Viime päivinä Pafoksella on ollut kylmä. Ainakin paikallisten mielestä. Viime perjantai oli ilmeisesti kylmin päivä kahteen vuoteen – me istuimme viikon päätteeksi aurinkoisella terassilla viinilasillisella, ja minulla oli neulepaita päällä! Mutta tuulisina ja pilvisinä päivinä minäkin olen tuntenut, että täällä on talvi.

Koko tammikuu oli lämmin, yllättävän lämmin jopa. Päivälämmöt pyörivät 18-21 asteessa, mikä tarkoitti sitä, että aurinkoisena päivinä (joita useimmat olivat) tarkeni ulkona kesämekossa tai t-paidassa ja shortseissa. Illalla piti laittaa neuletakki sen mekon päälle, mutta takkia en ole pitänyt täällä vielä kertaakaan. Enkä ilmeisesti ihan äkkiä pidäkään, ellen tuonne vuorille lähde näin kylmimpään aikaan.

Kylmä on kyproslaisille kylmää – paikalliset tunnistaa siitä, etteä heillä oli tammikuussakin toppatakit päällä, tai vähintään toppaliivi. Kylmyys on täällä myös jotain, mitä ihmetellään. Tammikuussa paikalliseen ”Rustaan” ilmeistyivät rattikelkat ja pulkat myyntiin. Minua kesämekossani ne naurattivat ja ajattelin, että toivossa on hyvä elää… mutta nythän Troodos-vuorella on lunta ja laskettelukeskuskin on auki. Paikalliset lähtevät sinne ihmettelemään lunta!

No, kylmyyttä ei kestä kauan, sillä ensi viikonloppuna lämmöt nousevat 19 asteeseen. Ja maaliskuussa mennään jo kesälämpöihin, vaikka illat saattavat olla vielä viileitä. Eli kovin monta kylmää päivää ei enää ehdi tulla.

Itselläni on kuitenkin käynnissä villasukkatehdas, sillä paikalliset kylmät kivilattiat pitävät huolen siitä, että täällä on todella minunkin mielestäni kylmä, nimittäin sisällä.

Susanna

Saatiin tällä viikolla vihdoin ns. yellow slip, eli oleskelulupa. EU-kansalaiselle se oli kohtuullisen suoraviivainen operaatio, mutta suoraviivaisuus on suhteellista. Kyllä siihen kaikenlaista dokumenttia tarvittiin ja lopulta visiitti paikalliseen maahanmuuttovirastoon, jossa tarkistivat passimme ja ottivat kuvat meistä muistoksi.

Mutta nyt kun se paperisota on käyty, voidaan sitten asua maassa vaikka loppuelämämme, jos siltä tuntuu.

Se onkin hyvä, sillä muuttokuormaamme lukuunottamatta asettuminen kodiksi on jo hyvässä vauhdissa. Miehellä on täällä jo kohtuullisen aktiivinen expat-kaveriverkosto, johon olen itsekin jo osaan saanut tutustua.

Viime viikonloppuna olimme lounaalla myös suomalaispariskunnan kanssa ja ensi viikolla tapaan kahvien merkeissä suomalaisnaisen, joka on perustanut Facebookiin Kyproksella suvien suomalaisten verkoston.

Vaikka ajatus siitä, että täällä viettäisi aurinkorannikon tapaan elämää vain muiden suomalaisten kanssa, syöden suomalaisia ruokia ja kuunnellen Mattia ja Teppoa tuntuu itselle vieraalta, on mukava, että täältä löytyy ainakin kourallinen suomalaisiakin. Yhteinen kokemus uuteen maahan muuttamisesta yhdistää aina expateja ja kun juuret ovat Suomessa, on entistä helpompi löytää yhteisiä aiheita.

Myös kreikan kielen opiskelu on alkanut, mutta etenee hitaasti. Kaikki puhuvat niin hyvin englantia, ettei kreikkaa oikeastaan välttämättä tarvitse. Toki olisi kiva ymmärtää katukylttejä, joista osa on vain paikallisilla kirjaimilla ja ainakin yleisimmät tilanteet hoitaa paikallisella kielellä.

Mutta σιγά σιγά” (sigá sigá), kuten paikalliset sanovat vähän asiaan kuin asiaan.

Susanna