Kategoria: Matkat

Viinin viemää

Kyproksen viinit ovat yllättäneet positiivisesti. Tiesin kyllä, että täällä on pitkät viiniperinteet, mutta pelkäsin, että ne ovat myös jämähtäneet vuosituhansien takaiselle tasolle. Mutta eteenpäin on menty! Etenkin viimeisten vuosien aikana täällä ollaan kuitenkin kehitetty viinikulttuuria paljon, ja uskon, että jossain vaiheessa Suomestakin saa muitakin kuin kahta kyproslaista viiniä.

Ja jos Suomeen ei kyproslaisia viinejä tuoda, niin aina toki kannattaa tulla tutustumaan viiniin sen alkulähteille, eli yhdistää lomareissuun muutama viinitilakierros, koettavaa ja maisteltavaa nimittäin riittää useammaksikin päiväksi. Mekin olemme puolessa vuodessa saaneet vasta ensimaistiaiset viinitiloista, toki kaupasta on ostettu jo useammankin tilan viinejä.

Ohessa muutamia vinkkejä sekä Pafoksen ja lähiseutujen viinitiloista. Aukioloajat kannattaa aina tarkistaa, jopa soittamalla, sillä paikalliseen tyyliin googleen tai nettisivuihin ei voi luottaa.

Vouni Panayia Winery (Panayia)

  • Huikeat näköalat ja kiva Vouni Panayan pikkukylä vieressä
  • Moderni, puhdaslinjainen tasting-tila, viinimuseo ja oma ravintola, jossa saa ainakin maistelulautasen viinin kylkeen.
  • Yhteystiedot: puh. +357 26 722770, avoinna päivittäin klo 9–16.30.

Kolios Winery (Agios Fotios)

  • Huikeat näköalat 800 metrin korkeudessa. Tarjolla maistiasia ja kotiruokaa – meze‑lounaasta kehutaan, että se on “heavenly homemade lunch”, mutta ruoka pitää ainakin viikonloppuisin varata erikseen.
  • Avoinna ma–pe 9–15, su suljettu. Puh. +357 26 72 4090.

Tsangarides Winery (Lemona)

  • Meidän suosikki, sillä on lähellä meitä ja tilalla on kiva, tunnelmallinen terassi.
  • Perheyritys, tasokkaat paikalliset viinit, kevyttä syötävää kuten juustoja ja oliiveja.
  • Oma suosikkini heidän Angel-roseensa, jota ei saa kaikista kaupoista tai ravintoloista, vaikka tilan viinit ovatkin muuten hyvin edustettuina ainakin Pafoksen alueella.

Fikardos Winery (Mesogi)

  • Täällä ei olla vielä käyty, vaikka on melkein Pafoksen keskustassa. Pienempi artesaanituottaja, puolen tunnin tasting 10 €:lla + keksejä/juustoa.

Omodos – Vassiliades / Oenou Yi

  • Tuotteistetuin maistelupaikka, jonne tuodaan varmasti bussilasteittain turisteja kiireisimpään aikaan. Hieno terassi ja tilat, joissa järjestetään myös juhlia ja erilaisina juhlapyhinä buffet-lounasta.
  • Tasting järjestetään alakerrassa,yhdistettynä paikalliseen meze‑ja Commandaria‑maisteluun,

Sterna

  • Viinitila ja -museo Kathikaksen viehättävässä kylässä
  • Tilalla tuotetaan noin 11 erilaista viiniä, joista oma suosikkini on Koralli
  • Lisäksi valikoimassa on perinteisiä kyproslaisia juomia kuten Commandariaa ja Zivaniaa
  • Maistelun yhteydessä tarjotaan juusto-hedelmä-pähkinälautanen.

Makarounas boutique winery

  • Neljän sukupolven perheviinitila
  • Jos pidät hitusen makeista roseeviineistä, niin testaa Minthyä, oma suosikkini on Spourtiko, jota kutsun sporttiviiniksi
  • Kaikki viinit ovat vegaanisia

Susanna

0

Maailman kauhein loma – minulle

Tämä blogaus sai inspiraation taannoin, kun ystäväni oli täällä käymässä. Istuimme rannalla, katselimme merelle, aurinko paistoi. Mutta. Merellä pörräsi pari vesijettiä, jotka pyörivät ja pärisivät siinä edessä suuntaa, ja mielestäni myös mieltä, vailla. Rannan rauha oli kaukana.

Kysyin ystävältäni, olisiko vesijetillä ajaminen hänen mielestään kivaa. Ei kuulemma hänestäkään. Kaikki pörinä ja pärinä vailla määränpäätä oli hänestäkin vain turhaa melua (ja saastetta) maailmaan.

Mietiskelin siinä sitten itsekseni, että ihmeellisen erilaisia me ihmiset olemme. Joku pitää nimittäin siitä päristelystä niin paljon, että on valmis siitä maksamaankin, kun itse en tekisi sitä, vaikka joku maksaisi. Minulle se ei olisi kiva ja rentouttava lomapäivä, päinvastoin.

Mietiskelin, millainen loma olisi minusta kauhea. Tässä muutamia, jotka tulivat mieleeni.

Läpeensä ohjelmaa täynnä oleva loma, jossa loma on suoritus. Erikoisjoukot, lomaedition. Aamulla ylös, nopea aamiainen, liikkeelle, nähtävyyksiä nähtävyyksien perään, hätäsämpylät jossain huoltoasemalla, että jaksaa taas katsoa seuraavan kirkon, kävellä seuraavalle vesiputoukselle tai katsella joonialaisia pylväitä toinen toisensa perään. Illalla hotellille, pikasuihku ja syömään lähimpään turistijuottolaan, koska pidemmälle ei jaksa. Loma, jonka jälkeen tarvitsee loman.

Läpeensä ohjelmaton loma, jonka ainoa tarkoitus on ruskettua. Hotellialueelta ei poistuta, koska se on vaarallista tai koska kaikki pystysuuntainen liike on pois vaakasuuntaisesta olotilasta ja ruskettumisesta. Loma, jonka ainoa mahdollinen tekeminen olisi joko lukemista, tai vielä todennäköisemmin järjetöntä somen pläräilyä. Maasta näkisi oikeasti vain sen verran kuin matkalla lentokentältä hotellille ja takaisin on mahdollista nähdä.

Kukkaroloma, jossa ihan kaikki tekeminen ja kokeminen on maksullista. Vuokrataan vesijettiä, moottorikelkkaa, mennään huvipuistoon ja vesipuistoon tai osallistutaan koko päivän bussiretkelle. Aina pahempi, jos maksullinen tekeminen tapahtuu isoissa ihmislaumoissa, edellyttää jonottamista, sisältää moottorien pärinää ja epämiellyttävän äänekkäitä ja yli-innokkaita turisteja (awesome!).

Kukkaroton loma, jossa matkaa tehdään minibudjetilla sniiduillen. Kaikki elämykset ovat joko halpoja tai ilmaisia, koska se kuuluu konseptiin. Matkustetaan reppu selässä yöjunassa, ei nukuta, eikä paljon syödäkään, ollaan likaisissa vaatteissa, haistaan pahalta ja tuliaisiksi tuodaan lutikoita. Lopulta ollaan niin väsyneitä ja nälkäisiä, että riidellään matkaseuran kanssa.

Millaisia minun unelmalomani sitten ovat? Ne ovat kumma kyllä aika lailla yhdistelmä tuosta kaikesta.

Unelmalomani päivä on seuraavanlainen:

Herään sitten, kun huvittaa, todennäköisesti ja toivottavasti klo 7-8 maissa

Vanun sängyssä niin pitkään kuin huvittaa, todennäköisesti alle tunnin

Syön kiireettömän aamiaisen,

Odottelen, että mies nousee, joten ehdin hyvin esimerkiksi neuloa tai lukea

Noin klo 11 lähdemme liikkeelle tekemään jotain – tekeminen voi olla maksullista, maksutonta, suunniteltua tai päämäärätöntä törtsimistä

Noin klo 13 alamme etsiä hyvää lounaspaikkaa – tämä on tärkeää!

Noin klo 14-17 eli lounaan jälkeen voimme jatkaa suunniteltua tai suunnittelematonta tekemistä, tulla lepäämään hotellille, mennä uimaan, pelaamaan tennistä, kuntosalille, kävelylle, ottamaan aurinkoa. Tämän vaiheen yleisin puheenaihe on myös se, missä syödään illalla.

Noin klo 17 alkaa illallisen odotus, tässä vaiheessa viimeistään päivän tempo hiljenee

Noin klo 20 mennään syömään

Noin klo 22 mennään nukkumaan

Unelmapäivän ohjelmassa voi olla esimerkiksi 1-2 nähtävyyttä, yksi liikunnallinen tekeminen (se voi olla sitä kävelyä ympäriinsä), yksi rentoutumishetki altaalla tai rannalla, yksi intoverttihetki esimerkiksi kutomisen tai lukemisen parissa, paljon miehen  kanssa käsi kädessä kävelemistä, hyvät ruoat ja viinit ja lämpöä yli 24 astetta.

Millainen on sinun kauhujesi loma?

t. Susanna

Esimerkki lomapäivän nähtävyydestä: graffitiseinä Hongkongissa.
Esimerkki liikunta-aktiviteetista: patikointi Mallorcalla.
Esimerkki oleilusta: parvekkeella loikoilua Hua Hinissä.
Esimerkki nautiskelusta: viininmaistelua Uudessa-Seelannissa.
Esimerkki lomasta, jossa kaikki muu osui nappiin, paitsi sää. Annetaan se Islannille anteeksi.

0

Pari suositusta Tallinnasta

Tallinna on pääkaupunkiseudulla asuvalle tai asuneelle kiva kohde, sillä se tulee muutamassa vuodessa tutuksi. Niin tutuksi, ettei vanha kaupunki jaksa enää niin paljon nappailla, vaan kaipaa jotain uutta. Nyt tässä on teille kaksi vinkkiä.

Telliskivi ei ole ihan uusi alue, mutta sinne nousee niin kovaa vauhtia kaikkea uutta, että joka reissulle löytyy luultavasti jokin uusi ravintola, kiva putiikki tai hotelli (kokeilkaa konttihotelli Container Hotel Hektoria!). Tukholman Fotografiskan fanina olemme tietysti käyneet lähes jokaisella Tallinnan reissulla myös sinne avatussa Fotografiskassa, suositus myös sen ravintolalle.

Ja jos sopivaa ravintolaa ei löydy Telliskivestä, niin sitten kannattaa suunnata ihan toiseen suuntaan: Mantel & Korsteniin. Se on sisutukseltaan kuin söpö ruotsalaiskoti, mutta ruoka on välimerellistä. Ottakaa maistelumenu, ette pety, eikä fiilis laske edes laskun tullessa pöytään.

Susanna

0

Uusi alku

Tämä postaus aloittaa blogissa uuden kauden, tai vähintäänkin täysin uuden näkökulman: katson nyt maailmaa uudesta, maastamuuttajan näkökulmasta. Muutimme miehen kanssa vähän ennen vuodenvaihdetta Kyprokselle, jossa kirjoitan nyt tätä työhuoneessa, jossa on kaksi pöytää ja kaksi tuoli – eikä mitään muuta. Ja sekin on enemmän kuin valtaosassa kodistamme, sillä muuttokuormamme matkaa kontissa kohti Kyprosta.

Miksi muutto? No, olemme olleet miehen kanssa yhdessä 20 vuotta ja niin kauan kuin muistan, olemme haaveilleet asuvamme paikassa, jossa olisi palmuja eli valoa ja lämpöä. Täällä on – nyt talven kylmimpänä aikanakin päivälämpötilat ovat nousseet jopa 20 asteeseen. Aurinko nousee vähän ennen seitsemää, joten herään ilman herätyskelloa, mikä tekee heräämisestä lempeän luonnollista. Aurinko laskee viideltä, joten työpäivinä ei iltaisin pysty valosta nauttimaan, paitsi tietysti juomalla vaikka kahvit parvekkeella.

Miksi Kypros? Kypros oli kieltämättä vähän musta hevonen, sillä olemme opiskelleet sekä espanjaa että portugalia. Mutta miksipäs ei: täällä on hyviä golf-kenttiä ja pohjoismaisia golf-matkailijoita, joten miehelläkään ei tule aika pitkäksi. Tänne on Suomesta suoria lentoja melkein ympäri vuoden ja tähän kotikaupunkiin, eli Pafokselle pääsee suoraan Tallinnasta kaksi kertaa viikossa ympäri vuoden. Ja Tallinnasta ei ole kuin lyhyt matka Helsinkiin.

Miksi nyt? Miksikäs ei? Emme me tästä nuorru ja elämänmuutosten tekeminen on tässä isässä, jos ei helppoa, niin ainakin helpompaa kuin vanhempana. Töitä pystyy tekemään nykyään melkein mistä vaan, ja samalta aikavyöhykkeeltä se on erittyisen helppoa.

Toistaseksi pari viikkoa täällä on mennyt ihmetellessä ja uuteen kotiin perusasioita hommatessa, sänkykaupoille ryntäsimme ihan ensimmäisenä, nyt meillä on imurikin. Elämme nyt kontin saapumiseen asti hyvin askeettisesti, mutta matkailuautossahan siihen jo totuimme, että vähälläkin tulee toimeen.

Uusi kotimme on ihana kaupunkikoti, jossa on valtaisa terassi – etsimme joko pientä pihaa tai isoa parveketta, sillä täällä ulkona oleminen on ympärivuotista, joten siihen kannattaa satsata.

Jos haluat seurata elämäämme ja asettumistamme Kyprokselle, pistä blogi ja IG-tilini Priimaapukkaa seurantaan.

Varmasti kaikenlaisia tunteita tähän liittyy jossain vaiheessa, mutta se kuuluu elämään.

Susanna

0

Terveisiä Lemmenlaivalta!

Emme osanneet miehen kanssa päättää, minne lähdemme matkalle kesälomani loppupuolikkaalla, joka oli syyskuun alussa, joten lähdimme vähän joka paikkaan, eli risteilylle. Risteilyajatus kävi mielessä jo muutamia vuosia sitten, mutta sitten tuli korona, ajatus unohtui – ja palasi nyt mieleen.

Me kävimme juttelemassa ajatuksistamme Risteilykeskuksessa, ja lopulta päädyimme MSC-varustamon Orchestra-nimiselle paatille, joka vastasi moniin toiveistamme, etenkin reitin suhteen. Lisäksi se, että laiva lähti Málagasta (hyvin lentoja) ja se oli aikuiseen makuun, niin viehätti meitä. Hintakin oli näin ensikertalaiselle passeli, sillä ei huvittanut maksaa itseään kipeäksi, jos risteily ei olisikaan meidän juttumme ja toteaisimme reissun päätteeksi, ettei koskaan enää.

No totesimmeko? Emme, ihan hyvin voimme toistekin risteilylle lähteä, emme tosin ihan heti perään – mutta matkustustapana tämä oli yllättävänkin kiva ja etenkin helppo. Loma tuntui todella pitkältä, sillä samalla ehti sekä nähdä paljon että ottaa iisisti, siis aika lailla hyvä kombo lomalle.

Kymmenen päivän risteilyllä oli alun perin kaksi meripäivää, ja kahdeksan satamapäivää aina eri kohteessa. Jälkikäteen ajateltuna viikkokin olisi meille riittänyt, esimerkiksi 4-5 kohdetta ja muutama meripäivä.

Ja jälkikäteen ajateltuna olisimme voineet ottaa vielä astetta tasokkaamman laivan, vaikka tämäkin oli kyllä taso ruotsinlaiva++. Seuraavaksi haluaisimme kuitenkin laivalle, jolla olisi ehkä vielä enemmän ravintolavaihtoehtoja ja ehkä muutama vielä tasokkaampikin ravintola.

Vinkkejä:

  • Meillä oli oma parveke, mikä oli mielestäni ihan huippujuttu etenkin meripäivinä.
  • Juomapakettiin kannattaa satsata, sillä se säästää nopeasti itsensä.
  • Risteilyvaihtoehtoja on satoja, kannattaa miettiä etenkin sitä, haluaako perhelaivalle vai aikuistenlaivalle ja myös sitä, miten paljon on valmis luksukseen panostamaan – risteily ei sinänsä ole kallis tapa matkustaa, mutta toisaalta ylärajaakaan ei ole – on olemassa laivoja, joissa on henkilökuntaa enemmän kuin matkustajia ja jotka menevät vaikka Etelänavalle.
  • Monissa  ravintoloissa plaseerataan ihmisiä samaan pöytään tuntemattomien kanssa. Siitä ei kannata ottaa paineita, jutella voi juuri sen verran kuin haluaa. Meidän laivallamme valtaosa matkustajista oli Ranskasta, Espanjasta, Italiasta ja Portugalista, joten pelkästään kielitaito rajoitti (lähinnä heidän) keskustelumahdollisuuksia – me toimimme välillä tulkkeina italialaisten ja espanjalaisten välillä :D.
  • Vaikka juttelu oli meistä oikein mukavaa, oli välillä ihanaa tilata aamiainen omaan hyttiin ja nautistella siitä omalla parvekkeella ja toisaalta etenkin iltaisin saimme usein aivan oman pöydän.
  • Varaudu muutoksiin – sää voi vaihdella ja laiva voi muuttaa reittiään sen vuoksi. Meillä aallokko esti pääsyn Menorcalle, sen sijaan tuli ylimääräinen meripäivä. Ikävämpi yllätys tuli Lissaboniin matkaaville (meidän poistuttuamme jo kotiin) , sillä sinne ei päästy lakon vuoksi lainkaan, ja Lissaboniin päätesatamanaan matkustaville ja sieltä kyytiin nousuijoille järjestettiin bussikyytejä Cadizista, Valitettavasti osa varmaan myöhästyi lennoiltaan tästä syystä. Omaa matkaa ei siis kannata suunnitella niin, että lentokentältä on kauhea kiire satamaan tai päinvastoin.

Jos sinulla on kysyttävää meidän reissusta, niin vastaan mielelläni kysymyksiin!

Susanna

Laivalla oli runsaasti tilaa, kahviloissa ja baareissa ei ollut yleensä ruuhkaa ja niissä oli pöytiintarjoilu.
Kahviaddikti sai laivalta myös erikoiskahveja.
Savannah-baari oli Orchestran suurin baari, illalla siellä oli menoa.
Yläkannella oli useampi uima-allas ja poreallas. Aurinkotuolit olivat usein täynnä, mutta meillä oli ns. Aurea-luokan matkustajina oma aurinkotuolialue ja baari ylhäällä, ja siellä oli aina tilaa.
A la carte -ravintoloissa sai varsin hyvää ruokaa. Buffet oli plääh.
Parvekkeellinen hytti oli ihan ehdoton.
Yksi matkan kohokohdista oli saapuminen auringonnousun aikaan Lissaboniin.
Risteilyilme!
0

Ekaa kertaa Loviisassa

Mietittiin miehen kanssa kivaa päiväretkikohdetta sopivan matkan päästä Helsingistä, ja arpa osui tällä kertaa Loviisaan. Ihan kertaa, ei Loviisassa oltu, sillä ollaan kyllä käyty Strömforsin ruukkikylässä, mutta itse keskusta on sivuutettu. Nyt siis suuntasimme sinne!

Sain hyvät vinkit kollegalta, joka on sieltä kotoisin, ja ajattelin pistää nyt hyvän kiertämään.

  1. Lounaalla kävimme Saltbodanissa, molempien ruoka oli oikein hyvää, mutta annoksen saaminen kesti kyllä melko kauan (45 min), mutta mikäs siinä oli odotellessa, kun aurinko paistoi ja pöytään tuli kerrassaan ihanaa saaristolaisleipää!
  2. Salbodanista olikin hyvä jatkaa kävellen rantaa ja ponttoonisiltaa pitkin asuntomessualueelle lahden toiselle puolen. No, messutalot näkee paremmin vanhoista sisustuslehdistä, mutta onhan se aina kiinnostavaa nähdä, miten messualueet sitten ajan kanssa kehittyvät.
  3. Kahville menimme vanhassa kaupungissa sijaitsevaan, aivan hurmaavaan Tuhannen tuskan kahvilaan. Sanoisin, että tämä on Loviisa-visiitillä ihan must.
  4. Ja lopulta päädyimme Loviisan lukuisista uimarannoista Särkjärvelle, joka oli mukavan rauhallinen, vesi kirkasta ja lämmintä.

Sanoisin, että jos kaipaa vaihtelua Hangolle, Porvoolle ja Fiskarsille, niin kannattaa katsastaa myös Loviisa. Nähtävää jäi nimittäin seuraavallekin kerralle, esimerkiksi merilinnoitus ja Kasinon ravintola.

Susanna

Loviisan vanhan kaupungin tunnelmaa.
Tuhannen tuskan kahvila ei ollut ollenkaan tuskainen.
Älä missaa Tuhannen tuskan kahvilaa Loviisa-visiitillä.

0

Aah, Azorit

Kävimme miehen kanssa Azoreilla, ja aiomme mennä uudestaan. Paikka on ollut meidän to do -listalla jo pitkään, mutta syrjäisyytensä vuoksi lennot sinne ovat olleet usein sen verran kalliita, että olemme sitten päätyneet muualle. Nyt silmiin osui ihan sattumalta sopivanhintainen, vaihdollinen, mutta järkevä kokonaisuus, joten tartuimme heti tilaisuuteen.

Azorit on ennen kaikkea luontokohde. Sinne ei kannata lähteä auringon perässä, sillä sää voi olla vaihteleva. Lämpötilat ovat yleensä hyvin tasalämpöiset, kuumaa ei ole koskaan, muttei toisaalta kylmääkään. Meidän reissullamme lämpötilat vaihtelivat säästä riippumatta 18-24 asteen välissä, myös öisin. Mutta välillä paistoi, välillä pilveili, oli sumua ja yhtenä päivänä satoikin aamusta iltaan. Kelit olivat kuitenkin sitä sadepäivää lukuunottamatta mitä mainioimmat ulkoiluun ja liikkumiseen. Eli, jos pidät patikoinnista, golfista tai kauniista luonnosta, niin suosittelen ehdottomasti Azoreita. Jos taas intohimonasi on ottaa aurinkoa koko loman ajan, skippaa Azorit – voi olla, että aurinko paistaa, tai sitten ei.

Azorit muistuttaa monessa suhteessa Madeiraa, sekin kuuluu Portugalille ja sijaitsee keskellä merta ja on vihreä. Azorit on kuitenkin vähemmän turistinen ja vähemmän vuoristoinen, enemmän sellainen kumpuileva. Patikointia voi harrastaa, vaikka ei olisi kunnoltaan tai korkeanpaikansiedoltaan vuorikiipeilijä. Toki vaativampiakin reittejä löytyy ja jatkuva kosteus saattaa tehdä hommasta liukasta.

Itselleni tuli pinnanmuodoista mieleen Uusi-Seelanti, ehkä myös siitä, että lehmät kävelivät aivan missä sattuu, niin kuin Uudessa-Seelannissakin (siellä erityisesti lampaat). Jos siis Uusi-Seelanti kiinnostaa, mutta tuntuu liian kaukaiselta, kannattaa ”kipaista” Azoreille.

Ja siitä luonnosta: se ei rajoitu vain saarelle tai saarille. Etenkin näin alkukesällä saarilla on hyvät mahdollisuudet nähdä muuttomatkalla olevia valaita. Kaskelotit asuvat alueella ympäri vuoden, muut ohittavat saaret matkallaan pohjoiseen. Me näimme neljän tunnin valasretkellä kaksi sinivalasta! Lisäksi ison parven pullonokkadelfiinejä ja delfiinejä, ja todennäköisyydet nähdä retkillä joko valatita tai delfiinejä ovat noin 97 prosentin luokkaa.

Azoreiden pääsaari Sao Miguel on pikkuinen saari, joten suosittelen auton vuokraamista ja kiertelyä eri puolilla saarta. Viikossa ehtii saada erittäin hyvän käsityksen saaresta ja ehtii myös ihastua ikihyviksi niin, että on pakko palata uudelleen…

Susanna

Tuoretta kalaa saa joka paikasta.
Ruoka on hyvää ja edullista.
Fine dining -meininkiäkin löytyy.
Lehmiä on joka paikassa.
Miradouro do Rein näköalapaikalla oleva autiohotelli sumuisena päivänä.
Delfiinejä.
Kaksi sinivalasta.
Sinivalas on sininen.
Paitsi kun se tulee pintaan, se on harmaa.
Portugalissa käyn aina Lanidorin myymälässä.
Kukkiva puu.
Ihmeköynnös.
Hotellimme.
Sao Miguelilla on useita kuumia lähteitä.
Kraateri.
Kraaterijärvi.
Huikeita.
Sydämenmuotoinen järvi.
Euroopan vanhin teeviljelmä.
Hedelmätiski.
Kukkia on joka paikassa.
0

Varaslähtö kesään ja pari lasia rieslingiä

Teimme pienen kevätretken vapun tienoilla ja suuntasimme perinteisesti (jo toista kertaa) Müncheniin – tai lensimme sinne, mutta otimme heti auton allemme ja lähdimme kohti Ranskan rajaa. Tarkoituksena oli ottaa varaslähtö kevääseen ja ehkä vähän maistella alueen viinejäkin.

Varaslähtömme kevääseen osoittautui varaslähdöksi kesään: koko reissun ajan oli lämpöä 20-27 astetta, yhtä pilvistä päivää lukuunottamatta aurinko paistoi ja luonto oli jo alkukesän kukoistuksessa! Ihanaa, varsinkin, kun täällä Suomessa kevätkin on antanut odottaa itseään.

Ekan yön olimme Baden-Badenissa,  joka on hienostunut, viehättävä ja perinteinen kylpyläkaupunki. Me tosin emme kylpylään päätyneet, sillä olimme tosiaan kaupungissa vain yhden illan ja yön, joten halusimme käyttää sen mielummin käpyttelemällä kaupungilla kuin nakuilemalla kylpylöissä (kyllä, saksalaiseen tyyliin).

Seuraavana aamuna suuntasimme lähistön Geroldsaun vesiputouksille, jossa teimme pienen aamupatikoinnin auringonpaisteessa ja sen jälkeen suuntasimme lounaalle pilviseen ja hitusen tihkusateiseen Freiburgiin, joka oli sunnuntaina ja sateisena ehkä vähän vaisu. Sieltä jatkoimme reissun ns. pääkohteeseen, eli Ranskan puolelle Strasbourgiin, jossa vietimme kaksi yötä ja olisin voinut viettää pidempäänkin, sillä kaupunki oli aivan ihana!

Strasbourgin vanha kaupunki oli riittävän iso, että siellä riittäisi ihasteltavaa vaikka viikoksikin, mutta sen verran pieni, että sen ottaa haltuun kävellen. Emme tehneet oikein mitään ihmeellistä, sillä kiva kaupunki aurinkoisine terasseineen, rieslingit ja käveleminen pitävät meidät tyytyväisinä. Tänne voisi palata myös naisporukalla, sillä moni paikan kivoista kaupoista ohitettiin tällä reissulla vähän turhan nopeasti :).

Ja sitten ne rieslingit: molemmin puolin rajaa kerrassaan erinomaisia. Olen jotenkin vähän vieroksunut rieslingejä, sillä omaan rutikuivaan viinimakuuni niissä on monesti (kuivissakin) liikaa jäännössokeria. Mutta kaikki nautiskelemani rieslingit olivat nyt raikkaita, mineraalisia ja kerrassaan juoskenneltavia auringonpaisteessa! Iski oikein riesling-himo ja kotiinkin kannettiin muutama tuliaispullo.

Strasbourgin hyvästeltyämme suuntasimme Stuttgartin Mersu-museoon (kannattaa käydä) kautta Ulmiin, jossa mies oli buukannut minulle syntymäpäiväyllätyksenä varsin viehättävän ja erittäin erikoisen hotellin: maailman vinoimman hotellin! Tämä 600-vuotias talo Tonavan sivukanavat varrella, vanhassa kaupungissa olikin kyllä vino, mutta vappuaattona se ei niin haitannut. Saattoipa pistää lattian syyksi…

Ulm osui kohteeksemme vähän sattumalta, sillä halusimme palata jo lähemmäksi lentokenttää. Onnekas sattuma, sillä Ulm olikin oikein kiva kaupunki, kannatti käydä.

Kevätreissukohteeksi suosittelen sekä Saksaa että Ranskaa lämpimästi, sillä nyt jaksaa odotella kesän saapumista – varsinkin kun on seuraavakin reissu ihan nurkan takana, jos vaikka täällä iskisi vielä kolmaskin takatalvi…

Susanna

Baden-Baden oli viehättävä pikkukaupunki.
Patikointireissulla varoiteltiin salamantereista, ei kyllä nähty yhtään.
Saksassa ja Ranskassa ei ollut kevät, vaan ihan kesä jo.
Strasbourg on instagrammaajan unelma! Niin kuvauksellinen paikka!
Siihen on rakkaus lukittuna!
Koko Strasbourgin vanha kaupunki on ihana, Petite France aivan erityisen söpö.
Strasbourgin pimeillä kujilla.
Maailman vinoin hotelli. Lattia oli juuri niin vino kuin tuosta parrusta voi päätellä.

0

Toisenlainen Gran Canaria

Käytiin miehen kanssa parin viikon lomamatkalla Gran Canarialla, elämämme ensimmäistä kertaa. Muttei ehkä viimeistä, vaikka tälläkin kertaa meikäläinen onnistui imuroimaan itselleen ruokamyrkytyksen – jopa niin rajun, että päädyin lopulta tiputukseen ja perusteellisiin tutkimuksiin. Onneksi tauti iski kuitenkin heti loman alussa, joten aikaa jäi vielä runsaasti kokea saarta muualtakin kuin kylpyhuoneesta käsin.

Meidän reissumme oli oikeastaan kiertomatka, sillä meillä oli hotelli neljässä eri paikassa, eri puolilla saarta. Ja varmasti sen ansiosta näimme saaren paljon monipuolisemmin kuin perinteisellä yhden hotellin reissulla.

Meillä oli koko reissun ajan myös auto vuokralla, ja se oli kyllä hyvä veto monestakin syystä. Ensinnäkin vatsataudista toipuessa voimat olivat vielä vähän vähissä, mutta kartturina saattoi kyllä nautiskella saaren upeista maisemista. Ja toiseksi, vaikka saarella onkin hyvä julkinen liikenne, niin kyllä saaren keskiosan vuoristotiet ja pikkukylät olivat parhaimmillaan nimenomaan omalla autolla.

Ensimmäistä kertaa meillä oli myös avoauto, ja se oli kyllä kiva – saattoi samalla nauttia auringonpaisteesta ja aistia raikkaan vuoristoilman. Oli myös huomattavasti edullisempaa kuin olin kuvitellut!

Ja sitten vinkit:

  • Saaren eteläosassa on pääosin turistirysää, eikä meidän ainakaan tarvitse enää ikinä palata Maspalomasiin tai Inglesiin. Ne Maspalomasin dyynit on nopeasti nähty, ja koska emme ole varsinaisesti rannalla makaajia, niin sillä seudulla ei meille ollut oikein mitään tarjottavaa. Suomea ja Suomi-iskelmää kuulee kotimaassakin tarpeeksi. Mutta voihan joku siitäkin nauttia.
  • Eteläosan helmi on ehdottomasti Puerto Mogánin pikkukaupunki satamineen ja pikkukujineen. Suosittelen vähintään päiväretkeä kaupunkiin, mutta kyllä kylässä voi muutaman yönkin viettää, jos vaan sattuu majoituksen löytämään.
  • Irwin oli minun ennokkomielikuvissanki pilannut Las Palmasin kaupungin, mutta onneksi kävimme toteamassa ennakkokäsitykset vääriksi kolmen yön verran. Kertakaikkiaan kiva, oikea kaupunki, jossa kuuli espanjaa enemmän kuin turistikieliä. Tässä kaupungissa voisin viihtyä pidempäänkin.
  • Agaeten pikkukaupunki sijaitsee saaren luoteiskulmalla, majoituimme Occidental Roca Negra -hotellissa, josta oli huikeat näköalat Teneriffan suuntaan ja lyhyt kävelymatka kalasataman ravintoloihin ja vain kivenheitto Las Salinas de Agaeten merivesialtaille. Muuta tekemistä kaupungissa ei juuri ole kuin syöminen, uiminen ja maisemien katselu, mutta hei, senkin voi tehdä hyvin niin kuin Agaetessa.
  • Jos sinulla on auto, niin suosittelen piipahtamaan erityisesti seuraavissa kylissä: Teror, Artenara ja Santa Lucia de Tirajana.
  • Varsin huikea ajoreitti on Maspalomasista GC-60 tietä pitkin kohti Santa Lucia de Tirajanaa ja sieltä GC-65:sta pitkin takaisin etelää kohti. Jos kärsit matkapahoinvoinnista, ota lääkettä.

Susanna

Gran Canarialla on pienimuotoista viinituotantoa, kannattaa tutustua.
Ikoniset Maspalomasin dyynit. Meille riitti iltakävely sinne.
Näköalapysähdys Mirador Astronómico de la Degollada de las Yeguasissa.
Auringonlaskut Agaetessa ovat upeita.

0

Onko paineita?

Me reissasimme ennen koronaa kaikki lomat. Pääosin ulkomailla, mutta joskus Lapissa tai muualla hangilla. Lomien lisäksi teimme pienempiä viikonloppureissuja aina, kun mahdollista. Meille matkustaminen on ollut aina tärkeää, ja meidän on ollut vaikea kuvitella lomaa kotona.

Olemme muistaakseni olleet kerran viikon kotona. Totesimme, ettei ole meidän juttu: suorittajatyyppeinä me joko siivoaisimme koko loman varastoja tai potisimme huonoa omaatuntoa siitä, ettemme siivoa.

Korona tietenkin muutti asioita. Oli pakko kehitellä ulkomaanmatkojen tilalle muuta ohjelmaa. Niinpä hommasimme asuntoauton ja kiertelimme pari vuotta Suomen hienoja paikkoja. Ulkomaillakin pääsimme kuitenkin käymään, sillä loma osui välillä sellaisiin hyviin koronahetkiin ja pahoihin säähetkiin, eli kävimme kertaalleen Mallorcalla ja Kreetalla sekä lyhyemmin Rii’assa. Tämän vuoden Splitin ja Maltan reissuja en enää laske korona-aikaan.

Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, meillä on oikeita matkasuunnitelmia! Siis sellaisia, joista haaveillaan ja joita suunnitellaan pitkään, eikä sellaisia, jotka buukataan kahden viikon varoitusajalla, kun tilanne natsaa.

Ja ai että, paluu tähän tuntuu hyvältä. Nyt meillä on suunnitelmissa pidempi matka Thaimaahan, lyhyt reissu Müncheniin ja loppukesällä Barcelonaan.

Jotain on kuitenkin niksahtanut korona-aikanakin päässämme. Nimittäin kesälomasta aiomme olla valtaosan Suomessa (ellei sää pilaa suunnitelmiamme) ja osan jopa kotona.

Kävimme matkamessuilla fiilistelemässä ja vähän silittelemässä asuntoautojakin, vaikka se homma on nyt toistaiseksi odottamassa parempia aikoja.

Reissukärpänen on siis taas purrut, mutta ehkä koronasta tuli jotain immuniteettia, kun ajatus kotoilustakaan ei tunnu pahalta.

Mitenkäs teillä, onko laukut jo pakattu?

Susanna

Kuvat ovat parilta aiemmalta Thaimaan reissultamme…

Thaimaa on täy-del-li-nen ruokakohde. Eikä hyvästä ruasta tarvitse maksaa maltaita.
Reippailuretki huikeaan Phra Nakhonin temppeliin. Vaivan väärtti.
Mutta Phra Nakhon ei ole nukkapepuille. Reissu toi ajoittain mieleen Indiana Jonesit.
Olen kuuluisa lintukuiskaaja, mutta tämä pyhämainalintu oli kyllä kaikkien aikojen kaverilintu.

Kun anestesialääkäri pyysi minua ajattelemaan jotain onnellista hetkeä. Ajattelin tätä.

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑