Jos joku olisi vuosi sitten kysynyt, miltä elämä toisessa maassa maistuu vuoden kuluttua, olisin luultavasti vastannut jotakin epämääräistä: “No… varmaan ihan hyvää, mutta kai siinä omat haasteensa on.” Ja onhan niitä ollut – toki. Mutta kun nyt käännän katseen taaksepäin, huomaan ennen kaikkea yhden asian:

Tämä koko touhu on ollut yllättävän helppoa.
Sellaisella tavalla, joka tuntuu melkein epäilyttävältä – kunnes muistaa, miksi.

1. Se tärkein selkäranka: puolison tuki

Muutto sujuu kummasti, kun vieressä on ihminen, joka kantaa, järjestää, hoitaa, sopeutuu ja nauraa kanssasi niille oudoille tilanteille, joissa huomaat taas kerran, ettei jokin asia hoidukaan ihan niin kuin Suomessa: vilkun sijaan laitetaan auton ikkunasta käsi pihalle ja tilaamaasi pakettia ei voida toimittaa kotiin asti, koska kuski on hukassa.

2. Läheiset, jotka eivät jääneet vain taustakuvaksi

Suurin pelkoni ennen muuttoa oli, että elämä Suomessa alkaisi vyöryä ohitseni kuin elokuva, johon minulla ei enää ole lippua. Mutta niin ei käynyt.

Läheiset ovat tulleet käymään, täyttäneet kotimme naurulla ja suomalaisilla tuliaisilla, ja muistuttaneet, että etäisyys on kilometrejä – mutta yhteys on yhteydenpitoa ja tunnetta.

Ja toisaalta: mahdollisuus itse piipahtaa Suomessa on ollut iso juttu. Reissut ovat olleet kuin pieniä huoltotaukoja, jolloin on saanut tankata rakkautta ja kahvitella ne kasvotusten käydyt WhatsApp-keskustelut todeksi.

3. Oman porukan löytäminen

Sanotaan, että aikuisena ystävien saaminen on vaikeaa. Ehkä joskus, mutta ei täällä.

Kyprokselle on muodostunut sosiaalinen verkosto, joka on ollut yllättävän aktiivinen, lämmin ja helposti lähestyttävä. Ihmisiä, joiden kanssa jaetaan arkea ja kokemuksia, ja joille voi lähettää viestin: “Hei mennäänkö rannalle töiden jälkeen?” – ja hetken päästä ollaankin jo menossa.

Se on arvokkaampaa kuin osasin ennakkoon kuvitella.

4. Turva siitä, että työ on tuttua

Isoa muutosta keventää hurjasti se, ettei kaiken tarvitse muuttua. Tuttu työ ja työyhteisö ovat olleet kuin ankkuri uudessa ympäristössä: oli jotakin pysyvää ja tuttua, joka toi rytmin päiviin.

5. Ilmasto ja kulttuuri, jotka ottivat vastaan kuin vanhan ystävän

On tietenkin helppo rakastua aurinkoon. Mutta vielä tärkeämpää on ollut se, kuinka helppo kulttuuri täällä on – rento, lämmin, vieraanvarainen, ja silti jollain tavalla pohjoismaiselle helposti lähestyttävä.

Kyproksella ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin on.
Täällä on tilaa hengittää, olla rauhassa, ja solahtaa hiljalleen siihen omaan Kypros-rytmiin.

---

Asettuminen ei ollutkaan projekti – se oli prosessi

Vuoden jälkeen en koe “muuttaneeni ulkomaille”. Koen tulleeni kotiini.

Kaikki on ollut helpompaa kuin osasin odottaa, ei siksi että se olisi ollut vaivatonta, vaan siksi, että olen saanut kantaa tätä muuttoa yhdessä – puolison, läheisten, ystävien, työn ja tämän lempeän saaren kanssa.

Ja ehkä se on se kaikkein suurin oivallus:
koti ei synny maantieteestä, vaan ihmisistä ja tunteesta, että kuuluu johonkin.

Ja siihen tämä vuosi on ollut aika hyvä.

Sussu

---

Tämä kysymys pitää esittää varmaan myöhemmin uudestaan, sillä nyt, noin kuukauden jälkeen ei ole ehtinyt olla ikävä juuri mitään. Olen aiemmin ollut paljon pois Suomesta lomillakin, joten sinänsä ei ole uusi juttu, ettei viikkoihin saa ruisleipää ja hernekeittoa.

Tämä on siis veikkausrivini siitä, mitä tulee ikävä ja mitä ei (1 tulee ikävä, X ehkä tulee, ehkä ei ja 2 ei tule ikävä):

X Ruisleipä – en ole kova syömään leipää, en syö sitä arkisin juuri lainkaan, mutta viikonloppuisin aamiaisella kyllä. Oma herkkuni on avokadoruikkari.

2 hernekeitto – tykkään ja syön, mutta ehkä kerran vuodessa. Saan siis kiintiön hyvin täyteen Suomi-reissuilla. Veikkaan, ettei Suomesta tule ruokaa ikävä muutenkaan, ei hinnankaan puolesta.

1 irtokarkit – ehdottomasti! En ole kova syömään karkkia, mutta suomalaiset karkit nyt vaan ovat maailman parhaita.

1 sauna – paras tapa rentoutua. Olen miettinyt, pitäisikö hommata parvekkeelle poreamme korvikkeeksi?

1 siisteys – täällä on toistaiseksi ärsyttänyt eniten roskaisuus. Turistialueet ovat siistejä, mutta heti, kun siirtyy sivummaksi, on kadunvarsilla roskia. Kierrätys toimii onneksi jotenkuten.

x hanavesi – se on täällä juotavaa, mutta se tehdään merivedestä, joten siinä on pieni sivumaku. Pulloveden roudaaminen saattaa alkaa ärsyttää jossain vaiheessa.

x liikennekulttuuri – ei ole todellakaan pahimmasta päästä, mutta kyllä täällä tööttäillään ja kiihdytellään vähän eri malliin kuin Suomessa.

1 rakentamisen laatu – moni asia on vähän sinne päin, muun muassa edellisessä postauksessani oleva hissinnappien kuva kertonee kaiken. Emme todellakaan aio ryhtyä täällä minkäänlaiseen rakennusprojektiin tai isompaan remonttiin.

1 lämpimät lattiat.

Susanna