Avainsana: vinkit

Silmukka kerrallaan

Korona-aikana käsityöharrastajiksi on ryhtynyt tai halunnut ryhtyä moni, joka on viimeksi tehnyt pakolliset käsityöt kouluaikana. Etenkin kutominen on ollut suosittua, ja islantilaisten ja norjalaisten villapaitojen suosion vuoksi monet langat ovat olleet kaupoista loppu. Vaikka uusien harrastajien tulo merkitsee meikäläisen kaltaiselle neulootikolle koventunutta kisaa neulelangoista, niin silti olen uusista harrastajista vain iloinen.

Neulominen on ollut itselleni henkireikä ja ilo siitä asti, kun noin  24-vuotiaana opettelin kutomaan uudelleen. Kyllä, opettelin  kutomaan vasta aikuisena, vaikka olen ollut aina innokas käsityöharrastaja ja minulla oli käsityö valinnaisena aineena koko yläasteenkin ajan. Silloin tosin keskityin vain ompelemiseen, ja tein paljon itselleni vaatteita. Kutomista ja virkkaamista inhosin, sillä käsialani oli tiukka, joten sormiin sattui, kun nihkeät tekokuitulangat eivät liukuneet nätisti puikoilla. Lisäksi teini-ikäistä ei varsinaisesti inspiroinut lapasien tai sukkien kutominen, ja koska osaamista oli niukasti, neulepaidan tekeminen tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta.

Itse opettelin siis kutomaan aikuisena, kun sain kummilapsia.

Kutominen (tai neulominen, jos joku sitä sillä nimellä haluaa kutsua) ei varsinaisesti ole rakettitiedettä. Hommaan pääsee kyllä nopeasti sisään, jos osaa käyttää YouTubea, ja on vähänkään kärsivällisyyttä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei sitä kärsivällisyyttäkään kovin paljon tarvita.

Kansalaisopistot järjestävät nyt kursseja, ja Facebookin erilaisissa käsityöryhmissä (Neuloosi, Neulonta, Islantilaisten neuleiden ystävät, Islantilaiset neuleet, Norjalaisneuleet jne.) saa aloittelijakin hyviä neuvoja, jos vaan uskaltaa kysyä.

Lehdissä on vinkkejä, miten startata ummikkona harrastus.

Omat vinkkini ovat tässä:

Hanki neulekummi. Varmasti joku ystäväsi tai sukulaisesi harrastaa neulomista ja auttaa mielellään. Jos neulekummia ei ole saatavilla, liity tosiaan noihin Facebookin ryhmiin. Niissä saa ideoita, inspiraatiota ja vinkkejä.

Monesti neuvotaan  aloittamaan jostain  helposta työstä: tee ainaoikein  kaulahuivi tai patalappuja paksusta langasta. Virhe! Neulominen kysyy aluksi vähän kärsivällisyyttä, ja paras tapa pysyä inspiroituneena, on aloittaa työ, jonka haluaa tehdä valmiiksi. Valitse siis neule, joka on sinusta kaunis. Oma ensimmäinen työni oli kirjoneule, eli ei ollenkaan helpoin mahdollinen. Tosin se oli vauvalle, joten se valmistui nopeasti.

Hanki hyvät langat. Käsityö on arvokas. Jos teet paidan, saatat käyttää sen tekemiseen 40 tuntia. Valitse siis laadukkaat langat, jotka ovat aikasi arvoiset ja, joita on ihana neuloa ja pitää vaikka loppuelämä. Käsityön tarkoitus ei ole olla halpa. Jos haluat halvan paidan, kaupat ovat täynnä 20 euron tekokuituneuleita.

Kun olet päässyt vähän vauhtiin, voi neuloessa hyvin kuunnella samalla äänikirjoja tai katsella ainakin verkkaisempia televisio-ohjelmia. Itselläni on aina neule sylissä, kun katson telkkaria. Jos ohjelma vaatii keskittymistä, teen helpompaa neuletta ja jos se on ”murtomaahiihtoa”, voi samalla aivan hyvin lukea kirjoneuleohjeitakin.

Ja sitten vielä loppuun motivaatiopuhe niille, joita neulominen vähän houkuttaa, mutta puuttuu vielä viimeinen kannustus uuden harrastuksen aloittamiselle. Itselleni kutominen merkitsee muun muassa näitä asioita:

Neulelankojen hypistely ja koskettelu lisää tutkitusti aivojen kytkentöjä. Siksi esimerkiksi vauvat ja muistisairaat nauttivat erilaisten pehmoisten materiaalien hypistelystä. Se pitää aivot virkeänä.

Lankojen värikirjo on huikea. Erilaisia väriyhdistelmiä voi kehitellä vaikka kuinka paljon. Itse noudatan yleensä ohjeita muuten hyvinkin tarkkaan, mutta värit valitsen oman mielen mukaan. Se parantaa värisilmää ja lisää luovuutta.

Neulominen on yksinkertaista puuhaa. Homma etenee silmukka kerrallaan, mikä on eräänlaista meditaatiota ja mindfullnessia. Tässä ja nyt. Neulominen rentouttaa henkisesti, tosin fyysisesti se saattaa myös jäykistää yläselkää, joten muista taukojumppa.

Neulominen sopii hyvin kärsimättömille, sillä hommalla on alku ja loppu. Ja vaikka valitsisi suuritöisenkin projektin, niin sellaisen saa muutamassa kuukaudessa valmiiksi – ja sitten voi aloittaa uuden projektin. Toisin on esimerkiksi juoksuharrastuksen kanssa – eihän siinä mitään loppua ole.

Susanna

Norjalaisen Linka Neumannin Hopi ja Alasuq sekä perinteinen islantilainen Riddari. Langat islantilaisia: Lettlopia ja Alafosslopia.
Alasuq on paksu ulkoiluneule, sen alla pidän ohutta tuulta pitävää anorakkia ja aluspaitaa, hyvin tarkenee kovillakin pakkasilla! Riddari on tehty puolet ohuemmasta Lettlopi-langasta, mutta lämmin on sekin.
Hopi-neuleen kuvio on saanut inspiraation intiaanien unisiepparista. Nimensä sille on antanut Hopi-intiaaniheimo. Aion tehdä toisenkin Hopin, ja oikealla olevasta Alasuqista minulla onkin työnalla neuletakkiversio.
Alla olevan Islantilaisia neuleita -kirjan ostin viitisen vuotta sitten. Siitä löytyy muun muassa Riddarin ohje. Modern Lopi on uusi, en ole vielä ehtinyt tehdä siitä mitään.
Ja valikoima norjalalaisneuleiden ystäville.

0

Kysymyksiä ja vastauksia Istriasta

Pakko kai se on lopettaa kohta tämä Kroatian reissusta bloggailu, vaikka mieli tekisi viipyä ajatuksissa vielä kesäkeleissä. Tässä kuitenkin vielä kootut vinkit lomailuun Istriassa tällaisena kysymys-vastaus-tykityksenä.

Paras kaupunki yöpyä?

Jos on pakko valita vain yksi, niin Rovinj.

 

Paras paikka päiväretkelle?

Groznjan, ihanan artsy, tuli mieleen Saint Paul de Vence Ranskasta.

 

Paras luontokohde?

Plitvicen kansallispuisto, vaikka se ei Istrian puolella olekaan.

 

Minne palaan?

Opatijaan, siellä pysähdyimme vain kaksi kertaa lounaalla matkalla Plitviceen, mutta paikka on varmasti muutaman yön väärtti.

 

Mikä yllätti?

Paikallinen turskamousse on oikeasti hyvää! Ja joka paikassa on todella siistiä! Turskaan löytyy muuten myös resepti täältä.

 

Mitä kannattaa ostaa tuliaisiksi?

Herkkuja: hunajaa, oliiviöljyä, viinejä (paikallinen malvasia-rypäleestä tehty valkoviini ja teran-rypäleestä tehty punaviini), tryffeliä eri muodoissaan, muttei tuoreena (se ei säily).

 

Paras paikalliselta saatu vinkki?

Oliiviöljyä ei kannata ostaa toreilta, öljyn laatu kärsii auringonvalosta ja lämmöstä.

 

Paras ranta?

Ei pysty valitsemaan.

 

Mitä Pulassa kannattaa tehdä?

Mennä ruokaretkelle. Kaupungin nähtävyydet on nopeasti nähty ja ne näkee ruokaretkelläkin. Me käytimme tällaista firmaa ja oppaamme Maja Suran oli loistava.

 

Minne seuraavaksi Kroatiassa?

Ehkä etelämmäksi, niin etelään, että Dubrovnikiin voi tehdä päiväretken. Dubrovnikin lähistöllä ei kuulemma ole muuta nähtävää kuin vanhakaupunki, joten en tiedä, haluanko siellä yöpyä (se on myös törkyhintainen nykyään).

 

Mitä kannattaa pakata Kroatiaan?

Snorkkelit ja uimakengät.

 

Seuraavaa reissua odotellen,

Susanna

Kroatilaisiin viineihin kannattaa tutustua.
Tuliaisia!
La Puntulina Rovinjissa.
Loistavat pitsat Opatijassa. Kuulimme vain italiaa.
Viininmaistelua San Tommason viinitilalla.
Baccala in bianco sai minut muuttamaan mieleni turskan kelpaavuudesta ihmisruoaksi.
Istria on tryffelialuetta ja syyskuu on tryffelikuukausi.
Kalaa kolmessa muodossa.
San Tommason viinitilalla on muutama hotellihuonekin.
Tänne palaamme: Opatija.
Rovinjilainen pyykkipäivä.

0

Tyylijumit auki

Keski-ikäisen suurin tyyliriski liittyy mielestäni siihen, että jumahtaa vanhaan. Siksi on hyvä, että joku ulkopuolinen katsoo tyyliä joskus uusin silmin. Ja ehdottaa vaatteita, joita ei itse tulisi sovittaneeksi. Ihminen nimittäin jumittuu todella helposti ajattelemaan, etteivät hameet sovi minulle. Tai tiukat housut. Jos on nuorena ollut sporttinen, voi kuvitella olevansa sporttinen edelleenkin, vaikka olisi juossut lähinnä sohvalta jääkaapille.

Kävin kollegani kanssa Malou C:n My look and feel -tyyli-illassa. Konsepti on tällaiselle huonolle shoppailijalle vallan mainio: hoidetaan yhden tapaamisen aikana vaatekaapin suurimmat puutteet kertaheitolla kuntoon.

Samalla sai hyviä vinkkejä siitä, millainen  oma tyyli voisi olla etenkin työelämässä. Vapaallahan voin kulkea hipahtavissa pitsimekossa tai preppyissä palmikkoneuleissa, mutta töissä pitäisi kai edes yrittää näyttää välillä uskottavalta.

Malou C:n valikoima onkin hyvin työvaatepainotteinen ja modernilla tavalla klassinenkin. Valikoimissa on tanskalaisia merkkejä ja muun muassa suosikkihousumerkkiäni Mos Moshia. Housut ovat keski-ikäisen naisen vartalon kannalta hyvin kriittiset. Huonosti istuvat housut pullauttavat vartaloon jenkkakahvat vaikkei sellaisia olisikaan. Näin olen asian itselleni selittänyt.

Koska Malou C:n valikoima on edustaa työpukeutumista, myös vaatteiden värimaailma on hyvin pelkistetty: mustaa, harmaata, ruskeaa, valkoista… Värianalyysissä vaaleaksi kesäksi analysoituna jouduin ensin melkein paniikkiin. Mutta eipä hätää, kyllä ammattilainen neutraalien värienkin joukosta löysi minulle sopivia, muun muassa sinisen farkkupaidan.

Minun vaatekaappini on tällä hetkellä melko hyvin varustettu, mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut, alaosista on pulaa. Niinpä kiinnitimme päähuomion juuri housuihin ja hameisiin  Mutta en minä kuitenkaan housuja sovittelemalla hommasta selvinnyt. Parin tunnin aikana sovitin ainakin kymmenkunta erilaista asukokonaisuutta.

Ammattilaisen hyvä vinkki oli, että vaikka olisi etsimässä housuja, kannattaa niiden kanssa kokeilla myös yläosia. Useimpien naisten vaatekaapin suurin ongelma nimittäin on se, ettei siellä ole kokonaisuuksia. Ihmisten synti on jatkuva shoppailu, jolloin kaappiin kertyy yksittäisiä palasia, jotka eivät sovi yhteen. Kun jo kaupassa sovittaa housujen kanssa paitaa, se auttaa huomaamaan, minkälaisen paidan kanssa kyseiset housut sopivat yhteen. Ja sitten voi miettiä, onko kotona sellaista paitaa vai kannattaisiko sellainen hommata myös (muuten ne housut jäävät käyttämättä).

Tyyli-illan yllättävä löytö oli kynähame.  Olen aina kuvitellut, että sellainen korostaa liikaa lantiotani. Siitä tulee ihan taatusti suosikkivaatteeni. Ja löysin myös mustat työhousut, jotka ovat juuri sopivasti klassiset (vähän satiinipintaiset), mutta kuitenkin vähän rokrok. Tyylini ei varsinaisesti mennyt uusiksi, sillä kassiin päätyi muutama modernisti klassinen vaate juppihippisporttarille sopivalla twistillä.
Ammattilaisen vinkit:
– Osta asukokonaisuuksia tai vähintään sovita niitä. Ihmisten suurin ongelma on, etteivät vaatteet sovi keskenään yhteen.
– Käytä korkoja rohkeasti, ne parantavat mittasuhteita ja ryhtiä.
– Asustamalla perusvaatteista on moneksi. Samat mustat housut näyttävät erilaisilta boheemin villatakin kanssa kuin mustan jakun kanssa. Koruilla saa klassiseeenkin asuun vähän hippiyttä.

Minun vinkkini:
– Älä jumahda vanhaan. Vaikka olet elänyt nuoruutesi hehkeimmät hetket kasaripermanentissa, ei siitä tyylistä ehkä enää kannata pitää kiinni. Sama pätee vaatteisiin. Myös vartalosi on ehkä muuttunut nuoruusvuosista, parempaan tietysti.
– Satsaa hyviin housuihin. Ole kriittinen leikkauksen kanssa: pyydä makutuomaria katsomaan, onko lahkeen leveys ja pituus sinulle ihanteellinen. Ovatko taskut ja muut yksityiskohdat sinun vartalollesi hyvät?
– Mieti, mitä tarvitset ja mitä käytät eniten. Satsaa niihin. Jos käytät juhlamekkoa kerran vuodessa, sen ei tarvitse kestää kulutusta. Arkivaatteisiin kannattaa panostaa, niin arjestakin tulee juhlaa.

Kynähameestani tulen bloggaamaan taatusti myöhemminkin. Se on kiva asustaa sekä työ- että juhlakäyttöön sopivalla tavalla.

Vyö neuletakin päälle.
Malou C:n valikoimaa.
Mos Moshin housut lähtivät kotiin.
Muuten sama asu, mutta jakun tilalla neuletakki, ja ta-daa, asu on hipahtava.

1

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑