Tyttö kapselissa

Vihjailin taannoin, että mulla oli syy käydä vaatekaappia läpi: me muutimme! Muuttohan on tunnetusti se hetki, jolloin tajuaa omistavansa asioita, joita ei ole tajunnut omistavansa. Ja tajuaa, miten erilaiset kaapit ja komerot ovat esineiden bermudan kolmio, jonne asiat salaperäisesti häviävät. Kunnes ne taas löytyvät.

Monestihan ihmiset muuttavat nuorena aina isompaan asuntoon, jolloin muutossa ei ole tarvettakaan käydä tavaroita läpi kriittisesti – voi vain karsia täysin tarpeettomat (myyntiin tai kierrätyskeskukseen) tai toimimattomat ja kulahtaneet roskiin (kierrätykseen). Me olemme kuitenkin saavuttaneet elämässämme sen pisteen, jossa voidaan skaalata elintilaa ja tavaroita alas ja skaalata elämänlaatua ylös.

Uusi kotimme on aivan ihana! Se on monella tavalla samantyyppinen kuin edellinenkin, mutta materiaalit ovat laadukkaammat ja taloyhtiökin kivempi. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa: meillä on muutama neliö vähemmän tilaa, meillä on osittain lisää säilytystilaa, mutta varastotyyppistä säilytystilaa on vähemmän. Meillä ei ole vaatehuonetta eikä parvea, joka edellisessä kodissa oli se bermudan kolmio. Meillä on kyllä valtavasti säilytystilaa keittiössä ja makkarissa ihana mittatilaustyönä tehty noin neljään metriin ulottuva kaapistoseinä, mutta mikä ei sinne mahdu, joutuu sitten kellarikomeroon. Ja se on täpötäynnä.

Olen jo aiemmin konmariotusprojektini yhteydessä törmännyt kapseliajatteluun, mutta siinä kohdassa en jaksanut viedä ajatusta loppuun asti. Nyt oli sen aika.

Kapseliajattelussa ei ole ns. oikeaa tai väärää menetelmää, mutta ymmärtääkseni alkuperäisessä ideana oli 333, eli kolmeksi kuukaudeksi koostetaan 33 vaatekappaleesta ja asusteesta koostuva kokonaisuus – muut vaatteet pistetään kokonaan piiloon ja sillä 33 vaatteella sitten pärjätään se sesonki. Kapseliin ei lasketa harrastuvaatteita (esimerkiksi urheiluvaatteita), oloasuja, yöpaitoja, sukkia, alusvaatteita, vaan vain ne vaatteet ja asusteet, jotka ovat ns. julkisesti näkyvillä, kun kävelet ovesta ulos.

Mikä sitten on kapselin pointti? Minusta se ei ole edes vaatekaapin minimalismi vaan ennenkaikkea vaatekaapin toimivuus. Jos rajoittaa käyttövaatteiden ja asusteiden kattausta, on tärkeää, että ne sopivat yhteen.

Tässä on itselläni auttanut värianalyysi ja tyylianalyysi (jota noudatan vähemmän orjallisesti), ne ovatkin nyt hyvä pohja homman toteuttamiselle.

Itse lähdin koostamaan kapseliani maalis-toukokuuksi. Suomessahan haasteena on se, että maalis-toukokuussa sää vaihtelee ja muuttuu paljonkin. Voi tulla 20 senttiä lunta tai voi olla 20 astetta lämmintä. Jo pelkästään takki- ja kenkätarpeet muuttuvat tuona aikana huomattavasti.

No, itse suhtaudun asiaan niin, ettei kapselini ole lakini. Jos ensi viikolla talvi väistyy ja alkaa olla +10 astetta, niin toki heivaan talvikengät ja -takit sitten pois.

Totesin kapseliani miettiessäni, että ainakin näin aloittelijalle kapselin rajoittaminen 33 kappaleeseen oli hankalaa. Ja koska se ei ole laki, on kapselini vähän isompi, sanoisin, että 43 kappaletta. Se sallii myös sen, että joukossa on vähän talvisempia vaatteita, mutta myös keväisempiä. Näin minun ei tarvitse tehdä välikapselintarkistusta välttämättä ennen kesää.

Hyvää kapselissa on myös se, että kapseliin kuulumattomat vaatteet ja asusteet ovat poissa silmistä. Kun ne ottaa esille, ne tuntuvat uusilta, kiinnostavilta ja raikkailta. Niihin ei kyllästy niin helposti.

Ja hyvää on myös se, että väistämättäkin vaatevarasto pienenee. Jos kapselissa on esimerkiksi 33 vaatetta, osa niistä toimii sekä keväällä että syksyllä, osa sekä keväällä että kesällä ja osa sekä syksyllä että talvella. Ja koska vaatemäärä on jollain tavalla rajoitettu, ne kannattaa valita huolellisesti niin, että jokainen vaate on suosikkivaate. Vaatekaapin pölyttäjiin ei siis vaan ole varaa.

Omaan kapseliini en joutunut tekemään mitään täydennyksiä, mutta tiedän, että tulevasta kesäkapselistani puuttuu muutama tarpeellinen asia (pari laadukasta t-paitaa, sortsit ja lyhythihainen/hihaton mekko).

Kokemukset tähän mennessä ovat positiivisia, vaikka kapselin rajaaminen 33:een ei ollutkaan niin helppoa kuin aluksi luulin (laukkuja ja kenkiä tarvitsee yllättävään moneen tilanteeseen, samoin takkeja). Luulen, että kesäkapselin rakentaminen tulee olemaan huomattavasti helpompaa.

Susanna

Tuolla tummansinisellä kevytuntsalla olen mennyt koko talven. Kevytuntuvatakki on Suomen käytännöllisin vaate: se menee Etelä-Suomen kaupunkiolosuhteissa koko talven, ja todennäköisesti se kiskaistaan päälle jossain vaiheessa viilenevää kesäiltaakin….
Kapselini kengät. Nuo Hoffin tennarit ovat käytössä melkein päivittäin.
Kapselini neutraalit: kitti ja tummansininen. Muuten paljon pinkkiä ja vihreää, hitusen sinistä.
Tämä mekko on second hand -löytö suosikkikaupastani eli Kauniista Veerasta. Se on Gustavin mekko, jonka edellinen omistaja oli onneksi lyhentänyt.

Toisenlainen Gran Canaria

Käytiin miehen kanssa parin viikon lomamatkalla Gran Canarialla, elämämme ensimmäistä kertaa. Muttei ehkä viimeistä, vaikka tälläkin kertaa meikäläinen onnistui imuroimaan itselleen ruokamyrkytyksen – jopa niin rajun, että päädyin lopulta tiputukseen ja perusteellisiin tutkimuksiin. Onneksi tauti iski kuitenkin heti loman alussa, joten aikaa jäi vielä runsaasti kokea saarta muualtakin kuin kylpyhuoneesta käsin.

Meidän reissumme oli oikeastaan kiertomatka, sillä meillä oli hotelli neljässä eri paikassa, eri puolilla saarta. Ja varmasti sen ansiosta näimme saaren paljon monipuolisemmin kuin perinteisellä yhden hotellin reissulla.

Meillä oli koko reissun ajan myös auto vuokralla, ja se oli kyllä hyvä veto monestakin syystä. Ensinnäkin vatsataudista toipuessa voimat olivat vielä vähän vähissä, mutta kartturina saattoi kyllä nautiskella saaren upeista maisemista. Ja toiseksi, vaikka saarella onkin hyvä julkinen liikenne, niin kyllä saaren keskiosan vuoristotiet ja pikkukylät olivat parhaimmillaan nimenomaan omalla autolla.

Ensimmäistä kertaa meillä oli myös avoauto, ja se oli kyllä kiva – saattoi samalla nauttia auringonpaisteesta ja aistia raikkaan vuoristoilman. Oli myös huomattavasti edullisempaa kuin olin kuvitellut!

Ja sitten vinkit:

  • Saaren eteläosassa on pääosin turistirysää, eikä meidän ainakaan tarvitse enää ikinä palata Maspalomasiin tai Inglesiin. Ne Maspalomasin dyynit on nopeasti nähty, ja koska emme ole varsinaisesti rannalla makaajia, niin sillä seudulla ei meille ollut oikein mitään tarjottavaa. Suomea ja Suomi-iskelmää kuulee kotimaassakin tarpeeksi. Mutta voihan joku siitäkin nauttia.
  • Eteläosan helmi on ehdottomasti Puerto Mogánin pikkukaupunki satamineen ja pikkukujineen. Suosittelen vähintään päiväretkeä kaupunkiin, mutta kyllä kylässä voi muutaman yönkin viettää, jos vaan sattuu majoituksen löytämään.
  • Irwin oli minun ennokkomielikuvissanki pilannut Las Palmasin kaupungin, mutta onneksi kävimme toteamassa ennakkokäsitykset vääriksi kolmen yön verran. Kertakaikkiaan kiva, oikea kaupunki, jossa kuuli espanjaa enemmän kuin turistikieliä. Tässä kaupungissa voisin viihtyä pidempäänkin.
  • Agaeten pikkukaupunki sijaitsee saaren luoteiskulmalla, majoituimme Occidental Roca Negra -hotellissa, josta oli huikeat näköalat Teneriffan suuntaan ja lyhyt kävelymatka kalasataman ravintoloihin ja vain kivenheitto Las Salinas de Agaeten merivesialtaille. Muuta tekemistä kaupungissa ei juuri ole kuin syöminen, uiminen ja maisemien katselu, mutta hei, senkin voi tehdä hyvin niin kuin Agaetessa.
  • Jos sinulla on auto, niin suosittelen piipahtamaan erityisesti seuraavissa kylissä: Teror, Artenara ja Santa Lucia de Tirajana.
  • Varsin huikea ajoreitti on Maspalomasista GC-60 tietä pitkin kohti Santa Lucia de Tirajanaa ja sieltä GC-65:sta pitkin takaisin etelää kohti. Jos kärsit matkapahoinvoinnista, ota lääkettä.

Susanna

Gran Canarialla on pienimuotoista viinituotantoa, kannattaa tutustua.
Ikoniset Maspalomasin dyynit. Meille riitti iltakävely sinne.
Näköalapysähdys Mirador Astronómico de la Degollada de las Yeguasissa.
Auringonlaskut Agaetessa ovat upeita.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑