Pafoksella tapahtuu

Useimmat suomalaiset tunnistavat Pafoksen yhdestä asiasta: Esa Saarisen Pafos-seminaarista. Jee, Pafos on maailmankartalla siis jossain.

Useimmille suomalaisille Pafos ei Esa Saarisen lisäksi sano juuri mitään. Jos suomalainen tulee Kyprokselle lomalle, hän todennäköisesti lähtee Ayia Napan tai Protaráksen suuntaan, sillä sinne suurin osa lomamatkoista suuntautuu.

Itseni yllätti heti ensipuraisulla se, että Pafos on oikea kaupunki. Täällä on elämää ympäri vuoden, ja se merkitsee sitä, että iso osa ravintoloista ja kaupoista on myös auki talvellakin. Omien havaintojeni mukaan vain muutama ravintola ja osa ns. turistikrääsää myyvistä kaupoista menee kiinni talvikuukausiksi, eivätkä nekään kaikki – sillä täällä on turisteja myös talvella. Osa rannan hotelleista menee kiinni, ja remontit tehdään silloin. Mutta täällä asuvan näkökulmasta mikään ei muutu talvella, ihmisiä on liikkeellä. Paikka elää.

Pafoksen väkimäärä vaihtelee vähän eri lähteiden mukaan, ja täsmällistä lukua on vaikea saada, sillä Pafos on sekä kaupunki että alue. Kaupungissa asukkaita on noin 35 000. Suomen kaupungeista samaa kokoluokkaa ovat siis Rauma, Lohja ja Kokkola.

Kyseessä on siis pikkukaupunki. Täällä onkin pikkukaupungin parhaat puolet: ei suuria ruuhkia, turvallista (koko Kypros on kyllä turvallinen), kävellen ottaa haltuun varsin ison osan kaupungista ja baarikatua lukuun ottamatta tämä ei ole mikään bailausmesta.

Mutta Pafos on myös iso kaupunki. Kiitos turismin ja tänne muuttavien ulkomaalaisten, paikan palvelutarjonta on huikeasti suurempi kuin koko antaisi ymmärtää. Esimerkiksi erilaisia tapahtumia on koko ajan: tänä viikonloppuna esimerkiksi Pafos Street food festival, jossa piipahdimmekin perjantaina. Pafoksen futisjoukkue voitti juuri koko Kyproksen mestaruuden ja karsii nyt Mestareiden liigaan.

Täällä riittää siis pikkukaupungiksi varsin paljon tekemistä, kokemista ja näkemistä.  

 Tein mielenkiinnosta vertailua vastaavankokoisten Suomi-kaupunkien kanssa tekoälyä hyödyntäen (mahdolliset virheet siis sieltä, saa oikaista):

Ravintoloiden määrä

Kokkola noin 40-60 ravintoaa

Lohja noin 50-70 ravintolaa

Rauma 50-80 ravintolaa

Pafos yli 600 ravintolaa

Yli miljoona euroa hintaisten, myynnissä olevien asuntojen määrä

Kokkola alle 10 kpl

Lohja alle 20 kpl

Rauma alle 20 kpl

Pafos 200-500 kpl

Mitä tästä kaikesta voi sitten päätellä? Kaikki asiat eivät ole tilastoista pääteltävissä, mutta se, että alue on vetovoimainen turistien, mutta myös meidän kaltaistemme pysyvästi maahan muuttavien mielestä tuo työtä, toimentuloa, mahdollistaa palveluita ja hyvinvointia. Kun alueella menee hyvin, siitä syntyy positiivinen kierre, joka houkuttelee uusia palveluita käyttäviä ihmisiä ja ihmisiä, jotka ostavat asuntoja. Ja sen ansiosta alueella menee vielä paremmin. Toki tasapainoilu sen kanssa, ettei muutos tapahdu liian nopeasti ja sekä infra että alueen alkuperäiset asukkaat pysyvät vauhdissa mukana, on tärkeää.

Kääntöpuoliakin asialla varmasti on. Alueelle muuttavat ihmiset ovat nostaneet  todennäköisesti vuokria ja asuntojen hintoja, ja se saattaa ajansaatossa ajaa paikallisia parhaimmilta paikoilta sivumpaan ja herättää närää. Ainakaan toistaiseksi en kuitenkaan ole kuullut yhdenkään paikallisen valittavan asiasta tai suhtautuvan meihin mamuihin kielteisesti. Asumme myös itse keskellä paikallisia, joten tuntuma paikallisiin on heti, kun ovesta astuu pihalle.

Kypros on tehnyt monia asioita oikein, siltä ainakin näin vajaan puolen vuoden kokemuksella vaikuttaa.

Täällä on hyvä terveydenhoito, en  ole kuullut vielä kenenkään valittavan palveluiden saatavuudesta tai laadusta – useimpien muualta muuttaneiden mielestä se on parempi kuin lähtömaassa.

Huonoja puoliakin toki on, niin kuin kaikkialla. Mutta toistaiseksi näin auringon paistaessa, lämpötilan ylittäessä jatkuvasti päiväsaikaan 23 astetta (nyt kolmisenkymmentä) näen tässä paikassa paljon sellaista, että tätä voi hyvällä syyllä kutsua kodiksi.

Susanna

Maailman kauhein loma – minulle

Tämä blogaus sai inspiraation taannoin, kun ystäväni oli täällä käymässä. Istuimme rannalla, katselimme merelle, aurinko paistoi. Mutta. Merellä pörräsi pari vesijettiä, jotka pyörivät ja pärisivät siinä edessä suuntaa, ja mielestäni myös mieltä, vailla. Rannan rauha oli kaukana.

Kysyin ystävältäni, olisiko vesijetillä ajaminen hänen mielestään kivaa. Ei kuulemma hänestäkään. Kaikki pörinä ja pärinä vailla määränpäätä oli hänestäkin vain turhaa melua (ja saastetta) maailmaan.

Mietiskelin siinä sitten itsekseni, että ihmeellisen erilaisia me ihmiset olemme. Joku pitää nimittäin siitä päristelystä niin paljon, että on valmis siitä maksamaankin, kun itse en tekisi sitä, vaikka joku maksaisi. Minulle se ei olisi kiva ja rentouttava lomapäivä, päinvastoin.

Mietiskelin, millainen loma olisi minusta kauhea. Tässä muutamia, jotka tulivat mieleeni.

Läpeensä ohjelmaa täynnä oleva loma, jossa loma on suoritus. Erikoisjoukot, lomaedition. Aamulla ylös, nopea aamiainen, liikkeelle, nähtävyyksiä nähtävyyksien perään, hätäsämpylät jossain huoltoasemalla, että jaksaa taas katsoa seuraavan kirkon, kävellä seuraavalle vesiputoukselle tai katsella joonialaisia pylväitä toinen toisensa perään. Illalla hotellille, pikasuihku ja syömään lähimpään turistijuottolaan, koska pidemmälle ei jaksa. Loma, jonka jälkeen tarvitsee loman.

Läpeensä ohjelmaton loma, jonka ainoa tarkoitus on ruskettua. Hotellialueelta ei poistuta, koska se on vaarallista tai koska kaikki pystysuuntainen liike on pois vaakasuuntaisesta olotilasta ja ruskettumisesta. Loma, jonka ainoa mahdollinen tekeminen olisi joko lukemista, tai vielä todennäköisemmin järjetöntä somen pläräilyä. Maasta näkisi oikeasti vain sen verran kuin matkalla lentokentältä hotellille ja takaisin on mahdollista nähdä.

Kukkaroloma, jossa ihan kaikki tekeminen ja kokeminen on maksullista. Vuokrataan vesijettiä, moottorikelkkaa, mennään huvipuistoon ja vesipuistoon tai osallistutaan koko päivän bussiretkelle. Aina pahempi, jos maksullinen tekeminen tapahtuu isoissa ihmislaumoissa, edellyttää jonottamista, sisältää moottorien pärinää ja epämiellyttävän äänekkäitä ja yli-innokkaita turisteja (awesome!).

Kukkaroton loma, jossa matkaa tehdään minibudjetilla sniiduillen. Kaikki elämykset ovat joko halpoja tai ilmaisia, koska se kuuluu konseptiin. Matkustetaan reppu selässä yöjunassa, ei nukuta, eikä paljon syödäkään, ollaan likaisissa vaatteissa, haistaan pahalta ja tuliaisiksi tuodaan lutikoita. Lopulta ollaan niin väsyneitä ja nälkäisiä, että riidellään matkaseuran kanssa.

Millaisia minun unelmalomani sitten ovat? Ne ovat kumma kyllä aika lailla yhdistelmä tuosta kaikesta.

Unelmalomani päivä on seuraavanlainen:

Herään sitten, kun huvittaa, todennäköisesti ja toivottavasti klo 7-8 maissa

Vanun sängyssä niin pitkään kuin huvittaa, todennäköisesti alle tunnin

Syön kiireettömän aamiaisen,

Odottelen, että mies nousee, joten ehdin hyvin esimerkiksi neuloa tai lukea

Noin klo 11 lähdemme liikkeelle tekemään jotain – tekeminen voi olla maksullista, maksutonta, suunniteltua tai päämäärätöntä törtsimistä

Noin klo 13 alamme etsiä hyvää lounaspaikkaa – tämä on tärkeää!

Noin klo 14-17 eli lounaan jälkeen voimme jatkaa suunniteltua tai suunnittelematonta tekemistä, tulla lepäämään hotellille, mennä uimaan, pelaamaan tennistä, kuntosalille, kävelylle, ottamaan aurinkoa. Tämän vaiheen yleisin puheenaihe on myös se, missä syödään illalla.

Noin klo 17 alkaa illallisen odotus, tässä vaiheessa viimeistään päivän tempo hiljenee

Noin klo 20 mennään syömään

Noin klo 22 mennään nukkumaan

Unelmapäivän ohjelmassa voi olla esimerkiksi 1-2 nähtävyyttä, yksi liikunnallinen tekeminen (se voi olla sitä kävelyä ympäriinsä), yksi rentoutumishetki altaalla tai rannalla, yksi intoverttihetki esimerkiksi kutomisen tai lukemisen parissa, paljon miehen  kanssa käsi kädessä kävelemistä, hyvät ruoat ja viinit ja lämpöä yli 24 astetta.

Millainen on sinun kauhujesi loma?

t. Susanna

Esimerkki lomapäivän nähtävyydestä: graffitiseinä Hongkongissa.
Esimerkki liikunta-aktiviteetista: patikointi Mallorcalla.
Esimerkki oleilusta: parvekkeella loikoilua Hua Hinissä.
Esimerkki nautiskelusta: viininmaistelua Uudessa-Seelannissa.
Esimerkki lomasta, jossa kaikki muu osui nappiin, paitsi sää. Annetaan se Islannille anteeksi.

Kesä saapui

Saavuimme Kyprokselle ennen vuodenvaihdetta, eli vuoden kylmimpään aikaan. Tammi- ja helmikuu ovat tilastollisesti kylmimmät kuukaudet täälläkin. Odotin, että villapaidalle olisi joskus käyttöä ja vähintään sormikkaat pitäisi laittaa iltasella käsiin. En ole koskenutkaan…

En tiedä, johtuivatko alkuvuoden lämmöt siitä, että Suomesta muuttamisen jälkeen kaikki tuntui lämpimämmältä vai siitä, että tammikuu oli poikkeuksellisen lämmin. Yhtä kaikki, tammikuussa söimme aamiaista lähes joka aamu ulkona ja päivisin liikuin t-paidassa, illaksi laitoin collegepaidan tai neuletakin päälle. Lämmöt olivat päivisin 19-21 astetta, mutta auringon laskiessa noin viiden-kuuden maissa toki viileni nopeasti.

Oikeastaan koko talvena on mielestäni ollut viileää vain kahden viikon verran. Silloin päivälämmöt ovat olleet 12-15 astetta, öisin laski reippaastikin alle 10 asteeseen. Ja täällä se merkitsee sitä, että sisällä oli viileää. Muutamana aamuna oli työhuoneessani 8 astetta.

Paikallisten mielestä on toki ollut talvi. 18 asteessa saattoi nähdä koirillakin toppatakin päällä, lapsilla pipot ja toppahanskat ja aikuisilla vähintään toppaliivin. Kaikkeen tottuu. Ja sen on huomannut nyt kesän korvalla, kun lämpötila on noussut välillä yli 30 asteeseen, ja välillä ottanut takapakkia 22 asteeseen. 24 asteessa tuntuu tuulen kera itsestä siltä kuin takatalvi olisi tullut.

No nyt näyttää kuitenkin siltä, että kesä on tullut paikallistenkin mielestä. Päivälämmöt ovat vähintään 24 astetta ja yölämmötkin hiipivät lähelle 20:ta asetta astettakin rikki.

Heitin jo pääsiäisenä talviturkin Välimereen, sen jälkeen olen pulahdellut noin kerran viikossa. Vesi on vielä viileähköä, 19-20-asteista, mutta nousee tilastojen mukaan vajaan asteen viikossa.

Talvi meni siis täälläkin, ja täytyy sanoa, että kiitos auringon, selvisin tällä kertaa täysin ilman kaamosuupumusta. Oma osuutensa on kuitenkin tietysti myös sillä, että uudessa paikassa on riittänyt nähtävää ja paikalliset sosiaaliset verkostot ovat kyllä todella aktiivisia. Ihmisten tapaaminen on täällä niin helppoa ympäri vuoden, kun voi mennä patikoimaan, pelaamaan padelia, golfaamaan, terassille tai virittää grillin vaikka keskellä talvea.

Mutta nyt on kesä, ja nautitaan siitä, vaikkei se täällä ihan heti lopukaan.

Susanna

Meidän terassilla on pystynyt ottamaan aurinkoa koko talven, se on sen verran suojainen.
Talven kylmin viikko.

Pääsiäisvaatetus.

Kevät on täällä ihanaa aikaa, kun kaikki kukat kukkivat ja on vihreää.
Kukkien kanssa kotia kohti.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑