Vain yhden hotellin tähden

Hotelli ei ole meille yleensä lomalla aivan älyttömän tärkeä asia. Tai se ei ole niin tärkeä asia, että olisimme valmiita maksamaan maltaita hotelliyöstä, kun siellä hotellilla emme yleensä kuitenkaan vietä kovin paljon aikaa. Hakukoneissa kriteerini ovat yleensä aika vakiot: neljä tähteä (tai enemmän), kiitettävät asiakasarviot, ilmastointi, kesäkelikohteissa uima-allas, toimiva wifi ja hyvä aamiainen Plussaa on, jos huoneessa on parveke ja hotellissa tenniskenttä, sisäuima-allas ja/tai kuntosali. Sijainti kävelymatkan päässä tärkeimmistä paikoista. Sisutuksellakin on merkitystä siinä vaiheessa, kun valintaa teemme.

Olemme myös usein majoittuneet huoneistohotelleissa tai huoneistoissa, joissa meidän mielestä on kivempaa kuin hotellihuoneissa, etenkin jos mukana on lapsia/nuoria tai vierailu kestää pidempään kuin kaksi yötä. Huoneistojen miinuksena on tietty se, ettei voi mennä valmiiseen aamiaispöytään, mutta etenkin perheen tai isomman porukan kanssa reissatessa isompi plussa on kuitenkin se, että jokainen voi syödä aamupalansa omaan tahtiin ja pienten välipalojen laittaminen onnistuu.

Huoneistoissa pääsee myös rentoon lomatunnelmaan paremmin kuin hotellihuoneissa, sillä hotellihuonekuoleman välttämiseksi tulee juostua nähtävyyksien perässä joskus turhankin paljon. Huoneistoissa malttaa ottaa iisisti, kun voi läsähtää sohvalle tai parhaimmassa tapauksessa pulahtaa omaan uima-altaaseen.

No, nyt kesälomalla vierailimme kuitenkin Katalonian länsiosissa sijaitsevassa LLeidan kaupungissa, joka valikoitui kohteeksemme ainoastaan hotellin perusteella. Siellä sijaitsee nimittäin yksi Espanjan 94 Parador-hotellista. Ja olemme jo pitkään haaveilleet Parador-vierailusta.

Paradorit ovat usein entisiä linnoja, luostareita tai muita historiallisia kohteita, jotka on muutettu hotellikäyttöön. Ne ovat Espanjan valtion omistamia, joten hotelliyöt eivät ole puitteisiin nähden aivan tajuttoman hintaisia.

Nyt on siis bucket list -asioista yksi ruksitettu, kun yövyimme Parador de Lleidassa. Ja olihan se hieno! Yövyimme kaksi yötä ja pakettiimme kuului aamiainen ja illallinen, sillä emme olleet aivan varmoja Lleidan kulinaarisesta kattauksesta. No, kaupunki osoittautui yllättävänkin eloisaksi, joten olisimme taatusti saaneet hyvää ruokaa muuallakin. Varsinkin kun ekan illan illallinen meni hotellissa vähän pipariksi… saimme viinit pöytään vasta, kun pääruoka oli jo syöty… Onneksi toinen illallinen onnistui kaikin puolin, joten ei jäänyt paha maku suuhun.

Parador-kokemuksen innoittamina suunnittelimme jo, että joskus olisi hauska tehdä roadtrip-henkinen reissu Espanjaan ja majoittua pelkästään Paradoreissa. Mutta tässä on kyllä muutama muu reissu välissä jo suunniteltuna.

Hasta la vista beibit!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Melko päräyttävä hotellin lounge.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näkymä huoneemme käytävältä.
IMG_6261
Ruokasalin katto.
IMG_6279-1
Hotelli oli kivasti sisustettu.
IMG_6264
Ankkaa illallisella.
IMG_6253
Lleidassa on yksi nähtävyys: vanha kuninkaanlinna. Mutta kaupungissa oli varsin kiva shoppailukatu. Ja kuninkaanlinnan terassi oli kiva. 🙂

 

 

 

 

 

Vain aikuisille

Viime vuosina on keskusteltu paljon vain aikuisille suunnatuista matkailupalveluista: aikuisille varatuista lennoista, hotelleista ja jopa ravintoloista. Osa närkästyy tällaisista palveluista ja väittää niiden kertovan lapsivihamielisyydestä.

Minä ymmärrän aivan täysin aikuisille suunnatut palvelut, vaikka enimmäkseen lapset ovat minusta kivoja – niin kuin muutkin ihmiset. Myönnän ja tiedän myös, että nämä ihanatkin pienokaiset aiheuttavat joskus häiriötä. Vauva tai kolmivuotisuhmainen lapsi ei katso aikaa tai paikkaa, kun hermo menee.

Minä ymmärrän pariskuntia, jotka mennessään hienoon ravintolaan syömään, haluavat keskittyä ateriaan ja toisiinsa eivätkä lasten kitinään tai ilosta kiljumiseen. Varsinkin jos aikuisten välinen hetki on harvinaista herkkua – omat lapset on saatu kerran vuodessa hoitoon, niin haluaako sen ajan sitten viettää kylpylässä, ravintolassa tai hotellissa, jossa on aivan sama meno kuin siellä kotonakin?

Vilkkaat, eloisat lapset ovat ihania – mutta se ei tarkoita sitä, ettei välillä olisi luksusta olla rauhallisessa ympäristössä. Uida uima-altaassa, jossa voi oikeasti uida eikä väistellä ja ottaa hiljaisella allasalueella vaikka päiväunet.

Olipa oma lapsikatras jo aikuiseksi kasvatettu, kuten meillä, tai olipa se sitten saatu hoitoon parisuhdeloman ajaksi – minusta on hyvä, että halutessaan voi valita lapsettoman ympäristön. On hyvä, että palveluita räätälöidään erilaisiin tarpeisiin. Ja tarve olla rauhassa on yksi tarve muiden joukossa. Ei siitä kannata kenenkään herneitä nenään vetää. Vastaavastihan palveluita räätälöidään myös lapsellisten tarpeisiin tarjoamalla Bamse-kerhoja ja vastaavia.

Meidän molemmat hotellimme Mallorcalla olivat adults only -hotelleja. Mallorcalla sellaisia tuntuukin olevan aika paljon tarjolla. Mainitsin edellisessä bloggauksessani, että Mallorcalla on kärsitty massaturismimaineesta, joten ehkä tällaisen palveluiden räätälöinnin avulla on pyritty löytämään uudenlaisia kohderyhmiä.

Ensimmäisen viikkomme vietimme Cala d’Orin alueella, tarkemmin Cala Esmeraldassa Inturotel Cala Esmeraldassa. Sekä alue että hotellimme olivat kivoja: rauhallisia ja kauniita. Inturotel on vallannut koko Esmeraldan, sillä on useita hotelleja ja huoneistohotelleja alueella, joten myös lapselliset löytävät taatusti sopivan vaihtoehdon, jos alue kiinnostaa.

Inturotel Cala Esmeraldan keski-ikä tuntui pyörivän 50-60 vuoden tienoilla, toki joukkoon mahtui muutamia nuoria pareja, mutta ehkä nuoremmat haluavat hitusen vauhdikkaampaan menomestaan, Cala d’Orin alueella on paljon ravintoloita, baareja ja varmasti muutama diskokin, muttei se varsinaisesti mikään bilekeskus ole.

Hotelli oli tyylikkäästi sisustettu ja sen aamupalapöytä oli huikea! Puolihoitoon kuului myös illallinen. Meistä puolihoito illallisineen on monesti kiva juttu, sillä lounas tulee syötyä monesti milloin missäkin, kun päivisin on muutenkin liikkeellä. Ja sitten on kiva, että illalla voi rauhoittua ja syödä hyvin ”kotona”.

Viikossakin ehtii usein kyllästyä hotellin sapuskoihin, mutta Inturotelissa pidettiin kyllä sekä aamiais- että illallispöydässä huolta vaihtelusta.

Cala d’Orissa parasta olivat uimarannat, ihanat pienet poukamat, joissa vesi oli turkoosia ja lahdenpoukamat suojasivat aallokolta, joten niissä pystyi oikeasti uimaan. Se on merenrantakohteissa todella harvinaista.

Muutenkin mesta oli mieluisa. Kauppoja ja ravintoloita oli tarjolla, alueen rakennuskanta oli sopivan ”matalaa”, ja kaikin puolin alueesta puuttui sellainen ison turistikohteen fiilis. Silti kaikkia palveluita oli tarjolla sopivasti.

Toinen viikkomme vierähti pienessä Llosetan kaupungissa, jossa ei sitten ollut turismista tietoakaan. Kylässä taisi olla yksi hotelli: Cas Comte Petit Hotel and Spa, eli se, jossa mekin asustelimme. Se oli keskellä kylää: toinen kylki kiinni kirkossa ja toinen kiinni tyhjillään olevassa linnassa. Pieni butiikkihotelli oli viehättävä  tukikohta Serra Tramuntanan alueen tutkimiseen. Ja samalla pääsi kyllä paikallisfiilikseen, sillä kylässä ei ollut monta ravintolaa, mutta kylän kokoon nähden ne olivat kyllä hyvätasoisia.

Cas Comtessa nautiskelimme aamiaisen. Puolihoitokin olisi ollut mahdollinen yhteistyöravintolassa, mutta koska kylän ravintoloita kehuttiin, päätimme syödä illalliset milloin missäkin – ja se oli hyvä päätös.

Olimme todella tyytyväisiä molempiin hotellivalintoihimme. Isohko ja tyylikäs sekä pieni ja viehättävä. Molemmissa oli niin rauhallista, että loman teemaksi tuli se, että minä, maailman huonoin päikkäreiden ottaja, nukahdin lähes joka päivä rannalla tai uima-allasalueella. Se on rentouttavan loman merkki se!

Susanna

IMG_2086
Inturotel Cala Esmeralda ja edessä Cala Esmeraldan kotiranta.
IMG_2136
Cala d’Orin alueen hotellit ovat matalia, se tekee alueesta jotenkin viehättävän kotoisan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näkymä parvekkeeltamme yhdelle hotellin allasalueista ja Cala Esmeraldaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tällaiseen näkymään heräsin ensimmäisenä aamuna. Ei huono.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pieni kiva tervetuliaislahja: keskimmäinen kangaskassi, jolla hoituivat sekä kaupasskäynnit että rantareissut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hotellihuoneselfie.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hotellin arkkitehtuuri oli kiva.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lounge.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ikat-kuosia näkee Mallorcalla aika paljon, lue edellinen bloggaukseni.
IMG_0184
Hotellin toinen allasalue (kolmaskin löytyi).
IMG_0143
Suosikkireissumekkoni: ei rypisty ka toimii kaikissa tilanteissa.
IMG_0163-1
Aaltoja.
IMG_2076
Kotiranta: turkoosi, kirkas, rauhallinen ja uitava.
IMG_2289
Viimeinen aamiainen cavan kera ja sitten kohti Llosetaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kylän ainoa hotelli.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Parvekenämymä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hotellin aamupala tarjoiltiin etupihalla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Allasalue oli kattoterassilla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sympaattinen butiikkihotelli.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Spa-hotellissa on tietysti kylpytarvikkeita.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Appelsiineja etupihalla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuliaishattu ja -kassi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hotellihuone oli kaksikerroksinen: olkkari alhaalla ja sänky parvikerroksessa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihanat kattoparrut!

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑