(Musta)valkoista joulua!

Me olemme usein olleet jouluna matkoilla, niinpä joulusta ja sen laittamisesta ei ole tullut meidän perheessä mikään iso juttu. Jouluvalot on yleensä laitettu pihan marjakuusiin itse

näisyyspäivänä. Muuten on koristeltu, jos on jaksettu. Mua on suoraan sanottuna ahdistanut joulukoristelu. En tykkää joulun kirjavuudesta. Liikaa kaikkea, en tykkää.

Olen aiemmin kirjoitellu KonMari-projektistani. Olisi liioittelua sanoa, että se on mullistanut elämäni, mutta toisaalta moni pieni asia on loksahtanut paikoilleen. Kuten se, että joulussakin kannattaa säilyttää vain asiat, jotka tuottavat iloa, olipa kyse jouluruoista, koristeluista tai muista perinteistä.

Tänä jouluna minä fiilistelen ensimmäistä kertaa elämässäni joulua!

Meiltä lähti SPR:n Konttiin valtaosa joulukoristeistamme, säästimme vain ne, jotka tuottivat iloa. Kun kävin muutama viikko sitten ostoksilla yhdessä suosikkisisustusliikkeistäni Cobellossa, ostin muutamia joulukoristeita. Plantagenista hain pikkukuusen.

Meillä on nyt mustavalkoinen joulu. Se on mielestäni kaunis ja rauhallinen. Sellainen kuin joulu on.

Rauhallista joulunaikaa!

Susanna

 

 

 

Bermudan kolmio ja kadonneen matkakortin metsästys

Naisen laukku on Bermudan kolmio. Sinne kun laittaa tavaran sisään, niin sinne se katoaa. Jos etsit avaimia, ehdit saada jo paniikkikohtauksen ennen kuin ne osuvat veskan pohjalta käteen. Aivan sama, miten kätevät taskut laukussa on: homma toimii tasan niin kauan kuin laitat tavaran aina oikeaan taskuun takaisin. Tai et vaihda laukkua.

Lähdet käymään kaupungilla. Siirrät edellisenä päivän töissä olleesta laukusta kukkaron ja autonavaimet uuteen, sillä muuta et sieltä tarvitse. Vahingossa vanhaan jäävät kotiavaimet ja matkakortti, sillä et tarvitse niitä juuri sinä päivänä. Mutta tarvitset niitä viikon päästä, jolloin olet jo ehtinyt unohtaa, että ne ovat vanhassa laukussa.

Toistaiseksi parhaiten laukkukaaosta on helpottanut niin sanottu sisälaukku. Kun vaihdan laukkua, nostan sisälaukun uuteen laukkuun. Sen ainoa miinuspuoli on se, että käytössäni olevat Insjön (kotimainen) mallit sopivat vain suhteellisen kookkaisiin ja tietynmallisiin laukkuihin. Lituskaisiin tai pienempiin laukkuihin sitä ei saa tungetttua. Mutta enimmäkseen keksintö on toiminut oikein hyvin.

KonMarissa puhutaan niin sanotusta laukkuasemasta, jonne laukku joka päivä tyhjennetään ja napataan sieltä aina tarpeellinen sisältö seuraavaan laukkuun. KonMaritin meidän huushollin viime keväänä, mutta perustin itselleni käsilaukkuaseman vasta eilen.

Olen epäröinyt systeemiä, sillä en ole keksinyt käsilaukkuasemalle sopivaa paikkaa. Mulla on laukkuja niin paljon, että niille ainoa riittävän tilava säilytyspaikka on omassa vaatekaapistossani. Ja laukkuaseman kätevin sijaintipaikka olisi ehkä eteisessä. Ratkaisin logistisen ongelmat nyt niin, että laukkuasema sijaitsee samassa huoneessa kuin laukutkin. Eli aamuisin pukiessani päätän, minkä laukun otan matkaan ja täytän laukun sen päivän varusteilla. Illalla toki pitää muistaa sitten tehdä tyhjennys.

Käsilaukkuasema syntyi kahdesta päällekkäin olevasta Muuramen Kaksonen-laatikostosta. Ne ovat muuten meikäläisen ensimmäinen oma sisustusostos, hankin ne 19-vuotiaana ensimmäiseen omaan kotiini. Pidän niistä edelleen.

Mulla ei siis vielä ole käytännön kokemusta käsilaukkuasemasta, mutta uskoisin, että laukkukokoelmani tulee ainakin paremmin käyttöön.

Kas näin heiluu laukku!

Susanna

Loppui se sisustaminen, alkoi eläminen

Olen ollut joskus ahkerakin sisustaja. Haaveilin joskus sisustussuunnittelijan työstä ja vaihtelin kodin sisustusta: rymsteerasin ja ompelin verhoja. Rakentelin asetelmia ja vaihtelin värejä.

No niille lukijoille, joita kiinnostaa meikäläisen kodin sisustusmuutokset,

täytyy tuottaa pettymys: sellaisia ei todennäköisesti ole tulossa. Olen sisustajana kehittynyt koko ajan siihen suuntaan, etten tee mitään. Ainakaan mitään hätiköityä. Joku sanoisi sitä kauniisti klassiseksi ja harkituksi. Minä sanon sitä vain laiskaksi sisustamiseksi.

Olen kasvanut lapsuudenkodissani siihen, että verhoja vaihdeltiin about kerran kuussa. Oli pääsiäisverhot, vappuverhot, kesäverhot, syysverhot ja jouluverhot. Ja kun verhot vaihtuivat, vaihtuivat myös kynttilät, poppanat, tyynyt, matot ja joskus myös huonekalujen järjestys tai jopa meidän sisarusten huonejärjestys.

Kesti aika monta vuotta oppia pois tällaisesta jatkuvasta kotiprojektista. Ja oppia, että koti voi olla ”valmis”.

Koti ei ole minulle projekti, minulla on elämässäni projekteja ihan tarpeeksi muutenkin. Niinpä lopetin sisustuslehtien tilaamisen, totesin, ettei minulla ole kerran kuukaudessa tarvetta saada inspiraatiota kotiini. Pinterest toimii minulle inspiraation lähteenä silloin kuin sellaista kaipaan.

Olen myös oppinut siihen, että ostan kerralla juuri sen, mitä haluan. Kun muutimme tähän kotiin, ostin olohuoneeseen verhokangasta hintaa ajattelematta. Ne verhot olivat meillä kahdeksan vuotta. Pidän niistä edelleenkin, mutta kaipasin vaaleampaa tilalle. Minun vaihtelunhaluni tapahtuu siis noin kahdeksan vuoden syklissä.

Odotamme mielummin hiukan, jotta saamme sen, mitä haluamme. Ja tällä tekniikalla olemme tehneet monia loistavia löytöjä Tori.fistä, Huutonetistä ja Vepsäläisen alenurkkauksesta.

Yksittäisiä esineitä tärkeämpää minulle on kodin tunnelma. Eikä tunnelma ole designista tai hinnasta kiinni. Meillä on paljon kivoja Ikea-löytöjä ja käytettynä ostettua tavaraa. Yksittäisiä esinesuosikkeja minulla ei ole – en kiinny esineisiin.

Eniten pidän ehkä olohuoneestamme ja siitä, että siinä on zeniläinen käsityönurkkaus minulle.

Pidän myös omasta työhuoneestani ja sen naisellisestakin tunnelmasta.

Tervetuloa kurkistamaan meille!

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑