Juhliin, simsalabim!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Juhlapukeutuminen on ollut minusta aina tosi haastavaa. Olen sen verran käytännönläheinen ja nuuka (laihialainen oikeasti), etten raaski ostaa kaappiin hirveästi vaatteita, joita pidän pari kertaa vuodessa. Ja toisaalta juhlin pääsääntöisesti samojen ihanien tyyppien kanssa, että samanlaisen asun pitäminen kerta toisensa jälkeen alkaa tuntua tyhmältä. Ai eikö sillä ole mitään muuta vaatetta kuin tuo sama mekko?

Niinpä olen ollut juuri se tyyppi, joka tuskailee ennen kekkereitä, ettei kaapissa ole mitään päälle pantavaa. No, ei oikeasti olekaan kuin muutama juhlavaate ja nekin on nähty mun päälläni. Mutta sinnikkään harjoittelun tuloksena olen oppinut juhlapukeutumisen avainasian: asustamisen.

Juhlavaatteissa selviän seuraavalla valikoimalla:

  • luonnonvaalea kotelomekko, joka menee kesäaikaan töissä parempana asuna ja taipuu myös kekkereille
  • haalari, jota voi käyttää ympäri vuoden ja joka muuntautuu asustamalla pikkujouluasusta kesäillan rientoihin
  • helmenharmaa, kirjailtu 20-luvun tyylinen mekko, joka on loistovaate siksi, että se toimii myös naamiaisasuna

Kuten huomaatte juhlavaatteeni ovat siis monikäyttöisiä. Niinpä niihin voi myös panostaa, kun niitä käyttää muutenkin kuin kaksi kertaa vuodessa.

Ja sitten se asustus: koruja, shaalia, käsilaukkua ja kenkiä vaihtamalla asut muuntautuvat työkäytöstä edustustilaisuuksiin, juhliin ja bileisiin.

Esimerkiksi haalarin kanssa voin mennä kavereiden kanssa kahville, kun kiskaisen farkkutakin päälle.  Juhlakelpoinen siitä tulee Adele’s mohairin shaalin ja korkokenkien avulla.

Tuo Marianne’s Mohairista saamani Adele’s Mohairin shaali on aivan ihana asuste ja mikä jottei kodin sisustuksen kaunistuskin. Minä en vain uskalla jättää sitä esille, sillä strutsinsulat saattaisivat kiinnostaa kissojamme liikaa. Strutsinsulat ovat muuten eettisesti tuotettuja, mikä on minulle ainakin tärkeä juttu.

Shaalissa on myös ihanaa 20-luvun glamouria, eli se hartioilla tulee ihana Great Gatsby -fiilis. Odotan myös viileitä kesäiltoja terassillamme, tämä on juuri kesäjuhlien pelastus siinä vaiheessa, kun ei enää pelkässä kesämekossa tarkene.

Elämä on juhlaa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä haalari on suosikkivaatteeni, sillä se on mukava päällä ja sen voi asustaa tilanteeseen kuin tilanteeseen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pitsitoppi alle ja shaali harteille, ja menoks!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Adele’s Mohairin shaalissa on 20-luvun glamouria.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Taupe on yksi vaalean kesän neutraaleista väreistä ja sopii siksi vaatekaappini peruskulmakiveksi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aah!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Elämä on juhlaa!

Syksy tuli eteiseen

Siivosin viikonloppuna eteisen vaatekaapin. Käytännössä siis siirsin kesätakit (joo, Suomessa tarvitsee kesälläkin takkia) talvisäilöön ja kaivoin esille sormikkaita, huiveja ja muita syksyisempiä vermeitä.

Minä kuljen töihin pääsääntöisesti autolla siten, että hurautan autotallista autohalliin. Tarvitsen siis kunnollisia talvivaatteita vain harvoin. Pärjään syystamineissa lähes koko talven ajan. Toki ulkoilen ja liikun pakkaskeleillä, mutta ulkoillessa tulee aina lämmin – juostessa ja hiihtäessä jopa hiki. Eli uskoisin, että eteiskaappi säilyy sisällöltään samanlaisena tästä maaliskuuhun asti. Toivon, ettei se säily samanlaisena toukokuuhun asti… Olisi kiva, että ensi kesä tulisi taas nopeasti!

Syksyn ja talven hankintalistalla ei ollut montaa vaatetta. Ostin kahdet nilkkurit, jotka ovatkin vilahtaneet kuvissa jo aiemmin. Lisäksi tarvitsin kevyen toppatakin, joka olisi riittävän asiallinen myös työkäyttöön. Päädyin Stockalta löytyneeseen Noomin kevytuntuvatakkiin, joka on tosiaan autoilevalle espoolaiselle luottovaate luultavasti syksystä pitkälle kevääseen.

Se on nyt myös värianalyysini mukaisesti valittu, vaalean kesän neutraalista väripaletista. Vierastan tällaista himmeänruskeaa, mutta yritän opetella. Menetteleehän se kirkaampien värieni kanssa.

Minun vaatekaapistani eivät nimittäin värit katoa talveksikaan. Erilaiset neutraalit värit toki muodostavat vaatekaapin rungon, mutta minusta erilaiset kirkkaat punaiset ja siniset sopivat erityisen hyvin pimeään vuodenaikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Siniset nahkahansikkaat ovat Roomasta. Pinkki pipo ja sormikkaat Edinburghista. Ruutuhuivi Irlannista. Ja Balmuirin pörröhuivi ihan Suomesta!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neutraali kevytuntsa on helppo värittää asusteilla.

Värejä kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!

Susanna

 

 

Tyylilyyli

Mieheni täytti vuosia ja meillä oli juhlat. Oli juhlapaikka varattuna ja catering buukattuna. Ohjelmaakin mietittynä. Mutta mitä ihmettä pistää päälle?

Sankari halusi, että pukeudutaan rennosti. Mitähän sekin tarkoittaa? Rennon juhlava on ehkä vaikein mahdollinen luonnehdinta siitä, mitä pitäisi pistää päälle. Jos olisi tottunut iltapukujuhliin,  niin se ehkä olisi ymmärrettävissä niin, että tiara ja iltapuku voidaan nyt jättää kaappiin. Mutta minä en ole tottunut iltapukujuhliin. Olen tottunut mekkojuhliin. Ja millainen on rento juhlamekko? Kaikkihan ne ovat rentoja, kun minä ne päälleni kiskon.

Sankari ja poika pukeutuivat rentoihin housuihin, paitaan ja mirriin. Yhdistelmä siis rentoa ja juhlaa. Ymmärrettävää ja helppoa.

Mutta entä naisena? En minä voi laittaa juhliin housuja ja toppia. Se ei eroaisi mitenkään siitä, mitä voisin laittaa päälleni ihan tavallisena arkipäivänä. Pukeudun töihinkin välillä hienommin.

Tein ehkä tylsääkin tylsemmän ratkaisun: kotelomekko. Se ei petä ikinä ja sellaiselle on aina käyttöä. Tällä kertaa oikea löytyi Mycokosta. Vaalea ja siksi kesäinen kotelomekko, jossa ainoa yksityiskohta oli vyötäröllä oleva rypytys. Ennakoin, että materiaali joustaisi mukavasti, kun buffet-pöydässä itsehillintä pettäisi.

Koska voin aivan hyvin pitää kotelomekkoa töissäkin, oli pakko tälläytyä arkea enemmän. Käynti kampaajalla ja meikissä auttavat asiaa, varsinkin, kun en osaa tehdä itse hiuksilleni mitään ponnaria kummempaa.

Kampaajalta toivoin banaaninutturaa, joka ei olisi liian sliipattu. Vähän 60-lukua peliin siis, kuten sankarin syntykymmenelle sopii.

Ja sitten se asustamishaaste: kengiksi nudet korkkarit, jotka ovat mukavat jalassa? Vai siniset remmisandaletit, jotka ovat kyllä erittäin kauniit, mutta aika räyhäkän väriset valkoisen mekon kanssa? Vai oranssinkorallinpunaiset stiletot, joiden kanssa illasta tulee hauska, mutta seuraavasta päivästä ei?

Entä korut? Klassista helmeä korviin ja kaulaan – helmet eivät ehkä vie kotelomekkoa varsinaisesti sinne ”rennon” suuntaan? Vai hitusen etnohenkinen sininen statement-kaulakoru, joka sopisi hienosti sinisten sandalettien kanssa? Mies sai valita.

Lopputulos: siniset kengät ja koru. Oli hauska ilta. Rento. Ja juhlavakin.

Kiitollisena.

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑