Punaisen maton paikka

Jos olette katsoneet telkkarista Suomen kaunein koti -ohjelmaa, ymmärrätte heti, mitä otsikko tarkoittaa. Ohjelmassa sisustusraati vierailee suomalaisissa kodeissa ja valitsee finalistit, joista katsojat saavat äänestää Suomen kauneimman kodin. Kodin omistajat merkkaavat punaisella matolla kotinsa suosikkipaikan raatilaisia varten. Se on usein kohta, jossa perhe viihtyy tai josta avautuu jotenkin erityinen näkymä kodissa.

Minulle on aivan selvää, minne laittaisin kodissamme oman punaisen mattoni: olohuoneen sohvannurkka. Se on paikka, jossa vietän sekä omaa aikaa että seurustelen perheeni tai vieraiden kanssa. Siinä lojuu usein keskeneräinen käsityö. Pöydällä on joskus viinilasi. Joskus telkkarikin on auki (katson aika vähän televisiota).Keväällä näen ikkunasta omenapuun kukassa, syksyllä näen siitä punaposkiset omenat.

Nurkasta näkyy suoraan keittiöömme, joten siitä voi myös seurustella keittiössä hääräilevän mieheni kanssa. Tai voi itse seurailla, ettei pastavesi kiehu yli.

Tykkään myös olohuoneemme sisustuksesta. Tavaraa on esillä hyvin, hyvin vähän. Pöydällä on aina silloin tällöin kukkia. Mutta aina siinä on kynttilä tai kynttilöitä.

Sohvalla on lähes aina kanssani myös jompi kumpi kissoistamme. Erityisesti, jos teen käsitöitä, niin toinen kisuista kömpii nukkumaan käsivarren mitan päähän, joskus lähemmäksikin.

Punainen matto kuuluu sinne, missä rakkaat tyypitkin ovat.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Käsityö.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukkia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huomaatteko, kuinka tuo nurkka kutsuu?

 

 

Loppui se sisustaminen, alkoi eläminen

Olen ollut joskus ahkerakin sisustaja. Haaveilin joskus sisustussuunnittelijan työstä ja vaihtelin kodin sisustusta: rymsteerasin ja ompelin verhoja. Rakentelin asetelmia ja vaihtelin värejä.

No niille lukijoille, joita kiinnostaa meikäläisen kodin sisustusmuutokset,

täytyy tuottaa pettymys: sellaisia ei todennäköisesti ole tulossa. Olen sisustajana kehittynyt koko ajan siihen suuntaan, etten tee mitään. Ainakaan mitään hätiköityä. Joku sanoisi sitä kauniisti klassiseksi ja harkituksi. Minä sanon sitä vain laiskaksi sisustamiseksi.

Olen kasvanut lapsuudenkodissani siihen, että verhoja vaihdeltiin about kerran kuussa. Oli pääsiäisverhot, vappuverhot, kesäverhot, syysverhot ja jouluverhot. Ja kun verhot vaihtuivat, vaihtuivat myös kynttilät, poppanat, tyynyt, matot ja joskus myös huonekalujen järjestys tai jopa meidän sisarusten huonejärjestys.

Kesti aika monta vuotta oppia pois tällaisesta jatkuvasta kotiprojektista. Ja oppia, että koti voi olla ”valmis”.

Koti ei ole minulle projekti, minulla on elämässäni projekteja ihan tarpeeksi muutenkin. Niinpä lopetin sisustuslehtien tilaamisen, totesin, ettei minulla ole kerran kuukaudessa tarvetta saada inspiraatiota kotiini. Pinterest toimii minulle inspiraation lähteenä silloin kuin sellaista kaipaan.

Olen myös oppinut siihen, että ostan kerralla juuri sen, mitä haluan. Kun muutimme tähän kotiin, ostin olohuoneeseen verhokangasta hintaa ajattelematta. Ne verhot olivat meillä kahdeksan vuotta. Pidän niistä edelleenkin, mutta kaipasin vaaleampaa tilalle. Minun vaihtelunhaluni tapahtuu siis noin kahdeksan vuoden syklissä.

Odotamme mielummin hiukan, jotta saamme sen, mitä haluamme. Ja tällä tekniikalla olemme tehneet monia loistavia löytöjä Tori.fistä, Huutonetistä ja Vepsäläisen alenurkkauksesta.

Yksittäisiä esineitä tärkeämpää minulle on kodin tunnelma. Eikä tunnelma ole designista tai hinnasta kiinni. Meillä on paljon kivoja Ikea-löytöjä ja käytettynä ostettua tavaraa. Yksittäisiä esinesuosikkeja minulla ei ole – en kiinny esineisiin.

Eniten pidän ehkä olohuoneestamme ja siitä, että siinä on zeniläinen käsityönurkkaus minulle.

Pidän myös omasta työhuoneestani ja sen naisellisestakin tunnelmasta.

Tervetuloa kurkistamaan meille!

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑