasia-rypäleestä tehty valkoviini ja teran-rypäleestä tehty punaviini), tryffeliä eri muodoissaan, muttei tuoreena (se ei säily).
Paras paikalliselta saatu vinkki?
Oliiviöljyä ei kannata ostaa toreilta, öljyn laatu kärsii auringonvalosta ja lämmöstä.
Paras ranta?
Ei pysty valitsemaan.
Mitä Pulassa kannattaa tehdä?
Mennä ruokaretkelle. Kaupungin nähtävyydet on nopeasti nähty ja ne näkee ruokaretkelläkin. Me käytimme tällaista firmaa ja oppaamme Maja Suran oli loistava.
Minne seuraavaksi Kroatiassa?
Ehkä etelämmäksi, niin etelään, että Dubrovnikiin voi tehdä päiväretken. Dubrovnikin lähistöllä ei kuulemma ole muuta nähtävää kuin vanhakaupunki, joten en tiedä, haluanko siellä yöpyä (se on myös törkyhintainen nykyään).
Mitä kannattaa pakata Kroatiaan?
Snorkkelit ja uimakengät.
Seuraavaa reissua odotellen,
Susanna
Kroatilaisiin viineihin kannattaa tutustua.
Tuliaisia!
La Puntulina Rovinjissa.
Loistavat pitsat Opatijassa. Kuulimme vain italiaa.
Viininmaistelua San Tommason viinitilalla.
Baccala in bianco sai minut muuttamaan mieleni turskan kelpaavuudesta ihmisruoaksi.
Istria on tryffelialuetta ja syyskuu on tryffelikuukausi.
Kalaa kolmessa muodossa.
San Tommason viinitilalla on muutama hotellihuonekin.
Luonto järjestää parhaimmat nähtävyydet. Tämä on tullut todettua kaikilla reissuillamme Floridasta Thaimaahan. Paras on siis etsiä joka reissulla kansallispuisto, luonnonpuisto tai ihan vain puisto ja viettää päivä tai useampi ihmettelemällä sitä, ettei ihminen koskaan kykene rakentamaan mitään yhtä uskomatonta.
Luonnonihmeiden äärellä on yleensä myös mahdollisuus rauhoittua turistihälinältä. Toki turistit löytävät yleensä myös ne luonnonnähtävyydet, mutta harva jaksaa nähdä hirveästi vaivaa – joten kävelemällä hitusen pidemmälle tai korkeammalle pääsee kokemaan jotain rauhoittavaa.
Kroatiassa on yksi luonnonnähtävyys ylitse muiden: Plitvicen kansallispuisto. Minulle oli sitä kehuttu kovasti, joten matkaohjelmaa suunnitelmassa vaatimalla vaadin, että Istrian reissusta irrotetaan sen verran aikaa, että pääsemme sinne.
Ajomatka Pulasta Plitviceen vei nelisen tuntia ja kunnon lounas- ja kahvipaussit päälle. Koska suunnitelmissa oli patikoida kansallispuistossa, tiesimme, että siellä täytyy yöpyä vähintään yksi yö, samana päivänä emme olisi ehtineet ajaa sinne, patikoida ja ajaa takaisin Istriaan.
Me buukkasimme kaksi yötä lähellä puiston toista sisäänkäyntiä sijaitsevasta majatalosta, sillä halusimme patikoida rauhassa. Otimme siis riskin ja käytännössä uhrasimme lomastamme kolme päivää yhteen nähtävyyteen. Se riski kannatti: Plitvice on heittämällä yksi elämäni hienoimmista nähtävyyksistä ja kokemuksista!
Plitvicen kansallispuisto on iso, siellä on paljon patikointi- ja pyöräilyreittejä, runsas kasvi- ja eläinkunta. Tunnetuin se on kuitenkin erikoisista, jopa arkkitehtoonisista vesiputouksistaan, joista suurin on 78 metriä korkea. Kalkkikiven, kasvien ja bakteerien yhteisvaikutuksesta jokivirtaan on muotoutunut 16 järven ketju ja kymmeniä huikeita vesiputouksia. Vesi on kristalliskirkasta ja turkoosia, siihen tekisi mieli sukeltaa uimaan, mutta koska kalkkikiven, kasvien ja bakteerien muodostama prosessi säilyttää vesiputoukset ja prosessi on herkkä, niin uiminen on alueella kiellettyä.
Järvien ympäri kiertää patikointireittejä, joista voi valita mieleisensä. Kaikki ovat suhteellisen helppokulkuisia. Puistossa on kaksi sisäänkäyntiä ja liikkeelle voi lähdestä kummasta tahansa suunnasta. Laiskimmat kävelevät vain katsomaan suurimman putouksen, mutta menettävät mielestäni sillä tavalla paljon, omasta mielestäni kauniimpiakin putouksia on.
Puistossa käy vuosittain miljoona turistia, joten etenkään kesäkuukausina on turha odottaa varsinaisesti luonnonhiljaisuutta. Tai ainakin joutuu näkemään hieman vaivaa sellaisen kokemiseksi.
Ohessa vinkit puiston kokemiseen:
Lähde liikkeelle aamulla! Me olimme puistossa aamuyhdeksältä, jolloin väkeä oli isoimmalle putoukselle asti melko paljon, mutta ruuhkaa ei varsinaisesti ollut. Polulla pystyi vielä ohittamaan ja ottamaan valokuvia. Paluumatkalla noin klo 14 ruuhkaa oli jo niin paljon, että kävely oli massan mukana köpöttelyä. Onneksi meillä oli siinä vaiheessa loppusuora menossa, joten olimme jo ehtineet koko lähes koko puiston varsin rauhallisessa tunnelmassa.
Valtaosa oikaisee osan matkasta siirtymällä yhden järven yli venekyydillä ja yhden etapin junakyydillä. Me kävelimme nekin etapit, ja niissä pääsi oikeasti nauttimaan luonnonrauhasta. Jos vain aikaa ja kävelykuntoa siis riittää, niin suosittelen kävelemistä. Mitään suurta nähtävyyttä ei pääse näkemään kävelemällä ekstraa, sillä hienoimpiin paikkoihin pääsee laiskempikin, mutta luonnonrauhaa ei niissä koe.
Reittivaihtoehtoja on useampia, ne ovat helppokulkuisia, ainoastaan pituus vaihtelee. Me kiersimme ne kaikki, eli kuljimme kaikkien järvien ympäri. Matkaa kertyi noin 18-19 kilometriä ja aikaa meni kuusi tuntia kahden kunnon ruokatauon kanssa. Ilman lopun ruuhkakohtia olisimme varmasti selvinneet ainakin tunnin nopeammin. Me emme pitäneet kiirettä, pystähtelimme ottamaan kuvia tuon tuosta. Puiston oppaissa tuon reitin kestoksi on arvioitu 6-8 tuntia, ja ruuhkakuukausina onkin hyvä varautua siihen, että matka vie aikaa.
Me olimme puistossa syyskuun ensimmäisellä viikolla. Sää oli loistava, lämpöä noin 23 astetta ja aurinko paistoi. Oli kesäkeli, muttei enää heinä-elokuun suurinta turistiruuhkaa. Sää kuitenkin kannattaa tarkistaa sääennusteista etukäteen, sillä alueen ilmasto poikkeaa suuresti rannikon ilmastosta. Plitvicessä on talvisin runsaasti lunta ja vesiputoukset jäätyvät. Majatalon isäntämme kertoi, että pari viikkoa aiemmin oli ollut 10 astetta lämmintä ja satanut monta päivää! Meillä oli siis todellakin tuuria!
Syyskuu on varmasti hyvä aika vierailla tässä Kroatian suosituimmassa nähtävyydessä. Ainakin itse hermostuisin heinä-elokuussa jonokävelystä, sillä jo nyt loppumatkan tungos koetteli hermoja. Puisto on varmasti hieno myös ruska-aikaan, talvella tai kevään vihertäessä.
Puistossa on muutama hotelli, mutta puiston ulkopuolella on runsaasti majatalotyyppistä majoitusta tarjolla. Kauppoja ei ole, joten buukkaa majoitus, jossa saat myös ruokaa, ellet halua eväspohjalta retkeillä.
Puistossa on muutamia ravintoloita, mutta niiden taso ei päätä huimaa. Makkaraa ja ranskiksia, sämpylöitä yms. saa kyllä, eli nälkä ei tule. Mutta itse kaipaisin huikean luontokokemuksen tasoista sapuskaa, esimerkiksi kasvisruokaa!
Kaikenkaikkiaan todellakin kannatti ”uhrata” kolme päivää lomasta Plitvicelle, sillä vastaavaa paikkaa en ole ennen nähnyt. Tällaisilla retkillä todellakin lataa akkuja, sillä ajatustyöläiselle tekee hyvää rasittaa itseään ruumiillisesti ja täyttää päänsä informaatiokohinan sijaan veden ja metsän kohinalla!
Susanna
Turkoosia ja kristallinkirkasta!Kaisloja.Tässä kohdassa olisi voinut oikaista venekyydin avulla, mutta me jatkoimme kävelyä.Vesiputouksia ja koskia riitti.Vesiputouksen humina.Sorsa ja kaloja.Tämä oli yksi suosikkikohdistani.Vesi oli epätodellista.Korento.Kävelemällä pitkän reitin pääsi nauttimaan myös luonnonrauhasta.Paikoitellen huomasi, että syksy on tulossa.Vettä.Paatissa oli sähkömoottori, joten se ei rikkonut luonnonrauhaa.Puut järven pohjalla.Siipirikko perhonen.Epätodellinen.Toisenlainen netti.
Terveisiä lomalta ja pahoittelut hiljaisuudesta. Vietimme miehen kanssa kesäloman toisen puolikkaan Kroatiassa, pääosin Istrian niemimaalla. Istria sijaitsee Kroatian pohjoisosissa, ihan Italian vieressä. Ja sillä onkin histroriallisesti yhtymäkohtia Italiaan, mikä näkyy sekä ruoassa että kielessä, monin paikoin Italiaa puhutaan varsin paljon. Se on näppärää ainakin meikäläiselle, sillä tilaan ruokaa paljon sujuvammin italiaksi kuin kroaatiksi. Kroaatit ovat unohtaneet ostaa onnenpyörässä muutaman vokaalin.
Me lomailimme useammassa eri paikassa, joten nähtyä tuli parissa viikossa todella paljon. Bloggaankin lomasta taas useampaan otteeseen, mutta aloitan asista, jossa Kroatia lyö mielestäni oikeastaan kaikki Euroopan lomakohteet, joissa olemme itse matkailleet, nimittäin rannat ja vesi. Se vesi!!!!
Kävimme Kroatiassa ensimmäisen kerran melkein tasan kaksi vuotta sitten purjehduskurssilla, ja jo silloin Kroatian rannikko teki meihin suuren vaikutuksen. Purjehduskurssin tunnelmista voit lukea tästä.
Kroatian vesi on uskomattoman kirkasta kalkkikivipohjan ansiosta. Samasta syystä rannat eivät juuri ole perinteisiä hiekkarantoja, vaan kivisiä ja kallioisia. Uimareiden tarpeet on kuitenkin otettu huomioon kiinnittämällä rannoille tikkaita, joista pääsee kipuamaan ylös. Moni paikoin on myös valettu liuskekivestä tasanteita, joilla loikoileminen on mukavampaa kuin epätasaisilla kallioilla.
Rannat ovat ehkä enemmän aikuiseen makuun kuin lapsiperheille, sillä loivia, polskimiseen sopivia kohtia ei ole paljon, eikä siis hiekkalinnojen rakenteluun sopivia paikkojakaan. Lapsiperheiden kannattaa siis varmistaa, että omalla hotellilla on lapsille sopivat uima-altaat tai että lähistöltä löytyy myös lapsille sopiva ranta.
Me emme lapsirantoja kaipailleet, vaan nautimme täysin siemauksin siitä, että näillä rannoilla voi oikeasti uida! Ei tarvitse kahlata monta kymmentä metriä, jotta vesi on napaan asti. Rannikko on täynnä suojaisia lahdenpoukamia, joissa ei juuri tuule, joten uiminen ja snorklailu onnistuu hienosti. Ja kirkkaassa vedessä kalojen seuraaminen on huippuhauskaa. Meidän snorklailujemme kohokohta oli, kun vierestä sukelsi jokin vesilintu noin kymmenen metrin syvyyteen kalan perässä.
Rantoja on Kroatiassa kaikkialla, missä on merivesi lähellä. Oikeasti. Paikalliset (ja mekin) pulahdimme uimaan ihan kaupungin keskustoistakin. Jos rannalta pääsee turvallisesti veteen ja takaisin, sille voi mennä uimaan. Paikalliset eivät kainostele uimaanmenoa rannalla sijaitsevan samppanjabaarin ”pihalta” tai hienon ravintolan edestäkään. Aika uskomaton ajatus olisi, että voi käydä ensin uimassa ja sitten nauttia skumpat auringonlaskua katsellen. Aah.
Suosittelemme lomailua Kroatiassa etenkin näin syyskuussa. Se on tällä hetkellä niin suosittu lomakohde, että kesäkuukausina paikat saattavat olla aika täynnä. Nyt ei ollut missään liikaa porukkaa, mutta päivisin oli lämpöä silti 24-28 astetta ja vesi oli 27-asteista! Iltaisinkin lämpö pysytteli yli 20 asteessa, joten pitkähihaisia ei tarvinnut.
Tässä muutama vinkki uimisesta kiinnostuneille:
Pulan kaupunki on rantojen puolesta ehkä poikkeus: ihan keskustasta ei pääse uimaan, sillä Pulan edustalla on iso telakka. Me majoituimme onneksi reissun aluksi muutama kilometri Pulasta etelään sijaitsevalla Verudelan niemellä, joka oli todella kiva uimisen kannalta ja muutenkin (Pula ei ole kaupunkina erityisen kiva, sen nähtävyydet näkee puolessa päivässä – näistä lisää myöhemmin).
Noin puolen tunnin automatkan päässä Pulasta etelään sijaitsee Kamenjakin luonnonpuisto, jonne kannattaa tehdä päiväretki. Sieltä löytyy patikoimispolkuja, dinonauruksen jalanjäljet ja tietysti uimapaikkoja vähän sieltä sun täältä.
Plitvicen kansallispuisto, joka on muuten Unescon maailmanperintökohdekin, ansaitsee ihan oman blogauksensa. Sen vedet ovat uskomattoman kirkkaat – mutta niissä ei saa uida. Ihmettelimme, miksi puiston kymmenet vesiputoukset eivät ole vuosituhansien saatossa kuluttaneet kalliota tasaiseksi virraksi. Ja kun asiaa googlettelimme, selvisi, että se johtuu veden mineraalien ja levän vuorovaikutuksesta, joka pitää yllä prosessia, jossa kalliota ikään kuin syntyy lisää sitä mukaa, kun se kuluu. Prosessi on erittäin herkkä ja siksi vedessä ei saa uida. Tämä siis tiedoksi näin etukäteen, ettei tule pettymyksiä. 🙂
Rovinjin pikkukaupunki on muutenkin aivan ihana (blogaus siis tiedossa), mutta tässä kaupungissa todellakin voi mennä uimaan suoraan kaupungin keskustasta.
Porečin kaupungista sanottiin, ettei siinä ole kovin hyvä rantoja lähellä. No, ei ehkä Kroatian mittapuulla olekaan. Täytyihän kävellä sentään ainakin 400 metriä läheisen niemen kärkeen… Ja paikalliset kyllä pulahtelivat veteen Porecin pohjoispuolen rannaltakin. Keskustasta pääsee myös venekyydillä viidessä minuutissa St. Nikolan saarelle, jossa kävimme pariin otteeseenkin, kun tykästyimme saaren rauhaisaan rantatunnelmaan. Porečin eteläpuolella on myös kaksi isompaa (ja aktiivisempaa) rantaa Plava Laguna ja Zelena Laguna, joihin autoilla oli muutama kilometri, mutta rantaa pitkin pääsee niille kävellen tai pyörälläkin näppärästi. Niissä on paljon erilaisia ranta-aktiviteetteja, niille, joille snorklailu ei riitä.
Opatijassa kävimme lounaalla mennen tullen matkallamme Plitviceen. Opatijassa oli oikein viehättävä rantabulevardi, josta pääsi uimaan melkein mistä vain. Opatija vaikutti lounasstoppien perusteella paikalta, jonne voisimme palata ainakin muutamaksi yöksi.
Kiertelemistämme paikoista oikastaan ainoastaan Medulin vaikutti sellaistelta, ettei sinne kannata suunnata vesien tai minkään muunkaan vuoksi. Vesi oli sameahkoa ja Istriasta löytyy paljon viehättävämpiäkin kyliä. Onneksi me olimme siellä vain kuluttamassa kahvin verran aikaa.
Krotiaan on kyllä pakko palata vielä, onneksi sen voi ajatuksissaan tehdä vaikka joka päivä. Ensi kerralla bloggaan Plitvicestä!
Susanna
Ilta-aurinko Verudelassa.Suppailija tutkimassa lahdenpoukamaa.Retki Kamenjakiin. Ukkonen ohitti meidät sopivasti.Luonnon suolasuihketta hiuksille!Opatijassa kävimme kahteen otteeseen lounaalla, emme uineet, vaikka mieli teki.Samppanjabaari Rovinjin malliin.Auringonlaskulle!Porečin pikkukaupunki (takana) on pienellä niemellä jossa kuitenkin hyvälle rannalle on jopa 400 metriä matkaa.Merimiestyyliä.Lounasnäkymä Rabacissa.
Olin elämäni ensimmäistä kertaa Kroatiassa ja elämäni ensimmäistä kertaa purjeveneen kyydissä. Mutten viimeistä. Vietin viikon suomalaisen firman järjestämällä purjehduskurssilla. Lomaksi sitä ei ehkä voi sanoa, sillä ohjelma oli todella tiukka. Aamulla seiskalta ylös ja tekemistä riitti aina illalliseen asti.
Ja asiaa tuli niin paljon, että kovalevy täyttyi jo ensimmäisenä kurssipäivänä. Genua, iso, reivaaminen, jiippi, kryssi, halssi, luovikulma, stanssi, kicker, virsikirja, paapuuri, styyrpuuri, tosituuli, skuutti ja solmut. Ensimmäistä kertaaa kouluaikojen jälkeen tuli tuijoteltua myös vektoreita (miksi matikantunnilla ei kerrottu, että niitä voi oikeasti tarvita?). Opin myös sen, että purjehtijat eivät koskaan toivota elämään myötätuulta, sillä purjehtijalle myötätuuli on tuulista tympein.
Kylläpä tekee keski-ikäiselle hyvää nukkua huonosti, oppia joka päivä valtavasti uutta ja luopua kaikesta muusta kosmetiikasta kuin peseytymiseen liittyvästä. Silloin on keski-ikäinen nainen aivan parhaimmillaan, tai no, ainakin aidoimmillaan.
Siinä palaa elämän perusasioiden äärelle. Niitä ovat: ihana mies, luonto ja ruoka.
Koskaan ei ole hotellihuone tuntunut yhtä luksukselta kuin sen jälkeen kun on nukkunut seitsemän yötä veneessä seitsemän muun kurssilaisen kanssa (joita en siis tuntenut ennestään). Hei, mä voin mennä suihkuun ihan milloin haluan!
Tykästyin sekä Kroatiaan että purjehtimiseen valtavasti. Omaa venettä emme ole kuitenkaan hankkimassa, mutta tarkoituksena olisi joskus vuokrata vene vaikka kaveriporukan kanssa ja ainakin ensialkuun vuokrata kippari mukaan. Mielellään jossain lämpimässä, sillä en todellakaan aio heti lisätä tähän yhtälöön yhtään lisää haasteita.
Kroatiaa suosittelen purjehduskohteeksi, sillä siellä on paljon mukavia saaria ja satamissa on hyvät palvelut. Adrianmeren vesi ihmeellinen: vesi on niin kirkasta, että pohjan näkee noin 15 metriin asti. Saarissa on paljon luonnonpoukamia, joissa on mukava pysähtyä uimaan.
Purjehduskurssilla kylien ja kaupunkien näkemiseen oli harmittavan vähän aikaa. Mutta onpa syy palata sinne.
Ruorissa Kroatiassa.
Stari gradin kaupunki.
Rantautumisdrinksut kuuluivat asiaan.
Pesusieniä.
Trogirin torilta ostettiin veneeseen sapuskoja, paikallinen hunaja oli todella hyvää!
Viimeisimmät kommentit