Tyylikästä äitienpäivää

Kaksi vuotta sitten kävin värianalyysissä äitienpäivälahjana. Minulle värianalyysin tehnyt Johanna on jonkin aikaa tehnyt myös tyylianalyysejä. Ja kappas, sellainen napsahti äitienpäivälahjaksi. Kyseessä on kasarilla maailmanmaineeseen nousseen David Kibben tyylianalyysi. Kuten värianalyysilläkin, myös Kibbellä on edelleenkin vankka kannattajakunta ja ainakin Pinterestistä löytyy aiheella paljon kuvia.

Itsekin tutustuin kuvavalikoimaan etukäteen. Virhe!

Totta kai aloin aprikoida, mikä tyylisuunta voisin olla ja mikä en ainakaan ole. Ajattelin olevani luonnollinen (natural) tai nuorekas (gamine). Ja ajattelin, etten ainakaan ole klassinen (classic).

Mutta Kibben tyylianalyysissä ei ole kyse siitä, mikä ajattelen olevani tai mikä toivoisin olevani. Koko homma perustuu siihen, miltä näytät. Siis miltä näytät ilman vaatteitasi. Kyse on vartalon ja -kasvojenmuodoista, mittasuhteista, pehmeydestä, terävyydestä, lihaksikkuudesta jne. Kaikki ruuminnosat käytiin läpi ja arvioitiin erikseen. Aloitimme jalkateristä ja päädyimme hiuksiin.

No mikäs järki tässä sitten on? Onko järkeä pukea ihminen romanttisiin vaatteisiin, jos tyyppi ei yhtään sellaisista pidä? No, siinä on se järki, että vartalomme muodoille sopivat tietynlaiset vaatteet. Jos poikamainen vartalo puetaan naisellisiin vaatteisiin, se saa ihmisen näyttämään naamiaisiin tai drag-tilaisuuteen matkalla olevalta. Poikamainen vartalo ei tule naiselliseksi sillä tavalla, päinvastoin, se vain korostaa poikamaisia piirteitä.

Kibben tyylianalyysissä on viisi perustyyppiä:

  • klassinen (classic)
  • luonnollinen (natural)
  • romanttinen (romantic)
  • dramaattinen (dramatic)
  • nuorekas (gamine)

Näistä kaikista on kaksi versiota: yin ja yang, eli feminiininen ja maskuliininen. Tyypeillä on myös eri nimiä, joten jos etsii netin syövereistä tietoa, niin on hyvä hallita termistö, jotta löytää parhaiten tietoa. Esimerkiksi classic yang on toiselta nimeltään dramatic classic. Käy vilkaisemassa tämän sivuston tyypit.

Minulle kävi niin, että olin juuri se tyyppi, joka en kuvitellut tai edes halunnut olla: klassinen yang.  Siis se jakkupukutyyppi???? Hetken jo mietin, että nyt meni pieleen. Mutta Johanna osasi kyllä selittää ja näyttää, mistä on kyse. Kun minulle selvisi, että klassisen sporttinen preppy-tyyli edustaa myös juuri tätä tyyppiä, niin helpotti. Kun ajattelee Polo Ralph Laurenin vaatteita, niin tietää, mistä on kyse: klassisesta tyylistä, mutta jossa on sporttisuutta ja maskuliinisuutta (safari, merihenkisyys). Alkoi tuntua omemmalta.

Kun kävin oman vaatekaapin läpi, huomasin, että valtaosa vaatteistani on itse asiassa varsin oikeaa tyyliä ja mallia. Yksi kesähame on liian romanttinen ja laskostettu. Olen oikeastaan tiennytkin, etteivät rypytykset sovi vartalolleni, joten hameen käyttö onkin ollut vähäistä… Samasta syystä yksi sifonkipaitakin joutui nyt kiertoon. Kaapissani on myös paljon hitusen hipahtavia (natural) kesälomavaatteita, mutta niitä en laittanut pois ainakaan vielä. Oikealla tavalla asustamalla niistä saa ehkä hämättyä klassisiakin.

No mitkä ovat sitten tyylini avainsanat:

  • napakat materiaalit ja leikkaukset
  • vartaloa myötäilevät vaatteet, jotka eivät ole kuitenkaan ultra slim -tyyliä
  • laatu (tällä tyypillä on hyvä olla paljon rahaa, sillä vaatteet ovat kalliita tai ainakin näyttävät kalliilta)
  • klassiset kuviot: raidat, gingham-ruutu, argyle, polkka, hillityt geometriset kuviot (ei Marimekko)
  • medium (ei liian pientä tai suurta, ei liian paksua tai ohutta, ei liikaa eikä liian vähän…)
  • hillitty maskuliinisuus: terävät kaulukset, merimiesnapit, solmiot jne.
  • klassiset värit

Tuo viimeinen kohta onkin sitten hankala, sillä minähän olen värianalyysissä vaalea kesä. Vaalean kesän värit ovat kirkkaita ja karibialaisia. No, onneksi sieltä preppy-tyylistä löytyy tähänkin inspiraatiota: vihreät sortsit ja pinkki pikeepaita.

Olen pinnannut itselleni nyt Pinterestiin tyyli-inspiraatiota. Voit käydä tutustumassa tyyliini.

Pientä skarppausta omassa tyylissä täytyy nyt tehdä, selkeästi klassisempaan suuntaan. Alla vanhoja blogikuviani, joten ihan pielessä ei kuitenkaan kaikki onneksi ole…

Tyylikästä äitienpäivää kaikille!

Susanna

FullSizeRender-1
Puuvillaneuletakki valmistui nopsaan. Teen vain tämän raidan vielä valmiiksi…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Raitatopit ovat muuten identtiset, mutta raitojen rytmitys ja väritys ovat erilaiset.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paita ja neuletakki Massimo Duttista, hame Malou C:stä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pidänköhän palmikkoneuleista?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vaalean kesän väriviuhka. Sävyjä on enemmänkin, mutta kaikkien värien pitää sävymaailmaltaan istua yhteen näiden kanssa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Korallia ja turkoosia.
IMG_4001-1
Klassikot, jotka ovat minut kaapissani värikkäät.

 

 

 

 

 

Tukka hyvin

Mä olen joskus sanonut, että keski-ikäisen naisen pahin tyylimoka on se, että jumahtaa oman nuoruutensa tyyliin. No, se ei  meikäläisen kohdalla päde ainakaan hiuksiin. Mulla on ollut elämässäni pitkät hiukset, puolipitkät hiukset, lyhyet hiukset ja tosi lyhyet hiukset. Kiharat hiukset (!) ja suorat hiukset. Tummanruskeat, punaiset, vaaleat, raidalliset ja omat, eli sellaiset punertavan rusehtavat hiukset. Ja kaikkien näiden yhdistelmiä ja moneen otteeseen. Ystäväni sanoo, ettei minut nähdessään voi koskaan olla varma, minkä näköisenä sillä kertaa marssin tapaamiseen. Vaikka menisin kampaajalle vain ”tasoittamaan latvoja”, saatan marssia sieltä uusitussa lookissa ulos. Koskaan ei voi tietää, milloin uudistusmishinku iskee.

Mulla oli pitkähköt hiukset (sai ponnarille) noin parin vuoden ajan. Mies ehti ainakin vuoden ajan ehdotella mulle lyhyiden leikkaamista ennen kuin lämpenin taas asialle. No, ennen joulua se uudistumishinku sitten iski. Varasin kampaajalle ajan ja pitkistä tuli ns. pitkä pixie. Oman värin pidin. Mutta aika nopeasti totesin, että uusi malli vaati myös uutta väriä. Ja sitten kampaajalle blondaamaan. Lopputulokseen olin tyytyväinen (yllättävänkin, sillä en ollut koskaan aiemmin ollut niin blondi. Tuntui kuitenkin vähän vieraalta. Niinpä taas huomasin plaraavani Pinterestistä inspiskuvia.

Ja tällä viikolla sitten marssin kampaajalleni A-studio Kampaamoon uuden ehdotuksen kanssa: voisinko olla strawberry blonde? En tiedä, onko suomen kielessä hyvää sanaa tälle värille? Tämän on niin kuin vaaleanpunainen, mutta ei siis oikeasti vaaleanpunainen, vaan sellaisen punatukan vaaleampi ja viileämpi  versio. Siis olen vaalea ja viileä punapää!

Ou jee. Nyt tuntuu heti omalta. Peilistä katson minä. Uusi minä. Pitänee päivittää blogin omakuvakin pikkuhiljaa…

Hyvää ystävänpäivää!

Susanna

alku
A-Studio Kampaamossa. Tästä se lähtee!
pose
Nooo, mitäs sanotte?
huivi
Mansikkablondi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Teini-ikäinen hyväksyi hiukset, suostui ottamaan kuvankin.

 

 

 

Juppihippisporttari

Ihailen ihmisiä, joilla on selkeä oma tyyli. Heidän stailinsa on niin ilmiselvä, että voisi luulla heidän ostaneen koko garderoobinsa sisällön yhdestä ja samasta putiikista. Joskus myös koti on linjassa vaatekaapin kanssa, joten ehkä he ovat ostaneet kaiken samasta lifestyle-liikkeestä.

Näiden tyylitaitureiden vaatekaapissa ja kotona kaikki pienintäkin yksityiskohtaa myöden tietyn linjan mukaista. Tiedän ihmisiä, joilla sekä koti että vaatekaappi ovat selkeitä ja värimaailmaltaan pelkistettyjä. Tiedän myös tyyppejä, jotka on upotettu taiteilijapataan, heillä sekä vaatteet että koti ovat sillä lailla mietitysti boheemeja.

Ja sitten olen minä.

Minä voin haaveilla olevani Jackie Kennedy klassisessa chanel-jakussa ja stiletoissa, mutta mieheni mukaan olen kuin Dharma  ammoisesta tv-sarjasta Dharma & Greg. Syytän hippivaikutuksista 70-luvun lapsuutta vapaamielisessä Ruotsissa. Muutimme aivan liian myöhään Pohjanmaalle, jotta nämä hörhöilyvaikutukset olisi voitu minusta enäää karsia kokonaan pois kunnon pohjalaiskasvatuksen avulla. Jäljelle ovat jääneet ainakin rakkaus etnisiin koruihin ja pitseihin.

Eniten vaatekaapistani löytyy kuitenkin sporttisen klassisia tai klassisen sporttisia vaatteita. Jenkeissä tyyliäni kuvailtaisiin ehkä preppyksi. En ole löytänyt preppylle hyvää suomenkielistä vastinetta, mutta pukeutumistyylin ytimessä ovat pikee-paidat, palmikkoneuleet, tennarit, ballerinat, helmikorut, monogrammit, pepitaruutu ja raikkaat värit. Preppy-tyylissä näyttää koko ajan siltä kuin olisi lähdössä purjehtimaan tai golfaamaan. Onpa kätevää siis, etten harrasta kumpaakaan.

Kun tähän tyylittömyyteen lisätään vielä se, että  nuoruuteni kroppa ja nykykroppa eivät pääni sisällä ole vielä käyneet lopullista kädenvääntöään, on pukeutuminen välillä arpapeliä. Siksi on välillä hyvä pyytää ammattilaisen apua tyylin kiteyttämiseen.

Siitä lisää ensi kerralla.

Fashion fades, style is eternal.
– Coco Chanel

Muoti on joukkopsykoosia.
– Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑