Syysmietteitä

Arki alkoi – monessakin mielessä. Ensinnäkin, kesäloma loppui. Toiseksi, meillä toimistolla on koronakauden etäilyn jälkeen siirrytty hybridi-malliin, eli toimistolle saa mennä, mutta töitä voi tehdä myös etänä. Aah! Ja aah siis molemmille.

Vaikka loma on ihanaa ja tarpeellista, niin olen kyllä arjenrakastaja. Arki tuo elämään rungon ja rutiinit, jotka helpottavat elämää. Ei tarvitse aamuisin miettiä, mitä sitä tänään tekisi.

Syksyn myötä myös monet harrastukset ovat alkaneet. Lomalla jo osallistuin espanjan verbikertaukseen (etäkurssi). Myös muut kansalaisopiston valikoimasta poimimani kurssit ovat tänä vuonna etäkursseja, ja luvassa on akvarellikurssia, espanjan kertausta, espanjalainen kokkailukurssi… ja olikohan vielä muuta, en muista, sen verran innossani taas eri kursseille ilmoittauduin. No, aika näyttää, mihin aika ja into riittää, varsinkin, kun tarkoitus on myös jatkaa golfaamista ja kuntosalilla käymistä. Ja tietysti neulomista ja kävelylenkkeilyä. Mutta ei harrastuksia pidä niin vakavasti ottaa, kyllä niitä saa kokeilla ja sitten tarvittaessa jättää vähemmälle huomiolle, jos meinaa pukata liikaa stressin puolelle.

Syksy on aina tietynlainen uusivuosi, aina mahdollisuus aloittaa uusi harrastus, itseään niskasta kiinni, ryhdistäytyä lomarötväilyn jälkeen ja pistää kalenteri ojennukseen.

Vaikka harrastuksia näyttää nyt taas olevan paljon, niin tämän syksyn kantava teema on kuitenkin kokonaisvaltainen hyvä olo. Jos syke nousee töissä, sitä pitää laskea vapaalla. Jatkuva itsensä kuuntelu on tässä iässä erityisen tärkeää, sillä sitä saattaa elää elämäänsä jo melkoisella autopilotilla: olen aina jaksanut, niin jaksan nytkin.

Aivot eivät kuitenkaan erota, minkä vuoksi syke on korkealla: onko syynä jumppa, työstressi, golf, kuntosalitreeni vai espanjan läksyt. Aivot tietävät vain, että syke on korkealla ja tulkitsevat sen stressiksi. Pakoon, vaara uhkaa! Syke voi tietysti nousta juoksulenkillä ja töissäkin, mutta jos syke on ensin korkealla työpäivän ajan, sitten treeneissä ja sen jälkeen kotitöissä ja harrastuksissakin, se pitkällä juoksulla uuvuttaa ihmisen. Ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu.

Mistä sitten autopilotilla menevä keski-ikäinen ihminen tietää, että sykettä pitäisi laskea? Sen huomaaminen ei nimittäin ole helppoa. Mutta itsestäni tunnistan ainakin muutamia vaaran merkkejä:

  1. Jos minusta peruspositiivisesta ihmisestä tulee kyyninen, olen liian väsynyt.

2. Jos leukaperäni ovat väsyneet yöllisestä hampaidenpuremisesta eivätkä hymyilemisestä, olen liian väsynyt.

3. Jos herään jatkuvasti keskellä yötä enkä saa nukuttua, olen liian väsynyt.

4. Jos minulla ei ole aikaa tai energiaa jutella ystävieni kanssa, olen liian väsynyt.

Onneksi tuota alinta ole ei ole koskaan käynyt ja muutkin stressimerkit olen huomannut ajoissa.

Pitäkää huolta!

Susanna

P.S. On mielettömän ihanaa olla taas toimistolla ja tavata kollegoita! Tänään huomasin hymyileväni moneen otteeseen koneeni äärellä. Täytyy sanoa, että superekstrovertille etäilyvaihe otti koville, vaikka työt hoituivatkin hyvin.

Muutama vinkki parisuhdegolfiin

Golf on kiva yhteinen harrastus. Tämä ei ole sarkasmia, se siis oikeasti on. Mutta toiset vaan eivät osaa harrastaa sitä.

Golfissa on mahdollisuus viettää tuntitolkulla aikaa yhteisen harrastuksen äärellä, raittiissa ilmassa liikkuen. Se on mukavaa puuhaa myös lomilla, sillä kenttiä löytyy monista lomapaikoista.

Mutta golf ei sovi yhteiseksi harrastukseksi kaikille. Se on teknistä, vaativaa, se voi olla stressaavaakin ja ennen kaikkea siinä on suuri vaara, että parempi alkaa neuvoa huonompaansa.

Karmein tapaus osui eilen rangelle yhtä aikaa meidän kanssamme. Kovaääninen keskustelu kuului meidänkin korviimme, vaikka välimatkaa oli reilusti.

”Lyö tällä tavalla. Katso, tällaisen kaaren maila tekee. Katso nyt.”

”Minä en kaipaa nyt neuvoja, haluan vain lyödä”.

”Eikun katso nyt. Nämä neuvot parantavat sun peliä.”

”Eivät paranna. Anna mä nyt vaan lyön rauhassa.”

”Sun kädet menevät väärin. Ymmärrtätkö, että sä teet väärin.”

”En mä välitä. Mä nyt vaan lyön. Jos sä et lopeta, niin mä lähden pois.”

”Sun kannattaisi kuunnella, sun peli paranisi.”

”Mä lähden nyt pois, kun sä et anna mun olla rauhassa”.

”Eikun älä lähde, kuuntele nyt!”

Tätä jatkui hyvinkin kolme varttia. Neuvoja oli siis selkeästi omasta mielestään parempi pelaaja, tosin hän ei ollut koko ajan tyytyväinen omiin lyönteihinsäkään, vaan hakkasi mailaa maahan tuon tuosta ja kiroili. Toinen osapuoli yritti muutamaan otteeseen poistua, mutta neuvoja kaipasi selkeästi itselleen opetuslasta, eikä päästänyt tätä lähtemään. Myös mailavalinnoista oli kiistaa.

Lopulta eräs ulkopuolinen kävi huomauttamassa pariskunnalle, että heidän touhunsa häiritsee muita, eikä heidän vieressään halunnut kukaan harjoitella. Vielä siinäkin vaiheessa neuvoja sössötti vastaan ja sanoi, että haluaa vain parantaa toisen peliä.

Me poistuimme omalle pelikierroksellemme, joten emme nähneet, syntyikö lopulta sopu vai vetäisikö oppilas driverilla neuvojaa päähän.

Neuvo numero 1: Älä neuvo. Älä ainakaan pyytämättä. Älä vaikka olisit miljoona kertaa parempi kuin toinen osapuoli. Ja jos sinulta pyydetään neuvoja, niin jos et sattumoisin ole golf pro, niin esitä neuvosi muodossa ”minusta näyttää, että sinun kätesi ovat jännittyneet” tms. Vaikka näkisit, että toisen ranteet ovat väärässä kulmassa tai mailan liikerata on väärä, niin luultavasti et osaa antaa sellaisia neuvoja, joiden avulla vastapuoli osaisi virheen korjata. Neuvot ovat siis aivan yhtä tyhjän kanssa, sillä ne paljastavat virheen, mutteivät auta korjaamaan sitä.

Golf menee helposti tunteisiin, jos peli ei suju. Ja kun se menee tunteisiin, se ei ainakaan suju. Golf, kuten tenniskin, vaativat lyöntiin rentoutta, joten pinnan kiristyminen vain pahentaa asiaa. Mutta väkisin on vaikea rentoutua. Vaatii siis sekä itseltä että toiselta paljon, ettei toisen huono kierros pilaisi molempien tunnelmaa.

Neuvo numero 2: Pelatkaa paljon myös muiden seurassa. On helpompi kiukutella, jos on kierroksella kahdestaan kumppaninsa kanssa. Kun seurueessa on muitakin, ainakin useimpien (ei ehkä yllämainitun pariskunnan) on helpompi käyttäytyä hyvin ja keskittyä huonon pelin sijaan vaikka jutusteluun uuden pelikaverin kanssa. Siinä saattaa vaikka vahingossa pelikin parantua, kun on hyvällä juttutuulella. Usein ventovieraan kehut myös nostavat itsetuntuntoa enemmän kuin oman kumppanin kehut. Ja itseluottamus tuo rentoutta, joka parantaa peliä.

Golf on koukuttava laji, ja jos sitä harrastaa pariskuntana, on mahdollista, että yhteistä aikaa vietetäänkin nopeasti enemmän kentällä kuin muualla. Eipä siinäkään mitään väärää ole, mutta onhan elämässä ja parisuhteessa nyt muutakin kuin golfia. Ja varsinkin, jos toinen on enemmän hurahtanut lajiin kuin toinen, on hyvä ottaa välillä etäisyyttä sekä lajiin että kumppaniin.

Neuvo numero 3 on siis: Älä ole naimisissa golfin kanssa. Anna toisen lähteä rangelle tai kentälle joskus yksin, jos itseäsi ei huvita pelata. Jos sinua ei juuri silloin huvita, se näkyy naamastasi eikä pelisikään todennäköisesti kulje. Ja olet se innostuneempi osapuoli, pidä huoli, että teette yhdessä muutakin kuin pelaatte golfia, puhutte golfista tai katselette golf-videoita.

Mitä sitten tehdä, kun oma peli tökkii ja tekisi mieli myydä mailat kesken kierroksen? Mitä tehdä silloin, kun tekisi mieli heittäytyä itkupotkuraivareihin väylälle? Jaa-a, en varmaan ole paras ihminen neuvomaan tässä asiassa, sillä myönnettävähän se on, että tunteisiin menee välillä. Olen joskus kiukutellut, en miehelleni, mutta itselleni. Mutta niistä tilanteista on kuitenkin noustu.

Neuvo numero 4 onkin: Se on vain yksi lyönti, väylä, kierros tai se on vain peli. Golf on peli. Se on peli aivan samalla lailla kuin sulkapallokin. Yksi kentän ulkopuolinen lyönti ei merkitse sitä, että erä on pilalla. Eikä yksi hävitty erä sitä, että peli on pilalla. Eikä yksi pilalle mennyt peli merkitse, etteikö seuraavalla kerralla voisi sujua. Ja jos ei seuraavalla kerralla suju, niin voihan siihen suhtautua kuin mökkisulkikseen – tarkoitus on pitää hauskaa, harrastaa liikuntaa ja olla mukavassa seurassa. Ole siis itsekin mukavaa seuraa!

Yhdellä kierroksella seurassamme pelasi mies, joka kertoi karmeimmasta peliseurastaan. Seuralainen oli ollut koko kierroksen vihainen omasta pelistään, kiukutellut ja kiroillut. Lisäksi hän oli neuvonut. Kierroksen päätteeksi seuralaisemme oli todennut hänelle: On kaksi syytä pelata golfia. Joko sillä voi tienata paljon rahaa. Tai sitten se on kivaa. Ja sinä et selvästi tienaa sillä paljon rahaa.

Minä en tienaa golfilla edes vähän rahaa. Joten kaipa syyni pelata on se, että se on oikeasti mukava laji. Ja se on oikeasti mukava parisuhdelaji. Sille rangella ohjeita vastaanottaneelle osapuolelle toivon kyllä huomattavasti paremmin käyttäytyvää peliseuraa tai suosiolla lajin (tai kumppanin) vaihtoa.

Susanna

Jos peli ei suju, voi keskittyä maisemiin.
Jos peli ei suju, voi ihastella pinkkejä housujaan.
Jos peli ei suju, voi nauttia siitä, että toisella se sujuu.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑