Syysmietteitä

Arki alkoi – monessakin mielessä. Ensinnäkin, kesäloma loppui. Toiseksi, meillä toimistolla on koronakauden etäilyn jälkeen siirrytty hybridi-malliin, eli toimistolle saa mennä, mutta töitä voi tehdä myös etänä. Aah! Ja aah siis molemmille.

Vaikka loma on ihanaa ja tarpeellista, niin olen kyllä arjenrakastaja. Arki tuo elämään rungon ja rutiinit, jotka helpottavat elämää. Ei tarvitse aamuisin miettiä, mitä sitä tänään tekisi.

Syksyn myötä myös monet harrastukset ovat alkaneet. Lomalla jo osallistuin espanjan verbikertaukseen (etäkurssi). Myös muut kansalaisopiston valikoimasta poimimani kurssit ovat tänä vuonna etäkursseja, ja luvassa on akvarellikurssia, espanjan kertausta, espanjalainen kokkailukurssi… ja olikohan vielä muuta, en muista, sen verran innossani taas eri kursseille ilmoittauduin. No, aika näyttää, mihin aika ja into riittää, varsinkin, kun tarkoitus on myös jatkaa golfaamista ja kuntosalilla käymistä. Ja tietysti neulomista ja kävelylenkkeilyä. Mutta ei harrastuksia pidä niin vakavasti ottaa, kyllä niitä saa kokeilla ja sitten tarvittaessa jättää vähemmälle huomiolle, jos meinaa pukata liikaa stressin puolelle.

Syksy on aina tietynlainen uusivuosi, aina mahdollisuus aloittaa uusi harrastus, itseään niskasta kiinni, ryhdistäytyä lomarötväilyn jälkeen ja pistää kalenteri ojennukseen.

Vaikka harrastuksia näyttää nyt taas olevan paljon, niin tämän syksyn kantava teema on kuitenkin kokonaisvaltainen hyvä olo. Jos syke nousee töissä, sitä pitää laskea vapaalla. Jatkuva itsensä kuuntelu on tässä iässä erityisen tärkeää, sillä sitä saattaa elää elämäänsä jo melkoisella autopilotilla: olen aina jaksanut, niin jaksan nytkin.

Aivot eivät kuitenkaan erota, minkä vuoksi syke on korkealla: onko syynä jumppa, työstressi, golf, kuntosalitreeni vai espanjan läksyt. Aivot tietävät vain, että syke on korkealla ja tulkitsevat sen stressiksi. Pakoon, vaara uhkaa! Syke voi tietysti nousta juoksulenkillä ja töissäkin, mutta jos syke on ensin korkealla työpäivän ajan, sitten treeneissä ja sen jälkeen kotitöissä ja harrastuksissakin, se pitkällä juoksulla uuvuttaa ihmisen. Ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu.

Mistä sitten autopilotilla menevä keski-ikäinen ihminen tietää, että sykettä pitäisi laskea? Sen huomaaminen ei nimittäin ole helppoa. Mutta itsestäni tunnistan ainakin muutamia vaaran merkkejä:

  1. Jos minusta peruspositiivisesta ihmisestä tulee kyyninen, olen liian väsynyt.

2. Jos leukaperäni ovat väsyneet yöllisestä hampaidenpuremisesta eivätkä hymyilemisestä, olen liian väsynyt.

3. Jos herään jatkuvasti keskellä yötä enkä saa nukuttua, olen liian väsynyt.

4. Jos minulla ei ole aikaa tai energiaa jutella ystävieni kanssa, olen liian väsynyt.

Onneksi tuota alinta ole ei ole koskaan käynyt ja muutkin stressimerkit olen huomannut ajoissa.

Pitäkää huolta!

Susanna

P.S. On mielettömän ihanaa olla taas toimistolla ja tavata kollegoita! Tänään huomasin hymyileväni moneen otteeseen koneeni äärellä. Täytyy sanoa, että superekstrovertille etäilyvaihe otti koville, vaikka työt hoituivatkin hyvin.

Töissä kotona eli pientä pintaremonttia

Tässä on sattuneesta syystä tullut istuttua kotitoimistolla viime viikkoina. Minähän olen onnekas, sillä mulla on työhuone. Se on pojan vanha huone, joka jäi mulle, kun hän muutti kellarikerrokseen. Huone on ollut mulla nyt vuoden päivät, mutta silloin ostetut tapetit odottivat jonkinlaista ”ylösnousemustaan” varastossa. No, mikäpä olisi parempi ajankohta niiden ylösnostamiselle kuin pääsiäinen?

Kyseessä oli siis vain yhden seinän tapetointi, mutta koska meillä on seinissä lasikuitutapettia (vihoviimeinen keksintö!), niin yhden seinänkin tapetointi on kahden päivän työ. Ensin tasoitetapetti ja sitten varsinainen tapetti.

Tapetti on Boråsin mallistosta, ja minusta sen siveltimellä vedellyt kirjaimet ovat aivan ihania! Minusta tapetti sopii erityisen hyvin tällaisen viestintäihmisen ja muutenkin kirjoittamista ja tekstausta harrastelevan ihmisen työhuoneeseen.

Niin kuin aina kodinlaittoprojekteissa, tässäkin homma sai aikaan ketjureaktion: pientä rymsteerausta. Työpöytäni vaihtoi seinää ja samoin työhuoneessani oleva, vierasvuoteena toimiva runkopatja. Kirjahylly pysyi kyllä paikoillaan. Sitten siirreltiin tyynyjä edestakaisin. Otettiin matto pois. Järjesteltiin kukkia ja siivottiin samoilla vauhdeilla kaapitkin.

Huh. Että semmoinen pääsiäinen sitten!

Tämä on näköjään tarttuvampaa kuin korona: poika aloitti kellerikerroksessa saunan pukuhuoneen maalauksen.

Mutta mitäs tykkäätte työhuoneestani? Eikö ole aika naisellinen?

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusi tapetti ja uusi paikka työpöydälleni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyynyt tuomassa väriä muuten aika hillittyyn väritykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Grafiikkaa seinällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vähän pitää olla bling blingiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tapetti on Boråsin mallistosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kirjahyllyä olen karsinut vuosi vuodelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pari kissaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näiden rahien sisällä on käsitöitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tapetti on ensisilmäyksellä varsin abstrakti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rasia on Singaporen China townista.

Maanantai on viikon paras päivä

Tämähän on lifestyle-blogi, joten nimensä mukaisesti sen pitäisi kattaa minun elämäntyyliini liittyviä asioita. No, rehellisyyden nimissä työni vie reippaan kolmasosan arkielämästäni, joten kai minun pitää siitäkin jotain sanoa. Vaikkei tämä mikään ammatillinen blogi olekaan.

Olen siis töissä viestintätoimistossa, olen titteliltäni johtava viestintäkonsultti ja vedän  meidän teknologia- ja b2b-ryhmäämme. Lifestyle-blogilla ei siis ole oikeastaan mitään tekemistä päivätyöni kanssa, asiakkaani eivät valmista tai myy neulelankoja, vaatteita tai viinejä.

Toisaalta, sosiaalisen median seuraaminen ja ymmärtäminen on kyllä olennainen osa työtäni, samoin kirjoittaminen, joten tavallaan tämä bloggailukin on sukua työlleni.

Päiväni ovat vaihtelevia: istun palavereissa, sekä sisäisissä että asiakkaan kanssa, suunnittelemme asiakkaidemme markkinointiviestintää ja toteutamme sitä sitten myös käytännössä, lisäksi koulutan aika paljon. Pääosan päivästä siis olen tekemisissä ihmisten kanssa, joko kasvotusten, meilin tai puhelimen välityksellä. Istun kokoushuoneissa ja koneen äärellä. Se on vähän huono homma, näin keski-ikäiselle naiselle, sillä pitäisi seisoa enemmän. Syy ei ole työympäristössä, meillä on kyllä seisomatyöpisteitä, syy on siis vain laiskuudessani.

En liioittele yhtään, kun sanon rakastavani työtäni. Minulla on ihanat kollegat ja asiakkaat! En voisi kuvitella itseäni missään muussa työssä. Tai no, ehkä voisin kuvitella olevani myös lankabaarin pitäjä: paljon lankoja, käsityölehtiä ja kahvia ja viiniä tarjolla. Hmmm. Taidan pitää nykyisen työni, sillä kaikki rahani menisivät siinä tapauksessa lankoihin ja viiniin. Toisaalta, miten se eroaa nykytilasta? 😉

Mukavaa työviikkoa kaikille!

Susanna

IMG_3041
Asiakkaalta saatu kukkakimppu!

IMG_5964
Meidän tupaantuliaisistamme. Toimistomme sijaitsee Helsingin Kampissa.

IMG_3762
Lounas – päivän tärkein ateria. Ja paras.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑