Ainahan se on mielessä

Rakastan matkustelua. Vietämme kaikki lomat reissussa, yleensä ulkomailla, sillä matkustelun lisäksi rakastan myös lämmintä. Matkat ovat tulleet mukanamme myös kotiimme. Vaikka sisustus on muuten aika lailla skandinaavinen, on siellä täällä viitteitä matkoihimme. Ei liikaa, sillä en halua, että meillä näyttää matkamuistomyymälältä.

Meillä on aina vähintään yksi reissu buukattuna. Juuri tällä hetkellä niitä on neljä odottamassa. Varsinaiset kesälomareissut siihen sitten vielä päälle, mutta ne ovat vielä suunnitteluvaiheessa. Listalla ovat toistaiseksi ainakin Dubrovnik, Mallorca, Italia, Malta, Azorit, Thaimaa, Malesia ja Bali. Voi olla, että lopulta päädymme ihan jonnekin muualle, kun loistava lentotarjous osuu kohdalle. Mutta tämä haaveilu ja suunnittelu on kuitenkin olennainen osa matkan viehätystä.

Nyt onkin sopiva aika suunnitella reissuja, sillä tänään päättyvien Matkamessujen aikaan on yleensä hyviä tarjouksia.

Minne sitä seuraavaksi lähtisi?

Matkakuumeisin terveisin,
Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hattu ja turkoosi meri, eikun seinä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gambian tuliaisia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mies askarteli Singaporen China Townista ostetuista lyhdyistä minulle pöytävalot.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lohikäärmetaulu Singaporen matkakuvasta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Florida ja St. Paul de Vence.

Vastatuulessa

Olin elämäni ensimmäistä kertaa Kroatiassa ja elämäni ensimmäistä kertaa purjeveneen kyydissä. Mutten viimeistä. Vietin viikon suomalaisen firman järjestämällä purjehduskurssilla. Lomaksi sitä ei ehkä voi sanoa, sillä ohjelma oli todella tiukka. Aamulla seiskalta ylös ja tekemistä riitti aina illalliseen asti.

Ja asiaa tuli niin paljon, että kovalevy täyttyi jo ensimmäisenä kurssipäivänä. Genua, iso, reivaaminen, jiippi, kryssi, halssi, luovikulma, stanssi, kicker, virsikirja, paapuuri, styyrpuuri, tosituuli, skuutti ja solmut. Ensimmäistä kertaaa kouluaikojen jälkeen tuli tuijoteltua myös vektoreita (miksi matikantunnilla ei kerrottu, että niitä voi oikeasti tarvita?). Opin myös sen, että purjehtijat eivät koskaan toivota elämään myötätuulta, sillä purjehtijalle myötätuuli on tuulista tympein.

Kylläpä tekee keski-ikäiselle hyvää nukkua huonosti, oppia joka päivä valtavasti uutta ja luopua kaikesta muusta kosmetiikasta kuin peseytymiseen liittyvästä. Silloin on keski-ikäinen nainen aivan parhaimmillaan, tai no, ainakin aidoimmillaan.

Siinä palaa elämän perusasioiden äärelle. Niitä ovat: ihana mies, luonto ja ruoka.

Koskaan ei ole hotellihuone tuntunut yhtä luksukselta kuin sen jälkeen kun on nukkunut seitsemän yötä veneessä seitsemän muun kurssilaisen kanssa (joita en siis tuntenut ennestään). Hei, mä voin mennä suihkuun ihan milloin haluan!

Tykästyin sekä Kroatiaan että purjehtimiseen valtavasti. Omaa venettä emme ole kuitenkaan hankkimassa, mutta tarkoituksena olisi joskus vuokrata vene vaikka kaveriporukan kanssa ja ainakin ensialkuun vuokrata kippari mukaan. Mielellään jossain lämpimässä, sillä en todellakaan aio heti lisätä tähän yhtälöön yhtään lisää haasteita.

Kroatiaa suosittelen purjehduskohteeksi, sillä siellä on paljon mukavia saaria ja satamissa on hyvät palvelut. Adrianmeren vesi ihmeellinen: vesi on niin kirkasta, että pohjan näkee noin 15 metriin asti. Saarissa on paljon luonnonpoukamia, joissa on mukava pysähtyä uimaan.

Purjehduskurssilla kylien ja kaupunkien näkemiseen oli harmittavan vähän aikaa. Mutta onpa syy palata sinne.


Hyviä tuulia toivotellen,

Susanna

Eroksesta se kaikki alkoi

Rakkauteni Italiaa kohtaan alkoi jo parikymppisenä, kun ihastuin Eros Ramazottiin. Sen innottamana opiskelin vuoden kieltäkin ja opettelin laulunsanoja ulkoa. Sittemmin olen ihastunut myös italialaiseen oopperaan, ruokaan, viiniin, laukkuihin ja maisemiin. Eikä siinä Eroksessa edelleenkään ole moittimista.

Palasin juuri Italiasta. Vietimme kaveriporukalla miestemme 300-vuotisjuhlia ja meillä oli viikon ajaksi vuokrattu talo Toscanasta, keskeltä viiniviljelmiä. Oli juuri niin täydellinen paikka kuin kuulostaakin!

Talossa oli kahdeksan makkaria, iso keittiö, olohuone ja terassi ja ihan kunnon kokoinen uima-allas. Terassilta avautui näköala yli viiniviljelmien ja Toscanan kukkuloiden. Alle tunnin ajomatkan päässä oli nähtävää vaikka kuinka paljon: kukkulan päällä vanha kaupunki, siellä linna, kirkko ja aukio, viehättäviä ravintoloita, kahviloita, viinikauppoja… Ja kukkulalta näki jo seuraavan kukkulan, jonka päällä oli vanha kaupunki.

Vaikka Italiassa on varmasti mahtavia hotellejakin, suosittelen lämpimästi oman talon vuokraamista etenkin isommalle porukalle. Meidän omamme löytyi suomalaisen firman kautta,  firmasta oli kaveripiirissä jo entuudestaan kokemusta. Näppärää oli, että matkatoimiston kautta järjestyi myös syntymäpäivien kunniaksi järjestetty juhlaillallinen omassa kämpässämme. Kokki apulaisineen tuli talollemme laittamaan ruokaa ja me saimme vain seurustella. Päätösiltana sama porukka tuli laittamaan meille pizzaa pihagrillissämme. Miten kätevää: voi syödä itsensä lähes liikuntakyvyttömäksi eikä tarvitse jaksaa kuin omaan sänkyyn lyllertää!

Päivisin ihmiset tulivat ja menivät omien kiinnostustensa mukaan. Kaikilla oli auto vuokrattuna, joten sijainti landella ei haitannut. Iltaisin laitoimme ruokaa yhdessä, ainoastaan kerran kävimme Sinalungassa syömssä Forcillo-nimisessä ravintolassa (lämmin suositus) ja kahtena iltana kokki tuli siis kämpillemme.

Tämän reissun TOP 5 kylät:
Orvieto (näppärästi puolimatkassa Roomasta)
Cortona
Montepulciano (täällä et jää janoiseksi)
Pienza (pieni ja söpö)
Porto Santo Stefano (nimensä mukaisesti rantakaupunki)

Tämän reissun TOP 5 kokemukset:
Podere Alberesen oliivi- ja viinitila Sinalungan lähistöllä
Aikainen aamuherätys ja auringonnousun näkeminen
Vuokraemännän järjestestämä juhlaillallinen sekä pizzaillallinen omalla kämpällämme
Naapuritilalla sattumalta alkanut viininkorjuu
Giardino dei Tarocchi (Liisa Ihmemaassa -kokemus)

Nyt on naisen pinta taas ruskea ja sisus marinoitu punaviinillä.

Cin cin!

Susanna

Tallinnan herkuttelutärpit

Tallinna on lähes täydellinen hemmottelulomakohde etenkin Etelä-Suomessa asuville. Siellä tuleekin käytyä noin kerran vuodessa joko naisporukalla tai miehen kanssa. Ensimmäisessä yhdistelmässä on enemmän shoppailua. Jälkimmäisessä on enemmän nähtävyyksiä.

Tallinnassa on todella monia todella hyviä ravintoloita ja hintataso myös houkuttelee herkuttelemaan. Syömme toki pääkaupunkiseudullakin hyvissä ravintoloissa, mutta emme ehkä ihan kolmea kertaa yhden viikonlopun aikana.

Nostan nyt esiin vanhan suosikkini Chedin, jossa olen syönyt viime vuosina lähes jokaisella Tallinnan reissulla.  Jos pidät Farangista tai Gaijinista, kannattaa kokeilla tätä. Lounasaikaan paikka on usein todella hiljainen, joten on kuin söisi omassa ravintolassa. Oma suosikkiannokseni siellä on dim sum, joka päihitti aikoinaan Singaporessa syömäni dim sumit. Jos kehtaisin, söisin näitä dim sumeja sekä alku-, pää- että jälkiruoaksi.

Nyt Tallinnan monista ravintolasuosikeistani kärkeen kiilasi kuitenkin heittämällä Noa. Tämän paikan vuoksi voisin aloittaa uuden matkan suunnittelun saman tien. Noa sijaitsee noin yhdeksän kilometriä Tallinnasta Piritan suuntaan. Uber-matka maksoi viisi euroa, bonuksena sain elämäni ensimmäisen Tesla-kyydin. Ei huono!

Noassa osui kaikki kohdalleen: saimme kauniina kesälauantai-iltana pöydän terassilta merinäköaloineen. Ruoka oli erinomaista, minä söin alkuruoaksi foie gras’n, joka tarjoiltiin minihampurilaisina. Hillo taittoi mukavasti maksaisuutta, olisi saattanut mennä jopa maksakammoiselle miehelle. Pääruoaksi söin kerrassaan loistavaa lampaankaretta, omnomnom. Jälkiruoassa oli suklaata eri muodoissa, hyväähän se oli, pakko myöntää, vaikken varsinaisesti jälkkäri- tai suklaaihminen olekaan. Jos jälkkäri on mielestäni aterian paras osa, niin se on yleensä sen merkki, että alku- ja pääruoka ovat olleet pettymyksiä. Voisinko siis ottaa alkupalan myös jälkkäriksi?

Niin, ja jotain viineistäkin. Alkuun lasillinen Ruinartia, ei petä. Ja ruoan kanssa kaksi lasillista Châteauneuf-du-Papea. Ei huono. Voisin tottua.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: paikan palvelu oli erinomaista. Rentoa, luontevaa, ammattitaitoista. Se on muuten vaikea laji: olla rento mutta silti pitää asiakas ykkösenä. Valitettavasti juuri siihen kosahti seuraavan päivän lounaamme Leib Resto ja Aedissa. Kun tarjoilija katsoo oikeudekseen viisastella asiakkaalle, on rentoudessa ylitetty raja. Ei jatkoon.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑