Ensimmäiseksi pieni anteeksipyyntö pitkästä radiohiljaisuudesta. Blogi on ollut aivan liian pitkään omissa oloissaan, mutta siihen on ollut ihan hyvä syy, tai syitä, tai tekosyitä. Alkuvuosi kului asunnonmetsästyksen merkeissä, sen jälkeen muutettiin (jälleen kerran), ja kun muuttolaatikot oli saatu purettua, alkoivatkin jo lomakiireet. Elämä on siis pitänyt huolen siitä, ettei ylimääräistä aikaa (tai energiaa) kirjoittamiselle ole juuri jäänyt.

Mutta nyt on aika palata linjoille!

Uusi koti Talassa

Uusi kotimme sijaitsee Pafoksen alueella, muttei enää Pafoksen kaupungissa. Siirryimme takaisin kerrostaloelämästä omakotitaloasukkaiksi. Kotimme sijaitsee Talan kylässä, noin vartin päässä Pafoksen keskustasta.

Tala on viehättävä yhdistelmä kyproslaista kyläelämää ja sopivan lähellä sijaitsevaa kaupunkia. Täällä ei olla keskellä turistihulinaa, mutta Pafoksen palvelut, ravintolat ja rannat ovat kuitenkin mukavan matkan päässä. Kylässä on oma rauhallinen tunnelmansa, ja ympäristö tarjoaa juuri sellaista kyproslaista maisemaa, jota täällä asumiselta toivommekin.

Vaikka viihdyimme hyvin kaupungissa, kieltämättä iltaisin kaskaiden siritystä kuunnellessa ja tähtitaivasta katsellessa olemme olleet tyytyväisiä päätökseemme. Ja vielä tyytyväisempiä pulahtaessamme omaan uima-altaaseen.

Uudessa kodissa parasta onkin tietenkin ulkoelämä. Terassi, oma piha ja uima-allas tuovat arkeen aivan oman ulottuvuutensa. Päivä alkaa usein ulkona kahvikupin kanssa, ja jos aurinko paistaa, ei tarvitse montaa kertaa miettiä, missä päivän parhaat hetket vietetään. Kissatkin asettuivat uuteen kotiin heti, mutta kissapäivitys ansaitsee ihan oman blogauksensa, joten palaan siihen myöhemmin.

Meikäläiselle tyypilliseen tapaan taulut olivat seinille muuttopäivänä, huonekaluista puhumattakaan. Kellarissa on kyllä vielä kaaos, mutta ei puhuta siitä. Enää ei voi sanoa, että se ”odottaa ensimmäistä sadepäivää”, sillä niitäkin on jo koettu, useampikin.

Marraskuu ei tarkoita täällä talvea

Ja sitten marraskuu. Suomessa marraskuu on minulle aina ollut vähän haastava kuukausi. Kaamosärsytys alkaa hiipiä iholle, päivät lyhenevät olemattomiin ja jossain vaiheessa huomaa, että sosiaalinen elämäkin tuntuu katoavan horisontin taakse. Työpäivän jälkeen on pimeää, viikonloput kuluvat helposti sisätiloissa ja kevättä alkaa odottaa jo ennen kuin talvi on kunnolla alkanutkaan.

Kyproksella marraskuu on aivan toisenlainen.

Kesän armoton kuumuus on väistynyt, ja tilalle on tullut miellyttävämpi lämpö. Päivisin voi edelleen nauttia auringosta, istua terassilla, käydä kävelyllä tai lähteä tutkimaan saaren kyliä ja vuoristomaisemia. Luonto alkaa vähitellen vihertää kesän kuivan kauden jälkeen, ja ilma tuntuu raikkaammalta.

Toki täälläkin syksy näkyy. Illat viilenevät, sateita alkaa tulla ja välillä taivaalla on pilviä enemmän kuin aurinkoa. Mutta mittakaava on toinen. Kun Suomessa marraskuussa kaivetaan jo toppatakkeja ja nastakenkiä esiin, täällä voi hyvinkin vielä kulkea kesävaatteissa ja syödä lounasta ulkona.

Elämä ei hiljene marraskuussakaan

Ehkä kaikkein suurin ero Suomeen on kuitenkin siinä, ettei elämä siirry sisätiloihin. Ihmiset tapaavat toisiaan, ravintoloissa istutaan terasseilla ja viikonlopuille löytyy tekemistä. Voi lähteä retkelle Troodoksen vuoristoon, ajella johonkin pieneen viinikylään, syödä pitkän lounaan tai vain päättää aamulla, että tänään voisi käydä katsomassa, mitä saaren toiselta puolelta löytyy.

Ja juuri tästä minä täällä pidän. Arki ei tarkoita sitä, että elämä laitetaan odottamaan seuraavaa lomaa tai valoisampaa vuodenaikaa. Ulkona voi olla, ihmisiä voi tavata ja uusia paikkoja löytää ympäri vuoden.

Tuleva talvi näyttääkin nyt varsin mukavalta. Edessä on vielä paljon tutkittavaa, uusia ravintoloita, retkiä, ystävien tapaamisia… Saarelle muuttaa koko ajan lisää myös suomalaisia, joten ystäväjoukko kasvaa koko ajan!

Lupaan myös yrittää olla vähän aktiivisempi täällä blogin puolella. Aiheita ainakin riittää: kyproslaista arkea, retkiä, ruokaa, ihmisiä, uusia löytöjä ja elämää saarella marraskuusta eteenpäin. Kerro, mikä sinua kiinnostaa?

Mutta sitä ennen taidan mennä nauttimaan vielä yhdestä aurinkoisesta hetkestä omalla terassilla.

Marraskuu, tervetuloa. Täällä sinua ei tarvitse pelätä!

Susanna