Kuvaa sun ruokasi!

Tiedättehän tyypin, joka kuvaa ihania ruoka-annoksia someen? Minä olen se tyyppi. Ruoka on aina ollut mulle tärkeä juttu, tykkään hyvästä ruoasta. Matkoilla syöminen on olennainen osa kokemusta.

No, nyt olen hyödyntänyt tätä intoani kuvata ruoka-annokseni yhdessä ystäväni kanssa, jolla on vähän samanlainen skarppaamistavoite kuin minulla.

Mutta sen sijaan, että kuvaisimme pelkästään ne ihanat viikonlopun juhla-ateriamme tai arjen parhaat lounasannokset, kuvaamme ihan kaiken. Jokaisen suupalan. Ja jaamme kuvat toisillemme whatsappissa.

Skarppaamisessa tarvitsee tukea. Ja tukea saa parhaiten ystävältä, joka oikeasti ymmärtää tavoitteesi (eli on ehkä itsekin messissä tai muuten vaan ei ole liian lepsu), mutta on samalla armollinen ja kannustava. Kun itsellä on tavoite mielessä ja syykin siihen (housut jäävät pieniksi), ei nimittäin yhtään auta kommentti: eihän sun tarvi laihduttaa! No jos ei tarvi, niin siinä tapauksessa tarvii pistää vaatekaappi uusiksi!

Suosittelen tätä kuvien jakamista, sillä se on todella helppoa, hauskaa ja tehokasta. Jo pelkästään tieto siitä, että kuva pitää lähettää, auttaa kasaamaan lautaselle oikeanlaisia asioita. Ystävältä tuleva kuva välipalasta auttaa myös muistamaan, että minunkin pitäisi syödä välipala.

Tsemppiterkuin,

Susanna

risoMG_9983
Punajuuririsotto. Teki mieli santsata, mutta pysyin lujana.
IMG_9961
Afrikkalainen kalkkunapata.
IMG_9956
Lohipasta.

Skarppaan, en karppaa

Olen bloggaillut aiemmin, ettei tässä blogissa laihduteta. Pidän siitä kiinni. Nyt on kuitenkin aika pistää elämäntavat jälleen raiteille – se on ihan eri asia kuin laiduttaminen!

Olen aina liikkunut. Jos olen ollut liikkumatta, en ole voinut liikkua. Niin tänäkin kesänä. Ensin iski kesäloman hillittömän tenniksenpeluun jälkeen lonkkaan limapussintulehdus, joka oireilee itseasiassa edelleenkin aina välillä. Sen päälle tuli leikkaus ja siitä toipuminen. Kävelylle lähdin ekaa kertaa kaksi päivää leikkauksesta, mutta ns. normaaliin liikuntaan olen päässyt kiinni kunnolla vasta viimeaikoina.

Ja valitettavasti tässä iässä ei voi pitää 2-3 kuukauden breikkiä liikunnasta ilman, ettei sitä huomaisi. Vaa’alla en tykkää käydä, mutta housut kiristävät.

Tiedän mitä minun pitää tehdä: liikkua. Ja jotta muutos ei kestäisi aivan tuskaisen kauan, pitää samalla myös skarpata syömistä. En kuitenkaan laihduta – sen on ihan eri asia. Sillä en aio luopua mistään, ei aio vetää dieettejä enkä aio olla nälässä. Viiniäkin juon, tosin ainakin nyt alkuun vain kerran viikossa.

En usko laihdutuskuureihin, sillä paino tulee kuurien jälkeen takaisin. Kyse on siitä, että energiansaanti ja energiankulutus ovat tasapainossa pitkällä aikavälillä. Meikäläisellä saanti pysyi kesällä entisellään (tai jopa ylittyi), mutta kulutus väheni. Nyt pitää hetkeksi kääntää homma toisin päin. Sitten on taas balanssin aika. Tavoitteet ovat joulussa. Kaksi kuukautta siis aikaa.

Apuna minulla on personal trainer, jonka kanssa tehtiin viime viikolla kehonkoostumusmittaus. Ei siinä mitään huolestuttavaa ollut: olen normaalipainoinen, lihasmassani on hyvä eikä rasvastakaan tarvitse olla varsinaisesti huolissaan.

Miksi siis elämäntapaskarppaus? Lähinnä sen vuoksi, että trendi on nyt ollut muutaman kuukauden ajan väärä. Ja tässä vaiheessa trendi on vielä helppo kääntää, ensi keväänä ei enää olisi.

Mitäs nyt sitten on luvassa? Kuntosalitreeni 2-3 kertaa viikossa, niistä yksi PT:n kanssa. 2-3 aerobista treeniä viikossa (esim. reipasta kävelyä, juoksua, uintia ja tennistä). Eli 4-6 liikuntakertaa viikossa. Jos on kiire, puolenkin tunnin treeni on parempi kuin ei treeniä lainkaan.

Syömäpuolella ei radikaaleja muutoksia, sillä olen tähänkin asti syönyt terveellisesti. Hiilareita syön nyt vain päivän toisella pääaterialla. Aamuisin lisään maustamattoman jugurtin sekaan maustamatanta rahkaa pitämään nälkää pois. Ja viiniä tosiaan nyt aluksi vain kerran viikossa. Kohtuudella, sanoi traineri. Mikä nyt on kunkin kohtuus?

Raportoin teille matkan varrella edistymisestä ja fiiliksestä. Mutta laihdutusblogia tästä ei tule. Sillä en laihduta. 🙂

Konkreettiset tavoitteet:
– tiukimmat farkkuni mahtuvat taas jalkaan jouluun mennessä
– yläkroppaan lisää lihasta

Päättäväisin terkuin, Susanna

IMG_9909
Salil eka.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑