Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Mieheni täytti vuosia ja meillä oli juhlat. Oli juhlapaikka varattuna ja catering buukattuna. Ohjelmaakin mietittynä. Mutta mitä ihmettä pistää päälle?

Sankari halusi, että pukeudutaan rennosti. Mitähän sekin tarkoittaa? Rennon juhlava on ehkä vaikein mahdollinen luonnehdinta siitä, mitä pitäisi pistää päälle. Jos olisi tottunut iltapukujuhliin,  niin se ehkä olisi ymmärrettävissä niin, että tiara ja iltapuku voidaan nyt jättää kaappiin. Mutta minä en ole tottunut iltapukujuhliin. Olen tottunut mekkojuhliin. Ja millainen on rento juhlamekko? Kaikkihan ne ovat rentoja, kun minä ne päälleni kiskon.

Sankari ja poika pukeutuivat rentoihin housuihin, paitaan ja mirriin. Yhdistelmä siis rentoa ja juhlaa. Ymmärrettävää ja helppoa.

Mutta entä naisena? En minä voi laittaa juhliin housuja ja toppia. Se ei eroaisi mitenkään siitä, mitä voisin laittaa päälleni ihan tavallisena arkipäivänä. Pukeudun töihinkin välillä hienommin.

Tein ehkä tylsääkin tylsemmän ratkaisun: kotelomekko. Se ei petä ikinä ja sellaiselle on aina käyttöä. Tällä kertaa oikea löytyi Mycokosta. Vaalea ja siksi kesäinen kotelomekko, jossa ainoa yksityiskohta oli vyötäröllä oleva rypytys. Ennakoin, että materiaali joustaisi mukavasti, kun buffet-pöydässä itsehillintä pettäisi.

Koska voin aivan hyvin pitää kotelomekkoa töissäkin, oli pakko tälläytyä arkea enemmän. Käynti kampaajalla ja meikissä auttavat asiaa, varsinkin, kun en osaa tehdä itse hiuksilleni mitään ponnaria kummempaa.

Kampaajalta toivoin banaaninutturaa, joka ei olisi liian sliipattu. Vähän 60-lukua peliin siis, kuten sankarin syntykymmenelle sopii.

Ja sitten se asustamishaaste: kengiksi nudet korkkarit, jotka ovat mukavat jalassa? Vai siniset remmisandaletit, jotka ovat kyllä erittäin kauniit, mutta aika räyhäkän väriset valkoisen mekon kanssa? Vai oranssinkorallinpunaiset stiletot, joiden kanssa illasta tulee hauska, mutta seuraavasta päivästä ei?

Entä korut? Klassista helmeä korviin ja kaulaan – helmet eivät ehkä vie kotelomekkoa varsinaisesti sinne ”rennon” suuntaan? Vai hitusen etnohenkinen sininen statement-kaulakoru, joka sopisi hienosti sinisten sandalettien kanssa? Mies sai valita.

Lopputulos: siniset kengät ja koru. Oli hauska ilta. Rento. Ja juhlavakin.

Kiitollisena.

Susanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: