Tylsää joulua!

Mulla on takana viikon joululoma, ja se tuli tarpeeseen! Kuten viimeksi bloggasin, tässä on ollut menossa keski-ikäisen ruuhkavuosi. Siksi pitää osata hiljentää silloin, kun se on mahdollista. Me olimme toista kertaa joulun kotona, mikä tarjosikin loistavat puitteet tylsistymiselle.

Emme ottaneet kotijoulusta yhtään paineita. Poika hoiti viikkosiivouksen kuten normaalistikin. Meillä on aina siistiä, joten syytä mihinkään suursiivoukseen ei ole. Jouluruoat kävimme hankkimassa heti maanantaiaamuna kuntosalikäynnin jälkeen. Sen jälkeen tekaisin piparituorejuustopiirakan ja juhlavan karjalanpaistin. Koska oli kiva puuhailla rauhassa, pesin myös uunin.

Aattoaamuna lähdimme kävelylle Nuuksioon, otimme evääksi pipareita ja glögiä. Ne nautimme samaan aikaan kuin Suomen Turussa julistettiin joulurauha. Veikkaan, että Nuuksiossa oli aidompi joulurauha kuin Turussa. Jos joskus vielä vietämme joulua kotona, niin aattomaamun patikoinnista voisi tehdä perinteen.

Aattoon kuuluu minusta päiväsauna. Sen jälkeen teimme savukalkkunalle kastikkeen ja kaloille piparjuuritahnan ja nostelimme vain ruoat esille. Mikä ihme siinä joulun laittamisessa on muka niin raskasta? No joo – jos haluaa kaiken tehdä itse, niin varmasti on puuhaa liiaksikin. Mutta uskon, että hyvä kalakauppias graavaa kalat ja tekee sillit vähintään yhtä hyvin kuin minä.

Erityisen iloinen olen myös siitä, että jouluruokien mitoutus meni aivan nappiin: meillä on enää jäljellä savukalkkunaa. Siitä osa meni nyt pakkaseen ja loput syömme tässä voileivän päällä. Kaikki muu on syöty. Jee, ei ruokahävikkiä eikä pakkosyöntiä!

Koska oma jouluni oli aivan harvinaisen rento, niin jaan rennon joulun vinkit teille muillekin ruuhkavuosianne eläville:

1. Lopettakaa joulusiivous, viikkosiivous riittää aivan hyvin. Ennen joulua voi halutessaan tehdä yhden ekstrahomman aina viikkosiivouksen yhteydessä.

2. Miettikää, mikä teille jouluruoissa on tärkeintä ja luopukaa pakkoperinteistä. Turha paistaa kinkkua, jos siitä ei kukaan välitä. Meille hommattiin savukalkkuna, joka oli aivan super. Jouluruokien vähentäminen vähentää ostamisen ja tekemisen määrää, mutta myös ruokahävikkiä.

3. Aloittakaa aattoaamu ulkoillen. Kävely metsässä laskee tutkitusti stressitasoja.

4. Liikkukaa pyhinäkin, mutta juuri niin kuin huvittaa. Liikunta ei ainakaan meillä millään muotoa kompensoinut jouluruokien energiamääriä, mutta se teki hyvää muilla tavoin. Kuntosalillakin oli hyvin tilaa.

5. Kuuntelin joka päivä klassista musiikkia. Joulurenkutukset eivät ainakaan minulle tuo yhtään joulun tunnelmaa, mutta Tchaikovskyn Pähkinänsärkijä kyllä tuo.

6. Suunnitelkaa, mitä haluatte jouluna tehdä, mutta heittäkää tarvittaessa suunnitelmat romukoppaan. Itse ajattelin lukea, mutta lopputuloksena kirja eteni vain 30 sivua. Ajattelin myös katsella elokuvia, mutta televisio pysyi pari päivää kokonaan kiinni. Sen sijaan kyllä edistelin käsityöprojektejani ja maalasin akvarelleilla.

7. Olkaa luonnossa. Itselläni luonto löytyi takapihan lintulaudalta, jonne viritin kameran. Lintujen (ja oravien) puuhien seurailu on todella rentouttavaa.

Suuret juhlalupaukset

Mitäs sitten ensi vuonna? Luvassa on meikäläisen suuri juhlavuosi ja kaikkien aikojen Matka. Nyt tietysti odotan kaikkein eniten sitä. Uudenvuodenlupauksia en ole juuri ehtinyt ajatellakaan, mutta jos näin nopeasti sellaiset keksin, niin ne ovat tässä:

  • Ulkoliikuntaa 2x viikossa
  • Enemmän kulttuuriaktiviteetteja
  • Jatkan salilla käymistä, ja mietin siihen sopivat tavoitteet, jos siltä tuntuu
  • Yritän tyhjentää tuota lankavarastoa, siis oikeasti
  • Ja sitten se vaikein: relaan enemmän

Onnea vuoteen 2020!

Susanna

 

IMG_8914
Joulurauha julistettiin Suomen Nuuksiossa.
IMG_8931
Tuulikin oli rauhassa.
IMG_8942
Minulle juhlapöydän kunkku ei ole kinkku, vaan kalat.
IMG_8938
Juureslisukkeet.
IMG_8951
Piparituorejuustokakku oli ainoa makea jälkiruoka konvehtien lisäksi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lintulaudallakin oli pidot.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Punatulkkuja on nyt paljon.
305BA837-3123-48B7-93C7-B383A16F32B4
Vuoden 2019 #best9. Tässä kivoimmat reissut ja elämykset.
AFCEFE3D-96B4-438B-B91F-F169A278168C
Tänä vuonna lupasin maalata enemmän. Pidin lupaukseni.

 

 

Talvikuusi

Meillä on nyt muutaman vuoden ajan hommattu joulukuusi. Tai no, se on enemmänkin sellainen talvikuusi, sillä viritän sen jo joulukuun alkupuolella ja se saa olla sisällä niin kauan kuin on hengissä. Viime vuonna taisin siirtää sen kompostiin pääsiäisen tienoilla.

Olen hommannut talvikuusen Plantagenista ja sen pitkän iän salaisuus on se, että se on multaruukussa. Jos kuusta hoitaisi hyvin, sen voisi saada pysymään hengissä kesään asti ja silloin sen voisi kuulemma istuttaa pihalle. No, mulla on ilmeisesti kasteluinto lopahtanut jossain vaiheessa, sillä pihalle emme ole siirtäneet vielä yhtään, jos kompostia ei lasketa pihaksi…

Joka tapauksessa minusta ruukullinen kuusi on loistava keksintö. Siitä on iloa pitkäksi ajaksi. Ja varsinkin, kun olemme joulun usein pois kotoa, niin joulukuusen virittely omaan kotiin olisi muuten vähän turhaa.

Nyt on ollut niin pilvistä ja sateista, että minusta kynttilät ja jouluvalot tuovat vähän piristystä tähän ankeuteen.

Minun koristelutyylini on melko pelkistetty, ainakin värien puolesta. Lasia, valkoista ja äidiltä saamissani, käsin tehtdyissä helmikoristeissa vähän sinistä. Värityksensä puolesta kuusi sopi siis oikein hyvin itsenäisyyspäivänkin tunnelmaan.

Valoa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ystävät toivat itsenäisyyspäivänä kukkia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Käsityönä tehtyjä helmikoristeita ja lasipalloja.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pieni rumpalipoika.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Onneksi kissamme eivät ole kiinnostuneita koristeista tai kuusesta.

Lahjaton

Me emme ole enää muutamaan vuoteen laittaneet lahjoja kuin perheen ”lapselle”. Miehen kanssa emme ole laittaneet lahjoja toisillemme, sillä emme vain ole keksineet lahjatoiveita. Olemme aina joulut reissussa, joten matka on meille lahja.

Sisarusten lapsille laitoimme lahjoja vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt hekin ovat niin isoja, ettei leluille enää ole käyttöä ja vaatteissakin heillä on vahva oma tyyli. Kun huomasimme siskojen kanssa vaihtavamme keskenämme lahjakortteja, totesimme, ettei hommassa ole mitään järkeä. Päätimme lopettaa lahjakorttien vaihtamisen. Myös yhtä lukuunottamatta kummilapset ovat jo aikuisia.

Perheen nuori on aina onneksi ollut joululahjatoiveissaan sekä maltillinen että järkevä. Hänelle on siis hommattu jotain tarpeeseen. Yleensä ihan muutama paketti.

Joulumme on siis lähes lahjaton. Monista on yllättävää, etten laita paketteja juuri lainkaan. Minua pidetään melkoisena käsityökoneena, joten monet ajattelevat minun tehtailevan sukkia ja lapasia tutuille ja tuntemattomille.

Minä kudon kuitenkin lähinnä paitoja, jotka ovat hidastöisiä. Niiden valmistumista ei nopeuta ase, että minulla on aina kesken varmaan kymmenkunta työtä. Sukkia ja lapasia en edes osaa tehdä.

Toki läheisiä olisi kiva muistaa jollain pienellä omatekoisella jutulla. Mutta mikä sellainen voisi olla, jos ei kudo sukkia ja lapasia?

Käsityöryhmissä suosikkiprojekti tuntuu olevan tiskirätti. Sori nyt vaan, mutta musta tiskirätti ei ole lahja, se on pään aukomista.

Nyt olen kuitenkin keksinyt pienen käsityöprojektin, joka täyttää hyvän käsityölahjan kriteerit: Se on nopeatekoinen, sitä voi personoida sopivasti ja se on myös tarpeellinen. Silti se on myös nätti ja oikeilla materiaalivalinnoilla siihen saa vähän luksustakin. Silti lahja on niin pieni, että jos käyttäjä ei siitä tykkääkään, hän voi sen piilottaa tai pistää eteenpäin ilman tunnontuskia siitä, että se on ollut antajalleen työläs tai kallis.

Mikä tämä lahja sitten on? Eihän sitä nyt vielä voi paljastaa.

Lämmintä joulunalusaikaa!

Susanna

 

Jou, jou, joulua!

Minä aloitin joulunodotuksen jo marraskuun lopussa, kun kävin Hampurissa viettämässä viikonloppua. Olin kuullut saksalaisista joulumarkkinoista juttuja, joten pitihän ne kokea! Kaupungista sellaisia löytyikin useampia, kaikki todella söpöjä. Hehkuviiniä, herkkuja ja joulukoristeita – ei paljon haitannut vesisade, kyllä se joulun tunnelma virittyi säästä huolimatta.

Kaupungin suurin joulutori oli raatihuoneentorilla, näppärästi lähellä hotellia. Siellä pistäydyimme pariinkin otteeseen.

Jotenkin jouluun viritteli visiitti myös Hampurissa sijaitsevaan Minatur Wunderlandiin. Pienoisrautatiet ovat monien (lasten) suosikkilahjoja, ja tässä mestassa todellakin piisaa pienoisrautetitä ja nähtävää. Mies on haaveillut visiitistä jo vuosikausia ja itsekin viihdyin kyllä kevyesti pari tuntia yksityiskohtia katsellen.

Niin, ja mitä olisi joulu ilman suklaata? Hampurista löytyi myös suklaamuseo, Chokoversum. Sinne olisi pitänyt tosin buukata visiitti etukäteen, mutta meillä kävi tuuri: saksalaisesta ryhmästä oli pari jäänyt pois ja ystävälliset ihmiset kutsuivat meidät mukaan ryhmäänsä. Tosin opastus oli saksaksi, jota minä ymmärrän ehkä kymmenen sanan verran. Mutta ei se haitannut, suklaamuseossa joka tapauksessa oli tärkeintä maistelu. Ja jokainen sa tehdä oman suklaansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Miniatur Wunderlandin yksityiskohdissa piisasi ihmeteltävää!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Joulumarkkinoilla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hehkuviiniä!

Hampuri on siis varsin jouluisa kaupunki. Suosittelen.

Tunnelmallista joulua!

Susanna

(Musta)valkoista joulua!

Me olemme usein olleet jouluna matkoilla, niinpä joulusta ja sen laittamisesta ei ole tullut meidän perheessä mikään iso juttu. Jouluvalot on yleensä laitettu pihan marjakuusiin itse

näisyyspäivänä. Muuten on koristeltu, jos on jaksettu. Mua on suoraan sanottuna ahdistanut joulukoristelu. En tykkää joulun kirjavuudesta. Liikaa kaikkea, en tykkää.

Olen aiemmin kirjoitellu KonMari-projektistani. Olisi liioittelua sanoa, että se on mullistanut elämäni, mutta toisaalta moni pieni asia on loksahtanut paikoilleen. Kuten se, että joulussakin kannattaa säilyttää vain asiat, jotka tuottavat iloa, olipa kyse jouluruoista, koristeluista tai muista perinteistä.

Tänä jouluna minä fiilistelen ensimmäistä kertaa elämässäni joulua!

Meiltä lähti SPR:n Konttiin valtaosa joulukoristeistamme, säästimme vain ne, jotka tuottivat iloa. Kun kävin muutama viikko sitten ostoksilla yhdessä suosikkisisustusliikkeistäni Cobellossa, ostin muutamia joulukoristeita. Plantagenista hain pikkukuusen.

Meillä on nyt mustavalkoinen joulu. Se on mielestäni kaunis ja rauhallinen. Sellainen kuin joulu on.

Rauhallista joulunaikaa!

Susanna

 

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑