Etäilyn hyvät, pahat ja rumat

No niin, viisikymppiset on nyt vietetty! Vaikka viimeksi bloggasin siitä, etten juhli, niin tulihan sitä juhlittua, virtuaalisesti  nimittäin – ja sujuihan se niinkin! Oli oikein kivaa, vaikka totta kai livenä olisi ollut ihanaa nähdä kaikkia ystäviä ja läheisiä.

Mutta jos jotain nämä ajat ovat opettaneet niin sen, että ihminen on melkoisen joustava. Vaikka  olen tehnyt etätöitä aiemminkin, niin etäily on ollut tähän saakka poikkeus, ei sääntö. Ja nyt alkaa tuntua, että etäilyssä on kuitenkin todella paljon myös hyvää, joten miksi ihmeessä palaisi täysin vanhaan silloinkaan, kun se on mahdollista. Älkää ymmärtäkö väärin: todellakin mennä olla toimistolle, jo ihan lounasvalikoiman ja huippuseurankin vuoksi. Mutta ehkä muutama etäpäivä kuussa vaihtuu muutamaksi etäpäiväksi viikossa.

Etätyössä ja ”karanteenielämässä” on ollut minun kannaltani monia hyvä puolia (lapsiperheille kuitenkin tämä tilanne on ollut todella raskas, en halua mitenkään väheksyä tällä kirjoituksella heidän tilannettaan):

  • Aamuvirkkuuteni pääsee oikeuksiinsa, sillä matka työmatka ei syö aikaa kaikista tehokkaimmista tunneistani.
  • Olemme viikonloppuisin saaneet edistettyä monia sellaisia kotiprojekteja, joihin ei olisi harrastusten vuoksi ollut muuten aikaa. Esimerkiksi minulla on ihana työhuone ja takapihan liuskekiviterassi on nyt oikaistu routimisen jäljiltä. Kun tekeminen loppuu kesken, ryhdymme varmaan imuroimaan etupihan asfalttia.
  • Olemme perheenä viettäneet aikaa yhdessä ja jutelleet enemmän kuin aiemmin. Tässä on käynyt vähän niin kuin aikoinaan lapsuudessa pitkinä juhlapyhinä: yhtäkkiä sisarusten seurakin kiinnostaa, kun muuta ei ole tarjolla. 😀
  • Sisarukseni ja vanhempani asuvat 400 kilometrin päässä, joten heitä on normaalistu tullut nähtyä muutaman kerran vuodessa. Nyt olemme järjestäneet useampia videopalavereita, joten olemme ”nähneet” jopa useammin kuin tavallisesti.
  • Rahaa säästyy paljon, kun ei liiku houkutusten parissa. Nettikaupat toki ovat klikkauksen päässä, mutta niiden ohi ei kävele samalla tavalla vahingossa kuin kivijalkakauppojen.

Mitäs huonoja puolia tässä sitten on, mainitsemieni lounastarjonnan ja kollegoiden ikävän lisäksi?

  • Päivän askel- ja liikkumistavoitteet eivät millään täyty kotitoimistolla. On siis pakko lähteä erikseen liikkeelle. Itse olen kalenterin puitteissa pyrkinyt irrottautumaan hetkeksi kolmen, neljän maissa, sillä aamuseiskalta työpäivän aloittanut on silloin jäkittänyt koneella jo aika pitkään. Pienen liikunnan jälkeen voi sitten palata sorvin ääreen virkistäytyneenä.
  • Koti ei suinkaan ole koko ajan tiptop, kun kaikki ovat kotona. Vaikka pyykit voi ohimennessään huiskaista koneeseen, niin tosiasiassa kolmen ihmisen ollessa kotona, syntyy paljon enemmän sotkua kuin tavallisesti. Montako kertaa päivässä tiskikone voi täyttyä kolmen hengen taloudessa?
  • Koronakilot ovat totta! Ihminen saa kummallisia päähänpistoja, kun on kotona pitkään: pitäisikö leipoa korvapuusteja? Mitä voisi tehdä takapihan nokkosista? Kotoilu on mennyt nyt pitkälle, että meille on tulossa yleiskone. Toivon, että tilanne on ohi ennen marjakautta, muuten meille varmaan hommataan mehumaijakin, ja se on kyllä liikaa.

Susanna

 

IMG_2122
Yhdistetty jumppasali ja työhuone.
IMG_2174
Kuntosali.
IMG_2190
Kahvila Nuuksion metsissä.
IMG_2167
Taidenäyttely tehdään itse.
IMG_2233
Ensin ajattelin, että tämä neule valmistuu väärään vuodenaikaan, mutta tänään totesin, että ihan sesonginmukainen vaatekappalehan tämä on.

Susanna

 

 

 

 

 

 

Paossa maailmaa

Terkut Queenstownista ja pahoittelut hiljaisuudesta! Täällä on vaan tapahtunut niin paljon, ettei ole konetta ehtinyt avata. Ja vaikka olisikin ehtinyt, niin yhteydet ovat olleet välillä niin huonot, että tässä on väkisinkin tullut pientä somepaastoa. Ja kun yhteydet ovat toimineet, on ollut tärkeämpää pistää viestiä sinne Suomeen läheisille ja ystäville, kun sielläkin maailmankolkalla tuntuu nyt olevan koronauutisia aika lailla.

Täällä Uudessa-Seelannissa on toistaiseksi rauha maassa. Ollaan sen verran syrjässä, että ihan ekaksi eivät virukset varmasti tänne kierrä. Mutta muutenkin tyypit tuntuvat täällä ottavan asiat iisisti… Toistaiseksi täällä on todettuja tapauksia kuusi (4,5 miljoonaa asukasta). Eilen tuli maahantulijoiden osalta ”self isolation” voimaan, poislukien Tyynenmeren alueen tulijat. Joten tietyssä mielessä oli kyllä onni onnettomuudessa, että tultiin tänne ennen tätä hässkkää. Nyt sitten tietysti jännitetään ja mietitään paluuta kotiin. Meidän pitäisi lentää tiistaina ensin Aucklandiin ja sieltä Bangkokiin, josta kotiinpaluu sitten ensi viikonloppuna.

Pohdinnassa on, skipataanko Bangkok ja jäädään tänne vielä ja tullaan sitten ”suoraan” kotiin. Tilanne selvinnee huomenna.

Tässä viime päivinä olemme tietty seuranneet Suomenkin tilannetta. Nyt on jo selvää, että karanteeniihaan tässä joudutaan. Onneksi meikäläisen työssä etätyö on mahdollista ja helppoa, taitavat kollegat tehdä etätöitä jo nytkin. Terkut ja tsemppiä sinne!

Jo 4,5 viikkoa sitten Hong Kongissa oli fiilis, että milloinkahan Suomessa herätään tuohon koronahommaan. Silloin tuntui, ettei oikein kukaan ollut asiasta moksiskaan. Honkkarissa homma otettiin kuitenkin niin vakavasti. Nyt sitten Suomessa tuntuu homma heilahtaneen ainakin uutisten ja somen perusteella toiseen äärilaitaan, melkein paniikkimielialaa on havaittavissa.

Hong Kongia sanotaan maailman flunssapääkaupungiksi, koska se on niin tiheästi asuttu. Siellä oli myös SARS tuoreessa muistissa. Siitä huolimatta, että korona otettiin vakavasti, niin elämä jatkui siellä niin normaalisti kuin mahdollista. Hengityssuojaimia jonotettiin, sillä niiden hinnat olivat nousseet ja alennusmaskeille oli kysyntää. Mutta ruokaa ja vessapaperia kyllä riitti. Hygieniaan kiinnitettiin paljon huomiota, mutta kaupat ja ravintolat olivat auki. Rajat Manner-Kiinaan pistettiin nopeasti ja ilmeisesti ajoissa kiinni.

Täältä reissuvinkkelistä katsottuna on siis tullut nähtyä kaksi tapaa suhtautua asiaan: Hong Kongin näkyvät toimenpiteet, mutta elämän jatkuminen – Uuden-Seelannin suht rennolta näyttävä suhtautuminen, mutta maahantulijoiden karanteeni.

Suomeen toivon kaikille hyvää terveyttä. Paniikista ei ole kenellekään mitään hyötyä, toiminnasta on. Ruokaa ja  vessapaperia riittää kyllä, ostakaa mielummin kaupasta vaikka uusiseelantilaista lampaanlihaa ja pullo viiniä, niitä kun nauttii kohtuudella ja rakkaidensa kanssa, on elämän perusasioiden äärellä.

Perinteisempiä lomabloggauksia on vielä tulossa, viimeistään kotimaassa on aikaa kirjoitella ja muistella vielä reissua moneenkin otteeseen.

Susanna

IMG_1332
Hokitikassa pysähdyimme vain yhden yön ajan matkalla eteelää kohti. Kylä oli ainakin näin loppukesästä melko ”uinuva”, mutta siellä oli todella vaikuttava, surrealistinen ranta. Tullessa oli pilviä, mutta illasta tuli hieno.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hokitikassa on voimakkaat vuorovesivirtaukset, jotka tuovat rantaan ajopuita. Ne muodostivat tosi vaikuttavia luonnon taideteoksia rannalle. Puut kuulemma poltetaan pari kertaa vuodessa Suomen juhannuskokkoja vastaavin menoin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vaikuttavaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tukin päällä lokki.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Taideteos.
IMG_1382
Ei satanut.
IMG_1305
Bloggaaja työssään.
IMG_1355
Ihana biitsi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kultakuumeen aikana rannalle haaksirikkoutui säännöllisesti veneitä. Tämä taisi olla tuoreempi…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vaikuttavan rannan vaikuttava auringonlasku.

 

 

 

 

 

 

Pikakurssi ennen matkaa

Eipä puutu jännitystä tähän tulevaan reissuun valmistautumisesta. Ensin uutiset Hong Kongin mellakoista. Kun sillä rintamalla hiljeni, alkoivat uutiset koronaviruksen leviämisestä. Ja sitten olimme miehen kanssa molemmat oikein kunnon flunssassa viime viikolla. Ja ikään kuin siinä ei olisi kaikki, sain flunssan päälle oikein kunnon vatsataudin!

No, toivotaan, ettei se vatsatauti tartu mieheen, sillä vatsatauti itsessäänkin on kyllä aivan kamala. Saati, että sitä potisi lentokoneen vessassa… uuh!

Naureskelin (koska mitä sitä muutakaan ihminen voi), että vetäisin sellaisen yhden päivän intensiivikurssin: norjan alkeet, bikinikuntoon luonnonmenetelmin ja porsliinituotantoon tutustuminen lähietäisyydeltä. Ei ollut kiva kurssi, en ainakaan maksaisi siitä. 😀

Kaikista pikkuvirusten kiusasta huolimatta matka lähestyy, tänään mennään! Ainakin vielä näyttää siltä, että matkamme alkaa Hong Kongista.

Jos mutkia tulee matkaan, niin onhan siinäkin jotain positiivista: ainakin blogiin tulee jännittävää sisältöä. Stay tuned! 😀

Susanna

 

 

 

 

 

And so the adventure begins…

En vieläkään meinaa uskoa, että ensi perjantaina alkaa reissu, josta olen haaveillut koko aikuiselämäni! Ensin se oli haave. Sitten siitä tuli tavoite. Ja kohta se on totta. Ainakin toivottavasti se on totta, sillä pienenpieni koronavirus saattaa vielä tehdä yllättäviä mutkia matkaan.

Kyseessä on siis pyöreisiin vuosiini yhdistetty bucket list -reissu Uuteen-Seelantiin. Matkamme alkaa Hong Kongista, ja se on tässä nyt se jännittävin osuus. Tällä hetkellä Uusi-Seelanti on estänyt maahantulon Manner-Kiinasta. Honkkari ei ole Manner-Kiinaa, mutta koska olemme tasoittelemassa aikaeroa siellä viiden yön ajan, niin on tietysti mahdollista, että sinä aikana vedetään rajoja kiinni laajemminkin. Toivottavasti ei. Tai jos niin käy, niin se toivottavasti tapahtuu ennen starttiamme, jolloin ehdimme vielä tehdä uudet suunnitelmat. Olisi tietty tylsää olla jumissa Hong Kongissa, kun reissumme pääkohde on Uusi-Seelanti.

Uudessa-Seelannissa vietämme sitten vajaat neljä viikkoa, ajamme maan likipitäen päästä päähän. Ja sen jälkeen tulemme takaisin Bangkokin kautta.

Tiedossa on siis kerran elämässä -tyyppinen reissu. Laukku on likipitäen pakattu. Nyt pidetään vain peukkuja, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Flunssanikin ehtii toivon mukaan parantua ennen reissua.

Kaikkien Honkkariin liittyneiden uutisten vuoksi ja reissun palapeliluonteen vuoksi on kyllä onni, että meillä on kerrankin ollut matkatoimisto apuna. Itse emme olisi ikinä osanneet suunnitella näin moniulotteista reissua. Ja nyt kyllä jännittäisi vielä nykyistä enemmän, jos olisimme lennot ja muut buukkailleet itse.

Jos haluat seurata reissuamme, niin pidä blogia silmällä. Päivitän tänne matkakertomusta varmaan useamman kerran viikossa.

Susanna

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑