Kesä saapui

Saavuimme Kyprokselle ennen vuodenvaihdetta, eli vuoden kylmimpään aikaan. Tammi- ja helmikuu ovat tilastollisesti kylmimmät kuukaudet täälläkin. Odotin, että villapaidalle olisi joskus käyttöä ja vähintään sormikkaat pitäisi laittaa iltasella käsiin. En ole koskenutkaan…

En tiedä, johtuivatko alkuvuoden lämmöt siitä, että Suomesta muuttamisen jälkeen kaikki tuntui lämpimämmältä vai siitä, että tammikuu oli poikkeuksellisen lämmin. Yhtä kaikki, tammikuussa söimme aamiaista lähes joka aamu ulkona ja päivisin liikuin t-paidassa, illaksi laitoin collegepaidan tai neuletakin päälle. Lämmöt olivat päivisin 19-21 astetta, mutta auringon laskiessa noin viiden-kuuden maissa toki viileni nopeasti.

Oikeastaan koko talvena on mielestäni ollut viileää vain kahden viikon verran. Silloin päivälämmöt ovat olleet 12-15 astetta, öisin laski reippaastikin alle 10 asteeseen. Ja täällä se merkitsee sitä, että sisällä oli viileää. Muutamana aamuna oli työhuoneessani 8 astetta.

Paikallisten mielestä on toki ollut talvi. 18 asteessa saattoi nähdä koirillakin toppatakin päällä, lapsilla pipot ja toppahanskat ja aikuisilla vähintään toppaliivin. Kaikkeen tottuu. Ja sen on huomannut nyt kesän korvalla, kun lämpötila on noussut välillä yli 30 asteeseen, ja välillä ottanut takapakkia 22 asteeseen. 24 asteessa tuntuu tuulen kera itsestä siltä kuin takatalvi olisi tullut.

No nyt näyttää kuitenkin siltä, että kesä on tullut paikallistenkin mielestä. Päivälämmöt ovat vähintään 24 astetta ja yölämmötkin hiipivät lähelle 20:ta asetta astettakin rikki.

Heitin jo pääsiäisenä talviturkin Välimereen, sen jälkeen olen pulahdellut noin kerran viikossa. Vesi on vielä viileähköä, 19-20-asteista, mutta nousee tilastojen mukaan vajaan asteen viikossa.

Talvi meni siis täälläkin, ja täytyy sanoa, että kiitos auringon, selvisin tällä kertaa täysin ilman kaamosuupumusta. Oma osuutensa on kuitenkin tietysti myös sillä, että uudessa paikassa on riittänyt nähtävää ja paikalliset sosiaaliset verkostot ovat kyllä todella aktiivisia. Ihmisten tapaaminen on täällä niin helppoa ympäri vuoden, kun voi mennä patikoimaan, pelaamaan padelia, golfaamaan, terassille tai virittää grillin vaikka keskellä talvea.

Mutta nyt on kesä, ja nautitaan siitä, vaikkei se täällä ihan heti lopukaan.

Susanna

Meidän terassilla on pystynyt ottamaan aurinkoa koko talven, se on sen verran suojainen.
Talven kylmin viikko.

Pääsiäisvaatetus.

Kevät on täällä ihanaa aikaa, kun kaikki kukat kukkivat ja on vihreää.
Kukkien kanssa kotia kohti.

Kevät peruuttaen tulevi

Meillä on uudessakin kodissa parveke. Oikeastaan vielä kivempi kuin edellisessä, sillä se oli pohjoiseen ja nykyisemme on itään. Se on suurin piirtein samankokoinen kuin edellinenkin, mutta syvempi, joten sisustaminen on vähän helpompaa, kun kaikkea ei tarvitse asetella vain riviin.

Parveke on vielä varsin alkutekijöissään, sillä kevät saapuu mielestäni tuskallisen hitaasti. Metri eteen ja kaksi taakse.

Kävin reilu viikko sitten elämäni ensimmäistä kertaa Kevätmessuilla, tulin kotiin tyhjin käsin, mutta pää inspiroituneena. En uskaltanut vielä hankkia mitään, sillä pelkään, että sillä hetkellä, kun haen sinne ensimmäisen uuden kasvin, sataa puoli metriä lunta ja pakkanen tekee viheliäisen paluun.

Keskityn siis haaveilemaan ja suunnittelemaan.

Uusia kalusteita emme parvekkeelle tarvitse: siellä on grilli, edelliseen kotiin ostetut nojatuolit,  pieni pöytä, isältäni lahjaksi saama lehtikuusipenkki, muutamat muoviset altakasteluruukut  ja muoviarkku, jossa voi säilyttää multasäkkiä ruukkuja ja grillivarusteita. Lisäksi elättelen toiveita, että oshimansara on talvehtinut, joten ihan tyhjästä ei tarvitse kasvienkaan kanssa tarvitse lähteä.

Tyyli-inspiraatiota haen siis lähinnä kasveihin, sisustusta ei tarvitse miettiä.

Vaihtoehtoisia linjoja on kolme: japandi-henkinen kasvivalikoima, sillä oshimansara veisi ajatuksia jo siihen suuntaan. Lisäksi kalusteet istuisivat siihen melko hyvin, ehkä sitä grilliä lukuunottamatta (minimalismi uhrataan kulinarismin alttarille).

Toinen linja edustaa skandinaavista tyylisuuntaa. Minusta siinä on paljon samaa kuin japandi-hommassakin, tosin kasvien suhteen on vapaammat kädet.

Kolmas vaihtoehto on sitten välimerellinen parveke, sillä hyötykasveista ainakin minitomaatteja ja yrttejä on tarkoitus kasvattaa tänäkin kesänä, joten siihen ympärille voisi sitten taikoa vaikka sellaisen espanjalaisen tunnelman – tosin kalusteet eivät aivan natsaa tähän tyyliin, sillä ruukkujen pitäisi olla rustiikkisempia ja kalusteidenkin ehkä pittoreskimpia. No, annan tälle vaihtoehdolle vielä mahdollisuuden, enkä tyrmää sitä.

Parveke on itään, joten sinne paistaa aamu- ja aamupäiväaurinko. Tosin ilokseni olen jo havainnut, että aurinko nousee myös etelän puolella kattojen ylle siten, että se paistaa osaan parveketta jo nyt kahteen asti iltapäivällä. Ja kun tästä kevät etenee ja aurinko kipuaa korkeammalle, niin parvekkeellemme taitaa paistaa aurinko ihan yllättävänkin pitkälle iltapäivään!

Tällaisia kasvivaihtoehtoja olen toistaiseksi haarukoinut:

Japandi:

oshimansara (on jo)

vuoriruokobambu ja/tai japaninkääpiökirsikka

kuunlilja

särkynyt sydän

daalia

Skandi:

oshimansara

piippuköynnös

hortensia

valkoapila

daalia

Välimerellinen:

oshimansara

oliivi

laventeli

rosmariini

maljaköynnös/ihmeköynnös

Jos teissä rakkaisssa blogini seuraajissa on puutarha- tai parvekeintoilijoita, niin kaikki vinkit ja inspiraatio ovat tervetulleita!

Kevättä odotellen,

Susanna

Lähtökuopissa. Kyllä siitä vielä kiva tulee.
Ystävältä saadut kukat, kynsilakka ja skumppa auttavat keväänodotuksessa.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑