Kuukausi: tammikuu 2025

Kolmen mekon taktiikalla

Tulin maahan kaksi matkalaukkua mukanani, loput henkilökohtaisista tavaroistani ovat matkalla (toivottavasti nopeasti) kontissa kohti Kyprosta. Vaikka kuinka yritin etukäteen miettiä, mitä laukkuihin pakkaan, jotta pärjään kontin saapumiseen, niin pieleenhän se meni. Oli muuton keskellä liikaa ajateltavaa, joten tähän jäi liian vähän aikaa.

Lopputulos on se, että minulla on kyllä montakin käyttökelpoista vaatetta, mutta valtaosa kaipaisi silitysrautaa. Pidän kolmea eri mekkoa, kylmemmällä säällä housuja ja neulepaitaa tai college-hupparia. Omalla terassilla kehtaan pitää ryppyisiä pellavasortseja ja t-paitaa tai trikoohaalaria, mutta liikenteeseen niillä ei kehtaa lähteä.

Voi olla, että 3-4 viikon päästä, kun tavarat saapuvat, olen niin kyllästynyt näihin mekkoihin, että ne pistetään kaapin perään jäähylle vähäksi aikaa.

Lisäksi olisi ollut kätevää pakata laukkuun jokin lyhythihainen urheilupaita. Minulla on kyllä trikoot, mutta sen kanssa vain pitkähihainen  paita, joten sekä ulkona että sisällä tulee hiki liikkuessa. Kotona treenatessa olenkin käyttänyt pelkkiä urheiluliivejä, mutta salille en kehtaa kyllä niin lähteä.

Ihminen ei myöskään tajua, miten käteviä erilaiset korit, purkit ja purnukat ovat. Meikkini ovat tällä hetkellä pitkin kaappia, vaatteistani puhumattakaan. Henkareita ei ole kuin yksi, joten vaatteita ei voi ripustaa nätisti eikä myöskään pystyviikata koriin. No, eipä sillä, ei noita kolmea mekkoa niin kauhean vaikeaa ole säilyttä, kun ne eivät rypisty. Ja ne jotka ovat ryppyisiä, voivatkin olla epämääräisenä läjänä – se ei haittaa kuin tällaisen kaappienjärjestelijän sielua.

Lenkkareitakaan en muistanut pakata, mutta ne kävin sentään ostamassa kaupasta. Mutta ihan jokaiseen asiaan ei voi suhtautua niin, kun tietää, että sieltä on kuitenkin muutaman viikon päästä tulossa läjä henkareita, laatikoita, koreja ja koko muukin maallinen omaisuutemme.

Kun paikalliset expat-tuttumme kävivät meillä kahvilla, ja saatoin esitellä tyhjyyttä kaikuvaa kotiamme esimerkkinä skandinaavisesta minimalismista. Vähällä pärjää, mutta liian vähällä ei ole kivaa.

Susanna

0

Mitä tulee ikävä Suomesta?

Tämä kysymys pitää esittää varmaan myöhemmin uudestaan, sillä nyt, noin kuukauden jälkeen ei ole ehtinyt olla ikävä juuri mitään. Olen aiemmin ollut paljon pois Suomesta lomillakin, joten sinänsä ei ole uusi juttu, ettei viikkoihin saa ruisleipää ja hernekeittoa.

Tämä on siis veikkausrivini siitä, mitä tulee ikävä ja mitä ei (1 tulee ikävä, X ehkä tulee, ehkä ei ja 2 ei tule ikävä):

X Ruisleipä – en ole kova syömään leipää, en syö sitä arkisin juuri lainkaan, mutta viikonloppuisin aamiaisella kyllä. Oma herkkuni on avokadoruikkari.

2 hernekeitto – tykkään ja syön, mutta ehkä kerran vuodessa. Saan siis kiintiön hyvin täyteen Suomi-reissuilla. Veikkaan, ettei Suomesta tule ruokaa ikävä muutenkaan, ei hinnankaan puolesta.

1 irtokarkit – ehdottomasti! En ole kova syömään karkkia, mutta suomalaiset karkit nyt vaan ovat maailman parhaita.

1 sauna – paras tapa rentoutua. Olen miettinyt, pitäisikö hommata parvekkeelle poreamme korvikkeeksi?

1 siisteys – täällä on toistaiseksi ärsyttänyt eniten roskaisuus. Turistialueet ovat siistejä, mutta heti, kun siirtyy sivummaksi, on kadunvarsilla roskia. Kierrätys toimii onneksi jotenkuten.

x hanavesi – se on täällä juotavaa, mutta se tehdään merivedestä, joten siinä on pieni sivumaku. Pulloveden roudaaminen saattaa alkaa ärsyttää jossain vaiheessa.

x liikennekulttuuri – ei ole todellakaan pahimmasta päästä, mutta kyllä täällä tööttäillään ja kiihdytellään vähän eri malliin kuin Suomessa.

1 rakentamisen laatu – moni asia on vähän sinne päin, muun muassa edellisessä postauksessani oleva hissinnappien kuva kertonee kaiken. Emme todellakaan aio ryhtyä täällä minkäänlaiseen rakennusprojektiin tai isompaan remonttiin.

1 lämpimät lattiat.

Susanna

0

Yllätys, yllätys!

Elämä uudessa maassa on ärsyttänyt yllättävän vähän. Ne asiat, joiden oletin olevan eri lailla tai huonommin kuin Suomessa, ovat ainakin toistaiseksi osoittautuneet kupliksi – ja ne ovat puhjenneet.

Mulla nimittäin oli vahva olettamus, että täällä säädetään, on byrokratiaa, asiat eivät etene, sovitut asiat eivät pidä… siis sellaista vähän mañana-meininkiä, joka ainakin stereotypioissa kuuluu välimerelliseen meininkiin.

Iloisia yllätyksiä ovat olleen esimerkiksi:

Ennen varsinaista muuttoamme, vuokranantaja hoiti asuntoon loppusiivouksen. Siivoojat tulivat tunnin etuajassa.

Samana päivänä meille ilmoitettiin myös, että ilmalämpöpumppujen putsaajat tulevat klo 11-13 välissä – jo kahden tunnin aikaikkunan antaminen yllätti, saati se, että miehet tulivat tasan klo 11 ja hoitivat homman tunnissa.

Olimme edellisenä päivänä käyneet ostamassa sängyn hiukan hädissämme ja oletuksella, ettei onnistu nopea toimitus. Myyjä lupasi sängyn kuitenkin seuraavaksi iltapäiväksi, ja sieltähän se saapui.

Vuokraisäntämme handyman kävi paikkailemassa muutamia kohtia asunnosta ja muun muassa siirtämässä pistorasiaa. Sekin sovitusti ja ajallaan, mutta hän joutui lähtemään tarvikeostoksille – niinpä minä, suomalaiseen remonttireiskaan tottuneena ajattelin, ettei sitä miestä enää sinä päivänä näy. Mutta hän tuli tunnin päästä takaisin ja hoiti sovitut hommat loppuun.

Myös tilaamamme sohvan toimitukselle annettiin kahden tunnin aikaikkuna, ja se piti hienosti.

Kaikki tapaamiset ovat alkaneet minuutilleen. Ja kaikkialla on käynyt pankkikortti.

Joo, tiettyjen asioiden hoitaminen on edelleen hankalaa – esimerkiksi vesilaskun saaminen on kuulemma niin monimutkaista, että vuokraisäntämme hoitaa ne vuokralaistensa hermojen säästämiseksi ja hän laskuttaa sitten vuokralaisiaan.

Mutta onhan niitä outojakin yllätyksiä. Esimerkiksi ruokakaupat ovat pääsääntöisesti kuin Squid games -sarjasta: kuka löytää ensimmäisenä kynsilakanpoistoaineen ja kynsiviilan! Ne eivät nimittäin todennäköisesti ole lähelläkään toisiaan. Eilen bongasin kaupassa hyllyn, jossa vierekkäin olivat kondomit ja kumihanskat. Varmaan jonkun mielestä loogista.

Mutta yllätykset pitävät mielen virkeänä, ja ovat sopivassa määrin varmasti tämän maastamuuttamisen suolakin.

Susanna

Meidän hissi. Miedän talossa on neljä kerrosta.
Kesäkelit ovat olleet iloinen yllätys!

0

Uusi alku

Tämä postaus aloittaa blogissa uuden kauden, tai vähintäänkin täysin uuden näkökulman: katson nyt maailmaa uudesta, maastamuuttajan näkökulmasta. Muutimme miehen kanssa vähän ennen vuodenvaihdetta Kyprokselle, jossa kirjoitan nyt tätä työhuoneessa, jossa on kaksi pöytää ja kaksi tuoli – eikä mitään muuta. Ja sekin on enemmän kuin valtaosassa kodistamme, sillä muuttokuormamme matkaa kontissa kohti Kyprosta.

Miksi muutto? No, olemme olleet miehen kanssa yhdessä 20 vuotta ja niin kauan kuin muistan, olemme haaveilleet asuvamme paikassa, jossa olisi palmuja eli valoa ja lämpöä. Täällä on – nyt talven kylmimpänä aikanakin päivälämpötilat ovat nousseet jopa 20 asteeseen. Aurinko nousee vähän ennen seitsemää, joten herään ilman herätyskelloa, mikä tekee heräämisestä lempeän luonnollista. Aurinko laskee viideltä, joten työpäivinä ei iltaisin pysty valosta nauttimaan, paitsi tietysti juomalla vaikka kahvit parvekkeella.

Miksi Kypros? Kypros oli kieltämättä vähän musta hevonen, sillä olemme opiskelleet sekä espanjaa että portugalia. Mutta miksipäs ei: täällä on hyviä golf-kenttiä ja pohjoismaisia golf-matkailijoita, joten miehelläkään ei tule aika pitkäksi. Tänne on Suomesta suoria lentoja melkein ympäri vuoden ja tähän kotikaupunkiin, eli Pafokselle pääsee suoraan Tallinnasta kaksi kertaa viikossa ympäri vuoden. Ja Tallinnasta ei ole kuin lyhyt matka Helsinkiin.

Miksi nyt? Miksikäs ei? Emme me tästä nuorru ja elämänmuutosten tekeminen on tässä isässä, jos ei helppoa, niin ainakin helpompaa kuin vanhempana. Töitä pystyy tekemään nykyään melkein mistä vaan, ja samalta aikavyöhykkeeltä se on erittyisen helppoa.

Toistaseksi pari viikkoa täällä on mennyt ihmetellessä ja uuteen kotiin perusasioita hommatessa, sänkykaupoille ryntäsimme ihan ensimmäisenä, nyt meillä on imurikin. Elämme nyt kontin saapumiseen asti hyvin askeettisesti, mutta matkailuautossahan siihen jo totuimme, että vähälläkin tulee toimeen.

Uusi kotimme on ihana kaupunkikoti, jossa on valtaisa terassi – etsimme joko pientä pihaa tai isoa parveketta, sillä täällä ulkona oleminen on ympärivuotista, joten siihen kannattaa satsata.

Jos haluat seurata elämäämme ja asettumistamme Kyprokselle, pistä blogi ja IG-tilini Priimaapukkaa seurantaan.

Varmasti kaikenlaisia tunteita tähän liittyy jossain vaiheessa, mutta se kuuluu elämään.

Susanna

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑