Avainsana: koti

Kontti kotiin

Kauan odotettu muuttokonttimme saapui Pafokselle noin kaksi viikkoa sitten. Viikko hillitöntä muuttolaatikoiden purkua ja tavaroiden paikoilleen laittamista, mutta nyt se on tehty. Meillä on täällä oikeasti koti.

No, pientä säätöä on vielä: pari valaisinta pitää asentaa kattoon, muutamia tavaroita vielä kellariin, kunhan eläintensuojeluyhdistys hakee sinne viikatut pahvilaatikot pois. Ja työhuoneen kaappeja pitää järjestellä vielä vähän, mutta päällisin puolin koti on valmis.

Ja kiva siitä tuli, vaikka itse sanonkin.

Meidän kodissa punaisen maton paikka on joko ruokailutilassa, olohuoneessa tai terassilla, joka tapauksessa siten, että eteen avautuu merinäköala.

Tässä kotimme kirjallisessa muodossa (kuvia alempana):

Sisään tullaan suoraan ruokailutilaan, sillä täällä ei välttämättä asunnoissa ole erillistä eteistä. No, takkeja ei juuri tarvitse eikä kenkiäkään tarvitse ottaa ainakaan kuran vuoksi pois jalasta, vaikka suomalaisina toki niin teemme. Pieni kenkäsäilytystila on siis sisääntulon yhteydessä.

Ruokailutilassa on iso (ja painava) ruokapöytä, joka on ostettu täältä. Sen vieressä on takka. Ruokailutilan senkin päälle tulee taidetta, kunhan saadaan kehystämöstä.

Sisääntulon vasemmalta puolelta on käynti keittiöön, joka ei ole suurensuuri, mutta saimme sen yhteyteen Ikea-lipastomme, joissa on lisää säilytystilaa. Pitkästä aikaa meillä on erillinen keittiö, joten saa nähdä, miten siihen tottuu. Keittiön takana on pieni lasitettu ”parveke”, joka on kodinhoitohuone. Siellä on pesukone, kaappi pesuaineille, siivousvälineet ja kierrätyskeskus.

Sisäänkäynnin oikealta puolelta löytyy meidän makuuhuoneemme, josta pääsee suoraan terassille. Makuuhuoneen yhteydessä on myös kylpyhuone, ei ihan en-suite, mutta melkein. Makkari on etelään, joten se on erittäin valoisa, ja katsotaan, kuinka kuuma siitä tulee… voi olla, että kesäisin muutamme vierashuoneeseen.

Ruokailutilasta avautuu myös olohuonetila, jossa uutta on sohva ja matto, muut tavarat roudattiin Suomesta. Ruokalutilassa on myös takka, jossa tulee tuskin polttettua puita valtavasti, mutta sinnehän voi laittaa biotakan tunnelman vuoksi.

Ruokailutilan päästä avautuu ovi, jonka takaa löytyy kolme huonetta: vierashuone, kylpyhuone ja iso työhuone, joka toimii tarvittaessa myös vierasmajoitukseen.

Vierashuoneessa kaikki on uutta, koska se oli meidän makkari ennen kuin oma sänkymme saapui. Sielllä olevissa kaapistoissa säilytämme myös muun muassa petivaatteita.

Kylpyhuone on ns. minun kylppärini. Kylpyhuoneissa ei ole paljon säilytystilaa, joten katsoimme parhaaksi jakautua, mikä toimiikin ainakin toistaiseksi ihan hyvin.

Työhuone on oikeastaan kahden pienemmän makkarin yhdistelmä, joten pystyimme jakamaan tavarat miehen puolelle ja minun puolelle. Koska minä teen meistä enemmän töitä siellä, niin sain valita sen puolen, josta on käynti myös pienelle parvekkeelle. Työhuoneessa on myös paljon kaappeja, joten lankasäilytykselle on riittävästi tilaa!

Siinä siis asuntomme lyhyesti. Luksusta on terassi ja näköala, muuten asunnossa ei ole mitään ihmeellistä, mutta se tuntuu kyllä meidännäköiseltä. Ja kuten jollekin luonnehdin: tavoitteena oli mid-century modern meets boho meets scandinavian -tyylinen kokonaisuus ja aika lailla se siltä tuntuu.

Vielä seinille kehystettävänä olevat taulut, makuuhuoneeseemme uusi valaisin ja sitten alkaa olla tämä muutto taputeltu. Huh.  

Susanna

Näkymä ”eteisen” suunnasta.

Olohuone. Sohva on minusta kiva.
Näkymä eteisen suunnasta.
Mun työhuone.
Makuuhuoneesta pääsee terassille.

0

Tervetuloa meille!

Muutosta pian kaksi viikkoa aikaa, ja vihdoin homma siinä mallissa, että ehdin päivitellä kuulumisia. Olipa rankka rutistus, mutta kannatti. Useamman viikon ajan meni lähes kaikki vapaa-aika ensin pakatessa ja tavaraa karsiessa, ja muuttoviikon olin ”lomalla” ja teimme 12-tuntisia päiviä.

Nyt tavarat alkavat olla paikoillaan, ja pakko sanoa, että meillä on ihana koti! Tässä on juuri sitä avaruutta, mitä haimmekin. Huoneita on itseasiassa vain yksi, sillä muu tila on valtaisaa keittiö-olohuonekokonaisuutta.

Ja siitä ainoasta huoneestamme me teimme minulle työhuoneen (ja vierashuoneen). Tämä päätös on yllättänyt monet, mutta hei – meillä on ratkaisulle hyvät perustelut:

  • tuo avara tila on L:n mallinen, joten keittiön ja parvekkeen väliin jää tila, joka on sopivasti katseilta piilossa ilman seiniäkin.
  • teen välillä töitä kotoa, joten on kätevää, että saan työhuoneen oven kiinni – yksityisyys on toki kivaa meillä yöpyville vieraillekin
  • 99,9 prosenttia ajasta olemme joka tapauksessa miehen kanssa kahdestaan, joten meille ei ole merkitystä sillä, onko makuuhuoneessa yksityisyyttä
  • tämä on meidän koti, joten totta kai teemme ratkaisuja, jotka sopivat meille – emme ratkaisuja, jotka sopivat johonkin sovinnaiseen muottiin.

Tässä pieniä maistiaiskuvia kotoamme. Tervetuloa meille, punaisen maton paikka on keittiössä!

kesäterveisin, Susanna

Oma sauna on luksusta.
Poreammetta ei olla vielä testattu.
Eukalyptus ei menestynyt ruukussa, joten tein siitä suihkuraikastimen.
WC-tila on pieni, mutta kaikki tarvittava mahtuu.
Ainoa huoneemme on työ/vierashuone.
Olohuoneeseen mahtuu: miehen työnurkkaus, sähköpiano, kirjahylly, istuskeluryhmä ja ruokailuryhmä ja tilaa jää silti.
Näkymä makkarista parvekkeelle. Siellä saa grillata!
Lisää ja parempia kuvia myöhemmin.
0

Hyvästejä

Onpas taas ollut alkuvuosi. Juuri kun luultiin, että koronakurimus alkaa olla loppusuoralla, niin meitä koetellaan uusilla uhkakuvilla. Vaikka henkilökohtaisella tasolla korona on toistaiseksi ainakin vielä kiertänyt, on elämässä ollut muuten kaikenlaista stressitekijää. Osa ihan positiivisiakin, osa ei.

Poika muutti vuodenvaihteessa pois kotoa, joten meille jäi miehen kanssa iso talo kahdestaan. Laitettiinkin se sitten myyntiin ja sehän meni kuudessa päivässä kaupaksi. Viime viikot ovatkin sitten menneet ihan nextin levelin konmarituksen merkeissä. Meidän on tarkoituksena muuttaa vuokralle, noin 80-110-neliöiseen asuntoon, joten vähän laskemistavasta riippuen tavaraa pitäisi hävittää ainakin 80 neliön verran. Joka toisen tavaran pitäisi siis lähteä.

Tässä sitä sitten heitetään hyvästejä kodille, jossa olemme asuneet 15 vuoden ajan. Onko haikeaa? Ei varsinaisesti. En kiinny seiniin vaan ihmisiin, ja ihmisiinhän voi olla edelleen yhteydessä.

Uuden etsiminen ei ole ihan helppoa, sillä olemme ihan omakohtaisesti huomanneet, kuinka vaikeaa on löytää pääkaupunkiseudulta perheasuntoa vuokralle. Yksiöitä ja kaksiota on kyllä, pieniä kolmioitakin. Mutta meillä on näitä välineitä vaativia harrastuksia sen verran, että ihan mihinkään minikämppään emme kyllä mahdu. Emmekä haluakaan mahtua. Jos tämä korona on jotain opettanut, niin sen, että on ihanaa, kun voi tarvittaessa sulkeutua neljän seinän sisällekin ilman, että ahdistaa.

Joka toinen päivä olen uuden kodin löytämisestä ahdistunut, joka toinen päivä olen luottavainen. Mies lohduttaa minua, että voimme pistää tavarat hetkeksi vuokravarastoon ja asua vaikka asuntoautossa. No, onhan sekin totta. Viimeksi hiihtolomalla tein ensin viikon töitä autosta käsin ja toisen viikon lomailimme.

Alkuvuoden hyvästeihin liittyy siis pojan muutto, kodin myynti, mutta hyvästit myös toiselle kisullemme. Lunalla todettiin loppusyksyllä kilpirauhasen liikatoiminta, jonka lääkitys yhdistettynä munuaisten vajaatoimintaan vei hänet lopulta siihen kuntoon, että me päästimme hänet pois.

Välillä meinaa tulla itku vieläkin, sillä Luna oli tämän korona-ajan työkaveri, joka piti minulle joka päivä seuraa työhuoneessani ja muistutti, kun alkoi olla aika pistää läppärin kansi kiinni. Uskollinen neuleiden laaduntarkkailija ja kertakaikkisen nätti kisu.

Onneksi tuo toinen katti vielä porskuttaa, vaikka onkin samanikäinen kuin Luna. Eilen mummokissa villiintyi leikkimään kuin pentu, sillä hän löysi kevääseen heränneen nokkosperhosen, joka räpisteli pitkin kotiamme.

Tällaisia elämänmuutoksia siis tänne.

Susanna

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑