No niin, nyt on meikäläinen hämännyt teitä ihan tarpeeksi näillä kotoilukuvilla: neulepaita päällä ja luonnonkauheana. Minussa on nimittäin toinenkin puoli: kimaltava puoli. Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on mummin kattokruunun ja sinisen sormuksen ihastelu. Sain sormuksen mummilta perinnöksi, olin kai perheestä ainoa, joka oli moisen blingblingin perään. En tiedä, mihin kattokruunu päätyi. Sellaisia olen ostanut moderneina versioina myöhemmin itse.
Myönnettävä se on: olen vähän harakka. Isken silmäni aina vaatteisiin, joissa on paljetteja, helmiä tai kirjailuja.
Minusta myös korut saavat olla näyttäviä. Eikö se ole vähän niin kuin niiden tehtävä?
En sentään kisko kaikkea kimaltavaa ylleni yhtä aikaa. Mutta jos asu on muuten yksinkertainen, niin koru voi olla näyttävä. Tai jos asu kimmeltää, niin korut voi jättää kaappiin tai sitten ne voivat olla simppelit.
Nyt on juhlakausi: Muistakaa säihkyä!
Priimaa pukkaa 
Vastaa