Lumipalloefekti

Tehtiin pientä pintaremonttia yläkerran kylppärissä. Lähti lumipallo liikkeelle. Vaihdettiin makkariin valaisin, tyhjennettiin pari piironkia ja siirrettiin ne kellariin. Nyt mies järjestää kellaria. Ja minä odotan, että hän asentaa kodinhoitohuoneeseen vaatetangon, jotta pääsen järjestelemään sitä. Kuvia? No, ei todellakaan vielä tässä vaiheessa!

Kun yhtä kohtaa tuunaa kuntoon, alkaa viereinen äsryttämään. Pakkohan sillekin jotain on tehdä. Ei mitään isoa, mutta sellaista, että koko kämpän saa sekaisin.

Työlistalla on tässä vaiheessa:

eteisen seinän kaataminen, joka odottaa ammattilaista paikalle
minun työhuoneeni tapetointi – ammattilainen saa hoitaa samalla senkin, vaikka kokeineita tapetoijia olemmekin
noin viisi vuotta järjestelemistä odottanut kellarivarasto, jossa mies tällä hetkellä organisoi, ah niin rakkaita jatkojohtoja ja muita vermeitä, joiden käyttötarkoituksesta minä en ymmärrä mitään
kodinhoitohuone, jonne on siis tulossa vaatetanko
yläkerran varasto, jonne on työnnetty maailmankaikkeus. Se kokee kenties joku viikonloppu alkuräjähdyksen.

Lisäksi on sekalaista kaappien järjestelyhommaa, mutta sitä ei lasketa. Kuten huomaatte, puuhaa riittää. Niinpä eilen olikin hyvä hetki lähteä koko päiväksi OSTOKSILLE JA HANKKIA OLOHUONEESEEN JA KEITTIÖÖN UUDET VALAISIMET. Kun pääsimme kotiin, meni muutama tunti niiden asentelussa. Ihan kivat ovat, ei siinä mitään. Mutta kyllä ihminen tekee kaikenlaista, jotta välttyisi varaston järjestämiseltä.

Laitan kuvia, kunhan olemme huhtikuussa saaneet projektin valmiiksi. En vain tiedä, minkä vuoden…

Susanna

17.3.2019 0

Siivouspäivän kukat

Minulla on usein tapana ostaa siivouspäivänä kotiin kukkia. Kun tavarat ovat paikoillaan ja koti putipuhdas, kukat kruunaavat kokonaisuuden. Niillä saa myös väriä muuten varsin musta-valko-harmaaseen olohuoneeseemme.

Meillä on kyllä kotona värejä, mutta tykkään, että olohuone on varsin pelkistetty. Se on helppo pitää siistinnäköisenä, kun tavaraa on vähän ja pinnat ovat pelkistettyjä. Valkoinen on myös käytännöllinen väri, kun perheessä on kaksi valkoista kissaa.

Tällä kertaa kotiin päätyi kuitenkin väri-iloittelun sijaan mustavalkoinen anemone-kimppu. Anemonet ovat minusta ihania: samaan aikaan herkkiä, jotenkin runollisiakin, mutta varsinkin näin mustavalkoisena ne ovat myös moderniin kotiin sopivia.

Ostan usein liljoja (lempikukkiani), tulppaaneja ja alkukesällä pioneja (toinen lempikukkani). Tykkään myös sekakimpuista, kunhan värit ovat vaan mieluisat.

Älkää naiset surko, jos miehenne ei osta teille kukkia. Ei minunkaan mieheni osta. Minua se haittaa. Nainen voi aivan hyvin ostaa itse kukkansa! Mies hemmottelee minua laittamalla ruokaa. Oikeastaan tämä on paljon parempi diili. 🙂

Kevättä kohti!

Susanna

3.3.2019 0

Siirappia siveltimestä

Olen bloggaillut aiemmin bullet journal -harrastuksestani. Olen bujo-tyyppi, olen ”listaihminen”, eli tykkään tehdä listoja erilaisista asioista. Ne auttavat minua muistamaan, mitä pitää tehdä, mitä pitää hankkia ja mitä pitäisi saada elämässä aikaiseksi. Lisäksi muistan asiat paremmin kuin kirjoitan ne käsin enkä koneella, joten bujon väkertäminen sopii minulle hyvin.

Bullet journalin pitää tietysti olla myös nätti, joten hyvä käsiala on plussaa. No, mulla on ihan kohtuullinen, mutta silti olen ihaillut Pinterestissä joidenkin taituroimia tekstejä. Olen niiden innoittamana hommannut itselleni sisvellintussitkin. En ole vain ymmärtänyt, miten sitä sivellintussia pitäisi käyttää!

Bongasin kirjakaupassa piipahtaessani, että bujo-trendin myötä siellä oli varsin kattava valikoima tekstaamiseen liittyviä kirjoja. Niinpä ostin pari kirjaa, tutustuin tekniikkaan ja aloin harjoitella.

Tekniikka on suhteellisen helppo, mutta varmuus vaatii harjoitusta. Ja erilaiset latteat mietelauseet sopivat harjoitteluun hyvin.

Kyse on silmän ja käden koordinaatiosta, joka hioutuu vain harjoittelemalla. Mutta en vain tiedä, mitä näille tuottamilleni teksteille pitäisi tehdä? Paperinkeräykseen? Useimmat ovat liian siirappisia, jotta voisin laittaa niitä näytille mihinkään.

Jos joku siis osaa vinkata sellaisia sarkastisia, rock rock -asenteella varustettuja iskulauseita, niin otan mielihyvin vastaan. Kirjoittaisin paljon mielummin sellaisia (ja laittaisin bujooni tai jopa seinälle) kuin näitä mielestäni ylisöpöjä tekstejä.

Koukeroisin terkuin,

Susanna

23.2.2019 0

Peiliin katsomisen paikka

Bloggailin taannoin siitä, millaisen ensireaktion pojan armeijaanmeno aiheutti. Onneksi alkushokki meni ohi muutamassa päivässä. Pojalla on kaikki hyvin, nyt on valakin takana. Ja kyllä täällä kotonakin pärjätään.

Suurin muutos aiempaan elämään on se, että me syömme miehen kanssa huonommin nyt, kun ei ole nälkäistä nuorta talossa. Jos aiemmin laitoimme illallista vähintäänkin parina arki-iltana, nyt arki-illat menevät lähinnä voileipälinjalla. Ja koska arki-iltaisin ei kokkailla, ei kotona työskentelevälle miehelle jää jämäruokia lounaaksi.

Tämä kehitys on kaikkea muuta kuin hyvä. Ravitsemuksellisista ja sosiaalisista syistä pitäisi kyllä skarpata, ellei jopa karpata – ehhehhehhee.

Olemme tehneet myös pientä kylppäriremonttia. Yläkerran kylppäri on nykyään mun ja miehen yhteiskäytössä. Aiemmin se oli pelkästään miehen. Jaoin kellarin vessankaapit pojan kanssa. Kun kuvioihin tuli tyttöystävä, ajattelin antaa nuorisolle vähän lebensraumia ja siirsin omat kempparikamani yläkertaan. Arvaatte, miten siinä kävi? Tilaa ei vain ole tarpeeksi, joten osa meikeistä ja muista keski-ikäiselle naiselle tuikitarpeellisista liposomeista ja taikatipoista on yläkerran aulan lipastossa.

No, nyt olemme vaihtaneet allaskaapin ja peilikaapin. Allaskaappi on aiempaa leveämpi ja siinä on vetolaatikot, joten tilan saa käytettyä maksimaalisesti hyväksi. Peilikaappeja hommattiin kaksi vieretysten.

Laatikkoajattelu sopii hyvin tällaiselle konmaristille. Samoin se, että meikit asetellaan niin, että kaikki näkuvät kerralla. Kalusteet ja niiden sisälmykset löytyivät Ikeasta.

Rakastan kaappien järjestelyä ja rakastan kosmetiikkaa, joten meikkien järjestely oli todella ihanaa puuhaa. Niin ihanaa, että järjestelyyn oli pakko ryhtyä iltamyöhään remontin valmistuttua. Mutta olipa kiva herätä aamulla töihin, kun ihmiseksi muuntautumisen taikavarusteet löytyivät kaapista hyvässä järjestyksessä.

Nyt on kaunista ulkoisesti ja sisäisesti!

Susanna

17.2.2019 0

Punaisen maton paikka

Jos olette katsoneet telkkarista Suomen kaunein koti -ohjelmaa, ymmärrätte heti, mitä otsikko tarkoittaa. Ohjelmassa sisustusraati vierailee suomalaisissa kodeissa ja valitsee finalistit, joista katsojat saavat äänestää Suomen kauneimman kodin. Kodin omistajat merkkaavat punaisella matolla kotinsa suosikkipaikan raatilaisia varten. Se on usein kohta, jossa perhe viihtyy tai josta avautuu jotenkin erityinen näkymä kodissa.

Minulle on aivan selvää, minne laittaisin kodissamme oman punaisen mattoni: olohuoneen sohvannurkka. Se on paikka, jossa vietän sekä omaa aikaa että seurustelen perheeni tai vieraiden kanssa. Siinä lojuu usein keskeneräinen käsityö. Pöydällä on joskus viinilasi. Joskus telkkarikin on auki (katson aika vähän televisiota).Keväällä näen ikkunasta omenapuun kukassa, syksyllä näen siitä punaposkiset omenat.

Nurkasta näkyy suoraan keittiöömme, joten siitä voi myös seurustella keittiössä hääräilevän mieheni kanssa. Tai voi itse seurailla, ettei pastavesi kiehu yli.

Tykkään myös olohuoneemme sisustuksesta. Tavaraa on esillä hyvin, hyvin vähän. Pöydällä on aina silloin tällöin kukkia. Mutta aina siinä on kynttilä tai kynttilöitä.

Sohvalla on lähes aina kanssani myös jompi kumpi kissoistamme. Erityisesti, jos teen käsitöitä, niin toinen kisuista kömpii nukkumaan käsivarren mitan päähän, joskus lähemmäksikin.

Punainen matto kuuluu sinne, missä rakkaat tyypitkin ovat.

Susanna

3.2.2019 0

Kova maailma, pehmeät neuleet

YHTEISTYÖ

Lankojen katselu ja koskettelu, neulemateriaalien käyttäminen tekee ihmiselle hyvää. Olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan dementoituneidenkin vanhusten aivoissa syntyy uusia kytkentöjä, kun he saavat sormeilla lankoja ja neulemateriaaleja. Luonnonmateriaaalit ovat aina tuottaneet minulle vahvoja tunteita. Se on ollut kenties kaikista tärkein motivaatio käsitöiden harrastamiselle: haluan kosketella ihania materiaaleja ja haluan pitää vaatteita, jotka ovat luonnonmateriaaleja. Lisäksi nautin ihanista väreistä ja väriyhdistelmistä.

Kävin Kädentaidot-messuilla Tampereella Adele’s mohairin osastolla ja hurmaannuin. Ihania mohair-, silkki-, villa- ja bambu-lankoja ja -tuotteita! Ja vieläpä eettisesti tuotettuja tuotteita, joiden käyttämisestä tulee kaikin tavoin hyvä mieli. Ostin messuilta muutaman kerän kid mohair boucle -lankaa, josta tekaisin huivin. No, siinähän kävi sitten niin, että siskoni ihastui siihen niin paljon, että annoin sen hänelle lahjaksi.

Onneksi olin ottanut messuilta Adele’s mohairin maahantuojan Marianne’s mohairin yhteystiedot, joten olin Marianneen yhteyksissä. Auta Marianne, kai saan lisää lankoja ennen seuraavia Kädentaidot-messuja? Marianne vastasi ja nyt minulla on ihania ja jännittäviä uutisia: päädyimme Marianne’s mohairin kanssa ensimmäiseen blogiyhteistyöhöni!

Olen tästä niin innoissani, sillä Mariannen myymät tuotteet edustavat kaikkea sitä, mitä haluan itse ja blogissani edistää: kauneutta, pehmeyttä, tyylikkyyttä, eettisyyttä ja luovuutta! Marianne on tosiaan Adelen tuotteiden Pohjoismaiden agentti, eli hän tuo lankoja ja tuotteita Pohjoismaihin.

Luitte oikein: lankoja ja tuotteita. Eteläafrikkalainen Adele tekee paikallisen mohair-vuoden karvoista sekä lankoja että valmiita tuotteita: huiveja, shaaleja, ponchoja… Jokainen voi siis itse päättää, haluaako neuloa itse (ohjeetkin löytyvät) vai haluaako ostaa valmiin tuotteen. Värivalikoima on huikea: 95 väriä. Tuotteet voi tilata minkä värisenä tahansa.

Marianne tekee näitä neulehommia osa-aikaisesti, hänellä on Yrjönkadulla pieni showroom, jonne pääsee, kun sopii hänen kanssaan tapaamisesta. Tai sitten tuotteita tai lankoja voi tilata sähköpostin välityksellä.

Marianne kiertää myös jonkin verran messuilla. Ja hänelläkin on viritteillä uusia yhteistyökuvioita, sillä Itäkeskuksessa sijaitseva Kässäkammari on ottamassa Adelen lankoja myyntiin ja niitä voi käydä ihailemassa Kässäkammarin osastolla Helsingin Kädentaitomessuilla Wanhassa Satamassa 2.-3.3.2019. Marianne’s Mohair järjestää myös 2.-3.2. klo 10 – 18 Pop-Up kaupan Helsingissä osoitteessa Satamakatu 5.

Adelen tuotteet ovat todella huippuluokkaa, siitä kertoo jo sekin, että Vogue Knitting on tehnyt hänestä ison jutun syksyllä 2017. Adele työllistää 50 eteläafrikkalaista naista, jotka kehräävät, värjäävät ja neulovat näitä ihanuuksia. Iso peukku naisten työllistämiselle – minusta on hieno ajatella näitä naisia, kun kudon langoista. Myös mohair-vuohet elävät alueella ja Adelella on sertifikaatti, joka kertoo, että vuohet voivat hyvin. Joissakin valmistuotteissa käytetään strutsinsulkia koristeena. Ne ovat myös eettisiä, sillä sulkia ei oteta eläviltä linnuilta (myös liha ja nahka käytetään hyväksi).

Minulla on tietysti työnalla jo uusi huivi, jonka aion tällä kertaa pitää itselläni :). Ja bloggaan lähiaikoina siitä, sillä siinä on pieni niksi…

Talvisin terveisin,

Susanna

27.1.2019 0

Pääasioita pakettiin

Bloggasin ennen joulua joululahjaprojekteistani. Siinä vaiheessa en tietenkään voinut paljastaa, mitä puikoistani valmistui, joten tässä nyt joko myöhäinen tai erittäin aikainen joululahjavinkki kaikille neulomista harrastaville: neulottu panta. Löysin ohjeen Kalastajan vaimon blogista.

Kyseessä on erittäin helppo ja nopeatekoinen työ, joten tämä sopii ensimmäiseksi neuleprojektiksi hienosti. Kokenut neuloja tekaisee tällaisen yhdessä illassa vaikka leffaa katsellen. Tällaiselle on myös käyttöä pitkälle kevääseen, joten eihän tällaisen tekemistä tarvitse ensi jouluun asti säästellä.

Tein paketteihin pantoja ystävien väritoiveiden mukaisesti, joten toivon mukaan lahjat ovat kovassa käytössä.

Blogini Facebook-tykkäyksissä meni eilen 500 tykkääjän raja rikki! Kiitos kaikille lukijoille, tykkääjille, kommentoijille ja blogiani jakaneille! 500 tykkääjän kunniaksi järjestin pienimuotoiset arpajaiset, ja tein tällaisen pannan myös voittajalle. Aloitin tänään aamupäivällä ja sain viideltä valmiiksi. Siinä välissä ehdin tehdä espanjanläksyt, käydä lenkillä ja laittaa ruokaakin.

Voit tehdä aivan samoilla ohjeilla kuin Kalastajan vaimo. Tai sitten soveltaa. Itse olen esimerkiksi vaihdellut lankoja. Valtaosan olen neulonut tuplalangalla: toinen lanka jotain pörröistä lankaa (esimerkiksi Dropsin Alpaca Silk) ja jotain merinolankaa (esimerkiksi Schachenmayr Merino Extrafine 120). Molempia tarvitaan yksi kerä. Lisäksi tarvitset puikot ja yhden apupuikon. Itse olen käyttänyt 5:n puikkoja.

Olen luonut noin 24 silmukkaa, mutta silmukoita voi luoda enemmänkin, jos haluaa pannasta leveämmän. Olen neulonut yksi oikein, yksin nurin -neuletta noin 24 cm. Voit mitata sopivan pituuden testaamalla: laita neuleen pää takaraivosi puoleen väliin ja kun se ulottuu keskelle otsaasi, on palmikkokäännöksen aika. Kun se on tehty, jatkat vain samaa joustinneuletta sen verran, että panta ulottuu pääsi ympäri. Ota huomioon, että neule joustaa jonkin verran. Päätät silmukat ja yhdistät päät esimerkiksi virkkaamalla. Ta-daa!

Vaikein kohta neuleessa on palmikon tekeminen, eikä sekään ole vaikea. Jos olet luonut silmukoita 24, nostat puolet siitä, eli 12 ensimmäistä silmukkaa apupuikolle (esimerkiksi sukkapuikko). Neulot ensin sen tavallisella puikolla olevan osuuden. Kun olet neulonut tavallisen puikon loppuun, neulot apupuikon silmukat. Apupuikon neulomisessa on tärkeintä, ettet vahingossa kiepauta puikkoa ympäri. Ole siis tarkka, että aloitat puikon neulomisen neuleen reunasta.

Apupuikon neulominen vaatii vähän sorminäppäryyttä, mutta kun sen on tehnyt kerran, sen osaa aina. Neule näyttää palmikkokerroksen jälkeen ensin hassulta, mutta muutaman kerroksen jälkeen pannan muoto hahmottuu.

Tämä on tosiaan työ, jossa voi antaa luovuutensa kukkia. Voit kokeilla erilaisia lankayhdistelmiä. Itse pidän tuosta pörrö-merino-yhdistelmästä, sillä se tekee pannasta pehmoisen ja lämpimän. Jos lanka on paksua, pannasta tulee leveämpi (sekään ei haittaa). Lisäksi pantaa voi halutessaan koristella ja palmikkokääntöjä voi tehdä vaikka useampia.

Itselleni jäi lahjaprojekteista jämälankoja, joten ajattelin kokeilla myös raidallisten tai kuviollisten pantojen tekekemistä!

Pitäkää päät lämpimänä, mutta kylmänä!

Susanna

13.1.2019 0

Tyhjä pesä

Poika lähti asepalvelukseen noin 12 000 muun kanssa eilen. Luulin, ettei se ole minulle iso juttu. Uusperheellisenä olen tottunut joka tapauksessa siihen, että poika on ollut viikonloppuja, lomia ja pyhiä isällään. Olen huomannut, että hän pärjää.

Olen jotenkin ajatellut, että tyhjän pesän syndrooma ja eroahdistus iskee sellaisiin vanhempiin, joilla elämä on pyörinyt hyvin paljon lapsen tai lasten ympärillä. En ole ajatellut olevani sellainen äiti. Elämäni ei ole pyörinyt lapsen ympärillä, vaan perheen ympärillä. Ja perhe olemme me. Elämässä on tehty asioita, jotka ovat perheelle hyväksi. Meille kaikille hyväksi siis – enimmäkseen kaikille yhtä aikaa, mutta välillä lapselle, välillä miehelle ja välillä minulle.

Poika meni harmaisiin siis eilen. Oikeastaan vasta edeltävänä viikonloppuna tajusin, mitä se tarkoittaa. Me olemme miehen kanssa nyt kahdestaan.

Poika pärjää armeijassa kyllä. Mutta entä me?

Kai me nyt pärjäämme. Viihdymme yhdessä, meillä on molemmilla mielenkiintoinen työ, harrastuksia ja ystäviä. Arki-illat ovat melkoisen aktiivisia, niin myös viikonloput.

Hieman haikeana ja jännittyneenä halasin pojan armeijaan. Ajattelin, että hyvinhän se meni. Ei itkua. Paljon melua tyhjästä?

Illalla suihkussa iski ahdistava puristus. Kun vesi valui kasvojani pitkin, alkoivat myös kyyneleet valua. Se oli äänetöntä, tuskaisaa itkua. Itkin enemmän sisäänpäin kuin ulospäin.

Tulin suihkusta ja tunnustin miehelle, että tämä taitaakin ottaa aika koville.

Tunnustus aukaisi padon ja istuin sohvalla puoli tuntia itkien. Kyyneleet valuivat, minä hytkyin. Se ei ollut sellaista kaunista itkua, jossa silmäkulma kostuu. Se oli rumaa, räkäistä itkua.

Sinne se meni. Sinne se lensi.

Itku teki kuitenkin hyvää. Samoin pari whatsapp-viestiä ystävälle ja siskoille. Vertaistukea.

Eniten teki hyvää se, että tunnustin sen ääneen, että nyt tuntuu pahalta. On ihan ok itkeä, kun lapsi lähtee. Se on ihan ok, vaikka me kaikki pärjäämme. Se on ihan ok, vaikka se on myös onnellista. Se on onnellista, sillä se kuuluu elämään.

Tämä vaihe kuuluu elämään. Poikasten kuuluu lentää pesästä. Emojen kuuluu jäädä. Olen onnellinen, että tiedän hänen pärjäävän ja uskon, että hän sanoo, jos tarvitsee tukea.

Tiedän, että armeija loppuu aikanaan, ja todennäköisesti poikanenkin palaa vielä hetkeksi pesään. Mutta tämä on ensilento. Kun hän palaa, niin hän palaa enää hetkeksi. Lähteäkseen sitten jossain vaiheessa lopullisesti.

Kun kyyneleet sohvalla loppuivat, tuli pojaltakin sopivasti kuvaviesti. Maastohousut jalassa. Mun poika.

Susanna

Arttu yo-kuvaus-11 — Pakahdun ylpeydestä!

Kuvat: Niki Strbian

8.1.2019 1

Valoa kohti

Uusivuosi takana, mutta uusi vuosi edessä. Vuodenvaihde on minulle tärkeämpi juttu kuin joulu. Se merkitsee fressiä starttia, ihanaa paluuta arkeen ja valoa kohti menemistä. Kaikki on mahdollista tänäkin vuonna.

Lupauksia teen yleensä maltillisesti, mutta nyt jotenkin innostuin.

Aloitan: ukulelen soiton. Sain ukulelen joululahjaksi, joten opiskelu on jo alkanut. Suureksi avuksi on osoittautunu Yousician-sovellus, joka tekee muutaman soinnut tankkaamisestakin ihan siedettävää. Osaan soittaa Row, row, row your boatia ja RHCP:n Califonicationia. Jälkimmäisen laulumelodiaa hyräilen mukana – en ymmärrä, miten joku voi sekä soittaa että laulaa yhtä aikaa!

Jatkan: hyvään vauhtiin päässyttä kuntosaliharrastusta ja espanjan opiskelua.

Lisään: tanssia (zumbaa, salsaa jne.) ja kehonhuoltoa viikko-ohjelmaani. Tavoitteena on saada vähän hikiliikuntaa juoksun tilalle ja välttää lonkan limapussien tulehdus… Lisäksi lisään lukemista. Se tarkoittaa, että pitää mennä sänkyyn siinä vaiheessa, kun jaksaa lukea enemmän kuin kaksi sivua. Ihan hyvä oheislupaus sekin.

Vähennän: lankavarastoani, vaatteiden ostamista (tavoitteena maksimissaan 10 uutta vaatetta) ja viininjuontia. Lankavarastossa pursuaa ihania lankoja (bloggaan niistä lähiaikoina), joten sormet syyhyävät päästä toteuttamaan kaikkea ihanaa. Viininjuonnin vähentäminen liittyy ennen kaikkea siihen, että haluan nyt kaikki konstit käyttöön muutaman ylimääräisen kilon karistamiseksi.

Lopetan: karkinsyönnin. Tämä on lupauksista helpoin, sillä toissavuonna vietin jo karkittoman vuoden. En syö paljon karkkia, joten valitettavasti tämä ei luultavasti auta yhtään painonpudotuksessa.

Suunnittelen: Vuoden 2020 eeppistä reissuamme.

Siinäpä minun lupaukseni. Niiden vuoksi olen ollut varsin touhukas tänääkin. Kävelyä, jumppaa ja kehonhuoltoa, espanjan kertausta ja illalla vielä ukulele-treenit. Tästä taitaa tulla puuhakas vuosi. 🙂

Jos kaipaat valoa alkuvuoteen, käy tsekkaamassa Lux Helsingin valotaideteokset! Me kävimme ”muutaman” muun kanssa eilen kiertämässä reitin.

Valoa!

Susanna

Lux Helsingin ultraviolettivaloissa sai valkoisena hohtavat hampaat.

6.1.2019 0

Kohti uusia pettymyksiä

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Sellaistahan se ihmisen elämä on. Älkää ymmärtäkö väärin, olen pienenä tippunut positiivisuuden taikajuomapataan ja minusta elämä on ihanaa. Mutta elämään nyt vaan kuuluu se, ettei se aina ole ruusuista. Ihmissuhteissa, töissä, harrastuksissa tai omaisuuden kanssa tulee välillä takaiskuja. Joskus jopa yhtä aikaa. Auto hajoaa, selkä pettää ja ystävä jättää.

Minusta onnellisen elämän merkki ei ole se, ettei takaiskuja tulisi. Onnellisen elämän merkki on se, että niistä takaiskuista pääsee yli ja eteenpäin. Toisista nopeammin, toisista hitaammin. Ylipääseminen ei tarkoita sitä, että ne unohtaisi tai esimerkiksi läheisen ihmisen menetykseen liittyvä suru häviäisi. Ylipääseminen tarkoittaa sitä, että asian kanssa oppii elämään.

Resilienssistä puhutaan yleensä yritysten ja yhteiskuntien osalta. Sillä tarkoitetaan sietokykyä, sitkeyttä ja kykyä toipua vastaiskuista.

Minusta ihmistenkin pitäisi opetella vahvistamaan resilienssiään. Sillä niin kuin sanoin, välillä nyt vaan tulee turpaan.

Väittäisin olevan kohtuullisen resielienssi ihminen. Olen toipunut syövästä, kahdesta kaularangan välilevyynpullistumasta, avioerosta, on ollut työstressiä ja liikuntaharrastukset ovat olleet katkolla useampien rasitusvammojen vuoksi. On vaan ollut elämää.

Mitkä sitten ovat sietokykyni salaisuudet?

Positiivisuus. Kaiken läpäisevä positiivisuus, joka suurimman surun hetkellä ei näyttäydy naminamipositiivisuutena vaan siten, että aina on toivoa. Aina.

Turvaverkostot. Minulla on onni, että lähelläni on ollut riittävän monta läheistä ihmistä. Ystävä, joka on kulkenut rinnalla siitä asti, kun olin 9-vuotias. Sisarukset. Ystäviä, jotka ovat tulleet matkan varrella. Minulla on aina ollut useampia ihmisiä, joille vuodattaa.

Taito elää hetkessä. Se auttaa nauttimaan pienistä asioista silloin, kun isot asiat menevät pieleen ja isoista asioista silloin, kun pienet menevät pieleen.

Kyky nukkua. Maailma näyttää paljon pahemmalta väsyneenä ja paljon paremmalta levänneenä.

Nukkumistaitoni ovat tosin olleet koetuksella viimeisen vuoden ajan, sillä viheliäinen lantionseudun oireulu diagnosoitiin tällä viikolla lonkan limapussien tulehdukseksi ja si-nivelen lukoksi höystettynä yliliikkuvalla selällä ja piriformiksella. Molempiin kankkuihin iskettiin kortisonia. Ai mikä taivaallinen tunne, kun nukuin heti monta yötä peräkkäin!

Nyt sitten fysioterapiaa ja kehonhuollon opettelua. Vaikka ikä tuntuu kropassa siten, että rasitusvammoja tulee helpommin, niin onneksi se tuntuu korvienvälissä siten, ettei rasitusvammoja tule niin helposti.

Susanna

Sani näyttää mallia: näin otetaan iisisti.

Joku valtasi työtuolini.

Klassinen neule.

Luonnollista: alpakkaa ja silk mohairia.

18.11.2018 0

	Ekaa kertaa Loviisas…: Eedenistä itään (ja vähän…
	Susanna: Ei lapsimuseolle
	TerkutVantaalta: Ei lapsimuseolle
	Perhoskesä – P…: Siedätyshoitoa puutarhassa
	Eedenistä itään (ja…: Kolmen ruukin kierros

Kategoria: Yleinen

Lumipalloefekti

Siivouspäivän kukat

Siirappia siveltimestä

Peiliin katsomisen paikka

Punaisen maton paikka

Kova maailma, pehmeät neuleet

Pääasioita pakettiin

Tyhjä pesä

Valoa kohti

Kohti uusia pettymyksiä

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Meta