Terveisiä täältä neuletehtaalta! Tänä vuonna olen kutonut vielä tavallista innokkaammin, sillä valmiiksi olen saanut jo kaksi työtä ja kolmaskin on loppuvaiheessa.
Syynä neuloosin pahenemiseen ollut säilytystilan puute. Viimekesäisen muuton jäljiltä jäi useampi laatikollinen lankoja, vaikka perusteellista konmaritusta teinkin. Ja nyt on siis tarkoitus päästä noista langoista eroon.
Joo, en ole ihan hölmöläinen, eli en kuvittele, että langat paidan muotoon muutettuna veisivät yhtään vähemmän tilaa – tarkoituksena onkin antaa iso osa lahjoina eteenpäin.
Ihan helppoa tämä lankojen hävittäminen neulomalla ei kuitenkaan ole. Koko ajan törmään ihaniin lankoihin ja ohjeisiin, pysy siinä sitten lujana.
Mutta olen kyllä luvannut itselleni, että nyt aktiivisesti työstössä olevan neuleen jälkeen saan tehdä jonkun kesäisemmän neuleen ihan uusilla langoilla. Nyt vaan pitäisi keksiä, millainen se olisi: pitsinen puuvillapaita, merihenkinen toppi vai aivan jotain muuta?
Susanna
Tämä Alafosslopista valmistettu neule päätyi pikkusiskolle. Ohje sovellettu Villahullun kirjasta.
Korona-aikana käsityöharrastajiksi on ryhtynyt tai halunnut ryhtyä moni, joka on viimeksi tehnyt pakolliset käsityöt kouluaikana. Etenkin kutominen on ollut suosittua, ja islantilaisten ja norjalaisten villapaitojen suosion vuoksi monet langat ovat olleet kaupoista loppu. Vaikka uusien harrastajien tulo merkitsee meikäläisen kaltaiselle neulootikolle koventunutta kisaa neulelangoista, niin silti olen uusista harrastajista vain iloinen.
Neulominen on ollut itselleni henkireikä ja ilo siitä asti, kun noin 24-vuotiaana opettelin kutomaan uudelleen. Kyllä, opettelin kutomaan vasta aikuisena, vaikka olen ollut aina innokas käsityöharrastaja ja minulla oli käsityö valinnaisena aineena koko yläasteenkin ajan. Silloin tosin keskityin vain ompelemiseen, ja tein paljon itselleni vaatteita. Kutomista ja virkkaamista inhosin, sillä käsialani oli tiukka, joten sormiin sattui, kun nihkeät tekokuitulangat eivät liukuneet nätisti puikoilla. Lisäksi teini-ikäistä ei varsinaisesti inspiroinut lapasien tai sukkien kutominen, ja koska osaamista oli niukasti, neulepaidan tekeminen tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta.
Itse opettelin siis kutomaan aikuisena, kun sain kummilapsia.
Kutominen (tai neulominen, jos joku sitä sillä nimellä haluaa kutsua) ei varsinaisesti ole rakettitiedettä. Hommaan pääsee kyllä nopeasti sisään, jos osaa käyttää YouTubea, ja on vähänkään kärsivällisyyttä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei sitä kärsivällisyyttäkään kovin paljon tarvita.
Lehdissä on vinkkejä, miten startata ummikkona harrastus.
Omat vinkkini ovat tässä:
Hanki neulekummi. Varmasti joku ystäväsi tai sukulaisesi harrastaa neulomista ja auttaa mielellään. Jos neulekummia ei ole saatavilla, liity tosiaan noihin Facebookin ryhmiin. Niissä saa ideoita, inspiraatiota ja vinkkejä.
Monesti neuvotaan aloittamaan jostain helposta työstä: tee ainaoikein kaulahuivi tai patalappuja paksusta langasta. Virhe! Neulominen kysyy aluksi vähän kärsivällisyyttä, ja paras tapa pysyä inspiroituneena, on aloittaa työ, jonka haluaa tehdä valmiiksi. Valitse siis neule, joka on sinusta kaunis. Oma ensimmäinen työni oli kirjoneule, eli ei ollenkaan helpoin mahdollinen. Tosin se oli vauvalle, joten se valmistui nopeasti.
Hanki hyvät langat. Käsityö on arvokas. Jos teet paidan, saatat käyttää sen tekemiseen 40 tuntia. Valitse siis laadukkaat langat, jotka ovat aikasi arvoiset ja, joita on ihana neuloa ja pitää vaikka loppuelämä. Käsityön tarkoitus ei ole olla halpa. Jos haluat halvan paidan, kaupat ovat täynnä 20 euron tekokuituneuleita.
Kun olet päässyt vähän vauhtiin, voi neuloessa hyvin kuunnella samalla äänikirjoja tai katsella ainakin verkkaisempia televisio-ohjelmia. Itselläni on aina neule sylissä, kun katson telkkaria. Jos ohjelma vaatii keskittymistä, teen helpompaa neuletta ja jos se on ”murtomaahiihtoa”, voi samalla aivan hyvin lukea kirjoneuleohjeitakin.
Ja sitten vielä loppuun motivaatiopuhe niille, joita neulominen vähän houkuttaa, mutta puuttuu vielä viimeinen kannustus uuden harrastuksen aloittamiselle. Itselleni kutominen merkitsee muun muassa näitä asioita:
Neulelankojen hypistely ja koskettelu lisää tutkitusti aivojen kytkentöjä. Siksi esimerkiksi vauvat ja muistisairaat nauttivat erilaisten pehmoisten materiaalien hypistelystä. Se pitää aivot virkeänä.
Lankojen värikirjo on huikea. Erilaisia väriyhdistelmiä voi kehitellä vaikka kuinka paljon. Itse noudatan yleensä ohjeita muuten hyvinkin tarkkaan, mutta värit valitsen oman mielen mukaan. Se parantaa värisilmää ja lisää luovuutta.
Neulominen on yksinkertaista puuhaa. Homma etenee silmukka kerrallaan, mikä on eräänlaista meditaatiota ja mindfullnessia. Tässä ja nyt. Neulominen rentouttaa henkisesti, tosin fyysisesti se saattaa myös jäykistää yläselkää, joten muista taukojumppa.
Neulominen sopii hyvin kärsimättömille, sillä hommalla on alku ja loppu. Ja vaikka valitsisi suuritöisenkin projektin, niin sellaisen saa muutamassa kuukaudessa valmiiksi – ja sitten voi aloittaa uuden projektin. Toisin on esimerkiksi juoksuharrastuksen kanssa – eihän siinä mitään loppua ole.
Susanna
Norjalaisen Linka Neumannin Hopi ja Alasuq sekä perinteinen islantilainen Riddari. Langat islantilaisia: Lettlopia ja Alafosslopia.Alasuq on paksu ulkoiluneule, sen alla pidän ohutta tuulta pitävää anorakkia ja aluspaitaa, hyvin tarkenee kovillakin pakkasilla! Riddari on tehty puolet ohuemmasta Lettlopi-langasta, mutta lämmin on sekin. Hopi-neuleen kuvio on saanut inspiraation intiaanien unisiepparista. Nimensä sille on antanut Hopi-intiaaniheimo. Aion tehdä toisenkin Hopin, ja oikealla olevasta Alasuqista minulla onkin työnalla neuletakkiversio.Alla olevan Islantilaisia neuleita -kirjan ostin viitisen vuotta sitten. Siitä löytyy muun muassa Riddarin ohje. Modern Lopi on uusi, en ole vielä ehtinyt tehdä siitä mitään.Ja valikoima norjalalaisneuleiden ystäville.
Minulta kysytään aina silloin tällöin, neuloisinko heille tilaustyön. En suostu koskaan. Käsityöiden tekeminen on minulle hauska harrastus, ja fiilislaji. Minulla on aina useampia töitä kesken (liian monia) ja edistelen niitä sitten fiiliksen mukaan.
Tähän kuvioon ei sovi se, että minulla olisi paine saada jokin työ nopeasti valmiiksi. Ei kai kaverin voi antaa odottaa, kun hän kerran hommasta maksaa?
Yleensä kysyn kysyjiltä, että miksi eivät tee itse. En osaa, on tyypillisen vastaus. Vastaan heille, että voin kyllä opettaa sinua neulomaan. Hiljaista on ollut sillä rintamalla.
Monet ajattelevat, että käsityöt ovat jotenkin laji, joka osataan syntyessä tai opitaan viimeistään ala-asteen kässätunneilla.
Ehei. Joo, minulla on kyllä ollut kotona käsitöiden tekemisen malli, mutta jos käsityötuntien pakolliset neulomukset unohdetaan, niin minä aloitin neulomisen vasta 24-vuotiaana. Opettelin siis uudestaan.
Inspiraation lähteenä oli kummilapsi, jolle ajattelin neuloa jotain itse. Vauvojen neuleet ovat pieniä, joten kärsivällisyyttäkään ei tarvita niin paljon kuin aikuisten neuleissa.
Ja kummilasten kasvaessa myös omat taidot olivat jo kasvaneet.
Yksi yleinen neuvo on, että tee ensin jotain helppoa. Se neuvo ei päde ainakaan meikäläisen kohdalla. Oma neuvoni olisi: tee juuri sellainen työ, jonka haluat tehdä! Se inspiroi opettelemaan. Neulominen ja virkkaaminen eivät ole mitään olympialajeja, jokainen oppii perustekniikat helposti. Kyse on sen jälkeen vain siitä, että oma nopeus kasvaa.
Minä aloitin neulomisen kirjoneuleista, joissa saattoi olla 20 eri väriä. Sen jälkeen siirryin pitsineuleisiin. Elämäni ensimmäisen helpon ainaoikeinneuleen tein ehkä vuosi sitten, kun halusin itselleni skappel-neuleen.
Neuvoni niille, jotka haaveilevat käsitöistä ovat siis:
Opettele! Netistä nöytyy nykyään hyviä tutoriaaleja, jos sinulla ei ole käsityötaitoista ystävää.
Tee juuri haluamasi työ, se motivoi jatkamaan!
Minun teki mieli aloittaa keväinen virkkaustyö. En ole virkannut vähään aikaan, joten taidot ovat varmasti ruosteessa. Ajatuksissa oli jokin pieni projekti, laukku tai toppi. Ja kas kummaa, marssin Soukan Menitasta ulos mekkolankojen kanssa. Se siitä pienestä projektista.
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit