Kategoria: koti

Kontti kotiin

Kauan odotettu muuttokonttimme saapui Pafokselle noin kaksi viikkoa sitten. Viikko hillitöntä muuttolaatikoiden purkua ja tavaroiden paikoilleen laittamista, mutta nyt se on tehty. Meillä on täällä oikeasti koti.

No, pientä säätöä on vielä: pari valaisinta pitää asentaa kattoon, muutamia tavaroita vielä kellariin, kunhan eläintensuojeluyhdistys hakee sinne viikatut pahvilaatikot pois. Ja työhuoneen kaappeja pitää järjestellä vielä vähän, mutta päällisin puolin koti on valmis.

Ja kiva siitä tuli, vaikka itse sanonkin.

Meidän kodissa punaisen maton paikka on joko ruokailutilassa, olohuoneessa tai terassilla, joka tapauksessa siten, että eteen avautuu merinäköala.

Tässä kotimme kirjallisessa muodossa (kuvia alempana):

Sisään tullaan suoraan ruokailutilaan, sillä täällä ei välttämättä asunnoissa ole erillistä eteistä. No, takkeja ei juuri tarvitse eikä kenkiäkään tarvitse ottaa ainakaan kuran vuoksi pois jalasta, vaikka suomalaisina toki niin teemme. Pieni kenkäsäilytystila on siis sisääntulon yhteydessä.

Ruokailutilassa on iso (ja painava) ruokapöytä, joka on ostettu täältä. Sen vieressä on takka. Ruokailutilan senkin päälle tulee taidetta, kunhan saadaan kehystämöstä.

Sisääntulon vasemmalta puolelta on käynti keittiöön, joka ei ole suurensuuri, mutta saimme sen yhteyteen Ikea-lipastomme, joissa on lisää säilytystilaa. Pitkästä aikaa meillä on erillinen keittiö, joten saa nähdä, miten siihen tottuu. Keittiön takana on pieni lasitettu ”parveke”, joka on kodinhoitohuone. Siellä on pesukone, kaappi pesuaineille, siivousvälineet ja kierrätyskeskus.

Sisäänkäynnin oikealta puolelta löytyy meidän makuuhuoneemme, josta pääsee suoraan terassille. Makuuhuoneen yhteydessä on myös kylpyhuone, ei ihan en-suite, mutta melkein. Makkari on etelään, joten se on erittäin valoisa, ja katsotaan, kuinka kuuma siitä tulee… voi olla, että kesäisin muutamme vierashuoneeseen.

Ruokailutilasta avautuu myös olohuonetila, jossa uutta on sohva ja matto, muut tavarat roudattiin Suomesta. Ruokalutilassa on myös takka, jossa tulee tuskin polttettua puita valtavasti, mutta sinnehän voi laittaa biotakan tunnelman vuoksi.

Ruokailutilan päästä avautuu ovi, jonka takaa löytyy kolme huonetta: vierashuone, kylpyhuone ja iso työhuone, joka toimii tarvittaessa myös vierasmajoitukseen.

Vierashuoneessa kaikki on uutta, koska se oli meidän makkari ennen kuin oma sänkymme saapui. Sielllä olevissa kaapistoissa säilytämme myös muun muassa petivaatteita.

Kylpyhuone on ns. minun kylppärini. Kylpyhuoneissa ei ole paljon säilytystilaa, joten katsoimme parhaaksi jakautua, mikä toimiikin ainakin toistaiseksi ihan hyvin.

Työhuone on oikeastaan kahden pienemmän makkarin yhdistelmä, joten pystyimme jakamaan tavarat miehen puolelle ja minun puolelle. Koska minä teen meistä enemmän töitä siellä, niin sain valita sen puolen, josta on käynti myös pienelle parvekkeelle. Työhuoneessa on myös paljon kaappeja, joten lankasäilytykselle on riittävästi tilaa!

Siinä siis asuntomme lyhyesti. Luksusta on terassi ja näköala, muuten asunnossa ei ole mitään ihmeellistä, mutta se tuntuu kyllä meidännäköiseltä. Ja kuten jollekin luonnehdin: tavoitteena oli mid-century modern meets boho meets scandinavian -tyylinen kokonaisuus ja aika lailla se siltä tuntuu.

Vielä seinille kehystettävänä olevat taulut, makuuhuoneeseemme uusi valaisin ja sitten alkaa olla tämä muutto taputeltu. Huh.  

Susanna

Näkymä ”eteisen” suunnasta.

Olohuone. Sohva on minusta kiva.
Näkymä eteisen suunnasta.
Mun työhuone.
Makuuhuoneesta pääsee terassille.

0

Odottavan aika on pitkä

Olen hyvästellyt meidän tavarat vähän ennen joulua, kun Victor Ek paketoi ne ja laittoi konttiin odottamaan kuljetusta kohti Kyprosta. Kyprokselle saavuin kahden matkalaukun kanssa.

Vaikka olemme toki ostaneet monia tavaroita tänne uuteen kotiin, olemme kuitenkin pitäneet koko ajan mielessä sen, että meille on tulossa kontillinen tavaroita. Olemme siis ostaneet vain aivan välttämättömiä tavaroita tai sellaisia, mitä kontissa ei ole tulossa – kuten terassikalusteita ja sohvan.

Kontin matka Suomesta Kyprokselle on kestänyt kauan, mutta nyt loppu häämöttää. Tavarat ovat itse asiassa juuri saapuneet Limassoliin, ja paikallinen muuttofirma tuo ne meille alkuviikolla.

Ja sitten alkaa muuton hauskin osuus: uuden kodin järjestely. Ainoa huono puoli on se, että se ajoittuu juuri siihen, kun siskoni on meillä kylässä. Tai no, en tiedä onko se meidän kannalta huono puoli, sillä lisäkädet ovat kyllä tarpeen.

Ja vanhana järjestelyfriikkinä olen toki tehnyt jo ajat sitten suunnitelmat, minne tavarat menevät, joten toivon mukaan tavarat ovat kutakuinkin jiirissä viikon päästä.

Seuraavan päivityksen aikaan on siis ehkä jo jotain kuvamateriaaliakin siitä, miltä meillä näyttää. Kiinnostaako?

Susanna

0

Yllätys, yllätys!

Elämä uudessa maassa on ärsyttänyt yllättävän vähän. Ne asiat, joiden oletin olevan eri lailla tai huonommin kuin Suomessa, ovat ainakin toistaiseksi osoittautuneet kupliksi – ja ne ovat puhjenneet.

Mulla nimittäin oli vahva olettamus, että täällä säädetään, on byrokratiaa, asiat eivät etene, sovitut asiat eivät pidä… siis sellaista vähän mañana-meininkiä, joka ainakin stereotypioissa kuuluu välimerelliseen meininkiin.

Iloisia yllätyksiä ovat olleen esimerkiksi:

Ennen varsinaista muuttoamme, vuokranantaja hoiti asuntoon loppusiivouksen. Siivoojat tulivat tunnin etuajassa.

Samana päivänä meille ilmoitettiin myös, että ilmalämpöpumppujen putsaajat tulevat klo 11-13 välissä – jo kahden tunnin aikaikkunan antaminen yllätti, saati se, että miehet tulivat tasan klo 11 ja hoitivat homman tunnissa.

Olimme edellisenä päivänä käyneet ostamassa sängyn hiukan hädissämme ja oletuksella, ettei onnistu nopea toimitus. Myyjä lupasi sängyn kuitenkin seuraavaksi iltapäiväksi, ja sieltähän se saapui.

Vuokraisäntämme handyman kävi paikkailemassa muutamia kohtia asunnosta ja muun muassa siirtämässä pistorasiaa. Sekin sovitusti ja ajallaan, mutta hän joutui lähtemään tarvikeostoksille – niinpä minä, suomalaiseen remonttireiskaan tottuneena ajattelin, ettei sitä miestä enää sinä päivänä näy. Mutta hän tuli tunnin päästä takaisin ja hoiti sovitut hommat loppuun.

Myös tilaamamme sohvan toimitukselle annettiin kahden tunnin aikaikkuna, ja se piti hienosti.

Kaikki tapaamiset ovat alkaneet minuutilleen. Ja kaikkialla on käynyt pankkikortti.

Joo, tiettyjen asioiden hoitaminen on edelleen hankalaa – esimerkiksi vesilaskun saaminen on kuulemma niin monimutkaista, että vuokraisäntämme hoitaa ne vuokralaistensa hermojen säästämiseksi ja hän laskuttaa sitten vuokralaisiaan.

Mutta onhan niitä outojakin yllätyksiä. Esimerkiksi ruokakaupat ovat pääsääntöisesti kuin Squid games -sarjasta: kuka löytää ensimmäisenä kynsilakanpoistoaineen ja kynsiviilan! Ne eivät nimittäin todennäköisesti ole lähelläkään toisiaan. Eilen bongasin kaupassa hyllyn, jossa vierekkäin olivat kondomit ja kumihanskat. Varmaan jonkun mielestä loogista.

Mutta yllätykset pitävät mielen virkeänä, ja ovat sopivassa määrin varmasti tämän maastamuuttamisen suolakin.

Susanna

Meidän hissi. Miedän talossa on neljä kerrosta.
Kesäkelit ovat olleet iloinen yllätys!

0

Uusi alku

Tämä postaus aloittaa blogissa uuden kauden, tai vähintäänkin täysin uuden näkökulman: katson nyt maailmaa uudesta, maastamuuttajan näkökulmasta. Muutimme miehen kanssa vähän ennen vuodenvaihdetta Kyprokselle, jossa kirjoitan nyt tätä työhuoneessa, jossa on kaksi pöytää ja kaksi tuoli – eikä mitään muuta. Ja sekin on enemmän kuin valtaosassa kodistamme, sillä muuttokuormamme matkaa kontissa kohti Kyprosta.

Miksi muutto? No, olemme olleet miehen kanssa yhdessä 20 vuotta ja niin kauan kuin muistan, olemme haaveilleet asuvamme paikassa, jossa olisi palmuja eli valoa ja lämpöä. Täällä on – nyt talven kylmimpänä aikanakin päivälämpötilat ovat nousseet jopa 20 asteeseen. Aurinko nousee vähän ennen seitsemää, joten herään ilman herätyskelloa, mikä tekee heräämisestä lempeän luonnollista. Aurinko laskee viideltä, joten työpäivinä ei iltaisin pysty valosta nauttimaan, paitsi tietysti juomalla vaikka kahvit parvekkeella.

Miksi Kypros? Kypros oli kieltämättä vähän musta hevonen, sillä olemme opiskelleet sekä espanjaa että portugalia. Mutta miksipäs ei: täällä on hyviä golf-kenttiä ja pohjoismaisia golf-matkailijoita, joten miehelläkään ei tule aika pitkäksi. Tänne on Suomesta suoria lentoja melkein ympäri vuoden ja tähän kotikaupunkiin, eli Pafokselle pääsee suoraan Tallinnasta kaksi kertaa viikossa ympäri vuoden. Ja Tallinnasta ei ole kuin lyhyt matka Helsinkiin.

Miksi nyt? Miksikäs ei? Emme me tästä nuorru ja elämänmuutosten tekeminen on tässä isässä, jos ei helppoa, niin ainakin helpompaa kuin vanhempana. Töitä pystyy tekemään nykyään melkein mistä vaan, ja samalta aikavyöhykkeeltä se on erittyisen helppoa.

Toistaseksi pari viikkoa täällä on mennyt ihmetellessä ja uuteen kotiin perusasioita hommatessa, sänkykaupoille ryntäsimme ihan ensimmäisenä, nyt meillä on imurikin. Elämme nyt kontin saapumiseen asti hyvin askeettisesti, mutta matkailuautossahan siihen jo totuimme, että vähälläkin tulee toimeen.

Uusi kotimme on ihana kaupunkikoti, jossa on valtaisa terassi – etsimme joko pientä pihaa tai isoa parveketta, sillä täällä ulkona oleminen on ympärivuotista, joten siihen kannattaa satsata.

Jos haluat seurata elämäämme ja asettumistamme Kyprokselle, pistä blogi ja IG-tilini Priimaapukkaa seurantaan.

Varmasti kaikenlaisia tunteita tähän liittyy jossain vaiheessa, mutta se kuuluu elämään.

Susanna

0

Kevät peruuttaen tulevi

Meillä on uudessakin kodissa parveke. Oikeastaan vielä kivempi kuin edellisessä, sillä se oli pohjoiseen ja nykyisemme on itään. Se on suurin piirtein samankokoinen kuin edellinenkin, mutta syvempi, joten sisustaminen on vähän helpompaa, kun kaikkea ei tarvitse asetella vain riviin.

Parveke on vielä varsin alkutekijöissään, sillä kevät saapuu mielestäni tuskallisen hitaasti. Metri eteen ja kaksi taakse.

Kävin reilu viikko sitten elämäni ensimmäistä kertaa Kevätmessuilla, tulin kotiin tyhjin käsin, mutta pää inspiroituneena. En uskaltanut vielä hankkia mitään, sillä pelkään, että sillä hetkellä, kun haen sinne ensimmäisen uuden kasvin, sataa puoli metriä lunta ja pakkanen tekee viheliäisen paluun.

Keskityn siis haaveilemaan ja suunnittelemaan.

Uusia kalusteita emme parvekkeelle tarvitse: siellä on grilli, edelliseen kotiin ostetut nojatuolit,  pieni pöytä, isältäni lahjaksi saama lehtikuusipenkki, muutamat muoviset altakasteluruukut  ja muoviarkku, jossa voi säilyttää multasäkkiä ruukkuja ja grillivarusteita. Lisäksi elättelen toiveita, että oshimansara on talvehtinut, joten ihan tyhjästä ei tarvitse kasvienkaan kanssa tarvitse lähteä.

Tyyli-inspiraatiota haen siis lähinnä kasveihin, sisustusta ei tarvitse miettiä.

Vaihtoehtoisia linjoja on kolme: japandi-henkinen kasvivalikoima, sillä oshimansara veisi ajatuksia jo siihen suuntaan. Lisäksi kalusteet istuisivat siihen melko hyvin, ehkä sitä grilliä lukuunottamatta (minimalismi uhrataan kulinarismin alttarille).

Toinen linja edustaa skandinaavista tyylisuuntaa. Minusta siinä on paljon samaa kuin japandi-hommassakin, tosin kasvien suhteen on vapaammat kädet.

Kolmas vaihtoehto on sitten välimerellinen parveke, sillä hyötykasveista ainakin minitomaatteja ja yrttejä on tarkoitus kasvattaa tänäkin kesänä, joten siihen ympärille voisi sitten taikoa vaikka sellaisen espanjalaisen tunnelman – tosin kalusteet eivät aivan natsaa tähän tyyliin, sillä ruukkujen pitäisi olla rustiikkisempia ja kalusteidenkin ehkä pittoreskimpia. No, annan tälle vaihtoehdolle vielä mahdollisuuden, enkä tyrmää sitä.

Parveke on itään, joten sinne paistaa aamu- ja aamupäiväaurinko. Tosin ilokseni olen jo havainnut, että aurinko nousee myös etelän puolella kattojen ylle siten, että se paistaa osaan parveketta jo nyt kahteen asti iltapäivällä. Ja kun tästä kevät etenee ja aurinko kipuaa korkeammalle, niin parvekkeellemme taitaa paistaa aurinko ihan yllättävänkin pitkälle iltapäivään!

Tällaisia kasvivaihtoehtoja olen toistaiseksi haarukoinut:

Japandi:

oshimansara (on jo)

vuoriruokobambu ja/tai japaninkääpiökirsikka

kuunlilja

särkynyt sydän

daalia

Skandi:

oshimansara

piippuköynnös

hortensia

valkoapila

daalia

Välimerellinen:

oshimansara

oliivi

laventeli

rosmariini

maljaköynnös/ihmeköynnös

Jos teissä rakkaisssa blogini seuraajissa on puutarha- tai parvekeintoilijoita, niin kaikki vinkit ja inspiraatio ovat tervetulleita!

Kevättä odotellen,

Susanna

Lähtökuopissa. Kyllä siitä vielä kiva tulee.
Ystävältä saadut kukat, kynsilakka ja skumppa auttavat keväänodotuksessa.
0

Tervetuloa meille!

Muutosta pian kaksi viikkoa aikaa, ja vihdoin homma siinä mallissa, että ehdin päivitellä kuulumisia. Olipa rankka rutistus, mutta kannatti. Useamman viikon ajan meni lähes kaikki vapaa-aika ensin pakatessa ja tavaraa karsiessa, ja muuttoviikon olin ”lomalla” ja teimme 12-tuntisia päiviä.

Nyt tavarat alkavat olla paikoillaan, ja pakko sanoa, että meillä on ihana koti! Tässä on juuri sitä avaruutta, mitä haimmekin. Huoneita on itseasiassa vain yksi, sillä muu tila on valtaisaa keittiö-olohuonekokonaisuutta.

Ja siitä ainoasta huoneestamme me teimme minulle työhuoneen (ja vierashuoneen). Tämä päätös on yllättänyt monet, mutta hei – meillä on ratkaisulle hyvät perustelut:

  • tuo avara tila on L:n mallinen, joten keittiön ja parvekkeen väliin jää tila, joka on sopivasti katseilta piilossa ilman seiniäkin.
  • teen välillä töitä kotoa, joten on kätevää, että saan työhuoneen oven kiinni – yksityisyys on toki kivaa meillä yöpyville vieraillekin
  • 99,9 prosenttia ajasta olemme joka tapauksessa miehen kanssa kahdestaan, joten meille ei ole merkitystä sillä, onko makuuhuoneessa yksityisyyttä
  • tämä on meidän koti, joten totta kai teemme ratkaisuja, jotka sopivat meille – emme ratkaisuja, jotka sopivat johonkin sovinnaiseen muottiin.

Tässä pieniä maistiaiskuvia kotoamme. Tervetuloa meille, punaisen maton paikka on keittiössä!

kesäterveisin, Susanna

Oma sauna on luksusta.
Poreammetta ei olla vielä testattu.
Eukalyptus ei menestynyt ruukussa, joten tein siitä suihkuraikastimen.
WC-tila on pieni, mutta kaikki tarvittava mahtuu.
Ainoa huoneemme on työ/vierashuone.
Olohuoneeseen mahtuu: miehen työnurkkaus, sähköpiano, kirjahylly, istuskeluryhmä ja ruokailuryhmä ja tilaa jää silti.
Näkymä makkarista parvekkeelle. Siellä saa grillata!
Lisää ja parempia kuvia myöhemmin.
0

Hei hei piha!

Meillä on kolme viikkoa aikaa muuttoon. Edessä siirtyminen omakotiasujasta kerrostaloasujaksi, joten tiedossa on kunnon elämänmuutos. Onneksi meillä on tulevassa kodissa parveke! Eniten nimittäin tulee ikävä kukkia. Vaikka pihamme on pienehkö, sen kukat ovat olleet keidas sekä perhosille että itselleni.

Olenkin sanonut miehelle, että parvekkeella on pakko olla tilaa kukille. Siis sen grillin lisäksi, joka on puolestaan hänelle tärkeä juttu. Ja ehkä vähän minullekin, sillä minähän niistä grilliherkuista nautin.

Lisäksi olen sanonut, että tulevaisuudessa meillä täytyy olla aina maljakossa kukkia! Haaveilenkin siitä, että perjantaisin työviikon päätteeksi kävelen kukkakauppaan ja ostan tuoreet kukat viikonlopuksi. Sitten teemme miehen kanssa treffit johonkin ravintolaan. Tai sitten tilaamme ruokalähetin kotiin ja istumme parvekkeella nauttimassa sekä kukkasista että sushiannoksesta.

Kaikkea kivaa odotettavaa on siis tiedossa, mutta sitä ennen pitää vielä karsia vähän tavaraa ja saada sullottua kaikki muuttolaatikoihin.

Kesää odotellen,

Susanna

Jatkossa lasilliset parvekkeella tai ravintolan terassilla.

Nämä istutettiin viime kesänä.
Pionit tulevaisuudessa maljakossa.
Perhoset jäävät, me lennämme pois.
0

Ei lapsimuseolle

Lapsi muutti kotoa uutenavuotena, joten seurauksena oli lumipalloefekti. Hän otti mukaansa sohvamme, joten roudasimme olohuoneeseen toisen takkahuoneen sohvista. Hän vei myös sänkynsä, joten minun työhuoneestani siirrettiin sänky hänen vanhaan huoneeseensa vierassängyksi. Erilasia lipastoja ja hyllykköjä lähti vähän sieltä sun täältä, ja muutenkin kellarikerroksen vallanneen muuttolaatikkopinon alta vapautui melkoinen villakoiralauma, joten tiedätte, mitä me puuhasimme koko viime viikonlopun…

Koska meillä on suunnitelmissa pistää talo myyntiin myös tässä kevään aikana, ei pojalla ollut sellaista vaihtoehtoa, että hän olisi voinut jättää tänne epämääräistä kamaansa hirveästi lojumaan. Kun hän muutti, niin hän muutti oikeasti. Meillä ei siis ole enää hänen huonettaan, vaan on vierashuone, jonne hän on toki erittäin tervetullut aina.

Meillä ei siis ole lapsimuseota, jossa kävisin silittelemässä ikävissäni hänen vanhoja tavaroitaan. Jos ja kun ikävä iskee, hänet pitää nähdä tai hänelle pitää soittaa. Minusta muistot eivät muutenkaan ole tavaroissa vaan oikeasti yhteisissä, mieleen tallennetuissa hetkissä ja korkeintaan valokuvissa. Nekään eivät enää vuosiin ole vieneet fyysistä tilaa mistään.

Ja onhan tämä raivokas rymsteeraus ollut myös tietynlainen puhdistautuminen ja siirtymäriitti. Uutta kohti, me kaikki, nyt.

Susanna

Nämä Muuramet siirtyivät olohuoneeseen. Ne ovat ajalta, jolloin itse muutin kotoa.
Olohuoneeseen kannettiin sohva takkahuoneesta.
Pojan huone on nyt vierashuone.
Ykkösluokan hymypoika jäi.
Mun työhuoneeni ei ole enää vierashuone, sillä sänky lähti.
Takkahuoneeseen jäi toinen sohvista.
2

Muutosten ja muuttojen vuosi

Vuoden vaihtuminen on monille elämänmuutosten aikaa. Meille se on nyt sitä isosti. Nimittäin poika lentää uudenvuodenaattona pesästä. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan kahdestaan miehen kanssa. Haikeaa? Juu, kyllä sitäkin. Mutta ennen kaikkea iloa pojan puolesta kaikesta siitä uudesta, jännittävästä ja mukavasta, mitä hänelle uusi vuosi tuo tullessaan.

Tyhjän pesän -syndroomalle pistämme kampoihin siten, että  muutos sysää liikkeelle muutoksia myös meidän elämäämme. Emme nimittäin aio jäädä tähän taloon huhuilemaan toisiamme, vaan tarkoituksena on pistää keväällä koti myyntiin.

Minne sitten suuntaamme? Siinäpä visainen kysymys, sillä haluaisin löytää paikan, jossa olisi helppo yhdistää työ, harrastukset, huvit ja ystävät. Etsinnässä on siis vuokra-asunto, 3-4 h ja keittiö – asumismuodolla sinänsä ei ole merkitystä, mutta vuosien omakotiasumisen jälkeen parvekkeellinen kerrostaloasunto tai rivari olisi ehkä vaihtelua.

Jos siis olet kiinnostunut joko espoolaisen omakotitalon ostamisesta tai kivasta naapurista, niin saa vinkata. 

Ensi vuosi tuo siis todennäköisesti isoja uudistuksia elämäntapaan ilman elämäntaparemonttejakin. Ja kuntokin nousee muuttolaatikoita kantaessa.

Hyvää uutta vuotta,

Susanna

0

Yksin kotona

Olen ollut kohta viikon yksin kotona, kun mies on ollut Madeiralla ja minä töissä. Nyt kun tässä ollaan oltu kohta kaksi vuotta lähestulkoon 24/7 yhdessä, niin kieltämättä tällainen me, myself and I -tyyppinen kotonaolo tuntui ihan kivalta ajatukselta. Saa tehdä just niin kuin itsestä tuntuu!

Jaa, että miltä minusta on sitten tuntunut? No tietysti siltä, että pitää siivota kaappeja ja vähän muutakin. Olen siivonnut olohuoneen ja vaihtanut järjestystä, käynyt keittiönkaapit läpi, järjestänyt eteisenkaapit, omat vaatekaapit, kaikki kodinhoitohuoneen kaapit ja vessankaapit. Eikä siinä kaikki: imuroin myös autoni, vaihdoin kesäkukkien tilalle syysistutukset ja häärin muutenkin vähän pihalla.

Tämä on meikäläiselle ihan normaalia, vaikka epänormaaliahan tämä on suurimmalle osalle. Mä nyt vaan tykkään kaappien järjestelemisestä ja erityisesti tykkään siitä silloin, kun sen saa tehdä aivan rauhassa.

Nyt on koti sitten miehen vastuulla olevia työkalukaappeja ja autotallia vaille siivottu ja samalla tuli pikkuista piristystä sisustukseen. Onneksi aurinko paisteli tänään, niin pääsin puutarhahommien lomassa nautiskelemaan myös kauniista syyspäivästä kaiken siivouksen jälkeen.

Syysväriä elämään,

Susanna

Vielä jaksaa kukkia.
Runkohortensian valkoiset kukinnot muuttuvat syksyllä roosanvärisiksi.
Jalohortensiat lykkäsin ruukuista kukkapenkkiin talvehtimisen toivossa. Ja toimi! Kukkiakin ehtivät.
Pensasmustikoita tuli kolme, ruska on onneksi runsaampi.
Siivous- ja viikonloppukukat.
0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑