Avainsana: värianalyysi

Tyylikästä äitienpäivää

Kaksi vuotta sitten kävin värianalyysissä äitienpäivälahjana. Minulle värianalyysin tehnyt Johanna on jonkin aikaa tehnyt myös tyylianalyysejä. Ja kappas, sellainen napsahti äitienpäivälahjaksi. Kyseessä on kasarilla maailmanmaineeseen nousseen David Kibben tyylianalyysi. Kuten värianalyysilläkin, myös Kibbellä on edelleenkin vankka kannattajakunta ja ainakin Pinterestistä löytyy aiheella paljon kuvia.

Itsekin tutustuin kuvavalikoimaan etukäteen. Virhe!

Totta kai aloin aprikoida, mikä tyylisuunta voisin olla ja mikä en ainakaan ole. Ajattelin olevani luonnollinen (natural) tai nuorekas (gamine). Ja ajattelin, etten ainakaan ole klassinen (classic).

Mutta Kibben tyylianalyysissä ei ole kyse siitä, mikä ajattelen olevani tai mikä toivoisin olevani. Koko homma perustuu siihen, miltä näytät. Siis miltä näytät ilman vaatteitasi. Kyse on vartalon ja -kasvojenmuodoista, mittasuhteista, pehmeydestä, terävyydestä, lihaksikkuudesta jne. Kaikki ruuminnosat käytiin läpi ja arvioitiin erikseen. Aloitimme jalkateristä ja päädyimme hiuksiin.

No mikäs järki tässä sitten on? Onko järkeä pukea ihminen romanttisiin vaatteisiin, jos tyyppi ei yhtään sellaisista pidä? No, siinä on se järki, että vartalomme muodoille sopivat tietynlaiset vaatteet. Jos poikamainen vartalo puetaan naisellisiin vaatteisiin, se saa ihmisen näyttämään naamiaisiin tai drag-tilaisuuteen matkalla olevalta. Poikamainen vartalo ei tule naiselliseksi sillä tavalla, päinvastoin, se vain korostaa poikamaisia piirteitä.

Kibben tyylianalyysissä on viisi perustyyppiä:

  • klassinen (classic)
  • luonnollinen (natural)
  • romanttinen (romantic)
  • dramaattinen (dramatic)
  • nuorekas (gamine)

Näistä kaikista on kaksi versiota: yin ja yang, eli feminiininen ja maskuliininen. Tyypeillä on myös eri nimiä, joten jos etsii netin syövereistä tietoa, niin on hyvä hallita termistö, jotta löytää parhaiten tietoa. Esimerkiksi classic yang on toiselta nimeltään dramatic classic. Käy vilkaisemassa tämän sivuston tyypit.

Minulle kävi niin, että olin juuri se tyyppi, joka en kuvitellut tai edes halunnut olla: klassinen yang.  Siis se jakkupukutyyppi???? Hetken jo mietin, että nyt meni pieleen. Mutta Johanna osasi kyllä selittää ja näyttää, mistä on kyse. Kun minulle selvisi, että klassisen sporttinen preppy-tyyli edustaa myös juuri tätä tyyppiä, niin helpotti. Kun ajattelee Polo Ralph Laurenin vaatteita, niin tietää, mistä on kyse: klassisesta tyylistä, mutta jossa on sporttisuutta ja maskuliinisuutta (safari, merihenkisyys). Alkoi tuntua omemmalta.

Kun kävin oman vaatekaapin läpi, huomasin, että valtaosa vaatteistani on itse asiassa varsin oikeaa tyyliä ja mallia. Yksi kesähame on liian romanttinen ja laskostettu. Olen oikeastaan tiennytkin, etteivät rypytykset sovi vartalolleni, joten hameen käyttö onkin ollut vähäistä… Samasta syystä yksi sifonkipaitakin joutui nyt kiertoon. Kaapissani on myös paljon hitusen hipahtavia (natural) kesälomavaatteita, mutta niitä en laittanut pois ainakaan vielä. Oikealla tavalla asustamalla niistä saa ehkä hämättyä klassisiakin.

No mitkä ovat sitten tyylini avainsanat:

  • napakat materiaalit ja leikkaukset
  • vartaloa myötäilevät vaatteet, jotka eivät ole kuitenkaan ultra slim -tyyliä
  • laatu (tällä tyypillä on hyvä olla paljon rahaa, sillä vaatteet ovat kalliita tai ainakin näyttävät kalliilta)
  • klassiset kuviot: raidat, gingham-ruutu, argyle, polkka, hillityt geometriset kuviot (ei Marimekko)
  • medium (ei liian pientä tai suurta, ei liian paksua tai ohutta, ei liikaa eikä liian vähän…)
  • hillitty maskuliinisuus: terävät kaulukset, merimiesnapit, solmiot jne.
  • klassiset värit

Tuo viimeinen kohta onkin sitten hankala, sillä minähän olen värianalyysissä vaalea kesä. Vaalean kesän värit ovat kirkkaita ja karibialaisia. No, onneksi sieltä preppy-tyylistä löytyy tähänkin inspiraatiota: vihreät sortsit ja pinkki pikeepaita.

Olen pinnannut itselleni nyt Pinterestiin tyyli-inspiraatiota. Voit käydä tutustumassa tyyliini.

Pientä skarppausta omassa tyylissä täytyy nyt tehdä, selkeästi klassisempaan suuntaan. Alla vanhoja blogikuviani, joten ihan pielessä ei kuitenkaan kaikki onneksi ole…

Tyylikästä äitienpäivää kaikille!

Susanna

FullSizeRender-1
Puuvillaneuletakki valmistui nopsaan. Teen vain tämän raidan vielä valmiiksi…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Raitatopit ovat muuten identtiset, mutta raitojen rytmitys ja väritys ovat erilaiset.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paita ja neuletakki Massimo Duttista, hame Malou C:stä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pidänköhän palmikkoneuleista?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vaalean kesän väriviuhka. Sävyjä on enemmänkin, mutta kaikkien värien pitää sävymaailmaltaan istua yhteen näiden kanssa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Korallia ja turkoosia.
IMG_4001-1
Klassikot, jotka ovat minut kaapissani värikkäät.

 

 

 

 

 

2

Värillä on väliä

Kävin KonMari-projektin ja kapseli-ideologian innoittamana värianalyysissä reilu vuosi sitten. Se on ollut fiksuin investointi pukeutumiseeni ikinä! Paitsi, että näytän nyt enimmäkseen elossa olevalta, niin myös vaatteeni sopivat entistä paremmin yhteen. Eli pukeutumisesta on tullut entistä helpompaa. Vaatekaappiin voi periaatteessa vain työntää sokkona kätensä j

a tietää, että käteen osuvat vaatekappaleet sopivat väreiltään yhteen.

Ihan täydellinen vaatevalikoimani ei ole vieläkään. Tämä johtuu siitä, että en heittänyt muuten hyviä ja mieluisia vaatteita menemään. Päätin, että käytän ne loppuun. Mutta kaikki uudet hankintani olen tehnyt värikarttani mukaisesti.

Musta on minulta kokonaan pannassa, mutta käytännöllisyyssyistä aion kuitenkin vastaisuudessakin säilyttää muutaman mustan vaatekappaleen kaapissa. Meikäläisen (vaalea kesä) värivalikoimalla kun ei oikein voi hautajaisiin mennä eikä muutamiin muihinkaan formaaleihin tilaisuuksiin.

Nyt kun olen oppinut käyttämään palettiani, pärjään jo suht hyvin kaupassa, vaikkei väriviuhkani olisi mukanakaan. Tiedän, että minun varini ovat viileitä, mutta heleän kirkkaita. Vaatakaappini näyttää Karibianlomalta: siinä on runsaasti korallinpunaisen eri sävyjä ja turkoosin vivahteita. Siniset ovat kirkkaita.

Vain neutraalien värien kanssa tuskailen edelleenkin, sellaisia ei nimittäin turhan paljon paletissani ole. Koska en oikein pidä omista ruskeistani, olen päätynyt siihen, että minun neutraalejani ovat tummimmat siniseni (ne eivät ole kovin tummia), harmaa ja taitettu valkoinen.

Ruskeiden lisäksi vierastan värikarttani violetteja ja keltaisia. Joo, omistan yhden keltaisen t-paidan, mutta vannon, etten ikinä tule omistamaan mitään violettia. Violetista tulee aina jotenkin yksisarvisparantajaolo.

Tylsää väripaletissani on se, että Suomesta on todella vaikea löytää oikeansävyisiä vaatteita muuta kuin alkukesällä. Syksyisin sävyt tuppaavat sopimaan syksytyypeille, talvisin talvityypeille. Loogistahan se tavallaan on: vaalean kesän, eli ns. kevätkesän valikoima on esillä kevätkesällä.

Muina aikoina minun täytyy shoppailla Karibialla.

Värikästä viikkoa!

Susanna

0

Ihan perus

Osallistuin viikolla tilaisuuteen, jonka aiheena oli peruspuvuston rakentaminen. Konmarituksen hengessä uskon, että vähemmästä voisi saada enemmän irti. Kapselivaatekaapin rakentaminen onkin ollut mielessä, vaikken ole 333-ajatteluun erityisesti ihastutkaan.

Laskin taannoin, että vaatekaapissani oli 54 vaatetta, se kattoi koko vuoden käyttövaatteeni. Alusvaatteita, yövaatteita, harrastusvaatteita, kenkiä ja asusteita en laskenut, mutta ulkotakkeja myöten laskin kaikki ne vaatteet, joissa voisin lähteä töihin tai kaupungille. Vaikka 54 ei ole kovin paljon, niin silti käytän vaatteistani useimmiten samoja suosikkeja.

Enkä kuulemma ole ainoa. Peruspuvuston rakentamiseen perehtynyt norjalainen Jorunn Hernes kertoi, että valtaosa naisista käyttää vain 20 prosenttia vaatteistaan säännöllisesti. Minun tapauksessani se siis tarkoittaa, että useimmiten kiskon päälleni samat kymmenen suosikkivaatettani, jos ne suinkin ovat vain puhtaita. Miksi ihmeessä vaatteita on silti paljon enemmän?

Siksi, että vaatteiden yhdisteleminen on lähes korkeakoulukoulutusta vaativa homma. Värien pitää mätsätä, muotojen pitää natsata ja niiden pitää olla tyyliltään yhteensopivia. Koska osa naisista (en minä) nauttii myös shoppailusta ja koska vaatteiden muuttaminen yksittäisistä kappaleista kokonaisuuksiksi on niin hankalaa, me päädymme täyt-

Vaalean kesän neutraalit, revi nyt sitten näistä.
Näihin päädyin ja mustaan.
Mustaa, kamelia, harmaata, punaista ja sinistä.
4 x 4:n idea piirrettynä.

tämään vaatekaappimme ylimääräisellä. Ja silti ahdistumme, kun ei ole mitään päälle pantavaa.

Tässä yhdet ohjeet siihen, miten rakentaa oma peruspuvusto. Tämä menetelmä on ns. 4 x 4 -menetelmä, jonka idean sain Jorunnilta. Menetelmässä vaatekaappisi runko muodostuu 16 vaatteesta. Netti on varmasti pullollaan erillaisia tapoja koostaa puvusto, joten tämä ei ole ainoa ”oikea”. Lopussa myös enemmän myös omia huomioitani menetelmän toteuttamisesta.

4×4
1. Värianalyysistä on hommassa iso ilo, sillä väripalettisi kaikki vaatteet sopivat automaattisesti väreiltään yhteen. Jos et ole käynyt värianalyysissä, mieti, sopivatko sinulle kylmät sävyt vai lämpimät sävyt. Rakenna vaatekaappisi niiden varaan.
2. Valitse kaksi ns. neutraalia väriä: yksi tumma ja yksi vaalea. Nämä värit muodostavat peruspuvustosi selkärangan.
3. Tyhjennä vaatekaappisi.
4. Laita vaatekaappiisi kaksi tummaa neutraalia alaosaa (housuja tai hameita, sen mukaan kumpia tykkäät pitää).
5. Laita vaatekaappiisi kaksi vaaleaa (tai vaaleahkoa) neutraalia alaosaa.
6. Laita vaatekaappiisi kaksi neutraalia tummaa yläosaa. Jos siis valitsit mustat alaosat, valitse nyt mustat yläosat.
7. Laita vaatekaappisi kaksi neutraalia vaaleaa yläosaa, valitse jälleen sama väri kuin alaosiinkin.
8. Ta-daa, puvustosi kivijalka on valmis. Sinulla on neljä alaosaa ja neljä yläosaa, joita voit yhdistellä keskenään.
9. Laita vaatekaappiisi neljä yläosaa, jotka voivat olla raidallisia tai kuviollisia ja joissa on neutraaleja väriäsi. Tätä voi minusta soveltaa siten, että yläosissa voi olla muitakin värejä, kunhan niissä on jompaa kumpaa neutraalia väriäsi.
10. Valitse vielä neljä yläosaa tehosteväriksi kaappiisi. Jos se on hot pink, niin go for it!

Ja näin sinulla on kasassa 16 vaatteen peruspuvusto, jonka osia on helppo yhdistellä. Kun lisäät vaatekaappiisi vielä asusteet (niissä voit revitellä), on homma valmis.

Omia huomioitani syksy/talvi-peruspuvuston rakentamisesta:

– Neutraalien värien valitseminen on todella vaikeaa. Itse olen värianalyysin mukaisesti vaalea kesä, jonka värikartassa neutraaleja ei juuri ole. Ellei karibianlomavärikarttaa lasketa neutraaliksi? Etenkin tumman neutraalin valitseminen oli ihan tuskaa, kun musta (ja muutkin tummat) ovat meikäläiselle todella huonoja. Päädyin soveltamaan: kaapissani on nyt mustaa, käytännöllisyyssyistä. Kunhan ehdin, hankin jotain tummahkon harmaata.
– Vaalean neutraalin valitseminen oli hitusen helpompaa, valkoinen oli ykkösvalinta. Lisäksi olen mieltynyt kamelinruskeaan, joten sekin sai jäädä. Eli kaapistoni neutraalit eivät suinkaan muodostu kahdesta väristä vaan neljästä: musta, harmaa, kameli ja valkoinen. Sen verran vilkuilin kesävaatteitanikin, että kesällä mustan korvaa varmasti sininen.
– Jorunn korosti, että moni hankkii vaatekaappiinsa vaatteita ”tältä haluaisin näyttää” -periaatteella, mutta päätyy silti käyttämään syystä tai toisesta aivan jotain muuta. Koska kapselissa vaatemäärä on pieni, sinne kannattaa valita vain vaatteita, jotka mielellään kiskoo ylleen.
– Moni nainen ajattelee, että vaatekaapissa pitää olla mekko tai pari, ja jakkuhan nyt täytyy olla jokaisella uskottavalla bisnesnaisella. Jos et pidä mekkoja, älä valitse niitä kapseliisi. Jos et pidä jakkuja, sellaista ei tarvitse edes omistaa.
– Jos sinun täytyy tehdä hankintoja saadaksesi kapseli toimimaan, niin satsaa neutraaleihin. Ne ovat vaatekaappisi ydin luultavasti vuosia. Tehostevärivaatteisiin todennäköisesti kyllästyt nopeammin, joten ne voivat olla edullisempia (tosin laatuakin saa edullisesti esimerkiksi second handinä)

Omassa kaapissani on nyt enemmän vaatteita kuin 16, en kertakaikkiaan saa toimivaa värikombinaatiota muuten aikaiseksi. Lisäksi on tyhmää laittaa mieluisia käyttövaatteita varastoon vain siksi, että kapseliin kuuluu 16. Tämä ei siis ole mikään kultti, käytä järkeäsi, ja voit hyvin soveltaa. Itselläni tehostevärejäkin on kaksi: punaista ja sinistä.

Omasta vaatekaapistani löytyy nyt:
5 housut
2 hametta
2 pitkää neuletakkia
19 paitaa
1 liivi

Ihan 16:een en siis kyennyt. 29 vaatetta on kuitenkin minusta melko hyvä saavutus ekalla kapseloinnilla. Näillä mennään nyt sitten kevättalveen asti.

Kesävaatteet laitoin laatikoihin ja nostin varastoon. Käyn niiden kanssa saman prosessin sitten, kun alkaa taas kevättää. Sitä odotellessa!

Susanna

0

Värillä on väliä

Bloggasin viimeksi siitä, että olen pyrkinyt kohti pienempää mutta toimivampaa vaatekaappia. Projektiin on liittynyt  värimaailman miettiminen siten, että vaatteet sopisivat sekä minulle että keskenään yhteen. Värianalyysissä on kyse juuri siitä.

Back to 80’s siis ja palasin metsästämään tietoa nuoruuteni villityksestä.

80-luvun värianalyysissä ihmiset jaettiin neljään eri vuodenaikaan ihon, silmien värin ja hiusten perusteella. Silloin minut pika-analysoitiin syksyksi, onhan minulla punertavat hiukset ja pisamia. Ysärillä kävin työporukan kanssa kimppa-analyysissä ja silloin minut yllätyksekseni todettiin kesäksi. Silmäni ovat kyllä enemmän kylmän siniset kuin lämpimät, samoin ihoni pohjaväri on pisamista huolimatta mielestäni enemmän punainen kuin kultainen.

Koska minut oli todettu kertaalleen syksyksi ja kertaalleen kesäksi, unohdinkin koko värianalyysin moneksi vuodeksi. Ajattelin, että jos olen sekä lämmin että kylmä, niin on kai aivan sama, mitä päälleni kiskon. Kaikki näyttää hyvältä ylläni, right?

Oikeastaan Pinterestin avulla olen kuitenkin viime vuosina tutustunut siihen, että nykyään värianalyysissä ei jaeta ihmisiä pelkästään karkeasti neljään vuodenaikaan, vaan on olemassa erilaisia välivuodenaikoja. Eli on siis oikeasti olemassa värityyppejä, jotka ovat jotain  kylmän ja lämpimän välimaastosta. Kuten minä?

Kun sitten vihdoin raaskin satsata värianalyysiin, päätin omaa värianalyysin tekijääni valitessani valita tekijän, joka ottaa huomioon välivuodenajat.

Kävin analyysissä alkukesällä ja se on ollut ehkä konmarituksen lisäksi fiksuinta, mitä olen vaatekaapilleni tehnyt.

Analyysi kesti pari tuntia ja sen aikana omaa tyyppiäni haettiin asettamalla puhtaassa valossa erivärisiä kankaita kasvojani vasten. Minulle oli yllätys, että hiukset peitettiin analyysin ajaksi – vaikka siis hiukseni ovat värjäämättömät. Hiusten väri kuulemma saattaa hämätä analyysiä paljonkin ja punapäät saatetaan tosiaan tulkita syksyiksi vaikka heitä löytyy kaikista vuodenajoista.

Aluksi homma oli helppoa, mutta muuttui matkan varrella yhä hankalammaksi. Homma eteni sulkemalla pois ilmiselvästi vääriä värejä. Ihan ensimmäiseksi todettiin, etten ainakaan ole talvi. Kylmät ja voimakkaat värit saivat minut näyttämään sairaalta. Sen jälkeen joukosta tipahti pois yllätten syksy. Vaikka ruskan värit sopivat yhteen hiusteni kanssa, ne saivat ihoni näyttämään tunkkaiselta.

Sitten homma menikin vaikeaksi. Kesän viileys vai kevään lämmin kirkkaus?

Ammattilaisen apu oli hommassa aivan välttämätöntä, sillä värejä oli itse vaikea katsoa kylmän viileästi. On helppo tyrmätä väri sen vuoksi, ettei siitä vain satu pitämään. Toisaalta, oma lempiväri saattaisi tulla valituksi vain sen vuoksi, että sen haluaisi sopivan itselleen. Ammattilainen auttoi minua huomaamaan, miten tummat värit loivat kasvoilleni kamalia varjoja ja miten väärät värit varastivat huomion kasvoiltani kokonaan.

No mikä vuodenaika minä sitten olen? Totuus löytyi tosiaan lämpimän ja viileän välimaastosta. Olen kevään ja kesän välimaastosta, niin sanottu vaalea kesä tai kevätkesä. Olen viileä, mutta minun värini ovat kirkkaita ja heleitä (kuin keväällä) ja niissä on pikkiriikkisen lämpöä joukossa.

En olisi missään nimessä osannut itse löytää tätä vuodenaikaani. En ole vaalea (ainakaan hiuksista), mutta ammattilaisen opastuksessa osasin kiinnittää hiuksen sijaan huomion siihen, mitä väri tekee iholleni ja etenkin silmilleni. Oikeat sävyt korostavat silmiäni eikä silmäpussejani.

Olen tyytyväinen vuodenaikani sävyissä etenkin sinisten, korallien ja punaisten ja turkoosien määrään, niissä on mistä valita ja tykkään niiistä kaikista. Yritän nyt opetella käyttämään myös vihreää. Liilat jätän vastaisuudessakin käyttämättä – vaikka sopisivat minulle, niin en vain pidä niistä.

Ihanaa on se, että voin käyttää sekä kultaa että hopeaa, se on ymmärtääkseni mahdollista vain vaalealle kesälle. Ihanaa on myös se, että tämä paletti on kuin luotu preppy-tyyliin.

Ja hankalaa on puolestaan se, että värikartassa on todella vähän neutraaleja värejä. Palettini on täynnä kirkkaita värejä, joten pukeutumalla pelkästään niihin, olen kuin ikuisella Karibian-lomalla. Palettini ruskeista en tykkää, ne ovat liian kaakaoisia. Ajattelinkin tässä kohti vähän oikoa ja käyttää edelleenkin esimerkiksi konjakinruskeaa nahkaa. Harmaissa on valinnanvaraa enemmän, joten suunnitelmissa onkin hankkia harmaa (tai sininen) peruspuvusto, johon sitten voin yhdistellä kirkkaita värejäni.

Kerralla en aio vaatekaappiani uusia ja onneksi vaatekaapissani oli paljon oikeita sävyjä. Tummiin väreihin suhtaudun nyt erittäin varauksella, kun näin omin silmin, mitä tummat tekevät kasvoilleni. Mustaa vaatetta ei kaappiini enää tule – ne muutamat siellä olevat saavat säilyä siellä niitä tilanteita varten, kun mustan käyttäminen on tarpeellista. Myös kaikista muista väreistä tummimmat versiot taidan jättää suosiolla ostamatta.

Vaalean kesän väriviuhka. Sävyjä on enemmänkin, mutta kaikkien värien pitää sävymaailmaltaan istua yhteen näiden kanssa.
Huulille esimerkiksi korallia.
Onhan tästä hyötyä käsityöharrastajallekin. Luonnonvalkoinen pohjalanka on väärä, mutta muuten oikeaa settiä.
Vaalean kesän värejä on vähän haastava yhdistellä, joten tein tällaisen askerteluharjoituksen.

Tää leidi kulkee siis vastaisuudessa myös talvisin kesäisen vaaleissa ja kirkkaissa väreissä. Kuka sanoo, ettei korallinpunaista voisi käyttää talvella?

Susanna

4

54 vaatetta eikä mitään päälle pantavaa

Tutustuin keväällä kapselivaatekaappi-ajatteluun. En ole itse varsinaisesti toteuttanut sitä, ainakaan sellaisessa muodossa kuin sitä yleensä toteutetaan. Mutta joka tapauksessa minua on jo pitkään kiehtonut ajatus siitä, että vähemmälläkin vaatemäärällä pärjäisi, jos kaikki vaatteet olisivat mieluisia (liittyy Konmari-ajatteluun). Ihanteellista olisi, jos lähes kaikki vaatteet sopisivat myös keskenään yhteen, jolloin niitä

Klassikot, jotka ovat minut kaapissani värikkäät.
Korallia ja turkoosia.
Pinkkiä ja turkoosia paidoissa.

olisi helppo yhdistellä.

Laskin kaikki käyttövaatteeni. Urheilu- ja muut harrastuvaatteet ja asusteet jätin ulkopuolelle, mutta esimerkiksi takit laskin mukaan. Lopputuloksena oli, että minulla oli vaatteita 54 kappaletta. Ei hirvittävän paljon, ainakaan omasta mielestäni, muttei kovin vähänkään.

Kapselifilosofiassa ihminen valitsee kolmen kuukauden sesongiksi kolmisenkymmentä vaatetta, joita yhdistelemällä sitten pärjää koko kauden. Jotkut pyrkivät kapselissa kohti pienintä mahdollista lukumäärää, osa tiivistää kapselinsa 33 vaatteeseen.

Kapseliajattelun heikkoutena on minusta se, että kaikki muut vaatteet voi tunkea varastoon siksi aikaa. Mitä hyötyä vaatteiden vähentämisestä on, jos se rajoittuu vain sillä hetkellä käytössä oleviin vaatteisiin, mutta varastossa voi olla vaikka tuhat vaatetta, joita ei käytä kenties koskaan? Siihen verrattuna oma vaatemääräni tuntuu varsin kohtuulliselta. Siinä ovat vuoden vaatteet, eivät kolmen kuukauden.

Sitä paitsi KonMarin mukaan kausivaatteita ei tarvitse siirrellä edestakaisin. Kun vaatteita on vähemmän ne mahtuvat kyllä samaan tilaan. Näin kävi ainakin minulle konmarittamisen ansiosta. Ja samalla totesin, että varsinaisia kausivaatteita on tosi vähän, useimpia voi käyttää ympäri vuoden.

En kuitenkaan halua huijata itseäni. Onhan 54 vaatetta aivan riittävästi, varsinkin kun yleensä tulee pidettyä samoja suosikkeja. Miksi ihmeessä silti on usein tilanne, että on vaikea löytää päälle pantavaa?

Perehdyin vaatekaappini sisältöön vielä tarkemmin. Hyödynsin siinä Stylebook-mobiilisovellusta, jonka avulla kuvasin ja tallensin kaikki vaatteeni. Sovellus auttoi hahmottamaan yhden garderoobini ongelman: minulla on valtavasti paitoja, mutta vain vähän alaosia. Paitamäärästä ei ole hyötyä, jos ne ainoat housut joiden kanssa paita sopisi yhteen, ovat juuri  pesussa. Tai paidat eivät muuten vain sovi yhteen minkään alaosan kanssa.

Miksi näin on päässyt käymään ja miten voisin vastaisuudessa välttää, ettei näin kävisi? No, olen laiska shoppailija, inhoan sovittamista. Paitoja on usein helpompi ostaa, kun niitä voi ostaa jopa sovittamatta tai niitä voi sovitella menemättä sovituskoppiin. Tämän vuoksi niitä on kertynyt ja samasta syystä alaosia ei ole kertynyt.

Niinpä ryhdyin säännöstelemään paitaostoksiani. Ei heräteostoksia. Käyttämäni sovelluksen avulla mietin, millaisia paitoja minulta puuttuu. Vain sellaisille heltiää nykyisin ostoslupa. Alaosia sen sijaan olen ostanut jonkun verran. Metsästän esimerkiksi täydellisiä työfarkkuja.

Sovellus on muuten aivan loistava muistin tuki: olen usein kiikuttanut kotiin sinisiä paitoja ajatellen, että sininen paita olisi kiva. Niin kiva, että ihminen tarvitsee niitä kymmenen?

Toinen ongelma, jonka vaatekaappini analysointi paljasti, liittyi väreihin. Osa vaatteista ei sovi yhteen sävymaailmansa vuoksi. Kapseliajattelun vuoksi ryhdyin pohtimaan myös 80-luvulta tutun värianalyysin hyötyjä. Ja lopulta satsasin kunnon värianalyysiin (siitä enemmän ensi kerralla).

Minun osaltani KonMari, kapseliajattelu ja värianalyysi ovat johtaneet entistä valikoivampaan ostamiseen. Ehkä pikkuhiljaa myös minimalistisempaan vaatekaappiin, tai ainakin vaatekaappiin, jossa olisi päällepantavaa.

Susanna

3

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑