V-käyrällä

Taisin joskus blogini alkuaikoina julistaa, että tämä blogisti ei laihduta. Se oli aikaa ennen v-käyrää. Eli aikaa ennen vaihdevuosia. V-käyrä on nimittäin ollut vaihdevuosi-ikäisen jyrkästi ylöspäin nousussa oleva aamupaino. Paino on noussut noin parin kilon vuosivauhtia, joten neljässä vuodessa v-käyrään on siis tullut, no noin seitsemän kiloa lisää.

Vaihdevuodet ovat muuten päästäneet minut helpolla. Elämänlaatuni on jopa parantunut kaikilla muilla mittareilla paitsi juuri sillä mittamittarilla. Lehdissä puhutaan kyllä kuumista aalloista (omalla kohdallani lähinnä satunnaisia lämpökohtauksia) ja mielialanvaihteluista (mielialani vaihtelee vain vuodenajoittain), mutta tämä aineenvaihdunnan hidastumisen aiheuttama painonnousu on kyllä jäänyt minusta vähemmälle huomiolle julkisessa keskustelussa. Ja aina liikuntaa harrastaneena ja suhteellisen terveellisesti syövänä ihmisenä olin tuudittautunut siihen, että ikäkilot ovat vain tekosyy, ja oikeasti syynä on se, etteivät ihmiset vain jaksa enää välittää ulkonäöstään niin paljon, ja tiukkojen farkkujen sijaan legginsit ja tunikat ovat ihan ok.

Mutta totta se on: energiankulutuskaavio on mennyt uusiksi. Ennen tiesin, mitä saan syödä tällä kulutusmäärällä. Nyt liikunta ja ravinto ovat pysyneet suht vakiona, mutta paino ei. Aineenvaihdunta on lyönyt jarrut päälle.

No, ei painonnousuni nyt tietysti maailman vakavin asia ole. Muutamasta kilosta ei kannata paineita ottaa, eikä ihmisen tarvitse näyttää ikuisesti 20-vuotiaalta. Toisaalta, onko ikä syy lyödä hanskat tiskiin ja antaa periksi? Olen vanha haahka ja saan näyttää siltä! Ei. Parin kilon vuosivauhdilla kertyy viidessä vuodessa kymmenen kiloa, kymmenessä vuodessa parikymmentä kiloa. Ja ennen eläkeikää olisikin sitten kakkostyypin diabetes, veranpainetauti ja vaatekaappikin mennyt monta kertaa uusiksi. Ja ne kilot täytyy kantaa mukana. Itselleni liikkuva elämäntapa on aina ollut tärkeä. Vaikka ihminen voi olla lievästi ylipainoisenakin liikkuva, niin kyllä se liikkuminen on raskaampaa ylimääräisen painolastin kanssa.

Niinpä nyt on ryhtiliikkeen aika. Käyn aamuvaa’alla ja lähetän ystävälleni aamupainoni. Lisäksi raportoin päivän syömisiä ja liikkumisia. Mulla on siis oman elämäni pippalaukka, mikä saa jo etukäteen miettimään, mitä sitä suuhunsa laittaa ja kuinka paljon. Hän on armollinen tsemppari, muttei mikään nössö.

Vaaka näyttää nyt 2,5 kiloa vähemmän (kyllä, puolikkaat ovat itsetunnolle todella tärkeitä). Toisin kuin sananlaskussa sanotaan, niin alku ei suinkaan näissä asioissa ole hankalaa vaan helppo. Nyt se vaikea osuus vasta alkaa. Tavoitteena ei ole lähtöpaino, mutta kilo tai pari voisi vielä lähteä. Ja se vaikein osuus on sitten pitää se paino.

Liikuntaa harrastavan ihmisen on vaikea lisätä liikuntaa – itsekään en lisää liikuntamäärää, mutta lisään rankan liikunnan osuutta. Se on nyt korona-aikana vaikeaa, sillä salille tai ryhmäliikuntatunneille en ole menossa vähään aikaan. Siksi olenkin ollut iloinen etelän hiihtokeleistä ja toivon, että rospuuttokaudesta tulee lyhyt ja laduilta pääsee nopeasti lenkkipoluille.

Neljän vuoden takaiseen painoon en haaveile. Olen realisti. Pieni liikunnan lisääminen ei tässä iässä enää riitä, pitäisi myös syödä vähemmän kuin aiemmin. Ja siihen kykenen juuri ja juuri arkisin, mutten viikonloppuisin.

Ilman elämän nautintoja nimittäin nousisi se toisenlainen v-käyrä.

Susanna

Omaan napaan tuijottamista

Bloggailin aiemmin skarppausprojektistani. Olen aikataulussa noin puolimatkassa, joten ehkä hyvä raportoida tuloksia: housut eivät enää kiristä vyötäröltä. Mittanauhan mukaan navanympäriltä on lähtenyt noin kuusi senttiä.

Muuten eivät tulokset olekaan hurrattavia. Vaaka näyttää vain 2,5 kiloa vähemmän. Mutta se ei ole se, mistä olen huolissani, sillä uskon enemmän mittanauhaan.

Huolestunein olen siitä, että valtaosa painosta on lähtenyt kehonkoostumusanalyysin mukaan lihaksista. Naureskelin ystävälleni, että läski on ikuista -sanonta pitää ilmeisesti todellakin paikkansa. Jos oikein laihtuisin, minusta jäisi jäljelle kasa laardia. Kiva.

No, tiedossa oli, että tällaisissa projekteissa myös lihas katoaa. Mutta silti olin vähän pettynyt, koska en ole milloinkaan elämässäni käynyt niin säännöllisesti salilla kuin nyt: kolme kertaa viikossa.

Tosin puntin nostaminen on tapahtunut vähän aerobisen liikunnan kustannuksella, mihin aionkin panostaa seuraavaksi. Vedettiin trainerin kanssa HIIT-treeni juoksumatolla ja se oli tosi kivaa. Tuli taas sellainen fiilis, että pitäisi juosta enemmän.

Viikon treenit koostuvat nyt minimissään tällaisestä:

tapaaminen PT:n kanssa

salitreeni

juoksulenkki

salitreeni

kävelylenkki

Pikkuisen lisää kierroksia siis liikuntaan ja nimenomaan aerobiselle puolelle. Ruokailut pidät ennallaan, vaikka sieltä olisi varmasti vielä tiristettävissä teoriassa, Muttei käytännössä, sillä elämästä pitää nauttia!

Ja näin pikkujoulun aikaan on todellakin tullut nautittua. Huh huh. Käytiin Hampurissa joulutoreilla juomassa hehkuviiniä ja syömässä makkaroita. On ollut pikkujoulut. On kokkailtu. Ja juhlittu 100-vuotiasta Suomea.

Että siihen verrattuna tuo 2,5 kiloa on kyllä ihan saavutus.

IMG_0314
Punainen on aina hyvä valinta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pipareita Hampurin joulutorilla.

IMG_0330
Hampurissa juhlimaan menossa.

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑