Juuri viimeksi sanoin, etten ole tehnyt uudenvuodenlupauksia. No, en varsinaisesti olekaan, mutta jo pidempään olen halunnut vähentää uusien vaatteiden ostamista. Se on onnistunut vaihtelevasti, mutta suosikkiliikkeeni Kaunis Veera on tehnyt käytetyn ostamisesta niin paljon fiksumpaa: tyylikkäitä, laadukkaita, kohtuuhintaisia ja ”käytettyjä” vaatteita näppärästi työmatkan varrella. Käytettyjä-sana on lainausmerkeissä, sillä olen usein löytänyt Veerasta myös täysin pakasta vedettyjä, vielä hintalaputettuja vaatteita.
No, vaatteiden ostaminen ei varsinaisesti ole heikkouteni – ainakaan verrattuna lankojen ostamiseen. Joku käsityöharrastaja onkin sanonut, että neulominen ja neulelankojen ja muiden tykötarpeiden hamstraaminen ovat kaksi erillistä harrastusta. Pitää paikkansa.
Niinpä olenkin miettinyt, voisiko tälle lankahamstraamisellekin tehdä kulutusmielessä jotain? Enkä nyt tarkoita, että lopettaisin lankojen ostamisen, ei herranjestas. Mutta ensinnäkin voisin tarkemmin syynätä lankavarastoa ennen kuin lähden ostamaan uusia ja voisin hyödyntää jämälankoja paremmin. Kun se on tähän maailmaan tuotettu, olisi ekologisesti kestävää se käyttää maksimaalisesti hyödyksi.
Hommasinkin pari ihan jämälankatarkoituksiin kirjoitettua neulekirjaa, joten ei jää ainakaan homma ohjeista ja inspiraatiosta kiinni.
Ja niistä langoista, joista en enää aio tehdä mitään, ajattelin päästä ovelasti eroon uuden Sticka och dricka vin -käsityökerhoni puitteissa. Siellä on nyt pari kertaa ollut kirppispöytä, ja aina osa tarpeistosta on lähtenyt parempiin koteihin.
Ja niistä lupauksista vielä, en lupaa, mutta tavoitteena on, että tänä vuonna hankin korkeintaan kymmenen uutta vaatekappaletta (sukkia ja alusvaatteita ei lasketa). Toistaiseksi olen ostanut pyjaman. Yhdeksän siis jäljellä.
Tähän vaatekaapin järkeistykseen liittyy pari muutakin ajatusta, mutta niistä seuraavalla kerralla!
Susanna
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit