Mä en siis todellakaan ole mikään aforismityyppi. Kauniit ajatukset ja mietelauseet ovat musta useimmiten korneja. En tiedä, miksi näin on. Ehkä mä olen kyyninen? Ehkä musta on vaan hassua, että kodin seinällä on sisustustaulu, jossa lukee home. Ymmärrän kyllä kauniit kirjaimet, itsekin yritän oppia kauniiksi tekstaajaksi ja kaunokirjoittajaksi bullet journal -harrastuksen vuoksi, joten latteuksien kirjoittaminen on helppo tapa harjoitella.
Sen sijaan muhun iskevät inhorealistiset ja sarkastiset iskulauseet: I craft, therefore I hoard -tyyppiset ajatukset. Ja hoardaamisesta puheenollen kävin vihdoin ja viimein Sandy Talarmon Vihkokaupassa, joka tunnetaan ”Se Hämeenpuiston vihkokauppa” -nimellä bujoilupiireissä.
Hey crafty girl -aiheinen tarrakirja oli aivan pakko saada mukaan, pieni kolikkokukkaro ja post it -lappuja. Kyniä on tullut hankittua hoarding-meiningillä, joten ostin vain yhden kynän.
Susanna
Kuljetan nykyään mukana lähinnä luottokorttikoteloa, mutta joskus on tarpeen ottaa mukaan muutama kolikko. Sitä varten ihminen tarvitsee kolikkokukkaron.Hey crafty girl -tarrat tarttuivat mukaan.Listen to your art. What a beautiful disaster -tarra sopii ”ei mennyt niin kuin Strömsössä” -tilanteisiin. Post it -lappuja asenteella.
Mulle on kehittynyt bullet journalin myötä muistikirja-addiktio. Mulla on bullet journal tälle vuodelle, sen lisäksi on matkajournal. Mutta kaapista löytyy muistikirjoja myös ensi vuoden, tai vuosien tarpeisiin. Koska epäilen, että uusia ihanuuksia löytyy myös tulevaisuudessa, on niille pakko keksiä kai käyttöä.
Mulla on ensi vuodelle simppeli Nuuna, jota aion täyttää bullet journalin alkuperäisten ohjeiden mukaan ja aion pitää sen aika simppelinä. Lisäksi ostin Erin Condrenin life plannerin, joka on niin ihana, etten malttanut pitää siitä näppejäni irti. Siitä tuleekin ensi vuodeksi sellainen askartelupaskartelu-kalenteri, joka toimii enemmän silmänilona kuin kalenterina.
Aiemmin teetin itselleni Citrus book binderyllä muistikirjan, jonka sivut ovat akvarellipaperia.
Lauantaiaamuna heräsin klo 5.45, joten aamun varhaistunteina inspiroiduin sitten ottamaan akvarellit esiin. Siitä tuli sitten art journal, jota täyttelen ainakin kerran kuussa ja ideana on nimenomaan piirtää, maalata tai askarrella jotain sen hetkisen fiiliksen mukaan. Eli kuvallinen päiväkirja.
Käsillä tekeminen kivaa ja rentouttavaa. Se on juuri sopivaa kotoilupuuhaa syksyn sateisiin.
Sähköinen kalenteri on loistava keksintö töissä, sillä palavereiden buukkaus ilman sitä olisi todella hankalaa. Sen sijaan kaikessa muussa elämän järjestelyssä mikään ei voita paperista kalenteria, jossa voi järjestellä, tehdä muistilistoja, suunnitella ja haaveilla paljon luovemmin kuin tietokoneella. Muistan asiat paljon paremmin, kun kirjoitan ne käsin.
Ja koska käsin kirjoittamisessa on enemmän vaivaa kuin näpyttelyssä, niin asiaa tulee myös ajateltua tarkemmin. Elämän tärkeiden asioiden hahmottaminen on käsin paljon helpompaa. Suomeksi asioita käsitellään – sanan taustalla on käsi. Minusta ihan syystäkin.
Pari vuotta sitten hurahdin bullet journaliin, josta olen blogannutkin. Tällä hetkellä minulla on käytössä Nuuna, jota olen koristellut lähinnä tarroin. Lisäksi minulla on erillinen Nuuna matkojen suunnitteluun ja matkapäiväkirjana.
Olen hommannut ensi vuodeksikin Nuunan, jota aion rakentaa aivan bullet journalin alkuperäisten ohjeiden mukaisesti. Tärkeintä tulee olemaan asia, koristelu tulee vasta kakkosena. Tai näin ainakin ajattelen.
Bullet journal on johtanut myös laajempaan kalenteri-innostukseen. Olen bongannut, että tarjolla on perinteisten paperikalentereiden ja täysin tyhjien bullet journaleiden välimuotoja, joissa on valmiina jo erilaisia ”pohjia”, joiden päälle voi tuunailla omaa kalenteriaan. Niitä löytyy valmiina päivättyinä versioina että sellaisina, joihin voi itse merkitä päivät.
Sellaisia päiväyksettömiä onkin tullut hankittua muutamia jo varastoon, sillä Mallorcalta löytyi hauska espanjankielinen kalenteri. Koska minulla on jo ensi vuodeksi kalenteri, niin espanjankielinen tulee käyttöön luultavasti vasta vuonna 2021. Ellei sitten uusin ihastukseni Erin Condrenin life planner (undated) pääse käyttöön silloin.
Kaikenlaista planner-tilpehööriä on tarjolla kalenterikoteloista penaaleihin, tarroihin, washi-teippeihin, kalenterikoristeisiin, lisävihkoihin ja erilaisiin välisivuihin. Ainakaan oman elämän hallinta ei ole välineistä kiinni.
Susanna
Erin Condrinin säilytyspussi, jonne saa kalenterin, kyniä ja muuta tarpeistoa.
Tilasin räätälöidyn säilytyspussin.
Tämä penaali oli aika söpö.
Alpakkatarroja piti tietysti saada.
Erillinen budjettivihko. Pitäisikö pitää kirjaa siitä, paljonko kalenteritarvikkeisiin menee rahaa?
Akillesjänteeni kipeytyi kesän ensimmäisistä pyörälenkeistä niin paljon, että pidin viikonlopun treenipaussia. Ärsyttävästi rasitusvammat iskevät aina silloin, kun olisi muuten kova hinku liikkua.
Treenistä haaveillessani ryhdyin kuitenkin askartelemaan itselleni bullet journal -tyyppistä treenikirjaa. Tähän saakka olen pitänyt urheilut samassa bujossa kuin muutkin suunnitelmani, mutta S-kokoinen Nuuna kulkee kätevästi kuntosalillekin, joten painot ja toistot saa merkattua saman tien ylös.
Treenikirjaa värkkällessäni innostuin samalla treenaamaan käsialaani sivellintusseilla. Ja yksi asia johti toiseen ja lopulta kolmanteen. Käsialaani treenatessani nimittäin sain inspiraation tehdä akvareilleilla taustoja, joiden päälle sitten voisi kirjoittaa asioita.
Vanhat akvarellini löysin kyllä kaapista, mutta akvarellipaperia ei ollut ja siveltimetkin näyttivät parhaat päivänsä nähneiltä. Niinpä kipitin kauppaan ja ryhdyin verestämään akvarellitaitoja.
Siinäpä on sitten meikäläiselle sopiva tekniikka: valmista tulee nopeasti!
Akvarellimaalaus vaatii kyllä selkeästi taas treeniä. Tekniikka vaatii sekä herkkyyttä että nopeutta. Mutta kyllä se tästä.
Joskus on ihan hyvä, ettei voi tehdä asioita, joita on suunnitellut. Silloin pitää ryhtyä heittäytyä fiiliksen mukaan.
Siitä syystä kesälomallakin voi sadepäivä olla ihan kiva juttu. Silloin, kun pitää pistää suunnitelmat koppaan, voi antaa luovuuden kukoistaa.
Luovuuden iloa!
Susanna
S-kokoinen Nuuna kulkee vaikka treenikassissa.
Heinäkuu. Alkoi treenimielessä hyvin, mutta kostautui akillesvaivoina.
Treenit pitää kirjata ylös, jotta muistaa edelliset painot ja toistot – tarkoituksena on nimittäin mennä viikottain eteenpäin.
Kohtahan se on tammikuu, ja voi aloittaa uuden bullet journalin.
Sivellintussitekniikkaa ja tekstausta.
Sivellintussitekniikkaa ja tekstausta. Tästä sain inspiksen vesivärien käyttämisestä.
Vanhat akvarellit olivat tallessa.
Akvarellipaperia ja siveltimiä kaupasta ja sitten testaamaan!
Olen bloggaillut aiemmin bullet journal -harrastuksestani. Olen bujo-tyyppi, olen ”listaihminen”, eli tykkään tehdä listoja erilaisista asioista. Ne auttavat minua muistamaan, mitä pitää tehdä, mitä pitää hankkia ja mitä pitäisi saada elämässä aikaiseksi. Lisäksi muistan asiat paremmin kuin kirjoitan ne käsin enkä koneella, joten bujon väkertäminen sopii minulle hyvin.
Bullet journalin pitää tietysti olla myös nätti, joten hyvä käsiala on plussaa. No, mulla on ihan kohtuullinen, mutta silti olen ihaillut Pinterestissä joidenkin taituroimia tekstejä. Olen niiden innoittamana hommannut itselleni sisvellintussitkin. En ole vain ymmärtänyt, miten sitä sivellintussia pitäisi käyttää!
Bongasin kirjakaupassa piipahtaessani, että bujo-trendin myötä siellä oli varsin kattava valikoima tekstaamiseen liittyviä kirjoja. Niinpä ostin pari kirjaa, tutustuin tekniikkaan ja aloin harjoitella.
Tekniikka on suhteellisen helppo, mutta varmuus vaatii harjoitusta. Ja erilaiset latteat mietelauseet sopivat harjoitteluun hyvin.
Kyse on silmän ja käden koordinaatiosta, joka hioutuu vain harjoittelemalla. Mutta en vain tiedä, mitä näille tuottamilleni teksteille pitäisi tehdä? Paperinkeräykseen? Useimmat ovat liian siirappisia, jotta voisin laittaa niitä näytille mihinkään.
Jos joku siis osaa vinkata sellaisia sarkastisia, rock rock -asenteella varustettuja iskulauseita, niin otan mielihyvin vastaan. Kirjoittaisin paljon mielummin sellaisia (ja laittaisin bujooni tai jopa seinälle) kuin näitä mielestäni ylisöpöjä tekstejä.
Olen bloggaillut bujoilu- eli bullet journal -harrastuksestani ja kotimme konmarituksesta. Bujo on siis vihko, jossa yhdistyy kokonainen elämänhallinta. Se on kalenterista, päiväkirjasta ja to do -listoista koostuva kokonaisuus, jonne voi lisäillä melkein mitä tahansa elämäntavoitteista ostoslistoihin. Bujoiluharrastus voi olla todella minimalistista tai sitten siihen liittyy roppakaupalla luovuutta ja erilaista oheistavaraa washi-teipeistä kynähifistelyyn saakka. KonMarissa puolestaan on kyse siitä, että kodissa säilytetään vain iloa tuottavia esineitä. Konmarituksen jälkeen koti on paikka, joka tuottaa iloa katsoi minne tahansa. Usein siihen liittyy myös tavaroiden järjestelyä ja karsimista, eli esimerkiksi siivous ja järjestyksen ylläpito helpottuvat.
Molempien ”harrastajat” ovat varsin aktiivisia Facebookissa, ja palstoilla on vilahdellut tuon tuosta japanilaisen Muji-kaupan nimi. Muji on japanilainen (kuten KonMarikin) lifestyle-liike, jossa myydään muun muassa minimalistisia säilytys- ja toimistotarvikkeita, kosmetiikkaa ja vaatteita.
Liikettä ei ole toistaiseksi ollut Suomessa, joten konmarittajat ja bujoilijat ovat tehneet matkoillaan toivioretkiä Mujiin.
Ehkä sekä KonMarin että bujoilun myötä Mujinkin kysyntä on kasvanut sen verran, että Muji on rantautumassa myös Suomeen. Liike avataan Helsinkiin ensi vuonna. Sitä ennen innokkaimmat pääsevät kuitenkin tutustumaan mujeiluun popup-myymälässä, joka on auki 20.1. asti Kampin kauppakeskuksen neljännessä kerroksessa.
Pitihän se testata.
Mukaan tarttui untuvaliivi, joka onkin ollut ostoslistalla edellisen liivin hajottua (etsin sellaista jo Portugalista, mutten löytänyt). Lisäksi tuunasin itselleni bujon ensi vuodeksi, ajattelin käyttää sitä lähinnä kyllä käsityöprojektien suunnitteluun. Nippu kyniä ja todella yksinkertainen penaali ja reissuille pieni kosmetiikkalaukku ja näppärät pillerirasiat matkalääkkeille.
Säilytysrasioita yms. en ostanut, vaikka mieli teki. Tarkoituksena on nimittäin vetää kevyt konmarituskierros uudestaan tässä puolen vuoden sisällä, joten hankin säilytyssysteemit vasta sitten, kun tarve konkretisoituu. KonMarissa nimittäin sanotaan, ettei säilytystilan hommaaminen ole ratkaisu. Ja KonMari on todellakin siinä oikeassa. Säilytystila on nimittäin osa ongelmaa – sen lisääminen vain kannustaa ihmisiä hankkimaan lisää tavaraa.
Susanna
Mujin liikkeessä on leimasimia, joiden avulla voi tuunailla vihkoja.
Päällimmäisenä Mosseryn bujo, josta tulee ensi vuoden pääbujoni. Sen alla Mujin vihko, josta tulee luultavasti käsityöbujoni. Alla Tallinnasta ostettu vihko, josta tulee luultavasti luonnoslehtiö.
En tiedä, johtuuko aurinkoisesta aamusta, mutta minusta tuntuu, että on jo paljon valoisampaa kuin ennen joulua! Se on ihanaa! Tästä tulee hyvä vuosi, eiks jee?
Omat uudenvuodenlupaukseni liittyvät oman hyvinvoinnin tukemiseen, mutta samalla siihen, että olen itselleni kiltti. Ei mitään rääkkäyshyvinvointia siis minulle, kiitos.
Jotenkin tuntuu, että hyvinvointi mielletään nykyään verenmaku suussa treenaamiseksi, ihmedieeteiksi, kieltäytymisiksi ja hyvinvointiviikonlopuiksi. Minun hyvinvointini näyttää tältä:
veren maku suussa treenaaminen -> säännöllinen ja monipuolinen liikunta, josta tulee hyvä mieli ja hiki
ihmedieetit -> hyvä, monipuolinen ruoka, mahdollisimman paljon itse tehden
kieltäytyminen -> kaikki on sallittua, mutta herkut ovat herkkuja
hyvinvointiviikonloput -> hyvinvointi joka päivä, elämän tasapaino myös arjessa
Olen todennut, että pysyvimpiä muutoksia saa aikaan valinnoilla, jotka ovat pieniä eivätkä tunnu ponnisteluilta. Ja kun pienestä muutoksesta tulee tapa, sitä ei tarvitse edes ajatella.
Uudenvuodenlupaukset? No, ei sellaisia varsinaisesti ole. Jatkan valitsemallani tiellä. Ehkä yksi lupaus voisi olla se, että neulon tuota lankavarastoani vähän pienemmäksi ennen kuin ostan uusia lankoja… Tiedän, se on neulootikolta paljon luvattu. Mutta jos edes kolme työtä tekisin valmiiksi ennen kuin ostan yksiäkään uusia lankoja? Yksi sininen on jo hyvässä vauhdissa, joten sen jälkeen pitäisi sinnitellä enää kaksi. Jaksaa, jaksaa! 🙂
Valoa kohti!
Tämä vuosi bullet journalissa. Mikä ihme siinä on, että mokansa huomaa vasta, kun ottaa siitä kuvan tai heijastaa sen seinälle? 2017!!!!
Tammikuussa on lumihiutaleita, ainakin bujossani.
Synttäriaukeama.
Käsityöpussi.
Tämä alpakkaneule on todella nopeatekoinen, aloitin sen viikko sitten.
Hei hei viime vuosi, opetit minulle paljon. Kiitos ystäville tuesta vaikeina hetkinä.
Bloggasin jo aiemmin siitä, että olen listaihminen (täällä). Järjestelen elämääni tekemällä listoja, minusta se on hauskaa ja hyödyllistä. Törmäsin viime torstaina KonMarin Facebook-keskusteluissa listojen tekemiseen ja omien visioiden hahmottamiseen bullet journalin avulla. Pakkohan minun oli siltä istumalta mennä Pinterestiin katsoakseni, mitä ihmettä on bullet journal tai bujo, kuten alan harrastajat sitä kutsuvat.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä!
Lyhyesti sanottuna bullet journalissa yhdistetään kalenteri, listat ja erilaiset elämäntavoitteet yksiin kansiin. Todellakin, oikeasti kansiin, eikä mihinkään sovellukseen. Varmaan samaa tarkoitusta varten löytyy sovelluksiakin, tai ainakin excel, mutta bujoilussa yksi homman viehätys on nimenomaan siinä, että siinä tehdään käsillä. Bujoiluun voi siis yhdistää listojen lisäksi erilaista värkkäilyä ja visuaalista suunnittelua.
Tämä on niin mun juttu!
Bujoa voi pitää myös minimalistisesti, ilman koristelua, mutta meikäläiseen kolahti nimenomaan tämä listojen pitämisen visuaalinen puoli. Nyt tuntuu ihan typerältä, että olen tehnyt listoja kännykkään, koneelle ja ruutovihkoon ihan rumasti. Miksen ole ennen tajunnut, että listoista voi tehdä taidetta? Kyllä listat ansaitsevat tulla arvostetuksi!
Olin perjantaina Tampereella moikkailemassa kavereitani, ja raukkaparat saivat nyt juosta ympäri kaupunkia minun kanssani, kun mun oli pakko saada bujo-kirja. No, siinä samalla oli hyvä yrittää käännyttää heitäkin bujoiluun.
Selkeästi tämä on nyt trendiharrastus, sillä sopivia värkkejä löytyi muun muassa Tigerista. Mutta bujoilu-keskusteluita seuranneena (kiitos junan netti!) tiesin, että Leuchtturmin muistikirja on ”the kirja” tätä varten, mieluiten pisteellisenä versioina. Ostin Tampereen Stockan viimeisen kappaleen, kuulemma menevät kuin kuumille kiville juuri nyt.
Eilen vietin puoli päivää askarrellen omaa bujoani.
Tähän mennessä olen ehtinyt:
– aloittaa sisällysluettelon
– tehdä vuoden 2017 unelmasivun (aloitussivuni)
– liikuntatavoitteeni
– käsityötavoitteeni
– kirjahaasteen
– tammikuun sivun: kalenteri + tavoiteet + tehtävälista. Koska pidän joka tapauksessa kalenterini sähköisenä, en jaksa panostaa kauheasti tuohon kalenteripuoleen. Minulle riittää pieni kuukausikalenteri.
Seuraavaksi teen täksi vuodeksi toivelistan vaatehankinnoista ja kasaan blogi-ideoita.
Tyytyväisin olen käsityöaukeamaani, jonka tein eilen viimeisenä. Tässä huomaa, kuinka tottumaton sitä on käsilläkirjoittamiseen nykyään. Selvästi kauniin tekstin tuottaminen vaatii vähän harjoitusta.
Hauskaa hommassa on se, että tekemistä riittää koko vuodeksi. Listoja voi tehdä lisää vaikka kuinka paljon, myös kalenterikuukaudet voivat olla erilaisia. Matkan varrella näkee, mikä itselle toimii parhaiten. Ja oppii ehkä myös tekstaamaan nätisti.
Pinterest on pullollaan inspiraatiota ja blogeja ja bloggauksiakin aiheesta löytyy, esimerkiksi täältä:
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit