Terveisiä Lemmenlaivalta!

Emme osanneet miehen kanssa päättää, minne lähdemme matkalle kesälomani loppupuolikkaalla, joka oli syyskuun alussa, joten lähdimme vähän joka paikkaan, eli risteilylle. Risteilyajatus kävi mielessä jo muutamia vuosia sitten, mutta sitten tuli korona, ajatus unohtui – ja palasi nyt mieleen.

Me kävimme juttelemassa ajatuksistamme Risteilykeskuksessa, ja lopulta päädyimme MSC-varustamon Orchestra-nimiselle paatille, joka vastasi moniin toiveistamme, etenkin reitin suhteen. Lisäksi se, että laiva lähti Málagasta (hyvin lentoja) ja se oli aikuiseen makuun, niin viehätti meitä. Hintakin oli näin ensikertalaiselle passeli, sillä ei huvittanut maksaa itseään kipeäksi, jos risteily ei olisikaan meidän juttumme ja toteaisimme reissun päätteeksi, ettei koskaan enää.

No totesimmeko? Emme, ihan hyvin voimme toistekin risteilylle lähteä, emme tosin ihan heti perään – mutta matkustustapana tämä oli yllättävänkin kiva ja etenkin helppo. Loma tuntui todella pitkältä, sillä samalla ehti sekä nähdä paljon että ottaa iisisti, siis aika lailla hyvä kombo lomalle.

Kymmenen päivän risteilyllä oli alun perin kaksi meripäivää, ja kahdeksan satamapäivää aina eri kohteessa. Jälkikäteen ajateltuna viikkokin olisi meille riittänyt, esimerkiksi 4-5 kohdetta ja muutama meripäivä.

Ja jälkikäteen ajateltuna olisimme voineet ottaa vielä astetta tasokkaamman laivan, vaikka tämäkin oli kyllä taso ruotsinlaiva++. Seuraavaksi haluaisimme kuitenkin laivalle, jolla olisi ehkä vielä enemmän ravintolavaihtoehtoja ja ehkä muutama vielä tasokkaampikin ravintola.

Vinkkejä:

  • Meillä oli oma parveke, mikä oli mielestäni ihan huippujuttu etenkin meripäivinä.
  • Juomapakettiin kannattaa satsata, sillä se säästää nopeasti itsensä.
  • Risteilyvaihtoehtoja on satoja, kannattaa miettiä etenkin sitä, haluaako perhelaivalle vai aikuistenlaivalle ja myös sitä, miten paljon on valmis luksukseen panostamaan – risteily ei sinänsä ole kallis tapa matkustaa, mutta toisaalta ylärajaakaan ei ole – on olemassa laivoja, joissa on henkilökuntaa enemmän kuin matkustajia ja jotka menevät vaikka Etelänavalle.
  • Monissa  ravintoloissa plaseerataan ihmisiä samaan pöytään tuntemattomien kanssa. Siitä ei kannata ottaa paineita, jutella voi juuri sen verran kuin haluaa. Meidän laivallamme valtaosa matkustajista oli Ranskasta, Espanjasta, Italiasta ja Portugalista, joten pelkästään kielitaito rajoitti (lähinnä heidän) keskustelumahdollisuuksia – me toimimme välillä tulkkeina italialaisten ja espanjalaisten välillä :D.
  • Vaikka juttelu oli meistä oikein mukavaa, oli välillä ihanaa tilata aamiainen omaan hyttiin ja nautistella siitä omalla parvekkeella ja toisaalta etenkin iltaisin saimme usein aivan oman pöydän.
  • Varaudu muutoksiin – sää voi vaihdella ja laiva voi muuttaa reittiään sen vuoksi. Meillä aallokko esti pääsyn Menorcalle, sen sijaan tuli ylimääräinen meripäivä. Ikävämpi yllätys tuli Lissaboniin matkaaville (meidän poistuttuamme jo kotiin) , sillä sinne ei päästy lakon vuoksi lainkaan, ja Lissaboniin päätesatamanaan matkustaville ja sieltä kyytiin nousuijoille järjestettiin bussikyytejä Cadizista, Valitettavasti osa varmaan myöhästyi lennoiltaan tästä syystä. Omaa matkaa ei siis kannata suunnitella niin, että lentokentältä on kauhea kiire satamaan tai päinvastoin.

Jos sinulla on kysyttävää meidän reissusta, niin vastaan mielelläni kysymyksiin!

Susanna

Laivalla oli runsaasti tilaa, kahviloissa ja baareissa ei ollut yleensä ruuhkaa ja niissä oli pöytiintarjoilu.
Kahviaddikti sai laivalta myös erikoiskahveja.
Savannah-baari oli Orchestran suurin baari, illalla siellä oli menoa.
Yläkannella oli useampi uima-allas ja poreallas. Aurinkotuolit olivat usein täynnä, mutta meillä oli ns. Aurea-luokan matkustajina oma aurinkotuolialue ja baari ylhäällä, ja siellä oli aina tilaa.
A la carte -ravintoloissa sai varsin hyvää ruokaa. Buffet oli plääh.
Parvekkeellinen hytti oli ihan ehdoton.
Yksi matkan kohokohdista oli saapuminen auringonnousun aikaan Lissaboniin.
Risteilyilme!

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑