Isäni bongasi aikoinaan paikallislehdestä syntymäpäiväilmoituksen: en juhli enkä ota vastaan lahjoja. Kunnon laihialaisenahan isäni vitsaili laittavansa itse ilmoituksen: en juhli, otan vastaan lahjoja. Itselläni oli tarkoitus todellakin juhlia, ei lahjojen vuoksi, sillä ihmisten kanssa juhlimisessa olisi lahjaa kylliksi. Mutta universumi päätti nyt sitten toisin, puolikas vuosisatani jää nyt juhlimatta. Fiilis on sen ja etenkin yleisen tilanteen vuoksi alavireinen.

Vituttaa, jos sen suoraan sanon.

Onneksi kilometrejä on kuitenkin sen verran takana, että elämään on oppinut suhtautumaan siten, ettei vitutuksella ole väliä. Ihmisellä on kaikenlaisia tunteita, ne tulevat ja menevät. Välillä on niin ihastunut, että polvia heikottaa, välillä ottaa päähän, välillä kuohahtaa, välillä pistää vihaksi ja välillä kateeksi. Vitutus on tunne ja se menee ohi.

Ihmisellä on tunteita, mutta tärkeämpiä ovat teot. Sillä kun tämä kriisi on ohi, ei ole merkitystä sillä, vituttiko minua vai ei. Mutta sillä on merkitystä, mitä tein kriisin aikana: voinko olla ylpeä siitä, mitä tein?

Olipa kyse perheestä, ystävistä, työstä, kollegoista, harrastuksista – niihin liittyy tunteita. Hetken innostuksessa ostetaan juoksulenkkarit ja kuukausikortti salille. Kun tilalle tulee uusi tunne, kyllästyminen, ne unohdetaan kaappiin. Joskus töissä on valtava innostus päällä. Usein kuitenkin inspiraatio on perspiraation seurausta, eli innostus syntyy tekemällä.

Ja vielä yksi viisikymppisen viisaus: jatkuva onnen ja naminamin jahtaaminen johtaa vain siihen, että se onni paradoksaalisesti katoaa. Minusta ei ole tullut yltiöpositiivinen ihminen sen vuoksi, että haluaisin olla sellainen. Minusta on tullut sellainen, koska olen hyväksynyt asiat sellaisena kuin ne tulevat. Ja lopuille yritän tehdä jotain. Kun maailman näkee asioina, joihin ei voi vaikuttaa ja asioina, joihin voi vaikuttaa, alkaa nähdä myös, että aika moni asia on ihan itsestä kiinni. Ja samalla lailla, kun se inspiraatio syntyy perspiraatiosta, niin samalla lailla se vitutuksen yli kipuaminenkin on perspiraatiosta, eli omasta aktiivisuudesta kiinni.

En voi juhlia. Mutta voin avata skumpan. Ja voin olla yhteydessä ystäviini. Ja se on sama asia kuin juhliminen.

Poks.

Susanna