Vuosi Kyproksella – top 12

Kun muutimme aika tasan vuosi sitten Kyprokselle, en tiennyt Kyproksesta, saati sitten Pafoksesta juuri mitään. Ensivaikutelma oli ollut hyvä, ja päätimme luottaa siihen ja muiden tänne muuttaneiden suosituksiin. Mielessäni Kypros oli lähinnä aurinkoa ja merta. Elämä täällä antoi kaiken sen – ja paljon enemmän.

Vuosi Kyproksella on muuttanut minua, tai opettanut ainakin katsomaan ympärilleni uusin silmin. Elämä uudessa kotimaassa on arkea, ja täällä siinä arjessakin on auringon kultareunus.

Tässä vuoden top 12.

1. Pafos – kotikaupunki, joka vei sydämen

Pafos on sopivan kokoinen, helppo ja lämminhenkinen kaupunki, jossa meri on aina läsnä. Kävelyt rantapromenadilla, kahvi satamassa ja kaikki lähellä – Pafos on oikea kaupunki, pieni, aktiivinen ja yhdistelmä arkista elämää ja lomatunnelmaa.

2. Viinitilat – erityisesti Vasilides ja Tsangarides

Kypros yllätti viinillään. Vasiides Winery hurmaa maisemillaan ja laadullaan (kuohuviiniä!) ja Tsangarides taas mutkattomalla tunnelmallaan ja perinteillään. Viinitilavierailut eivät ole olleet vain maistelua, vaan kokonainen elämys: tarinoita, historiaa ja kiireetöntä aikaa viiniköynnösten keskellä. Tiloja riittää maisteltavaksi onneksi ensi vuodellekin.

3. Patikointimahdollisuudet ympäri saarta

Kypros ei ole pelkkää rantaa – se on myös vuoria, rotkoja ja metsäreittejä. Aphrodite Trail, Adonis Trail, Troodoksen vuoristo… Patikointi tuo vastapainoa rantaelämälle ja on avannut saaren aivan uudesta kulmasta.

4. Rannat, jotka eivät kyllästytä

Venus Beach, Coral Bay, Lara Beach ja Latchi. Täältä löytyy hiekkarantoja ja pieniä poukamia. Uidessaan voi nähdä merikilpikonnia, ja kaikkein onnekkaimmat myös delfiinejä. Rannat eivät olleet minulla vain uimista varten, vaan paikkoja olla, hengittää ja katsella horisonttia.

5. Ruoka – yksinkertaista ja täydellistä

Meze, grillattu halloumi, tuoreet salaatit, sitruuna, oliiviöljy. Kyproslainen ruoka on parhaimmillaan yksinkertaista, mutta täynnä makua. Ravintolakulttuuri on rentoa, ja usein paras ateria löytyy paikasta, joka ei ole turistifiiliksellä pilattu.

6. Kivat pikkukylät

Kyproksen sydän löytyy pienistä kylistä. Kapeita kujia, kivitaloja, hiljaisuutta ja paikallista elämää. Sellaisia paikkoja, joissa aika tuntuu pysähtyvän ja kahvi nautitaan ilman kiirettä.

7. Läheisten visiitit

Vuoden kohokohtia on aina ollut se, kun ystävät ja perhe ovat tulleet kylään. Kypros on saanut uuden merkityksen, kun sen on nähnyt toisten silmin – jaettuna. Yhteiset retket, pitkät illalliset ja muistot, jotka jäävät elämään.

8. Paikalliset kissat

Niitä on kaikkialla – ja ne kuuluvat Kyprokselle. Rantakissat, kyläkissat, ravintolakissat. Jokaisella oma persoonansa.

9. Vuodenajat ilman talvea

Talvikin oli viime vuonna lempeä. Aurinkoisia päiviä riitti, lämpö pääosin 20 tienoilla. Talvisateiden ansiosta vihreämpi luonto houkutti patikoimaan ja terassille työviikon päätteeksi. Täällä ei tarvitse käpertyä neljän seinän sisään!

10. Hitaampi elämäntyyli

Kyproksella ei hosuta. Kaikki järjestyy – joskus hitaammin, mutta aina jotenkin. Se on opettanut kärsivällisyyttä ja läsnäoloa.

11. Luonto lähellä arkea

Merimaisemat, auringonlaskut, kukkivat kedot ja vuoristomaisemat olivat osa arkea, eivät vain lomaa. Luonto on jatkuvasti läsnä, vaikka parvekkeelle asettuneiden rukoilijasirkkojen muodossa.

12. Vuosi, joka muutti perspektiiviä

Vuosi Kyproksella ei ole ollut vain paikka, vaan kokemus. Se muutti tapaani ajatella ajasta, arjesta ja siitä, mikä on oikeasti tärkeää.

Susanna

Kuinka yllättävän kevyesti kaikki lopulta loksahti paikoilleen

Jos joku olisi vuosi sitten kysynyt, miltä elämä toisessa maassa maistuu vuoden kuluttua, olisin luultavasti vastannut jotakin epämääräistä: “No… varmaan ihan hyvää, mutta kai siinä omat haasteensa on.” Ja onhan niitä ollut – toki. Mutta kun nyt käännän katseen taaksepäin, huomaan ennen kaikkea yhden asian:

Tämä koko touhu on ollut yllättävän helppoa.
Sellaisella tavalla, joka tuntuu melkein epäilyttävältä – kunnes muistaa, miksi.

1. Se tärkein selkäranka: puolison tuki

Muutto sujuu kummasti, kun vieressä on ihminen, joka kantaa, järjestää, hoitaa, sopeutuu ja nauraa kanssasi niille oudoille tilanteille, joissa huomaat taas kerran, ettei jokin asia hoidukaan ihan niin kuin Suomessa: vilkun sijaan laitetaan auton ikkunasta käsi pihalle ja tilaamaasi pakettia ei voida toimittaa kotiin asti, koska kuski on hukassa.

2. Läheiset, jotka eivät jääneet vain taustakuvaksi

Suurin pelkoni ennen muuttoa oli, että elämä Suomessa alkaisi vyöryä ohitseni kuin elokuva, johon minulla ei enää ole lippua. Mutta niin ei käynyt.

Läheiset ovat tulleet käymään, täyttäneet kotimme naurulla ja suomalaisilla tuliaisilla, ja muistuttaneet, että etäisyys on kilometrejä – mutta yhteys on yhteydenpitoa ja tunnetta.

Ja toisaalta: mahdollisuus itse piipahtaa Suomessa on ollut iso juttu. Reissut ovat olleet kuin pieniä huoltotaukoja, jolloin on saanut tankata rakkautta ja kahvitella ne kasvotusten käydyt WhatsApp-keskustelut todeksi.

3. Oman porukan löytäminen

Sanotaan, että aikuisena ystävien saaminen on vaikeaa. Ehkä joskus, mutta ei täällä.

Kyprokselle on muodostunut sosiaalinen verkosto, joka on ollut yllättävän aktiivinen, lämmin ja helposti lähestyttävä. Ihmisiä, joiden kanssa jaetaan arkea ja kokemuksia, ja joille voi lähettää viestin: “Hei mennäänkö rannalle töiden jälkeen?” – ja hetken päästä ollaankin jo menossa.

Se on arvokkaampaa kuin osasin ennakkoon kuvitella.

4. Turva siitä, että työ on tuttua

Isoa muutosta keventää hurjasti se, ettei kaiken tarvitse muuttua. Tuttu työ ja työyhteisö ovat olleet kuin ankkuri uudessa ympäristössä: oli jotakin pysyvää ja tuttua, joka toi rytmin päiviin.

5. Ilmasto ja kulttuuri, jotka ottivat vastaan kuin vanhan ystävän

On tietenkin helppo rakastua aurinkoon. Mutta vielä tärkeämpää on ollut se, kuinka helppo kulttuuri täällä on – rento, lämmin, vieraanvarainen, ja silti jollain tavalla pohjoismaiselle helposti lähestyttävä.

Kyproksella ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin on.
Täällä on tilaa hengittää, olla rauhassa, ja solahtaa hiljalleen siihen omaan Kypros-rytmiin.


Asettuminen ei ollutkaan projekti – se oli prosessi

Vuoden jälkeen en koe “muuttaneeni ulkomaille”. Koen tulleeni kotiini.

Kaikki on ollut helpompaa kuin osasin odottaa, ei siksi että se olisi ollut vaivatonta, vaan siksi, että olen saanut kantaa tätä muuttoa yhdessä – puolison, läheisten, ystävien, työn ja tämän lempeän saaren kanssa.

Ja ehkä se on se kaikkein suurin oivallus:
koti ei synny maantieteestä, vaan ihmisistä ja tunteesta, että kuuluu johonkin.

Ja siihen tämä vuosi on ollut aika hyvä.

Sussu

Koti. Melkein kahden kuukauden ajan se oli hyvin pelkistetty, sillä odottelimme konttia helmikuun loppuun asti. Meillä oli kolme matkalaukkua, golf-bägi, vierashuoneen sänky ja parvekekalusteet. Muutama lautanen ja kuppi,
Tammikuussa söin aamupalan joka aamu terassilla. Lämpöä päivisin keskimäärin 18-21 astetta, ja suojaisella terassilllamme hellelukemat.
Patikoinnista on täälläkin tullut mukava viikonloppuharrastus.
Golfia voi pelata ympäri vuoden, tosin heinä-elokuussa auto on ainakin 18 reikää pelattaessa suositeltava.
Villapaitojen sijaan olen kutonut lähinnä toppeja.


Takillekin on ollut käyttöä – Suomi-visiiteillä.
Meille muutti myös kaksi kyproslaista kissanpentua.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑