Syksyn sisustustäydennyksiä

Ulkona sataa ja on pimeää, joten tulee käperryttyä neljän seinän sisään. Nyt korona-aikana on tullut muutenkin vietettyä kotona aikaa enemmän kuin koskaan. En ole tosiaankaan mikään jatkuva sisustaja, sillä vähän niin kuin vaatteissakin, haen pitkäkestoisia ratkaisuja ja juttuja, jotka miellyttävät silmääni kauan. Kynttilöillä ja tyynyillä voi sitten hakea vähän vaihtelua.

Nyt kun näyttää siltä, että työhuone on työhuoneeni myös koko talven, kaipasin ilmeeseen pientä viimeistelyä.  Työhuoneestani puuttui matto, joten sellainen piti saada. Kissataloudessa matolle on vaatimuksia: sen pitää hylkiä likaa ja olla pestävä. Valintani olikin 100-prosenttinen villamatto. Sen väritys ei ole vaalea, mikä olisi valkoisten kissojen taloudessa tietysti kaikista paras. Tällä kertaa nimittäin kaipasin väriä. Kuvio tekee kuitenkin matosta suhteellisen armollisen myös kissankarvojen (ja -oksennusten!) suhteen, ne eivät erotu ihan heti.

Tilasin maton netistä, ja jännitti vähän, vastaako tuote nettisivujen kuvaa. Täytyy sanoa, että matto oli täysosuma – se tuli muutamassa päivässä ja istuu mielestäni huoneen värimaailmaan täydellisesti.

Se on niin ihana, että melkein tekisi mieleni hommata myös makkariin uusi matto. Voisivatko kissat oksentaa nykyisen päälle niin, ettei se olisi enää pelastettavissa?

Mieleni teki myös uutta säilytyskalustetta kirjoille ja bujoilutarvikkeilleni. Halusin saada etenkin kirjat piiloon. Arvoin hetken uuden hyllyn ostamista, mutta päädyin kuitenkin kestävämpään ratkaisuun: ostin olemassa olevaan Ikean Billy-hyllyyn siihen sopivat ovet. Eli säästin reippaan summan rahaa ostamalla kokonaisen hyllyn/kaapin sijaan vain ovet.

Näillä sisustushankinnoilla huonestani tuli niin kiva, että taidankin viettää täällä työpäivien lisäksi myös enemmän aikaa: nykyään joogaan lattialla, teen käsitöitä ja kuuntelen podcastejä huoneessani. Kyllä jokainen nainen tarvitsee oman huoneen.

Susanna

Jakkaran sisältä löytyy käsitöitä.
Kirjahylly on nyt kirjakaappi.
Vaaleaa ja väriä.
Viestintäkonsultin työpiste.

Töissä kotona eli pientä pintaremonttia

Tässä on sattuneesta syystä tullut istuttua kotitoimistolla viime viikkoina. Minähän olen onnekas, sillä mulla on työhuone. Se on pojan vanha huone, joka jäi mulle, kun hän muutti kellarikerrokseen. Huone on ollut mulla nyt vuoden päivät, mutta silloin ostetut tapetit odottivat jonkinlaista ”ylösnousemustaan” varastossa. No, mikäpä olisi parempi ajankohta niiden ylösnostamiselle kuin pääsiäinen?

Kyseessä oli siis vain yhden seinän tapetointi, mutta koska meillä on seinissä lasikuitutapettia (vihoviimeinen keksintö!), niin yhden seinänkin tapetointi on kahden päivän työ. Ensin tasoitetapetti ja sitten varsinainen tapetti.

Tapetti on Boråsin mallistosta, ja minusta sen siveltimellä vedellyt kirjaimet ovat aivan ihania! Minusta tapetti sopii erityisen hyvin tällaisen viestintäihmisen ja muutenkin kirjoittamista ja tekstausta harrastelevan ihmisen työhuoneeseen.

Niin kuin aina kodinlaittoprojekteissa, tässäkin homma sai aikaan ketjureaktion: pientä rymsteerausta. Työpöytäni vaihtoi seinää ja samoin työhuoneessani oleva, vierasvuoteena toimiva runkopatja. Kirjahylly pysyi kyllä paikoillaan. Sitten siirreltiin tyynyjä edestakaisin. Otettiin matto pois. Järjesteltiin kukkia ja siivottiin samoilla vauhdeilla kaapitkin.

Huh. Että semmoinen pääsiäinen sitten!

Tämä on näköjään tarttuvampaa kuin korona: poika aloitti kellerikerroksessa saunan pukuhuoneen maalauksen.

Mutta mitäs tykkäätte työhuoneestani? Eikö ole aika naisellinen?

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusi tapetti ja uusi paikka työpöydälleni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyynyt tuomassa väriä muuten aika hillittyyn väritykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Grafiikkaa seinällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vähän pitää olla bling blingiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tapetti on Boråsin mallistosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kirjahyllyä olen karsinut vuosi vuodelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pari kissaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näiden rahien sisällä on käsitöitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tapetti on ensisilmäyksellä varsin abstrakti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rasia on Singaporen China townista.

Sisustamisen kaaosteoria, eli tarina siitä, miten minä sain uuden työhuoneen

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä meillä on rymsteerattu ja tehty pientä pintaremonttia. Pieni-sana voisi mennä lainausmerkkeihin, sillä homma ei ole edelleenkään valmis. Pieni-sana pätee ainoastaan sen osalta, ettei rahaa ole mennyt paljon ja kaikki on osattu tehdä itse. Mutta pieni-sana ei tarkoita sitä, että aikaa olisi mennyt vähän ja homma olisi jo valmis. Ehei.

Sisustamisessa yksi asia johtaa aina toiseen. Pieneltä tuntuva muutos saa aikaan hirvittävän lumipalloefektin. Ja yhden paikan järjestäytyessä jonnekin muualle syntyy kaaos. Ainakin vähäksi aikaa.

Meillä kaikki sai alkunsa siitä, että poika pääsi keväällä ylioppilaaksi. Siitä seurasi se, että nyt meillä on eteisremontti edessä. Nyt täytynee vähän selittää.

Asumme rintamamiestaloa muistuttavassa omakotitalossa, jossa on kolme kerrosta. Huoneita on kolmihenkiselle perheelle paljon, mutta valtaosa niistä on pieniä. Meillä on esimerkiksi kaikilla ollut oma ”työhuone”. Ja jostain syystä minä olin saanut työhuoneita jaettaessa heikoimmat kortit, eli minulla oli pimein ja pienin työhuone eteisen vieressä.

Pojan työhuone on ollut eteisen toisella puolen, ja siinä ikkunat kahteen eri suuntaan. Viime vuoden poika on muuten majaillut lähinnä kellarikerroksessa, sillä teini-ikäiselle siellä on lebensraumia kitaransoitteluun ja konsolipeleihin. Hänellä on siellä makkarin lisäksi takkahuone käytössään.

No, nyt kun lukio on takana ja armeija edessä, niin hänen työhuoneensa jäi erittäin vähälle käytölle. Niinpä hän päätti roudata kaikki kamansa kellariin. Sinne tuli sopivasti tilaa vähän tavaroita järjestelemällä ja karsimalla.

Ja minä tietysti valtasin pojan vapautuneen työhuoneen heti. Sininen seinä maalattiin viime viikonloppuna valkoiseksi, minun kamani ja kellarikerroksesta pois siirretty vierassänky siirrettiin uuteen työhuoneeseeni. Tapettiakin ostettiin, mutta sitä ei olla vielä seinille laitettu. Sillä tähän väliin iski nyt sitten eteisremontti.

Eteisen ja vanhan työhuoneeni välissä oleva seinä nimittäin päätettiin kaataa. Olemme haaveilleet vähän avarammasta eteisestä ja haikailleet enemmän säilytystilaa. Joku syyttää minua kenkien hamstraamisesta. Minä syytän erästä takkien hamstraamisesta.

Olemme nyt kartoittaneet erilaisia säilytysvaihtoehtoja ja tämänpäiväinen mielipiteemme taitaa olla se, että vanhan työhuoneeni peräseinä täytetään kiinteällä kaapistolla, jonne tulee runsaasti tilaa erään takeille ja minun kengilleni. Ja kaapiston eteen teetämme mittojen mukaan peililiukuoven. Kun ne ovat paikoillaan (toivottavasti noin kuukauden päästä), niin moukaroimme seinänkin alas. Ja sitten meillä on kunnon eteishalli. Bloggaan siitä sitten vielä, kun on valmista.

Mutta nyt kuvia tapetteja ja uusia verhoja vaille valmiista työhuoneestani.

Työn iloa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vierassängyn takana oleva seinä tapetoidaan vielä, kunhan ehditään… Seinällä olevat taulutkin asetellaan vasta sen jälkeen kunnolla paikoilleen, nyt ne peittavät lähinnä vanhoja reikiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Grafiikkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viherkasveja pitää olla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Joku valtasi työtuolini.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Työtuoli on näemmä lepotuoli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uashmaman säilytyspusseissa pysyvät avaimet ja muut tilpehöörit siististi saatavilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ennen tässä oli koulureppu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vespa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Blingblingiäkin hitusen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Remonttikukat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukkaruukuissa on neulepinta.

Loppui se sisustaminen, alkoi eläminen

Olen ollut joskus ahkerakin sisustaja. Haaveilin joskus sisustussuunnittelijan työstä ja vaihtelin kodin sisustusta: rymsteerasin ja ompelin verhoja. Rakentelin asetelmia ja vaihtelin värejä.

No niille lukijoille, joita kiinnostaa meikäläisen kodin sisustusmuutokset,

täytyy tuottaa pettymys: sellaisia ei todennäköisesti ole tulossa. Olen sisustajana kehittynyt koko ajan siihen suuntaan, etten tee mitään. Ainakaan mitään hätiköityä. Joku sanoisi sitä kauniisti klassiseksi ja harkituksi. Minä sanon sitä vain laiskaksi sisustamiseksi.

Olen kasvanut lapsuudenkodissani siihen, että verhoja vaihdeltiin about kerran kuussa. Oli pääsiäisverhot, vappuverhot, kesäverhot, syysverhot ja jouluverhot. Ja kun verhot vaihtuivat, vaihtuivat myös kynttilät, poppanat, tyynyt, matot ja joskus myös huonekalujen järjestys tai jopa meidän sisarusten huonejärjestys.

Kesti aika monta vuotta oppia pois tällaisesta jatkuvasta kotiprojektista. Ja oppia, että koti voi olla ”valmis”.

Koti ei ole minulle projekti, minulla on elämässäni projekteja ihan tarpeeksi muutenkin. Niinpä lopetin sisustuslehtien tilaamisen, totesin, ettei minulla ole kerran kuukaudessa tarvetta saada inspiraatiota kotiini. Pinterest toimii minulle inspiraation lähteenä silloin kuin sellaista kaipaan.

Olen myös oppinut siihen, että ostan kerralla juuri sen, mitä haluan. Kun muutimme tähän kotiin, ostin olohuoneeseen verhokangasta hintaa ajattelematta. Ne verhot olivat meillä kahdeksan vuotta. Pidän niistä edelleenkin, mutta kaipasin vaaleampaa tilalle. Minun vaihtelunhaluni tapahtuu siis noin kahdeksan vuoden syklissä.

Odotamme mielummin hiukan, jotta saamme sen, mitä haluamme. Ja tällä tekniikalla olemme tehneet monia loistavia löytöjä Tori.fistä, Huutonetistä ja Vepsäläisen alenurkkauksesta.

Yksittäisiä esineitä tärkeämpää minulle on kodin tunnelma. Eikä tunnelma ole designista tai hinnasta kiinni. Meillä on paljon kivoja Ikea-löytöjä ja käytettynä ostettua tavaraa. Yksittäisiä esinesuosikkeja minulla ei ole – en kiinny esineisiin.

Eniten pidän ehkä olohuoneestamme ja siitä, että siinä on zeniläinen käsityönurkkaus minulle.

Pidän myös omasta työhuoneestani ja sen naisellisestakin tunnelmasta.

Tervetuloa kurkistamaan meille!

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑