Joku on joskus sanonut, että keski-iän tunnistaa siitä, kun alkaa ostaa vaatteita ruokakaupasta. Kiinni jäin. Olen nimittäin alkanut shoppailla vaatteita Lidlistä. Se alkoi viattomasti urheiluvaatteista. Ensin viime kesänä joogahaalari, joka on ollut paras kotiasuhankinta ikinä. Sen jälkeen pakotin miehen hakemaan minulle Heidi Klumin malliston farkkuhaalarin, kun työpaikan viereisestä Lidlistä ne olivat loppuneet jo aamukasilta.
Ja nyt sitten ostin Lidlistä pari pyjamaa, t-paidan ja tunikan.
Miksi keski-ikäiset shoppailevat ruokakaupoista? Koska me voimme.
Oma tyyli on ehkä varmempi kuin nuorena, joten ei tarvitse mennä merkin mukana. Jos se miellyttää omaa silmää, niin on aivan sama, millainen merkki- tai hintalappu siinä on. Tai no, tyhmän paljon en ole valmis maksamaan mistään. Kolmen tonnin käsilaukut eivät ole minua varten (varsinkin, kun sellaisia saa second handinä paljon halvemmalla).
Musta on tyhmää maksaa jokaisesta vaatteesta itsensä kipeäksi. Jos vaate on kivannäköinen, kunnon materiaalia ja edullinen, se on hyvä hankinta, olipa merkki mikä hyvänsä. Siitten jää enemmän rahaa käytettäväksi johonkin muuhun. Vaikka siihen, että kotona käy siivooja (palvelu on enemmän luksusta kuin yksikään kaapissani oleva vaate). Tai matkustamiseen, sillä elämykset, kokemukset eivät mene muodista tai kulu.
Ja kun on tehnyt edullisia löytöjä, kukkaro kestää sitten välillä satsauksetkin. Esimerkiksi kenkiin olen omien jalkateräongelmieni vuoksi valmis panostamaan. Ja työvaatteisiin. Mutta kyllä minusta on aivan sama, onko pyjamani 11 euron vain 90 euron arvoinen, jos se on luonnonmateriaalia. Säästetyllä summalla saa sitten vaikka pullon samppanjaa, kukkakimpun ja kynttilöitä, jos iltaan haluaa vähän romantiikkaa markettipyjamaa enemmän.
Rentoa sunnuntaita!
Susanna
Priimaa pukkaa 
Vastaa