Piipahdin pari viikkoa sitten Toscanassa. Paluu arkeen merkitsi sitä, että kesämekko vaihtui kevytuntsaan. Toscanassa oli vielä kesä. Viinin sadonkorjuu oli käynnistymässä seuraavalla viikolla. Lämpöä oli päivisin vielä 24 astetta.

Minä käyn aurinkoenergialla, joten tämä valon vähentyminen ottaa minulle kyllä koville. Pakkasesta sentään selviää laittamalla vaatteita päälle, mutta miten saa lisää valoa päiviin? Aamuisin herätessä on pimeää, eikä mene kauan, kun on pimeää sekä matkalla töihin että töistä kotiin.

Olen varma, että esi-isämme eivät kääntyneet Uralilta tähän suuntaan vapaaehtoisesti. Kyseessä oli jokin epäsosiaalinen rikollisjoukko, jonka muut ajoivat pohjoiseen, kun he itse kääntyivät Keski-Euroopan suuntaan.

No, onhan syksyssä toki hyviäkin puolia: tykkään arjesta ja syksyllä sitä arkea piisaa. Töiden päälle harrastan kaksi kertaa viikossa espanjanopiskelua, käyn salilla 2-3 kertaa viikossa ja tanssimassa lattareita kerran viikossa. Jos vapaa-aikaa jää (eli yleensä ei), teen käsitöitä, askartelen ja luen. Syksyllä on myös mukava käpertyä punaviinilasin kanssa sohvannurkkaan, Toscanasta onkin tulossa laatikollinen chianti classicoa ja kertakaikkisen herkullista rosee-viiniä. Niitä odotellessa!

Mitkä ovat teidän selviytymiskonstinne?

Susanna