Varaslähtö kesään ja pari lasia rieslingiä

Teimme pienen kevätretken vapun tienoilla ja suuntasimme perinteisesti (jo toista kertaa) Müncheniin – tai lensimme sinne, mutta otimme heti auton allemme ja lähdimme kohti Ranskan rajaa. Tarkoituksena oli ottaa varaslähtö kevääseen ja ehkä vähän maistella alueen viinejäkin.

Varaslähtömme kevääseen osoittautui varaslähdöksi kesään: koko reissun ajan oli lämpöä 20-27 astetta, yhtä pilvistä päivää lukuunottamatta aurinko paistoi ja luonto oli jo alkukesän kukoistuksessa! Ihanaa, varsinkin, kun täällä Suomessa kevätkin on antanut odottaa itseään.

Ekan yön olimme Baden-Badenissa,  joka on hienostunut, viehättävä ja perinteinen kylpyläkaupunki. Me tosin emme kylpylään päätyneet, sillä olimme tosiaan kaupungissa vain yhden illan ja yön, joten halusimme käyttää sen mielummin käpyttelemällä kaupungilla kuin nakuilemalla kylpylöissä (kyllä, saksalaiseen tyyliin).

Seuraavana aamuna suuntasimme lähistön Geroldsaun vesiputouksille, jossa teimme pienen aamupatikoinnin auringonpaisteessa ja sen jälkeen suuntasimme lounaalle pilviseen ja hitusen tihkusateiseen Freiburgiin, joka oli sunnuntaina ja sateisena ehkä vähän vaisu. Sieltä jatkoimme reissun ns. pääkohteeseen, eli Ranskan puolelle Strasbourgiin, jossa vietimme kaksi yötä ja olisin voinut viettää pidempäänkin, sillä kaupunki oli aivan ihana!

Strasbourgin vanha kaupunki oli riittävän iso, että siellä riittäisi ihasteltavaa vaikka viikoksikin, mutta sen verran pieni, että sen ottaa haltuun kävellen. Emme tehneet oikein mitään ihmeellistä, sillä kiva kaupunki aurinkoisine terasseineen, rieslingit ja käveleminen pitävät meidät tyytyväisinä. Tänne voisi palata myös naisporukalla, sillä moni paikan kivoista kaupoista ohitettiin tällä reissulla vähän turhan nopeasti :).

Ja sitten ne rieslingit: molemmin puolin rajaa kerrassaan erinomaisia. Olen jotenkin vähän vieroksunut rieslingejä, sillä omaan rutikuivaan viinimakuuni niissä on monesti (kuivissakin) liikaa jäännössokeria. Mutta kaikki nautiskelemani rieslingit olivat nyt raikkaita, mineraalisia ja kerrassaan juoskenneltavia auringonpaisteessa! Iski oikein riesling-himo ja kotiinkin kannettiin muutama tuliaispullo.

Strasbourgin hyvästeltyämme suuntasimme Stuttgartin Mersu-museoon (kannattaa käydä) kautta Ulmiin, jossa mies oli buukannut minulle syntymäpäiväyllätyksenä varsin viehättävän ja erittäin erikoisen hotellin: maailman vinoimman hotellin! Tämä 600-vuotias talo Tonavan sivukanavat varrella, vanhassa kaupungissa olikin kyllä vino, mutta vappuaattona se ei niin haitannut. Saattoipa pistää lattian syyksi…

Ulm osui kohteeksemme vähän sattumalta, sillä halusimme palata jo lähemmäksi lentokenttää. Onnekas sattuma, sillä Ulm olikin oikein kiva kaupunki, kannatti käydä.

Kevätreissukohteeksi suosittelen sekä Saksaa että Ranskaa lämpimästi, sillä nyt jaksaa odotella kesän saapumista – varsinkin kun on seuraavakin reissu ihan nurkan takana, jos vaikka täällä iskisi vielä kolmaskin takatalvi…

Susanna

Baden-Baden oli viehättävä pikkukaupunki.
Patikointireissulla varoiteltiin salamantereista, ei kyllä nähty yhtään.
Saksassa ja Ranskassa ei ollut kevät, vaan ihan kesä jo.
Strasbourg on instagrammaajan unelma! Niin kuvauksellinen paikka!
Siihen on rakkaus lukittuna!
Koko Strasbourgin vanha kaupunki on ihana, Petite France aivan erityisen söpö.
Strasbourgin pimeillä kujilla.
Maailman vinoin hotelli. Lattia oli juuri niin vino kuin tuosta parrusta voi päätellä.

Kolme maata ja beibi

Olemme miehen kanssa haaveilleet Etelä-Saksan automatkasta jo useamman vuoden ajan, mutta jotenkin sellaisen aikaansaaminen ei ole vaan onnistunut. Kesälomalla takuulämpimät kohteet ovat ajaneet usein edelle. Nyt kuitenkin reissulle tuli hyvä sauma, kun miehen kollega vietti eläkkeellejäämisjuhlia Saksassa. Kun kerran sinne menee viikonlopuksi, niin siellä kannattaa sitten olla viikko perään, näin tuumimme.

Itseasiassa vähän kaduttaa, ettei oltu pidempäänkin. Sillä oikeasti Etelä-Saksassa ja siellä suunnalla (Itävallassa ja Sveitsissä) olisi näkemistä vaikka kuinka paljon. Maisemat ovat huikaisevia! Ihmiset rentoja ja iloisia ja sieltä saa hyvää ruokaakin, eikä pelkkää makkaraa ja olutta.

Matkareittimme oli seuraavanlainen:

Perjantaiaamuna Müncheniin, jossa miehellä oli vielä päivän verran palavereita ja minä vietin kesäpäivää sillä aikaa English Gardenissa. Perjantai-iltana ajo Chiemseelle, tarkemmin Prienin kaupunkiin. Prienissä olimme sunnuntaiaamuun asti.

Sunnuntaina ajelu ihana alppimaisemia katsellen kohti Salzburgia, eli Itävallan puolelle. Salzburgissa olimme yhden yön.

Maanantaina matkasimme takaisin Saksan puolelle Garmisch-Partenkircheniin, jossa olimme myös yhden yön.

Tiistaina suuntasimme sitten kohti Bodenseen rannalla sijaitsevaa Konstanzin kaupunkia, joka sijaitsee vain puoli kilometriä Sveitsin rajalta. Loppuosa ajomatkasta menikin Sveitsin puolella.

Konstanzissa yövymme kahden yön verran, ja torstaina suuntasimme takaisin kohti Müncheniä, jossa yövyimme kaksi yötä ennen kotiinpaluuta.

Ja sitten ne vinkit:

Miehen kollegan juhlat olivat Chiemseen (Chiem-järvi) Herreninselissä (miesten saari) sijaitsevassa vanhassa luostarissa. Paikka on ehdottomasti visiitin väärtti. Saarella sijaitsee kävelymatkan päässä luostarista myös ”hullun kuninkaan” eli Ludwig II:n linna, yksi monista. Sen esikuvana on ollut Versailles. Linna on jopa näyttävämpi kuin esikuvansa, tosin kuninkaalta loppuivat rakennusprojektin aikana rahat ja linna jäi kesken. Mutta se mikä on valmista, on kyllä sitäkin komeampaa. Kuninkaan kohtalo oli surkea, hänellä ei koskaan käynyt linnassa vieraita. Ja kunkku kuoli ilmeisesti kuoli hukkumalla, tosin kuoleman luonnollisuudesta ollaan montaa mieltä.

Salzburg on tietysti tunnettu Mozartin kotikaupunkina, mutta on siellä muutakin. Salzburgin linnalle kannattaa ehdottomasti kivuta. Ylhäällä on muutamia mainioita terasseja, joissa voi sitten tasata hengitystään, jos on kivunnut ylös kävellen, kuten me teimme.

Me kävimme illastamassa sormiruokaa fine dining -meiningillä. Suositus: Carpe Diem. Se sijaitsee yhdellä Salzburgin pääostoskaduista, mutta sen rauhallisessa päässä. Pöytävarauksia ei oteta, mutta ainakin näin alkukesällä ja alkuillasta pöydän sai jonottamatta.

Toinen käymisen arvoinen kohde edenkin rämäpäille on Red Bullin Hangar-7, joka on on täynnä extreme-lajeihin liittyviä värkkejä. Muun muassa 30 kilsasta hypänneen Felix Baumgartnerin puku löytyy sieltä. Ja tietysti erillaisia formula-autoja, lentokoneita, moottoripyöriä jne. Kun perheen insinööri on saanut ladata akkunsa ihastelemalla värkkejä, hänet voi viedä syömäään vaikka Carpe Diemiin, kyseisellä ravintolalla on nimittäin ravintola myös Hangar-7:llä.

Garmisch-Partenkirchenissä viivyimme valitettavasti vain yhden yön, mutta palaamme seudulle aivan varmasti. Suomalaiset tuntevat paikan tietysti Keski-Euroopan mäkiviikoista, joten meillä on ehkä harhakuva siitä, että paikka on ”vain” mäkihyppypaikka. Eikä se välttämättä luo kuvaa kivasta lomapaikasta…

Kyseessä on kuitenkin vireä ja viehkeä pikkukaupunki, jonka ympäristössä on mahdollisuuksia aktiiviseen lomailuun vaikka kuinka paljon. Meidän hotellimme ikkunasta häämötti Saksan korkein vuori Zugspitze, jonka huippu on lähes 3000 metrin korkeudessa. Sinne pääsee myös junalla + kaapelikärryllä, joten huippua pääsee ihailemaan ilman patikointiakin.

Garmischin ympäristö on myös täynnä patikointireittejä, kirkkaita jokia ja järviä, ihania kyliä, muun muassa Mittenwald, joka oli aivan kuin sadusta!

Moni kehui Bodenseen aluetta etukäteen, eikä turhaan. Boden on Saksan suurin järvi, ja sen ympärillä on monia pikkukaupunkeja, joista voi valita kohteensa tai sitten vaikka kiertää paikasta toiseen. Me tosiaan yövyimme Konstanzissa, joka on varsin pieni, mutta söpö kaupunki.

Noin 6-7 kilometriä Konstanzin keskustasta sijaitsee Mainaun saari, joka kuuluu Ruotsin kuninkaalliselle suvulle. Bernadotteille se on päätynyt naimakauppojen myötäjäisinä. Mainaun saari on pieni kukkaissaari, joka sopii päiväkohteeksi kaikille puistoja rakastaville. Eli ainakin minulle.

Toinen lämmin suositus Konstanzissa liittyy tietysti syömiseen. Vanhankaupungin ytimessä sijaitseva ESS Bar sai minut kyynelehtimään onnesta, hyvää ruokaa, rento tunnelma, drinkkejä… Täydellistä!

Münchenissä on tietysti näkemistä vaikka kuinka paljon. Mutta me satuimme olemaan siellä päivinä, jolloin aurinko paistoi ja oli 27 astetta lämmintä, joten otimme säästä kaiken irti. Reissuni päättyi sinne mistä se alkoikin, eli English Gardeniin, joka on muuten isompi kuin Hyde Park tai Central Park. Lounastimme siellä sijaitsevassa Seehausissa ja nautimme ympäri nurmikkoja vähissä vaatteissa tai alasti makoilevien saksalaisten ihmettelystä. Rentoa porukkaa. Saksa on tosi kiva maa, Seppo Räty on niin väärässä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Herreninsel on saanut nimensä siitä, että siellä on ollut munkkiluostari. Niillä on ollut aikaa näperrellä kattoon kuvia?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Prienin kylässä oli antiikkimarkkinat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Salzburgin linnaan olisi päässyt myös köysirataa pitkin. Mutta kävely tekee keski-ikäiselle hyvää.

IMG_7519
Mozartin kuula oli hotellin tervehdys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tartu hetkeen – syö Carpe Diemissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sormiruokaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Saksan katolla, liki 3000 metrissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mainau <3.

IMG_7613
ESS Bar oli meikäläisen makuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
BMW Weltistä tuliaisiksi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
English Gardenissa sijaitsee Münchenin vanhin biergarten.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑